M8cylCz.png

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 
 
tJBXHAD.png
 
Sadie laski hiljaa mielessään kakun päällä olevia kynttilöitä samaan aikaan kun huoneen toisesta päästä kajahtelivat vieraiden epävireiset lauluäänet yrittäen tavoittaa "paljon onnea vaan" -kappaleen melodiaa. Sadie yritti pidätellä nauruaan, vaikka hän tiesi heidän yrittävän parhaansa.
 
0TyoKll.png
 
Lopulta, kun kidutusvirsi oli saatu päätöksensä, juhlijat ottivat vuorostaan paperiset tötterötorvet huuliensa eteen ja puhalsivat inisevään pilliin niin voimakkaasti kuin keuhkoillaan pystyivät. Toiset puolestaan heiluttivat kovaäänistä, narisevaa räikkää käsissään.
Sadie ei yksinkertaisesti tajunnut, miksi syntymäpäiviä piti juhlia niin kovaäänisesti, varsinkin sinä vuonna kun oli hänen vuoronsa puhaltaa kakkukynttilät.
 
jsFmWGV.png
 
Hänen silmäkulmassaan välähti hetkellisesti Fannin käteen muutamia kuukausia sitten ujutettu sormus, jonka kivi väreili kauniisti huoneen katossa ja seinillä, kun aurinko osui siihen.
Heidän isänsä oli viimein päättänyt jatkaa elämäänsä ilman Serenityä.
 
3GG0SWX.png
 
Muodollisten onnentoivotusten jälkeen Sadie veti syvää henkeä, ja puhalsi kaikki neljäkymmentä kahdeksan kynttilää sammuksiin. Talossa raikuivat iloiset aplodit.
 
7SfdcoG.png
 
Fiara lyöttäytyi sisarensa seuraan laskien ison kermakakku-palansa ruokanurkkauksen pydälle. Sadie hymyili hänelle lempeästi. Sitten hän katsahti nopeasti selkänsä taakse.
 
00EQjNh.png
 
"Vihoitteleeko hän vieläkin siitä, että isä valitsi minut perijäksi?" tyttö kysyi sisareltaan tarkoittaen Lenientiä, joka tyytyi syömään omaa kakkupalaansa keittiössä seisten.
"Eihän se edes ole minun vikani, että tässä kävi näin."
Fiara kohautti vain olkiaan, hän ei halunnut osallistua sisarustensa kinasteluun millään tavalla.
 
okEtKGG.png
 
"Sadie, tulisitko hetkeksi ulos?" Arrin ääni kutsui tyttöä keittiöstä. Sadie heilautti kättään isälleen kutsun vastaanottamisen merkiksi ahtaessaan samalla kakkua toisella suuhunsa. Arrin askeleet kantautuivat jo eteisen suulta, ja ulko-ovi kolahti hänen jälkeensä.
 
F1ADBC3.png
 
Sadien noustessa tuoliltaan huoneen toisella puolella käytiin aivan erilaista keskustelua:
"Hän on kasvanut niin nopeasti, muistan kun hän oli vasta pieni tyttönen. Sinä se taas olet pysynyt aivan itsesi näköisenä jo vuosikymmeniä." Anya painotti viimeisiä sanoja varsin katkeraan sävyyn. Hän muisti vielä hyvin ajan, jolloin oli yhtä kaunis ja nuori kuin Ray.
 
eI30lJV.png
 
"Sinuna en odottaisi enää kauempaa Ray, sillä saatat menettää tilaisuutesi. Jos tytöt eivät halua jatkaa isänsä tehtävää, he lähtevät äitinsä luo Lumotarten linnaan. Silloin et näe häntä enää koskaan. Et, vaikka eläisit vielä toisenkin vuosituhannen."
 
keBnhBA.png
 
Ray ei vastannut mitään, sillä hän seurasi tiiviisti silmillään Sadien sulavaa liikehdintää ja tummien hiuksien hulmuamista tämän poistuessaan pöydän äärestä. Hän oli yrittänyt parhaansa mukaan kieltää tunteitaan viime kuukausia, mutta se oli lähes mahdotonta näin pienessä laaksossa. Sadie tuli aina vastaan kadulla ja hymyili aina yhtä valloittavaa hymyään.
"Entä Arr.." mies puhui niin hiljaisella äänellä että vain Anya kuuli sen. "Mitä hän pitäisi siitä jos minä.."
 
E8FuHjZ.png
 
"Niin mistä?" Fann tunki kaksikon keskustelun väliin ja Ray vaikeni. Anya vilkaisi häntä merkitsevästi ja käveli sitten Fiaran luokse pöytään. Hän onnitteli nopeasti Sadien ohittaessaan tämän. Tyttö kiitti iloisesti hymyillen, ja tuli sitten katsahtaneeksi äitipuoltaan ja varsin hermostuneen oloisesti seisovaa Rayta. Kohdatessaan tämän katseen mies käänsi heti päänsä poispäin ja oikoi itseään.
 
PD32KUC.png
 
Tyttö suunnisti kohti ovea kuullen vain joitain epämääräisiä sanoja takaansa. Lasioven takaa näki, että ulkona oli jo pimeää.
 
