-------------------------------------------------------------------------------------------------------
*Koputusta*
"Kuka julkeaa häiritä minua tähän aikaan? Sinulla on parempi tuoda hyviä uutisia, jos henkesi on sinulle kallis."
"Ahh, SINÄ...."
"Tuon teille hyviä uutisia valtiattareni. Landon on ilmeisesti etsimänne jäljillä."
"Mitä sinulla on nyt suunnitelmissasi, Luna rakas?"
"Vaikene valtiattaresi edessä. Edes sinulla ei ole lupa puhutellä häntä nimellä." tumman naisen vierellä seissyt ruumis karjaisi jyrisevällä äänellään.
"Kiitos Athos muistutuksestasi." Luna myhäili omahyväisenä uskollisista alamaisistaan. "Pyytäisin nyt sinua ja Ethosta palaamaan tehtävänne pariin. Poikani tarvitsee lisää sieluja."
"Kiitos Spencer tiedosta, on ihailtavaa kuulla että sen mädän raadon uudelleen henkiin herättäminen tuotti sittenkin tulosta. Sopimuksen ensimmäinen osa on täytetty, annetaan nyt hänen saada omansa, ennen kuin minä otan itselleni sen mikä minulle kuuluukin."nainen jatkoi kääntäen päänsä tulijan puoleen. Miehen nyökättyä hän sivuutti tämän ja jatkoi matkaansa ulos huoneesta.
"Vielä koittaa päivä jolloin pääsen tästä mätäänstyvästä vankilastani ulos..."
"Vielä koittaa päivä, jolloin sinä, rakas poikani, hallitset kaikkea."
XXXX
Desire tuijotti Ipodinsa näytöllä olevaa kelloa silmä kovana. Minuutit tuntuivat liukuvan tuskastuttavan hitaasti eteenpäin.
Hän oli taas jättäytynyt pois koulusta ja vietti päivää kotona äitinsä Pattyn opetuksessa. Desire suorastaan vihasi kouluun menoa, sillä häntä nälvittiin siellä jatkuvasti korviensa takia.
"Älä välitä heistä kultaseni." Patty oli lohduttanut häntä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. "He ovat vain kateellisia sinulle, olet niin ainutlaatuisen kaunis tyttö."
Vihdoin. Näyttö osoitti kellon olevan kahta vaille kolme. Desire pomppasi ylös lattialta ja kipitti nopein askelin ulos kotoaan. Hän ei tahtonut myöhästyä.
Koulubussi saattaisi tulla millä hetkellä hyvänsä...
"Katsos, kukas se täällä. Taisit kuulla bussin tulon jo tunti sitten, sinulla kun on nuo superkorvasi." ensimmäisenä bussin kyydistä hypännyt tyttö totesi piikikkääseen sävyyn ja katseli Desireä halveksivasti.
Tämä ilkeilevä, pahansuopa tyttö oli pääsyy siihen, ettei Desire viihtynyt liiemmin koulussa. Karola Harpusen "jengi" oli ottanut asiakseen kommentoida kaikkea ilkeää hänestä, taukoamatta. Ennen kuin Desire ehti vastata mitään Karolalle (aivan kuin hänellä olisi ollut sellaista mielessään), tyttö kääntyi nenä pystyssä poispäin ja jatkoi matkaansa kohti kotiaan.
"Ajattelinkin, että odotat jo minua." helähti ystävällinen ääni bussin sisältä. Desire käänsi katseensa Karolasta äänen suuntaan.
Iloiseen ääneensävyyn puhunut poika oli tytön paras ystävä, Gregory "Greg" Fern. Desire tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi lepattaa kuin kynttilän liekki hänen nähdessään tämän. Gregillä oli tapana saada sellaista aikaan hänessä.
"Sinun onneksesi et ollut tänään koulussa." Greg jatkoi ennen kuin tyttö ehti edes vastata hänelle muulla kuin hymyllään. "Teimme englannin tunnilla pistokokeen, ja sain siitä todella surkean arvosanan."
"Tätä en missään nimessä kehtaa näytää äidilleni. Hän varmaan tappaisi minut."
