30ERU1G.png

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

O1HA9bZ.png

Luna hipaisi sormillaan kylmää, kivistä valtaistuintaan. Hänen ajatuksensa olivat muualla, kaukana tästä hetkestä ja paikasta. Hän oli paikantanut Avaimen. Sen lämpöinen hehku oli tavoittanut hänen sisimpänsä vain hetkeksi, mutta Luna tiesi siitä huolimatta, mistä lähtisi etsimään kauan kadoksissa olleita Eternityjä.

ulMQULg.png

"Sisään." hän totesi hajamielisesti ja naputti pitkiä, mustia kynsiään kärsimättömästi käsinojaa vasten. Tulija astui huoneeseen hiljaa ja nöyränä.

KS2JVAp.png

"Kutsuitte minua, Valtiatar?" Master vilkuili yläpuolellaan istuvaa Lunaa, joka lopetti kiivaan näpyttelynsä siihen paikkaan.

"Jo puolisen tuntia sitten! Missä ihmeessä oikein olet, kun kaipaan sinua?" nainen kivahti ja sylki sanansa suusta niin että se kuulosti käärmeen sihinältä. "Pyysin sinua laittamaan koirat matkaan, ne loiset piileskelevät tällä kertaa menneisyydessä."

AFF1gwo.png

"Olen todella pahoillani." Master ryki hieman kurkkuaan ja katsahti sitten anelevasti Lunaa. "Mutten millään voinut lähettää heitä nälkäisinä matkaan, he olisivat herättäneet liikaa huomiota ihmisten keskuudessa, jos olisivat hyökänneet sivullisten kimppuun."

Luna pudisti päätään ja huokaisi: "Sinä se sitten jaksat välittää turhista yksityiskohdista, minä taasen haluan VAIN SEN AVAIMEN!" Hän korotti ääntään viimeisten sanojen kohdalla niin, että Masterin iho meni silminnähden kananlihalle. Hän perääntyi askeleen kohti ovea, mutta Lunan kovettunut ilme kuitenkin heltyi äkisti.

OJCVsoK.png

"Onko hän jo hereillä?" nainen kysyi tarkoittaen poikaansa, ja jäi kiinnostuneena odottamaan vastausta. Master vinkaisi jotain vastaukseksi, joka luultavimmin tarkoitti "kyllä". Luna hymyili omahyväisenä, ja käski sitten miestä häipymään muualle.

Master totetti enemmän kuin mielellään.

 

 

OOOO

 

 

HgVGFwX.png

Lenient katseli surumielisesti edessään olevaa avonaista matka-arkkua. Sen sisältö oli hiljalleen päivän mittaan täyttynyt hänen vähäisistä tavaroistaan, ja pakkaaminen läheni nyt uhkaavasti loppuaan. Kaikki mitä hän omisti, makasi nyt sen virttyneen sisäkankaan syleilyssä, odottaen koska lähdön hetki tulisi.

Lähdön, jota Lenient ei halunnut vieläkään uskoa.

uvX2iqi.png

Kun Sadie oli muutamaa kuukautta aikaisemmin luopunut avaimesta ja antanut sen sisarelleen Fiaralle, hän oli samalla luopunut verisiteistään ja paikastaan enkelisuvun riveissä. Fiara ja Lenient olivat säikähtäneen kuollakseen sisarensa vaivuttua koomaan, ja tämän aviomies Jones oli ollut niin raivoissaan, että oli onni etteivät tytöt joutuneet talosta ulos sillä samalla sekunnilla kun hän oli astunut Sadien huoneeseen ja nähnyt mitä oli tekeillä.

Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt, sillä Jonesin piti aisoissa pelko siitä, mitä hänen vaimonsa tuumaisi herätessään, kun hänen sisarensa eivät olekaan paikalla. He kaikki kolme olivat odottaneet Sadien heräävän koomastaan ja toivoneet parasta. Viimein, liki kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen tyttö viimein liikahti paikallaan ja avasi silmänsä. Siinä samassa helpotus muuttui hämmästykseksi.

BnBGda2.png

"Keitä te olette?" - olivat sanat jotka olivat syöpyneet syvälle Lenientin mieleen. Hänen sisarensa oli katsonut vuoroin häntä ja Fiaraa, ja oli ilmeisen tosissaan kysymyksensä kanssa. Pala takertui Lenientin kurkkuun, kun hän muisteli tilannetta.