M28tR9V.png
 
"Tulithan sinä viimein, luulin jo että joudun hakemaan sinut uudelleen." Arr totesi kuullessaan Sadien läsnäolon.
"Tiedät varmaan hyvin itsekin, mitä asiani koskee" hän jatkoi ja katsahti tyttäreensä vakavana.
 
oRZjTAD.png
 
Sadie nyökkäsi. "En vain tajua, mitä eroa sillä on, että annatko sen täällä ulkona,vai tuolla sisällä lämpimässä."
"Siinä on suurikin ero." Arr totesi hieman loukkaantuneena Sadien epäilyksestä. "Täällä saat itse valita kohtalosi ilman kenenkään painostusta."
 
anujCNV.png
 
"Kohtalostani? Onko tässä sitten jollain tavalla kyse elämästä tai kuolemasta?"
"No ei sentään, mutta saat silti kaksi vaihtoehtoa, joista valita."
"Luulin että annat vain avaimen, en tiennyt että joudun päättämäänkin jotain tärkeää."Sadien äänestä kuulsi lievä hätäännyt, hän ei pitänyt itseään hyvänä päätöksentekijänä.
 
bh9a5BN.png
 
"Kuuntele tarkkaan. Minun antamani tehtävä on todella tärkeä sukumme, ja teidän lastenikin kannalta. Se on pitkä ja vaikea, enkä tiedä saatteko sitä itsekään täytettyä elämänne aikana. Haluan kuitenkin että säilytätte avainta turvassa, sillä jos se joutuu vääriin käsiin...niin kaikki on lopussa.
Toistaalta voit antaa avaimen toiselle nuoremmista sisaruksistasi, ja muuttaa äitisi luo LaCaslaan. Sinusta ja toisesta sisarestasi tulisi jonain päivänä Lumotar, ja hallitsisitte laaksoa ja sen ympäröiviä metsiä Ladravialta ja muilta vaaroilta. Olisit kuitenkin ikuisesti eristyksissä."
 
fjfV1IE.png
 
Sadie harkitsi tarkkaan vaihtoehtoja, mutta tunsi silti jo suonissaan virtaavan veren vuoksi vetoa isänsä tehtävän seuraamiseen. Hän nousi ylös ja kertoi sitten päättäväisellä äänellä valinnastaan: "Hyvä on. Tuli mitä tuli, minä otan avaimen huostaani ja suojelen sitä hengelläni. Haluan päästää isoäidin ja kaikki muut edesmenneet ihmiset ja olennot takaisin sinne minne he kuuluvat. He ovat sen ansainneet."
Arr nyökytteli päätään tyytyväisenä, ja irroitti sitten korun kaulastaan kiinnittäen sen Sadielle.
 
we6xms2.png
 
"Ole hyvä, se on nyt sinun."
Sadie katseli lumoutuneena kaunista koruaan, josta huokui laimea lämpö hänen kehoonsa. Se ei ollut mitään verrattuna siihen kuumottavaan tunteeseen, jonka Arr oli kertonut tuntevansa ottaessaan itse aikoinaan avaimensa vastaan. Sadiessa ei virrannut Arkkienkelin veri.
 
4YO3fmZ.png
 
"Kiitos, se on hyvin kaunis."
 
24bpogC.png
 
"Niin olet sinäkin, Sadie Eternity. Kaunis kuin enkeli." Arr totesi ylpeänä. "Hyvää syntymäpäivää kultaseni."
 
 
OOOO
 
 
0FHccXR.png
 
"ISÄÄÄ, joku soittaa ovikelloa. Se taitaa olla sinulle."
 
3j1wtjN.png
 
"Turhaa huudat, ei se ole kotona." Fiara vastasi sohvalta keskeyttäen keskustelunsa Lenientin kanssa. "Mene itse avaamaan, kerta olet lähinnä ovea."
Sadie puuskaisi hiussuortuvan pois kasvoiltaan ärtyneenä, ja avasi sitten oven.
 
cEIFA71.png
 
"Olen pahoillani mutta isäni ei ole koto--" Vasta lopetellessaan lausetta tyttö tajusi, kuka hänen edessään seisoi. Mies oli muuttunut niin paljon kahdessa päivässä.
"RAY! En...en ollut tunnistaa sinua!"
 
SqhGV6r.png
 
"Ajattelin että oli jo ehkä aikakin hieman muuttua." mies totesi hieman nolona eikä tiennyt miten päin seisoisi Sadien tarkkaavaisen katseen edessä. Lopulta tyttö päästi hänet tuskistaan sanomalla: "Tuo sopii sinulle, vaikkei tyylissäsi ole koskaan ollutkaan mitään vikaa. Näytät itse asiassa...nuoremmalta." Sitten hän muisti kesken jääneen lauseensa. "Niin tosiaan, isä ei kyllä ole kotona nytten. Tule tunnin kuluttua uudelleen, niin hän luultavasti on silloin palannut."
Rayn ilme kävi yhä vaivaantuneemmaksi hänen todetessaan, ettei tullut tapaamaan Arria, vaan itse Sadieta. Tytön poskille levisi hämmästynyt puna, ja huomatessaan sisariensa urkkivan ovelle sohvaltaan hän astui ulos ja sulki oven perässään.
 
6bU2wBA.png
 
"Niin tosiaan, minulla on sinulle eräs yllätys, joka valmistui vasta tänään. Siksi en voinut antaa sinulle sitä jo syntymäpäivänänne."
Sadie yritti kurkistella miehen olan taakse malttamattomana, mutta se sai vain tämän nauramaan.
"Älä ole noin malttamaton, kyllä sinä sen vielä saat. Sitä paitsi se ei ole mukanani, koska se on niin...suuri."
"Ostitko minulle kenties kartanon? Voi miten ystävällistä, Ray- setä. Ei sinun olisi tarvinnut."Sadie kiusoitteli kuullessaan lahjan suuruudesta.
 
r7rEL81.png
 
"Sen antamiseksi minun täytyy pyytää sinua mukaani. Suostuthan lähtemään?"
Hän sai vastaukseksi hyväksyvän pään nyökkäyksen.
 
 
OOOO
 
 
ATPqttV.png
 
"Voi! Se on kerrassaan upea Ray! Teitkö sen todella minulle?"
Sadie ei ollut uskoa silmiään saapuessaan sen aukion reunalle, jonne he olivat matkanneet.
"Se on kokonaan sinun." taaempana seisova Ray vakuutti, ja silmäili tytön reaktioita lahjastaan. Mitä ilmeisemmin se oli hyväksytty.
 
71alzAz.png
 
Sadien alapuolelle avautui kerrassaan upea näkymä. Joka puolella kukkivat iloisen keltaiset ja valkoiset kukat, ja pienen puron yli kaartui jykevästä männystä koottu silta. Rayn oli vaikea pysyä innostuneen Sadien perässä, joka kirmasi pitkin kukkaketoa kohti edessä kohoavaa, marmoripylväiden suojassa olevaa aukiota.
 