"Anna minä allekirjoitan sen hänen puolestaan." Desire tarjoutui auttamaan ystäväänsä hädässä. Hän oli tehnyt niin jo kolmesti.
"Kiitos vain, mutta tällä kertaa taidan turvautua äitiin." Greg puuskaisi masentuneesti ja taitteli paperinpalan takaisin taskuunsa. "Saanpahan samalla murskattua hänen haaveensa kouluttaa minut huippu-kirurgiksi. En tosiaan halua sellaista työtä itselleni, ja näillä arvosanoilla onnistun protestoinnissani paremmin kuin hyvin."
Desire naurahti sisäisesti. Hän tunsi Gregin äidin,Rositan, paremmin kuin hyvin, ja oli iloinen siitä että poika päätti näpäyttää hienostoäitiään hieman sormille.
Lasten välille syntyi sen jälkeen kiusallinen hiljaisuus, sillä he eivät tienneet mistä puhuisivat seuraavaksi.
"No, tulitkos tänne ihan muuten vain seisoskelemaan, vai olitko aikeissa tulla meille? Äiti tulee kai vasta muutaman tunnin päästä, joten voimme leikkiä rauhassa ennen kuin hän käskee sinut kotiin."
Tämä oli se päivän kohokohta, jotan Desire oli niin innoisaan odottanut: Greg pyysi häntä heille leikkimään. Tytöstä tuntui ihanalta, että edes joku oli halukas olemaan hänen seurassaan, eikä välittänyt siitä miltä hän näytti. Greg oli suorastaan täydellinen ystävä, jota ilman hän ei enää kertakaikkiaan osannut olla.
XXXX
Desire tunsi aina pienen kateellisuuden piston sydämessään astuttuaan sisälle Gregin huoneeseen. Poika sai elämässään kaiken, mitä ikinä haluikaan, ja vielä hiukan enemmänkin. Kaikesta tästä loistosta ja tavaran määrästä huolimatta tyttö oli onnellinen siitä, ettei Rosita ollut saanut pilattua poikaa täysin. Hänellä oli tukevasti jalat maassa.
"Arvaa miksi haluan isona." Greg sanoi salamyhkäisesti ajaessaan keltaisella ralliautolla pitkin huoneensa mattoa. "Ajattelin lähteä palkka-armeijaan ja matkustaa kauas muille maille. Äiti sanoo että se on vaarallista, mutta ei se mitään."
"Vau, sehän kuulostaa mahtavalta!" Desire totesi haltioissaan ja nosti katseensa ponistaan. "Tietäisimpä mitä itse tekisin isona, en varmaan mitään lähellekkään noin jännittävää."
Tyttö laski katseensa alakuloisena takaisin leluunsa ja vaikeni. Oikeasti häntä suretti jo ajatuskin siitä että Greg olisi joskus poissa. Hän haluaisi pitää tämän luonansa aina.
XXXX
Vaatekaapin puiset ovet kolahtivat yhteen, kun Desire työnsi ne kiinni. Ikkunasta paistoi punertava iltarusko, joka värjäsi koko huoneen.
Clark kattoi ruokaa pöytään. Hän oli saapunut tavallista aiemmin kotiin.
"Äiti, mikä nyt on kun syömme kaikki samaan aikaan?" Desire kysyi ihmeissään istuttuaan paikalleen ja otettuaan haarukan käteensä. Tämä oli jotain ennenkuulumatonta. Yleensä hän söi Pattyn kanssa kaksin, ja Clark yksinään myöhemmin, kun sattui tulemaan töistä.
"Kultaseni, isälläsi ja minulla on sinulle eräs asia, jonka tahdomme kertoa." Pattyn äänessä sävähti lievä hermostuneisuus.
"Aaa, onko isä taas tehnyt jotain typerää töissä ja saanut potkut?"
"Sinun epäonneksesi minun täytyy sanoa, että nyt on kyse iloisista uutisista."
"Äitisi ja minä....tai siis me kolme...."
..me saamme uuden perheenjäsenen!"