Fiara ja Lenient olivat luulleet sitä vain hetkelliseksi muistinmenetykseksi, mutta jo piakkoin oli tullut selväksi, että Sadien muistot, kaikki heidän kolmen YHTEISET muistot olivat kadonneet jäljettömiin. Hän ei enää ollut yksi Eternityistä, ei mieleltään, eikä myöskään ulkonäöltään.

Ainoa, joka riemuitsi tästä tilanteesta, oli Jones.

gv6MF30.png

Lenient sulki silmänsä pyyhkiäkseen sisarensa kuvan mielestään. Jones Newton, Sadien aviomies, oli riemuissaan siitä ettei hänen vaimonsa pitänyt sisariaan enää minään. Mies oli viimein saanut Sadien vakuuttuneeksi siitä, etteivät he tarvitsisi enää niin montaa palvelijaa talossaan, kuin heillä tällä hetkellä oli. Ja kuten arvata saattaa, Fiara ja Lenient saivat lähteä ensimmäisenä.

Jones oli ankarasti kieltänyt kaksikkoa puhumasta sanaakaan Sadielle tapahtuneen jälkeen, sillä se kuulemma saattaisi "vahingoittaa hänen ja vauvan hyvinvointia". Lenient oli kuitenkin sataprosenttisesti varma, että estelyn oikea syy oli Jonesin pelko siitä, että Sadie yhtäkkiä muistaisikin sisarensa.

Lähtöpäivä oli nyt viimein käsillä, eikä Lenient tahtonut jättää sisartaan vaikka tämä ei tuntenutkaan enää heitä. Se tuntui kerta kaikkiaan kamalalta,aivan kuin osa hänestä revittäisiin irti. Heidät kuljettaisiin toiseen kaupunkiin, sillä Jones oli myynyt heidät jollekkin tuttavistaan. Tulevaisuus vaikutti tällä hetkellä varsin epävarmalta, tytöt eivät tienneet mitä odottaa.

Ja se pelotti heitä suunnattomasti.

 

 

OOOO

 

 

XKrhpag.png

"Toivotan teille kaikkea hyvää elämässänne." Jones totesi viralliseen sävyyn hyvästellessään Fiaraa ja Lenientiä vielä samana iltana. Sadie hänen vierellään hymyili poissaolevasti ja pysyi vaiti. Ilmeisesti hän ei tuntenut velvollisuudekseen sanoa mitään. Lenient tunsi taasen piston sydämessään.

Km40z9H.png

Hänen katseensa siirtyi sisaren kasvoista tämän jo pyöristyneeseen vatsaan, joka kieli raskauden etenevän hyvää vauhtia. Sadie liikutteli hiljalleen kättä kiristyneen satiinikankaan päällä, ja hänen hymynsä leveni entisestään.

Lenient tunsi auttamatonta tarvetta saada sanoa sisarelleen vielä viimeiset sanat.

NR49I5z.png

"Oletko tosissasi Sadie, ettet ollenkaan muista minua ja Fiaraa? Mehän olemme sinun sisariasi! Ethän sinä oikeasti tahdo päästä meistä eroon, Jones vaan oon saanut pääsi kääntymään."

Hän aneli Sadieta muistamaan, vaikka tunsi kuinka vieressä seisova Jones kiristeli hampaitaan ja oli vähällä tyrkätä hänet kauemmas vaimostaan.

4dGNfgc.png

Sadie kuitenkin ehti satuttaa tyttöä sitäkin enemmän sanoillaan: "En kuuntele tuollaista puhetta palvelijoiltani, miten epäkunnioittavaa käytöstä! Enkä todellakaan ole sukua tuollaisille rahvaille, naurettava väite. Pyydän teitä poistumaan ennen kuin loukkaatte minua pahemmin. Varsinaista kiittämättömyyttäkaiken sen jälkeen, mitä minä ja mieheni olemme teidän hyväksi tehneet..."

5Bdh8f3.png

Lenient puri huultaan, ettei olisi sanonut mitään enempää. Hän kuunteli Sadien paasausta vaitonaisena, ja hänen takanaan seisova Fiara kutsui häntä:

"Lenient kiltti, meidän tosiaan on jo aika lähteä."

BbiEPzN.png

Lenient nyökkäsi ymmärtävänsä, mutta ennen kuin kääntyi ovelle päin, hän risti kätensä ja kysyi alistuneena: "Saanhan nähdä joskus edes kuvan lapsistanne? Tai tulla tapaamaan heitä?"