RZ5NMmF.png
 
"Oletko tosiaan rakentanut tämän kaiken?"
"Epäiletkö taitojani? Pitäisikö tuosta loukkaantua?" Ray sanoi kiusallaan ja sai Sadien heti pyytelemään anteeksi sanojaan.
"En minä sitä...ihmettelin vain että...miksi sinä vaivauduit?"
Mies vaikeni ja hänen kasvoillaan loistanut hymy hieman hyytyi.
 
npZKlgc.png
 
"Se on Cupido, rakkauden lähettiläs." Ray kertoi huomatessaan Sadien pysähtyneen katselemaan aukion keskellä olevaa patsasta. Tytön silmät kiilsivät auringonvalossa kirkkaan violetteina, ja vaaleanpunaiset huulet kaartuivat ilkikuriseen hymyyn hänen kiinnittäessä äkillisesti katseensa patsaasta mieheen.
 
OKbHZuB.png
 
"Sinä olet rakastunut minuun, etkö olekin?" Sadie kysyi häpeilettömän suoraan Raylta, ja sai tämän hämmentymään suuresti. "Siksi sinä teit tämän kaiken ja toit minut tänne. Halusit osoittaa minulle tunteesi."
 
WcuGruc.png
 
Ray suki leukaansa hermostuneena, ja esitti sitten viimein mieltään poltelleen kysymyksen: "Entä mitä sinä siihen vastaat?"
Sadie ojenteli auringonkeltaista mekkoaan ja väläytteli timantinvalkeita hampaitaan hymynsä lomassa: "Sanon että se ei haittaa minua."
"Se että rakastan sinua?"
"Ei, vaan se että olet jo tuollainen vanhus. Olen aina pitänyt sinusta."
 
7Q2J4NO.png
 
"Pidätkö minua siis vain turvallisena vaihtoehtona, vaiko onko minulla mahdollisuutta saada myös jonkinlaisia vasta-kiintymystä?" Ray uskaltautui jo hieman lähemmäs paikallaan seisovaa Sadieta. Tyttö hymyili salaperäisesti ja totesi vain: "Kiintynyt minä sinuun olen ollut aina, mutta syvemmistä tunteista en osaa vielä kunnolla sanoa. Ehkä meidän pitäisi yrittää herätellä niitä?"
 
KHe8hzg.png
 
Ray nosti lievästi vapisevan kätensä Sadieta kohti, ja kosketti sillä tämän silkinpehmeitä hiuksia. "Haittaako tämä sinua?" hän kysyi varovasti. Sadie pudisti päätään ja astui sitten rohkeasti askeleen lähemmäs miestä.
 
mQVZPP9.png
 
Hän painautui Rayn rintakehää vasten ja sulki silmänsä valmiina vastaanottamaan ensisuudelmansa. Miehen jännittynyt hengitys kulki hänen kasvojaan pitkin, kunnes se viimein pysähtyi...
 
bhywpl8.png
 
..hänen otsalleen.
"En uskalla varastaa sinulta suudelmaa, ennen kuin asiasta on keskusteltu isäsi kanssa."
Sadien pettynyt ilme oli Raysta todella huvittava näky.
 
 
OOOO
 
 
7lgZ6VH.png
 
"Luojan kiitos, olin jo saada sydänhalvauksen." Serenity tasasi hermostunutta sykettään ja lopetti kristallipallon katsomisen. Hän oli sattunut silmäilemään laaksolaisia juuri sillä hetkellä, kun Ray ja Sadie viettivät aikaa ulkona.
 
6g2nOvq.png
 
"Ovatpa he kasvaneet nopeasti. Tuntuu kuin siitä olisi vasta pari viikkoa kun jätin heidät Arrin huostaan. Ja pian he ovat täällä."
 
2XYHODA.png
 
"Arrista puheenollen." toinen, yhtä heleä ääni kajahti Serenityn vierellä saaden tämän hätkähtämään. "Eikö viimein olisi aika luopuo tuosta sormuksesta. Hänkään ei enää kanna sitä mukanaan."
Puhuja osoittautui naisen sisareksi, Diferiksi, joka oli hetken aikaa jo tarkkaillut sisarensa puuhia.
"En pidä siitä, miten vietät toisinaan tuntejakin tuon kristallipallon lumoissa, ja puhut yksinäsi tyttäristäsi ja ex-miehestäsi."
 
BdH99G1.png
 
"Ryhdistäydy ja ole taas Lumotar. Emme Solariksen kanssa jaksa enää tällaista. Laiminlyöt suojelutehtäviäsi jatkuvasti, mitä jos Ladravia ehtii toimia tällä välin ja hyökkää laaksoon?"
 
7xdnJeK.png
 
Serenity oli juuri aikeissa sanoa suorat sanat sisarelleen, kun raikas kesätuuli puhalsi saliin avaten matkallaan sen jykevän pronssioven. Kaikki kolme Lumotarta olivat ihmeissään, ja jäivät seisomaan paikoilleen.
"Mikä se oli?" Solaris kuiskasi sohvaltaan ja sai vastauksen lähes samantien.
 
YIcbEoy.png
 
"Seeeeeeeeereeeeeeeeeniiiiiiiiiiiiiiityyyyyyyyyyyyyyyyyy...."
 
Tuuli henkäisi sanan niin hennolla äänellä, että vain Serenity sen kuuli. Ja hän tiesi kenelle se ääni kuului.
"Ei voi olla...onko se tosiaan?"
Nainen kääntyi kokoonaan oven suuntaan ja tihrusti silmillään linnan porttien suuntaan.
 
4cKGLhC.png
 
"Arr...?"
 
RHLHK24.png
 
Ennen kuin Difer tai Solaris ehtivät tehdä yhtään mitään, Serenity ampaisi juoksuun kohti linnan sisäänkäyntiä. Hänen sydämensä hakkasi kiihkeästi, siitä oli niin kauan kun hän oli nähnyt entisen miehensä. Hän halusi palavasti tietää, miten mies oli päätynyt tänne, ja minkä vuoksi.
Hänen mieleensä ei juolahtanut hetkeksikään, että se olisi voinut olla ansa.
 