Desire laski haarukan kädestään ja katsoi silmät pyöreinä äitiään. "Mitä, kuka meille nyt on muuttamassa?"
Clarkin oli mahdotonta olla nauramatta tyttärensä viattomalle kysymykselle. "Kulta pieni, ei meille kukaan MUUTA, tai ainakaan sillä tavalla kun sinä luulet."
"Äidillä on sinun pikkusisaruksesi vatsassaan."
Desiren ilme muuttui hämmästyneestä tietäväiseksi.
"Oo, nyt taidan tajuta. Mutta miksi ihmeessä äiti halusi nielaista hänet?"
Patty ja Clark purskahtivat nauruun.
XXXX
XXXX
Viikonloput olivat Desirestä kaikista parhainta aikaa.
Silloin hänen ei tarvinnut miettiä koulua, ei läksyjä, eikä tosiaankaan Karola Harpusta. Silloin hän sai olla vapaa.
Hän sai syödä mitä tahtoi.
Hän sai leikkiä vaikka koko päivän.
Ja mikä parasta, hän sai leikkiä koko päivän yhdessä Gregin kanssa.
Mutta jos hän olisi tiennyt, että se viikonloppu tulisi olemaan heidän viimeisensä, hän olisi jättänyt tekemättä eräitä asioita...
Rodmiren perheellä oli vuosittain tapana järjestää naapuruston yhteiset halloween-juhlat. Oikeastaan niiden tarkoituksena oli kerätä Desirelle enemmän ystäviä, mutta joka vuosi tulos oli sama: kukaan ei kaivannut häntä seuraansa, ei kukaan muu kuin Greg.
Patty hivuuttautui miehensä vierelle ja kuiskasi tämän korvaan: "Kultaseni. Ymmärrän kyllä, ettei Rosita kovin pidä tyttärestämme mutta..."
"...minusta on jotenkin hölmöä tulla tänne tarkistamaan, ettei Desire vain satu jollain tapaa "turmelemaan" hänen poikaansa. Nainenhan on surastaan vainoharhainen, hehän ovat vasta kymmenvuotiaita!"
"Näitkö sinä Karolan puvun?" Desire tirskui yhdessä Gregin kanssa. "Luuleeko hän että nämä ovat missikisat? Kuka nyt pukeutuu prinsessaksi tällaiseen juhlaan?"
Äkkiä Greg ryhdistäytyi ja vaikeni katsoen tytön olan yli. Hän taisi jopa hieman punastua. Desire luuli sen johtuvan hänestä, mutta...
...oikea syy vilkutteli pojalle hänen selkänsä takana.
Tyttö tunsi painostavan tunteen niskassaan ja kääntyi kannoillaan tarkistamaan ettei kukaan seisonut hänen takanaan ja.. "Karola! Mitä sinä siinä teet."
"Oi anteeksi!" tyttö esitti anteeksipyytelevää irvaillen. "Yritin vain päästä Gregin puheille, mutta korvasi tukkivat pääsyni sille puolelle huonetta."
"Olisi vain parasta jos ottaisit nuo tekokorvat pois. Saattaisit jopa näyttää hieman enemmän ihmiseltä." tyttö kommentoi vielä päälle ja liittyi sitten Gregin seuraan.
Desire katsoi vaitonaisesti sivulta kun kaksikko keskusteli jostain yhteisestä uimahalli-reissusta. Karola oli selvästi iskenyt silmänsä poikaan, ja onnistuessaan valloituksessaan se tietäisi Gregin ja hänen ystävyytensä loppumista. Sitä hän ei sallisti.
Greg kuului hänelle, hän tahtoi pitää pojan itsellään.Ja sen todistamiseksi olisi käytettävä radikaaleja keinoja... "Greg." Desire sanoi kutsuvasti hiljaisella äänellä.
Poika kääntyi hitaasti poispäin Karolasta.
"Niin?" hän kysyi ystävällisesti hymyillen ja silmät loistaen. Desiren ääni oli selvästi kuin musiikkia hänen korvilleen. Tyttö epäröi hetken ennen kuin hapuili kädellään pojan käsivartta, ja tarttui sitten siihen hellästi.