Sadie pudisti raivokkaasti päätään, mutta Lenient oli näkevinään Jonesin nyökkäävän hiljaa. Ilmeisesti kivikasvo ei ollutkaan täysin tunteeton. Tyttö niiasi kohteliaasti Newtonin pariskunnalle, ja riensi sitten ulko-ovelle kyyneleitään nieleskellen.

MsUpkEd.png

Fiara sulki oven heidän perässään, ja katsoi vielä viimeisen kerran taloa, ennen kuin kääntyi pihaportista kävelytielle. Hän rukoili hiljaa mielessään, että Sadie saisi elää lähes onnellisen ja vaarattoman elämän ilman menneisyytensä taakkaa.

Ja että he Lenientin kanssa pystyisivät viimein etenemään tehtävässään.

 

 

OOOO

 

 

I5B73w6.png

"Ei voi olla totta. Onko se oikeasti tämä rakennus?" Lenient huokaisi ihastuneena Fiaran tarkistaessa kädessän olevan lapun ja postilaatikon osoitteita. Hän nyökkäsi tultuaan siihen tulokseen, että he olivat perillä.

W2NJS7M.png

"Enkä usko, että tuo tiukannäköinen nainen huvin vuoksi seisoskelee tuolla. Hän luultavasti on odottanut meitä, ja sanoo ison tiskivuoren tarvitsevan tiskaajaa keittiössä." hän huokaisi turhautuneena päälle siirtäessään katsettaan paperista pääovien suuntaan.

Lenientiä puistatti.

jWQQrrE.png

"Alan olla jo lopen kyllästynyt tähän palvelija-touhuun. Eikö voitaisi vain kääntää avainta ovessa ja paeta jonnekkin toiseen, vähän mukavempaan aikakauteen?" hän heitti puoliksi vitsillä noustessaan portaita kohti pääovia. Fiara ei vaivautunut vastaamaan, mutta Lenient tiesi paremmin kuin hyvin, ettei hänen ideaansa otettu lämmöllä vastaan.

Pian he olivat tarpeeksi lähellä nähdäkseen vastaanottajansa paremmin. Hän oli vanhempi nainen, hieman nuhruisen näköinen. Lenient arveli hänen olevan pikemminkin taloudenhoitaja kuin itse kartanon omistaja.

uTxtnmN.png

"Olen pahoillani, mutta kreivi ei itse päässyt ottamaan teitä vastaan. Hän on matkoilla."naisen ääni kuulosti yllättävän pehmeältä ja ystävälliseltä hänen kovaa ulkomuotoaan vasten. Fiara niiasi kauniisti, ja Lenient teki samoin hieman perästä. Nainen katsoi heitä hyväksyvästi ja jatkoi puhumista.

o1haUfO.png

"Tästä päivästä lähtien tämä on teidän kotinne. Kreivi käski minun kertoa sen teille, ja painotti varsinkin viimeistä sanaa. Hän halusi tehdä selväksi, ettette ole täällä tekemässä töitä, vaan saatte asua aivan vapaasti luonamme.."

Lenient yritti hillitä avonaista suutaan ja pakotti sen kiinni. He eivät tekisi mitään kotitöitä?

"Niin, herra Newton kertoi teidän onnettoman tarinanne, ja kreivi on tunnetusti hyväntekijä, joka suostui ottamaan teidät huostaansa. Olen todella pahoillani perheenne puolesta, on varmasti hirveää joutua karkaamaan palavasta talosta."

Fiara ja Lenient katsoivat toisiaan hämmästyneintä, mutta eivät oikaisseet naisen tarinaa sanallakaan. Jos Jones Newton oli kerran elämässään ollut heille kiltti ja ystävällinen, he todellakin aikoivat ottaa siitä kaiken irti. Ehkä tämä oli jollain kierolla tavalla hyvitys siitä, että he jättivät Sadien rauhaan elämään omaa elämäänsä.

yf8I1fC.png

"Menemmekö jo peremmälle? Voisin esitellä teille huoneenne." nainen keskeytti Lenientin ajatukset, ja he nyökkäsivät kohteliaasti hymyillen. Nainen avasi heille oven, ja astui viimeisenä siitä sisään. Hän pysähtyi paikalleen keskelle eteistä, ja totesi sitten punastuneena: "Miten töykeä olenkaan, unohdin esitellä itseni. Minä olen Amalia, tämän kartanon taloudenhoitaja."