Hp2OWgq.png
 
"Arr! Mitä sinä täällä teet?" nainen kysyi lause hengästyksestä johtuen katkeillen. "En ollenkaan odottanut näkeväni sinua ennen tyttäriemme tapaamista."
 
Sims2EP82010-05-0901-22-53-95.png picture by lidna90
 
Mies kääntyi hitaasti ympäri, ja Serenityn kuvankauniiden kasvojen ilme vaihtoi vääristyneeseen kauhuun. Arrin kasvoissa oli jokin pahasti vialla, hänen pähkinänruskeat silmänsä olivat saaneet aivan uuden sävyn, ne olivat nyt pistävän punaiset. Miehen huulille nousi voitonriemuinen hymy, joka paljasti suussa kiiluvat, terävät hampaat.
 
9Nkpikp.png
 
"Tulin hakemaan SINUT." hän totesi, ja sitten kaikki pimeni.
 
 
OOOO
 
 
fjFM5Os.png
 
"EIIIIH!"
Arr hätkähti ylös vuoteestaan nähtyään todentuntuisen painajaisen.
 
fo0Bnzu.png
 
Hänen hiuksensa olivat liimaantuneet niskaan hänen hikoiltuaan, ja uudet hikinorot valuivat pitkin hänen selkäänsä. Mies nousi sängylleen istumaan, ja yritti koota ajatuksiaan. Hän oli kotona, hän oli turvassa. Ja se oli vain unta.
 
PmqCi45.png
 
"Se oli vain pahaa unta."
 
 
OOOO 
 
 
5KlbcXh.png
 
Koko perhe käveli vaitonaisessa jonossa kohti kukkulalla sijaitsevaa muistomerkkiä.
 
JoMyu03.png
 
Sen jälkeen kun Serenity oli asettunut laaksoon asumaan, laaksolaiset siirsivät Arkkienkeli Urielin patsaan näyttävämmälle paikalle, korkean Ukkoskukkulan laelle. Jokainen perhe oli vuorollaan istuttanut muistomerkin läheisyyteen kukkia, kunnes koko pieni harjanne oli niitä täynnä.
Sinä iltana, jolloin Arr palasi kotiin LaCaslasta ilman Serenityä, kukkulalla olevaan patsaaseen iski salama kolmesti, ja se kärsi iskuista pahasti. Kukaan ei halunnut vaihtaa patsasta kuitenkaan uuteen, sillä sen huhuttiin olevan peräisin itse Arkkienkelin Urielin ajalta, ja veistetty hänen seisoessaan sen mallina.
Juuri tuon kukkulan harjanteella Serenity ja Arr olivat luvanneet näkevänsä, kun tyttöjen 16-vuotissyntymäpäivää oli juhlittu.
 
3jVwem5.png
 
"Täältä on kerrassaan upeat näkymät kaikkialle!" Fiara huokaisi katsellessaan ympärilleen. "Miksi et ole koskaan aikaisemmin tuonut meitä tänne, isä?"
 
t5nopOw.png
 
"Hah, katsokaa nyt tuota naista. Eihän se näytä ollenkaan enkeliltä!" Lenient naurahti seisahtuessaan Urielin patsaan eteen. "Sehän on vaan joku tavallinen nainen"
 
bJn4XOH.png
 
Sadie osasi viisaampana kertoa, että patsas oli vuosisatojen saatossa hävittänyt kaikki helposti irtoavat osansa, kuten suipot korvansa ja siipensä. Siksi se enää muistutti vain tavallista naista.
Arr silmäili tyttäriään hieman haikein mielin, sillä nyt oli se hetki jolloin hän saattaisi menettää heistä jonkun. Se, että Sadie tarttui suvun tehtävään, ei tarkoittanut etteikö Fiara tai Lenient olisi ollut tervetullut Lumottarien linnaan. Jos he valitsivat sen tien sisarensa auttamisen sijaan, Arr tuskin näkisi heitä enää koskaan.
 
JdcoY4e.png
 
"Olettekin jo ilmeisesti paikalla. Anteeksi että tulen hieman myöhässä."
Arr tunnisti tuon äänen koska vain, muttei uskaltanut käätyä ympäri. Serenity oli Lumotar, ja mies pelkäsi tämän saavan hänet taas pauloihinsa aivan haluamattaankin.
 
5ZuNYA4.png
 
"Hienoa että pidit kiinni sopimuksesta. Tiedän jo ettei Sadie tule mukaani, mutta Fiara ja Lenient eivät ole vielä valinneet."
 
zGrQ1L1.png
 
"Eikä heidän edes tarvitse, sillä minulla on teille hyviä uutisia. Itse asiassa tarvitsen vain sinun apuasi."
 
eSYSVe0.png
 
Arr ja tytöt kääntyivät Serenityn puoleen, ja eivät olleet uskoa silmiään. Nainen oli vielä kaksinverroin kauniimpi kuin ennen, todellinen Lumotar.
 
TpeAfWw.png
 
"Minustakin on ihana nähdä teitä." Serenity vastasi perheensä ilmeisiin, ennen kuin nämä ehtivät vielä sanoa ajatuksiaan ääneen. "Ja onnittelut kihlauksestasi, Arr. Tiesin aina että sovitte hyvin yhteen." hän sipaisi entisen miehensä kättä, jossa kiilteli uutukainen kihlasormus.
 