Desire ei sanonut mitään, eikä Gregkään ehtinyt reagoida, ennen kuin heidän huulensa koskettivat toisiaan kahden sekunnin ajan.
Hän oli onnistunut suunnitelmassaan shokeerata Karolaa, joka näki pusun aivan heidän vierellään.
Vahinko vain, ettei tyttö ollut sen ainoa todistaja..
"Herranjumalamitäsinäteetminunpojalleni!" Rosita huusi järkyttyneenä olohuoneen ovensuussa. Desire havahtui huutoon ja irrottautui Gregistä silmänräpäyksessä. Hän oli itsekkin shokissa. Miksi ihmeessä hän oli mennyt tekemään niin parhaalle ystävälleen? Ja vielä kaikkien edessä.
Poikakaan ei näyttänyt tietävän mitä ajatella. Hänen ilmeensä vaihtelivat vihan ja järkytyksen välillä. Selvää kuitenkin oli, ettei Desiren temppu ollut todellakaan mieleinen.
"Greg..." tyttö haki sanoja ja nosti käden suunsa eteen. "Olen....olen todella pahoillani...en tiedä mikä minuun meni..." Kyyneleet tekivät tuloaan.
Greg ei vastannut mitään, vaan pyyhki poskilleen vieriviä kyyneleitä pukunsa hihaan. Desire oli tosiaankin pahoittanut hänen mielensä.
"Oooh, friikkisirkus on kaiken lisäksi päällekarkaaja! Varokaa kaikki, hän voi käydä kenen tahansa kimppuun seuraavaksi!" Karola lisäsi vettä myllyyn pojan takana.
"Karola Harpunen, ole hiljaa." Rosita huusi tytölle ja tämä luikki luimistellen pois huoneesta. "Tiesin aina että sinusta on vain harmia,penikka. Kehtaatkin käydä poikani kimppuun. Pihan huolen siitä, ettette te kaksi ole enää missään tekemisissä toistenne kanssa. Patty! Pattyyy!Tule heti tänne!"
Desire juoksi pois tapahtumapaikalta sekaisin tuntein. Hän ei tiennyt oliko pahempi paeta vai jäädä, hän halusi vain pyyhkiä äsköisen virheensä pois ja elää sen hetken uudelleen. Hän halusi, että Greg antaisi hänelle anteeksi.
XXXX
Alakerrasta kantautuvat äänet olivat hiljentyneet. Desire oli istunut tuolillaan ties kuinka kauan ja vuodattanut kyyneleitä tyhmyytensä tähden.
Joku käänsi ovenkahvaa ja astui huoneeseen.
"Desire kulta, tiedät varmasti hyvin miten ajattelemattomasti käyttäydyit tänään." Patty sanoi rauhalliseen ääneen kävellessään tytön luo. "Olisit aivan hyvin voinut jättää tekemättä sen mitä teit. Tuollainen ei ole soveliasta sinun ikäisellesi."
"Yritin parhaani mukaan sanoa rouva Fernille, että kyseessä oli vain viaton ystävien välinen hellyydenosoitus, mutta turhaan."
"Olen kuitenkin pahoillani, hän on sellainen nainen joka ei vaihda mielipidettään noin vain kun on saanut jostain jonkun käsityksen."
"Tarkoitatko että...?"
"Kyllä. Et saa enää ikinä mennä lähellekkään Gregiä. Olen pahoillani kulta, tiedän ettei tarkoituksesi ollut aiheuttaa tätä, mutta asiat ovat nyt näin. En halua rangaista sinua millään tavalla, tulet kuitenkin varmasti kärsimään tekosi seurauksia lopun ikääsi."
"Yritä nyt nukkua, jutellaan sitten aamulla lisää."
XXXX
Sen päivän jälkeen Desire vaipui masennukseen. Hän sulkeutui kuoreensa eikä reagoinut enää mihinkään samanlaisella innolla kuin ennen. Hänen elämänhalunsa oli täysin kaikonnut.
Päivät kuluivat yksin leikkiessä ja Pattyn johdolla opiskellessa.
Clark käi tapansa mukaan töissä.