 

 

OOOO  

 

 

ByceujN.png

"Olen edelleen sanaton." Lenient nojasi käteensä ja tuijotti peilikuvaansa mitään näkemättä. Hän oli hetki sitten astunut huoneeseensa, valtavaan sellaiseen, ja pukenut päälleen uudet, kalliit vaatteet. "Onko tämä tosiaan todellista, vaiko heräänkö pian karuun todellisuuteen jonkun haisevan kalatiskin alta?"

wvMqigG.png

Fiara sulki vaatekaappinsa oven hiljaa hekottaen. "Onnettomuudeksesi voin sanoa, että tämä on täyttä totta. Herra Jones osasi kerrankin elämässään tehdä jotain hyvää."

"Mutta se ei lohduta yhtään siinä asiassa, mitä Sadielle kävi." Lenient totesi ilme kovana. Hänestä tuntui liian välinpitämättömältä unohtaa menetetty sisar ja iloita uudesta loistoelämästä upeassa kartanossa upeat vaatteet päällä.

7WTJFBh.png

"Lenient, olemme varmasti yhtä huolissamme hänestä, mutta todellisuudessa hän on aidosti turvassa kaikelta pahalta. Mitä lähemmäs jäämme häntä, sitä varmemmin Luna ja muut pahuudet löytävät hänet. Teemme hänelle suuren palveluksen, kun muutamme pois." Fiara kääntyi sisarensa puoleen ja yritti katsoa asiaa laajemmalta näkökulmalta. "Ja kyllä me varmasti vielä jonain päivänä näemme hänet, olen siitä varma."

bVYJlR2.png

"Tällä hetkellä tärkeämpi asia on se, että alamme sinun kanssasi suunnittelemaan tulevaisuuttamme tarkemmin. Asumme täällä vain sen aikaa kun on oikeasti pakko, ja sitten lähdemme etsimään niitä kadotettuja Arkkienkeleitä. Sadie uhrasi paljon antaessaan minulle korunsa, ja en aio tuottaa hänelle tai isälle pettymystä."

PGTWKDg.png

Lenient tunsi jälleen kateuden piston katsahtaessaan Fiaran kaulassa roikkuvaan avaimeen. Hän ei edelleenkään käsittänyt, miksi Sadie oli antanut sen hänelle, eikä jatkanut ikäjärjestyksessä seuraavaan. Oliko Fiara muka niin paljon parempi vaihtoehto avaimen vartijaksi?

"Minne suuntaan meidän on sitten määrä lähteä? Minä en ainakaan tiedä."

ty1CmiM.png

"Aika näyttää..." Fiara totesi ilmeettömänä. "Siihen asti käyttäydymme kohteliaasti, ja yritämme kotiutua uuteen taloomme."

Lenient nyökkäsi hieman vastahakoisesti.

 

 

OOOO

 

 

xg06Rge.png

"Rakas sisareni Sadie,

Luultavasti en koskaan edes lähetä tätä kirjettä sinulle, joten et tiedä miten paljon kaipaankaan sinua. Kuinka olet voinut? Onko puolivuotias lapsesi perinyt sinun kauniit piirteesi, vaiko sen rumilus-Jonesin? Oletko onnellinen? Ikävöitkö meitä?

Elämä täällä kartanossa on alkanut hiljalleen tympiä. Emme tuskin koskaan poistu sen alueelta, taikka näe muita ihmisiä kuin vain päivälliskutsuilla. Krevi Morellikaan ei ole vielä palannut matkaltaan, eikä taloudenhoitajamme Amalia osaa sanoa koska hän palaa. Kaikki on niin ikävystyttävän....helppoa. Meidän ei tarvitse itse tehdä paljoakaan, sillä Amalia hoitaa talouden ylläpidon. Sen kuin vain kävelemme kauniissa mekoissamme ja hymyilemme ystävällisesti.

BB9EnRQ.png

"Olisitpa täällä luonamme, Sadie. Silloin elämäni tuntuisi täydemmältä ja saattaisin jaksaa oikeasti hymyilläkin. Kaipaan sinua, kaipaan isää ja äitiä, ja meidän entistä elämäämme.

Ja mikä ihmeellisintä, olen alkanut kaivata myös Doriania. Siitä on liki kaksi vuotta, kun viimeksi tapasimme. Mahtaakohan hän kokea hurjia seikkailuja purjehtiessaan? Tai tavata kauniita ja eksoottisia naisia?

Toivottavasti saisin viimein lähetettyä tämän kirjeen sinulle, sillä kaikki 123 edellistä ovat joutuneet polttouuniin heti saatuani ne valmiiksi. En vain tiedä, miten olisi viisainta lähestyä sinua. Olet edelleen minun rakas isosisareni, vaikket sitä itse enää muista.