M6v2d44.png
 
Koottuaan taas ajatuksensa Arr muisti Serenityn sanoneen, että tarvitsi hänen apuaan jossain.
"Mikä se asia oli? Onko sisarillesi sattunut jotain?" hän oletti näkevänsä Diferin ja Solariksen ilmestyvän vielä jostain, mutta heitä ei vain kuulunut. Serenityn hymy hieman hyytyi, ja hän aloitti surumielisellä äänellään:
 
ZMUOTrg.png
 
"Ladravia. Se kiero alhainen mato luikerteli linnamme suojausten läpi jollain konstilla, ja surmasi sisareni ennen kuin onnistuin vangitsemaan hänet."
Arrin ilme oli kauhistunut.
"Niin, tiedän. Olen itsekin järkyttynyt tapahtumista, en kerta kaikkiaan käsitä miten hän pääsi linnaan. Joka tapauksessa, minulla on hänet vankinani, ja tarvitsen sinun apuasi tässä kohtaa."
Nainen osoitti taakseen, jonne oli ilmestynyt kuin tyhjästä suuren suuri häkki.
 
pRPvmMr.png
 
"Pyydän sinulta Arr nyt todella suurta palvelusta. Ajattele että se on lastemme hyväksi, jos et muuten pysty suostumaan. Sinun täytyy nimittäin....käyttää arkkienkelivoimiasi tuhotaksesi Ladravian. Hän on voimistunut jostain syystä niin paljon."
 
6PTquNG.png
 
Arr tyrmistyi kuulemastaan, ja katsoi ensin Serenityä silmiin, ja sitten tämän takana häkissä värjöittelevää Ladraviaa. Nainen näytti suorastaan pelokkaalta, ja yritti kovasti sanoa jotain siinä onnistumatta.
"Tukin hänen suunsa loitsulla, ettei hän pääse pakenemaan sanojensa voimalla." Serenity selitti huomatessaan Arrin ihmetyksen. "Mitä sanot, pystytkö ottamaan tehtävän ja pelastamaan meidät kaikki lopullisesti häneltä?"
 
FvBRU0C.png
 
"Älä tee sitä, ei sinun ole pakko." Lenient kuiskasi hiljaa isälleen tämän selvästi harkitessa asiaa. "Me voimme elää täällä eristyksissä, ajattele mitä hänen kannattajansakin tekevät kuullessaan johtajansa kuolleen. He villiintyvät ja tulevat tuhoamaan koko kylän."
Arr oli kuitenkin jo valinnut toisin. Hän uhrasi itsensä antaakseen laaksolaisille tilaisuuden vapauteen, antaakseen tyttärilleen tilaisuuden lähteä etsimään arkkienkeleitä maailmalle. Hän otti sen riskin, että Serenity ja laaksolaiset tekisivät selvää lopuista Käärmekansalaisista, eivätkä antaisi näiden enää sortaa itseään.
 
sJ5RzV5.png
 
Lenient näki isänsä päätöksen tämän silmistä, ja syöksyi halaamaan tätä kyynelien puskiessa ulos raivokkaaseen tahtiin.
"Ei, älä tee sitä isä! Et saa jättää meitä!" hän yritti vielä muuttaa tämän mielen siinä kuitenkaan onnistumatta. "Entä Fann-täti, jätätkö sinä hänetkin noin helposti?"
Arr kakisteli kuivunutta kurkkuaan, hän ei todellakaan nähnyt päätöksessään mitään helppoa. Hän vain ajatteli kaikkien yhteistä hyvää. Se oli pikemminkin marttyyrikuolema kuin typerä päätös.
 
LUsCxr9.png
 
"Pidä huoli siitä Sadie, ja muista käyttää NÄKÖÄSI etsiessäsi muita." mies ohjeisti vanhinta tytärtään ja tämä nyökkäsi haikeana. Sitten Serenity kutsui Arria.
 
yNaq30Z.png
 
"Oletko valmis?" hän kysyi varovasti, ja yritti hillitä itsekin suruaan. Arr katsahti vielä kerran murtuneita tyttäriään ja totesi sitten: " Kyllä"
 
qLFqHZh.png
 
Serenity syleili miestä vielä nopeasti, ja kuiskasi tämän korvaan viimeiset sanansa: "Minä rakastan sinua yhä edelleen, Arr Eternity. Olen aina rakastanut, mutta joskus elämässä täytyy tehdä vaikeita päätöksiä, sellaisiakin joiden vuoksi joutuu luopumaan tärkeistä ihmisistä."
Sitten hän erkaantui Arrista ja jäi katsomaan tämän muodonmuutosta.
 
 
S5iYfM1.png
 
Nxmwh8O.png
 
cCGZ6co.png
 
lQST1ei.png
 
"Olen valmis."
 
zZ8HQi2.png
 
Serenity seurasi tarkkaavaisena, kun Arr lipui lähemmäs Ladravian häkkiä sauvansa ojossa. Sen pää kimalteli maagista valoa, jollaista ei ollut ennen näkynyt. Ladravia yritti ojentaa kättään miestä kohti, kuin anoen tältä armahdusta. Arr kuitenkin sulki siltä silmänsä ja keskittyi vain lausumaan sanansa:
 
"Ladravia, kaikkien niiden ihmisten puolesta, kenet olet surmannut, tai keitä olet millään tavalla vahingoittanut, tuomitsen sinut ikuiseen kadotukseen."
 
Miekka kohosi yhkaavasti valmiina antamaan iskunsa.
 
"Totuuden Miekka ja Arkkienkeli Mikaelin voimat. Saattakaa tehtävänne päätökseensä!"
 
Sitten hän iski, nopeasti ja voimakkaasti. Se oli kuolettava isku.
 
mkdnLcF.png
 
Siinä samassa Ladravian huulet sinetöinyt loitsu raukesi, ja ilmoille kajahti korkea tuskanhuudahdus, joka ei suinkaan muistuttanut Ladravian omaa käheää ääntä, vaan pikemminkin....
 
4K78pMm.png
 
Arr kuuli rohisevaa naurunräkätystä viereltään. "Sinä idiootti! En olisi koskaan uskonut sinun menevän lankaan. Tapoit juuri Lumottaren, onnitteluni."
Arr oli kauhuissaan ja hänen päässään alkoi pyöriä. Ladravia, tai se joka juuri äsken oli ollut Ladravia, muuttui elottomaksi Serenityksi häkin pohjalla.
 