Ja Patty...
..no, Patty voi huonosti tulevan lapsensa takia. Laskettu aika oli pian käsillä.
XXXX
Talvi teki tuloaan. Eräänä iltana taivaan täytti leijailevat lumihiutaleet jotka hiljalleen lasketuivat maahan.
Ne kuorruttivat kaiken valkoisen lumipeitteen alle ja saivat maiseman kimaltelemaan, aivan kuin se olisi täynnä pienen pieniä timantteja.
Samanlaiset timantit kimaltelivat Desiren silmissä, kun hän katseli edessään kohoavia lahjapaketteja. Joulu oli saapunut Rodmiren taloon.
"Miten.....miten PALJON niitä onkaan! Ovatko ne kaikki tosiaan minulle?" hän haukkoi henkeään jännittyneenä odottaen lupaa avata edes yhden.
"Ei vielä, ei vielä." Clark komensi kamera kädessään huoneen toiselta laidalta. "Ensin otetaan kuva, sitten vasta saat kajota lahjoihisi."
Desire kömpi seisomaan ja otti itselleen hölmön asennon. "Onko näin hyvä, isi?" Clark näytti tyttärelleen leikkimielisesti kieltään. "Juu on, jos tahdot avata lahjasi vasta huomenna."
"Mitä ihmettä te kaksi oikein hölmöilette täällä?" Patty saapui miehensä vierelle pidelleen pinkeää vatsaansa.
"Ei tässä mitään, odottelimme vain että puolet perheestä saapuu paikalle." Clark tunki kameran takaisin taskuunsa ja hörötti huonolle vitsilleen.
Desire ei ollut enää niin kiinnostunut lahjoistaan, vaan hän riensi paijaamaan äitinsä vatsaa. "Äiti, koska se oiken syntyy? Sinähän sanoit että me saamme jouluvauvan!"
"Voi kulta, joskus vauvat eivät tahdokkaan tulla ulos silloin kun niiden pitäisi. Siihen voi mennä vielä muutamia päiviä, sinun täytyy vain odottaa kärsivällisesti." Desire kääntyi katsomaan taas äitiään viattomasti tapittaen: "Tuleeko se siksi myöhässä, koska sen kello jätättää?"
XXXX
"Clark, herää! Luulen että nyt on tullut aika!"
"Vie minut sairaalaan."
XXXX
Desire seisoi paikallaan kuin kivinen patsas. Hän oli odottanut ulko-oven edessä jo useamman tunnin ajan, että jotain viimein tapahtuisi. Clark oli aikaisemmin päivällä lähtenyt hakemaan Pattyä ja vauvaa sairaalasta kotiin, eivätkä he olleet vieläkään palanneet.
Tytön jännitys vain tiivistyi, kun askeleet pihamaalla tuntuivat lähenevän kohti ulko-ovea. Avain kääntyi lukossa, ja ovi aukaistiin.
Onnellinen pariskunta saapui kotiin pitäen sylissään uutta tulokasta.
"Oh, hei vain Desire. Katsos kenet me tuomme mukanamme: sinun uuden pikkuveljesi."
Tyttö juoksi innoissaan äitinsä luokse ja vaati nähdä veljensä kunnolla. Patty siirsi vauvaa varovasti käsissää esitelläkseen häntä paremmin tyttärelleen.
"Tämä tässä on Max."
"Hei Max. Sinua onkin jo odotettu."
XXXX
"Olen pahoillani että joudut luopumaan huoneestasi, mutta Maxin täytyy olla meidän lähellämme, että voimme hoitaa häntä paremmin." Patty totesi surumielisesti huomatessaan Desiren katselevan tyhjää huonettaan apaattisesti. He olivat siirtäneet hänen tavaransa uuteen lisärakennukseen.
"Ei se haittaa äiti." tyttö valehteli uskottavasti ja heitti pienen hymyn naiselle. "Minä varmasti viihdyn paremmin uudessa huoneessani."
"Toivon niin. Teimme isäsi kanssa siitä niin kauniin kuin vain osasimme."