UWAWgKC.png
 
"Ei voi olla..." mies yritti haukkoa henkeään. Hän tunsi tukehtuvansa, ja jalat pettivät hiljalleen alta. Elinvoima hiipui pois hänestä kovaa vauhtia.
"Kyllä vain." Vale-Serenity raakkui edelleen vahingoniloisena. "Ja kiitos sinun, minun ja Eternityjen avaimen välissä ei ole enää täysi kaarti Lumottaria ja Arkkienkeli, vaan vain kaksi puolivoimaista Lumotarta."
 
q2NcVYG.png
 
"Ty-tytöt...juoskaa...juoskaa karkuun..." Arr kakoi viimeisillä hengenvedoillaan ja tunsi sitten kuinka ajan ja paikan rajat hämärtyivät hänen ympäriltään. Juuri kun hän luuli kaiken olevan ohitse, jostain kaukaa kuului tuttu ääni.
 
MNk5kST.png
 
"Voi ei, tulimme hetken liian myöhään."
Arr oli lysähtänyt polvilleen, ja kaatui siitä tajuttomana maahan. Hänen takanaan seisoneet tytöt kiljuivat järkytyksestä, ja perääntyivät entisestään Urielin patsaan suojiin. Vale-Serenity teki samoin, mutta aivan toisestä syystä.
 
wLFezbQ.png
 
"Tämä ei ole vielä ohi, Ladravia." Solaris totesi uhmakkaasti seisoessaan arkkienkeliksi muuntautuneen Diferin vierellä. "Meitä on edelleen kolmen verran, et tainnut tietää että sisareni kuuluu nykyään arkkienkelihin."
 
VhulWiy.png
 
Ladravian kasvoille nousi kylmä hymy: "Valitettavasti se tieto ei ole saavuttanut korviani. Onnitteluni, Difer."
 
oQHZttp.png
 
"Se on kerrassaan niin hieno uutinen, että voisimme siirtyä linnaani juhlimaan sitä."
Nainen loihti käsillään kirkkaan valonkehän, joka sokaisi kaikkia paikalla olleita. Kun Difer ja Solaris seuraavan kerran avasivat silmänsä, he eivät olleet enää mäntymetsän keskellä kohoavan mäen harjanteella, vaan jossain aivan muualla.
 
wonyMDn.png
 
"Käykää peremmälle, ette olekaan ennen käyneet vierasilla." Ladravian ilkikurinen ääni kantautui salin toisesta päästä.
rxddGXh.png
 
"En valitettavasti ehtinyt leipoa teille mitään kakkukahveja, mutta se tuskin haittaa mitään."
Lumottaret pälyilivät valppaina ympärilleen, ja tutkivat katseillaan salin jokaisen nurkan, jonne kynttilöiden valo vain yletti.
 
x2uXXa8.png
 
"Ja valitettavasti visiittinne jää varsin lyhyeksi..." Ladravia totesi vielä lopuksi hyydyttäen hymynsä uusilta kasvoiltaan.  Hänen silmiinsä syttyi aivan uudenlainen palo, joka janosi päästä valloilleen.
"Pääsette pian sisarenne luokse."
 
a5FXUg1.png
 
"Sopii yrittää" Solaris sihahti hampaidensa välistä ja puristi kätensä nyrkkiin. Difer hänen takanaan yritti saada häntä rauhoittumaan, mutta turhaan.
 
d97Lwli.png
 
Solaris ehti singauttaa kädestään valonpurkauksen kohti salin perällä istuvaa Ladraviaa kohti. Tämä oli kuitenkin nopeampi ja torjui hyökkäyksen miekallaan. Hän oli suorastaan salamannopea.
 
nPiwWUQ.png
 
"Pidättekö siitä?" hän kysyi ylpeänä pidellessään violetteja salamoita sylkevää miekkaansa kaksin käsin. "Se on pieni lahja eräältä....ystävältäni."
"Niin kuin ilmeisesti tuo ruma ulkokuoresi." Solaris näpäytti Ladravialle ja käytti tämän hetkellistä hämmennystä hyväkseen iskeäkseen uudelleen.
 
oejY93r.png
 
Tällä kertaa hän osui. Selvittyään säikähdykseltä Ladravia tukahdutti Solariksen tulenlieskat, ja tarttui taasen miekkaansa entistä vihaisempana.
 
CREoYsP.png
 
"Ei kannata ryhtyä leikkiin itseään voimakkaampien kanssa." hän totesi varoittelevaan sävyyn ja antoi voimiensä päästä valloilleen. "Silloin voi vaikka satuttaa itsensä."
Salamat luikertelivat naisen ympärillä kuin pienet sähköankeriaat. Solariksen refleksit olivat kuitenkin niihin verrattuina aivan liian hitaat, ja hän jäi Ladravian miekaniskun maalitauluksi.
 
cXHMYs4.png
 
us1gqDO.png
 
L28n4p2.png
 
Tuhansien sähköshokkien voiman iskeytyessä Lumottareen tämä menetti tajuntansa ja kaatui takanaan olevaan suihkulähteeseen lyöden sen reunaan päänsä. Altaassa oleva vesi muuttui hiljalleen punaiseksi, ja se vain yllytti Ladraviaa jatkamaan. Enää esteenä oli vain Difer.
 
UZsFPmf.png
 
"No, antaa tulla vain." hän huudahti Diferille. "Vai annanko sinunkin ensin yrittää?" Nainen oli ilmiselvästi jo lukenut itsenä voittajaksi.
Difer puri huultaan ja tiukensi otettaan sauvassaan, muttei vastannut mitään ääneen.
 
KnsDP05.png
 
"Ilmeisesti otat siis haasteen vastaan? Näytätkin vahvemmalta kuin sisaresi. Heistä ei ollut minkäänlaista vastusta minulle, joka rakastan kaksintaisteluja."
 
WD0JXEz.png
 
Molemmat naiset kohensivat asentojaan ja katsoivat toisiaan tuimin silmin.
"Oletko valmiina kohtaamaan loppusi?" Ladravia kysyi vielä ivallinen hymy huulillaan.
Difer siristi silmiään kieltäytymisen merkiksi ja loi vielä nopean, huolestuneen katseen suihkulähteessä makaavaan sisareensa. Tämän liekki alkoi hiljalleen himmetä, ja nainen toivoi pääsevänsä tämänä luo niin nopeasti kuin pystyi. Hänen täytyi voittaa.
 
R2z2zLw.png
 
mMyHU8F.png
 
"Arkkienkeli Uriel..." Difer lausui nopeasti mielessään nähdessään Ladravian jo valmistelevan iskuaan. "Auta minua voittamaan hänet, siskojeni ja Eternityjen vuoksi."
 
2OMgLCZ.png
 
Ladravia mutisi hiljaisella äänellään manaustaan, jolla loihti eteensä samanlaisen violetin säteen jonka Luna oli hänelle lahjoittanut. Hänen kasvoilleen levisi omahyväinen ilme katsellessaan paikallaan seisovaa Diferiä, joka ei näyttävästi tiennyt mitä tekisi.
Voitto loisti jo aivan sekuntien päässä, mitä kaikkea Ladravia voisikaan tehdä laaksolle kun Lumottaret olivat poissa tieltä.
Juuri kun Ladravia oli langettamassa manaustaan Diferin ylle, tämä puolustautuikin ennen kuin hän ehti edes silmiään räpäyttää.
 
j4e6cbZ.png
 
"Arkkienkeli Urielin nimeen,
lähetän sinut sinne minne kuulutkin."
 
Diferin ympärillä loistivat kultapunaiset säteet, jotka sokaisivat Ladravian hetkisesti.
 
"Anteeksiannon Sauva,
täytä tehtäväsi."
 
 
dn3NWUe.png
 
Difer osoitti sauvallaan Ladraviaa, ja sen päästä lähtevä valonsäde iskeytyi naisen otsaan. Ladravian kädessä ollut manaus räjähti hänen itsensä ylle, ja naisen käheän kirkaisun täytti koko salin.
 
UEyFvJH.png
 
"Ei voi...olla....totta..." Ladravia kakoi henkeään ja lyyhistyi polvilleen. Hänen jäsenensä vapisivat kauttaaltaan. "Sinä...voitit..." hän läähätti ja tunsi menettävänsä tajuntansa.
 
nlSLo3g.png
 
Difer lennähti nopeasti paikaltaan suoraan Ladravian eteen, joka yritti viimeisillä voimillaan nousta vielä jalkeille.
 
 
HTFxTw5.png
 
VzW5svd.png
 
"En antaudu...ikinä..." nainen näytti yrittävän kaikkensa saadakseen miekan kädessään taas kohoamaan taisteluun valmiina. Se kuitenkin vain kalahti voimattomasta otteesta takaisin lattialle. Difer katsoi Ladraviaa säälien:
"Olisit kiltti, puhutaan asioista järkevästi. En halua että tämä vihanpito jatkuu enää."
Ladravia sihisi vihaisena, eikä osoittanut mitään antautumisen merkkejä. Difer huokaisi pettyneenä.
 
xu8mJbw.png
 
"Olen pahoillani, mutten voi antaa sinun enää vahingoittaa ketään." hän pyysi anteeksi ja tarttui taas sauvaansa. "En haluaisi tehdä tätä, muttet jätä vaihtoehtoja."
Sauvan päähän syttyi uudelleen kullankeltainen loisto, ja Difer nosti sen korkealle ilmaan. Ladravian tyhjät keuhkot yrittivät saada vielä vedetyksi viimeisen henkäyksen, ennen kuin kultainen varsi lävisti hänen rintakehänsä.
 
416wGFS.png
 
"Olen niin pahoillani." Difer toisti vielä, ja sulki silmänsä. Hän ei ollut eläessään tappanut ketään itse.
Ladravian ruumis nytkähteli vielä hetken, kunnes se liukui elottomana pitkin sauvan vartta tipahtaen viimein lattialle. Seinillä kumisi vielä hetken metallisen haarniskan ja kivilattian yhteentörmäys. Sitten tuli aivan hiljaista.
 
uic288N.png
 
Difer katsoi surumielisesti laakson vapauden hintaa. Se oli maksanut heille kolme henkeä. Kolme turhaa henkeä. Asiat olisi voitu hoitaa asiallisemminkin, jos Ladravia ei olisi niin agressiivisesti hyökännyt heidän kimppuunsa.
Naisen kauniiden kasvojen pinta alkoi lohkeilla, ja se merkitsi hänen ja Lunan tekemän sopimuksen rikkoutumista.
 
0BshCDF.png
 
"Lepää rauhassa" Difer sanoi hiljaisella äänellä. Hän piteli sijoiltaan mennyttä kättään ja seisoi siinä paikoillaan tietämättä miten jatkaa tästä.
 
bZ8Ejrp.png
 
"Laakso on nyt turvassa, se on pääasia." hän huokaisi osittain helpottuneena, osittain haikeana. Hänen ja Solariksen tehtävä oli saatettu päätökseen, ihmiset eivät enää tarvinneet Lumottaria. Ehkä he vetäytyisivät linnaansa ja palaisivat sitten, kun heitä taas tarvittaisiin.
Utuisen tulevaisuuden pohdinta keskeytyi, kun nainen kuuli takaansa tutun äänen:
 
nITPbUm.png
 
"Onko se nyt ohi?"
Solaris oli noussut varovasti ylös suihkulähteestä. Hän piteli edelleen vuotavaa päätänsä, ja yritti löytää tasapainon jalkoihinsa. Difer nyökkäsi äänettömästi sisarelleen.
 
9zFpdwf.png
 
"Palataan takaisin. Meitä varmasti tarvitaan siellä."
 