Ja sitähän se totisesti oli. Patty ja Clark olivat ilmeisesti yrittäneet parhaansa mukaan hyvitellä tyttärensä joutuessa muuttamaan uuteen huoneeseensa, joka sijaitsi hieman erossa muusta talosta.
Desire joutui nyt kulkemaan ulkokautta sisälle kotiinsa, sillä hänen huoneensa sijaitsi vessan taakse rakennetussa lisähuoneessa.
Lisäksi tyttö oli saanut uuden tehtävän huolehtia pikkuveljestään silloin, kun Patty tahtoi viettää hieman vapaa-aikaa lastenhoidosta.
Hänen vanha huoneensa oli remontoitu katosta lattiaan uudelleen, ja se näytti nyt tosiaankin pienen pojan huoneelta. Kaikkialla oli iloisen vihreää ja turkoosia.
Max oli tapansa mukaan hereillä ja istui kehdossaan odottaen hakijaansa.
Poika jokelteli iloisesti kun hän huomasi sisarensa, ja esitteli tälle notkeuttaan. Desire tuhahti.
Hän oli huomannut, ettei heissä ollut alkuunkaan mitään samankaltaista. Max oli ruskeahiuksinen, pisamanaamainen poika, joka näytti aivan normaalilta ihmiseltä. Hänellä ei ollut suuria korvia kuten Desirellä, eivätkä hänen silmänsäkkään olleet vihreät. Itse asiassa kun tyttö oli tarkemmin ajatellut, kukaan hänen perheestään ei näyttänyt samalta kuin hän itse.
"Arvelinkin että olet täällä pitämässä veljellesi seuraa." Pattyn ääni kuului aivan tytön viereltä ja tämä hätkähti. "Mukavaa että te kaksi tulette noin hyvin toimeen."
Desire ei vastannut mitää, hän vain jatkoi murjottamistaan ja katseli kuinka Max kinui päästä äitinsä syliin.
"Hän ei ole minulle mitään sukua, niinkuin ette tekään." tyttö ajatteli mielessään ja oli vähällä sanoa sen ääneen. Hän oli katkera siitä etteivät Patty ja Clark olleet koskaan kertoneet hänelle totuutta.
Pienen pojan kutsuva ääni sai kuitenkin Desiren sydämen sulamaan, kerta toisensa jälkeen. "Titko, titko. Tykkään tinusta."
Max oli vasta pieni ja viaton, ei se ollut hänen syytään että Desirestä tuntui pahalta huomata olevansa ulkopuolinen perheessään. "Minäkin pidän sinusta paljon Max." hän hymyili leveästi ja silitti veljensä poskea.
"Minä pidän sinusta, vaikket olekkaan oma veljeni."
Patty nielaisi. Hänelle ei ollut juolahtanut mieleenkään että Desire saattaisi itse tajuta asioiden oikean laidan. "Mitä sinä sanoit Desire?" hänen äänensä värisi epävarmuuttaan ja hän toivoi, ettei olisi kuullut oikein.
"Sanoin vain sen mikä on totta." Desire nousi seisomaan. "Minähän en ole koskaan ollut teidän oikea lapsenne. Siksi olen saanut kuulla kaikenlaista pahaa muilta ihmisiltä."
"Kuka minä oikeasti olen?"
Patty piti pienen tauon ennen kin jatkoi keskustelua. "Luulin että tämä keskustelu käytäisi vasta muutamien vuosien päästä. Olet vielä liian nuori."
"Olen pahoillani, mutta en puhu kanssasi tästä asiasta tänään enempää. Vasta sitten kun olet tarpeeksi vanha." Desire puristi kätensä nyrkkiin. Eikö hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kasvavansa isoksi kuullakseen totuuden itsestään?
"Sitten en puhu teille ennen kuin olen "tarpeeksi vanha" teidän mielestänne." hän huusi kiukkuisena ja paiskasi huoneen oven auki juostessaan pois.
"Tiesin että tässä käy näin. Tiesin, että hän rupeaa vihaamaan minua."
Ja niin Desire aloitti mykkäkoulunsa....
---joka kesti kokonaiset kuusi vuotta.
Kommentit