 
OOOO
 
 
p4REG3U.png
 
Edes kaunis kesäpäivä ja ympärillä kukkivat kukat eivät saaneet hautajaisväen mieltä kohoamaan. Arr ja Serenity oli haudattu Sadien salaiseen puutarhaan tytön toivomuksesta, ja se oli kaikkien mielestä täydellinen paikka.
 
ct7ewNN.png
 
Muiden seisoessa hiljaa paikallaan surren tavallaan, Fann oli lyyhistynyt murtuneena pehmeälle ruohomättäälle. Hän oli onneton, eikä tiennyt kuinka selviäisi yli Arrin kuoleman. Juuri kun hän oli saanut tämän omakseen, mies riistettiin pois häneltä.
 
J1FqkFv.png
 
Kaikki kolme sisarusta olivat heti Ladravian ja Lumotarten kadottua juosseet hakemaan apua isälleen ja äidilleen, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Arkkienkelien voimien käyttäminen kokonaisuudessaan koitui Arrin kohtaloksi, ja Serenity puolestaan oli kuollut välittömästi entisen miehensä iskusta.
 
UBBT67A.png
 
Ray kietoi kätensä yhä tiukemmin surevan Sadien ympärille, ja kuiski lohduttavia sanoja tämän korvaan. Sadie ei tiennyt kumpaa suri enemmän, vanhempiensa kuolemaa, vaiko sitä mitä hän joutuisi pian kertomaan miehelle.
 
0pCVZAQ.png
 
"Otan osaa suruunne. Isänne oli urhea mies." Solaris ilmaantui paikalle osoittamaan suruvalittelunsa. Sadie nyökkäsi kiitollisena.
 
pzbkBUt.png
 
"Oletko aivan varma päätöksestäsi? Voitte vielä tulla asumaan meidän luoksemme jos haluatte." Solaris jatkoi vaihtamalla puheenaihetta.
"Tietenkin hän jää tänne, muuttaminen luoksenne ei tule kysymykseenkään." Ray ehti väliin ennen kuin Sadie edes avasi suutaan.
Miehen sanat saivat hänen vatsansa vääntämään entistä enemmän. Solaris huomasi tytön olevan vaikeana ja päätti jättää nuorenparin kahden kesken.
 
KvpeHsN.png
 
"Niin aivan...jätän teidät nyt omiin olohinne. Jutellaan asiasta myöhemmin, sopivampana ajankohtana."
Sadie nyökkäsi jälleen hyväksyvästi, ja Solaris liittyi takaisin muiden joukkoon.
 
Uusi kyynel vierähti tytön poskelle.
 
5KRKSqy.png
 
"Ray....minun pitäisi kertoa sinulle eräs asia." hän aloitti ja yritti estellä uutta kyyneltulvaa. "Olen tehnyt päätöksen, joka oli elämäni tähänastisista vaikein."
Ray pysyi vaiti.
"Olen...olen päättänyt sisarieni kanssa jättää laakson ja lähteä etsimään muita Arkkienkeleitä."
"Ja minä lähden mukaan?" mies kysäisi kuin jatkaen lausetta jonka Sadie lopetti.
Tyttö ei voinut enää pidätellä itkuaan, vaan nosti lohduttomana kätensä suunsa eteen.
 
tC736Ae.png
 
"En...en siis saa lähteä mukaan?" Ray tulkitsi Sadien ilmeestä tämän käännyttyä miehen puoleen. "Sinä siis...jätät minut?"
Sadien pää pysyi miltein liikkumattomana hänen vastatessaan myöntävästi. Rayn ilmeestä kuitenkin näki, että hän oli huomannut sen.
 
wV3hM7i.png
 
"Sadie rakas, tiedät tunteeni sinua kohtaan enkä ikimaailmassa halua menettää sinua. En, vaikka olemme ehtineet olla yhdessä vain reilun kaksi viikkoa."
Sadie näytti siltä että halkeaisi pian kahtia lohduttomuudesta. Rayn jättäminen ei ollut alkuunkaan niin helppoa kuin vanhempien hyvästeleminen. Mies kuitenkin hieman helpotti hänen päätöstään ymmärtäväisyydellään:
"Mutta...ymmärrän kuitenkin jos tahdot lähteä. Se sinun tehtäväsi...isäsi kertoi minullekkin aikanaan suvustanne. En halua olla esteenä, jos se mitä teette auttaa meitä kaikkia aikanamme. Sitä paitsi me tapaamme varmasti vielä joskus."
 
lMAT9V7.png
 
"Sillon, kun maailma on taas tasapainossa..."
 
"Mutta ennen sitä...nämä ovat hyvästit..."
 
 
OOOO
 
 
A5JB6cX.png
 
"Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin onnea. Toivon todella että onnistutte tehtävässänne." Difer oli saapunut saattamaan sisarentyttäriään kapakkaan, jonka yläkerran oven Sadie oli mielivaltaisesti päättänyt avata avaimellaan hautajaisten päätyttyä.
 
3dkbdtn.png
 
"Pitäkää huoli toisistanne ja itsestänne, ja olkaa reippaita. Odotan kutsuanne kun kaikki Arkkienkelit ovat löytyneet."
Tytöt uskalsivat jo hieman hymyillä kyyneleidensä lomasta. He olivat täynnä intoa ja odotusta tulevien seikkailujen alkaessa. Sadien käsi hapuili kaulalla olevaa avainta jatkuvasti, ja hän katseli syrjäsilmällä alhaalla vieraiden seurassa olevaa Rayta.
Sitten hän astui oven luokse ja avasi sen.
 
98BLg26.png
 
"Hyvästi." hän kuiskasi hiljaa muiden kuulematta. Sanat oli osoitettu hänen rakkailleen, jotka olivat nyt jäämässä tähän elämään. Ray katsahti vielä kerran ylös parvelle nähdäkseen Sadien kasvot, mutta tämä oli jo kääntynyt ovelle päin astuen siitä sisään.
 
DLP3yWL.png
 
"Näkemisiin." Difer lausui vielä, ja katsoi kuinka sisarukset yksi toisensa jälkeen astuivat tyhjyyteen. "Me kaikki uskomme teihin."
 
JNBviXZ.png
 
"Palauttakaa järjestys maailmaan."