Ikuisesti sinun

Lenient"

1jpseo7.png

"Ääh, ei tästäkään tule mitään." Lenient puuskahti ja rypisti kirjeensä pieneksi ruttuiseksi palloksi. Hänen oikealla puolellaan omassa korissaan Paljetti-kissa kehräsi unisena. Lenient katsoi sen suuntaan kiukustaan lauhtuneena, ja nousi sitten poistuakseen.

rfgLcjP.png

Hän kuulosteli kartanon hiljaisuutta, ja omien kenkiensä kopinaa puisia rappusia vasten. Kaikki muut olivat ilmeisesti jo menneet nukkumaan.

CwzUPiS.png

Toisinaan yksin käytävillä vaeltelu tuntui aavemaiselta, sillä kartano natisi vanhuuttaan, ja pienikin tuulenvire voimisti ääniä entisestään.

"Täällä saatta myöskin hieman kummitella" - oli Amalia todennut olkiaan kohauttaen, kun Lenient eräänä aamuna vannoi kuulleensa huoneensa yläpuolelta eriskummallisia ääniä.

Sen sanominen ei todellakaan ollut rauhoittanut tytön mieltä, vaan hän vilkuili jatkossa kaksin verroin enemmän ympärilleen.

6n8K4Er.png

"Huhuu. Onko täällä joku?" Lenient kysyi varovasti kääntyessään nurkan takaa uuteen huoneeseen. Kukaan ei vastannut, eikä missään näkynyt ketään. Hänen sydämensä tahti rauhoittui.

GrBe00j.png

Unettomina öinä Lenient hakeutui uuden rakkautensa, flyygelin, luokse. Hän oli perinyt musiikillisen taipumuksensa isältään, joka nuoruudessaan soitti pianoa ammatikseen.

6qGutKv.png

Kun hiljainen musiikki täytti koko huoneen, Lenientistä tuntui kuin hänen isänsä olisi ollut siinä vierellä kuunnellut hänen soittoaan. Se oli rauhoittava tunne, ja koskettimien painelu toi mieleen muistoja lapsuudesta, jolloin he olivat vielä asuneet Soralan mäntymetsien siimeksessä.

Äidin hulmuavat violetit hiukset, hänen laventelintuoksuinen ihonsa, kun se kosketti poskea halatessa, isän pehmeät silmät kun hän peitteli heidät iltaisin ennen nukkumaanmenoa...

Musiikki lakkasi äkisti. Jostain katonrajasta oli kuulunut laahaavaa ääntä. Valot sammuivat.

erBupa3.png

"Ha-haloo?" Lenient huhuili pelokkaasti ympärilleen ja yritti katseellaan etsiä jotain poikkeavaa, mutta huone vaikutti samalta kuin hetkeä aiemmin. Hän nousi ylös tuoliltaan ja hivuttautui hiljalleen kohti ovea josta oli astunut huoneeseen. Kaikkialla oli hiirenhiljaista.

6oClKTm.png

Lenient kiitti mielessään, että tavalliset kynttilät olivat sähkökatkosta huolimatta pysyneet päällä, sillä liikkumien täysin pilkkopimeässä kartanossa ei varsinaisesti houkuttanut. Lattia narisi ikävästi jalkojen alla, kun hän yritti mahdollisimman nopeasti palata takaisin oman huoneensa suojaan.

85yEuYp.png

Aulan reunalle saavuttuaan Lenient kuitekin jähmettyi kauhusta, mutta hahmotti hiljalleen sen toisessa päässä olevan hahmon. Fiara oli ilmeisesti herännyt siihen inhottavaan, laahaavaan ääneen ja lähtenyt etsimään häntä.

Lenient antoi taas helpotuksen vapauttaa jännittyneet lihaksensa.

ApHgO6N.png

"Missä ihmeessä olet oikein ollut?" Fiara kuiskasi tiukkaan sävyyn. Hän ei erityisesti pitänyt Lenientin yöllisistä vaellusretkistä. "Sinunhan pitäisi olla jo nukkumassa."

WAwDYQO.png

"Luojan kiitos se olitkin vain sinä." Lenient totesi hymyillen, ja sivuutti sisarensa kysymyksen. "Luulin jo että kohtaan kummituksen, meinasin säikähtää kuollakseni."

"Etköhän säikäytellyt meitä muitakin tarpeeksi hetki sitten. Mistä ihmeestä sinä sen valokatkaisijan oikein löysit? Saat mennä laittamaan sen yksinäsi takaisin päälle, tämä pelleily meni nyt hieman yli."

CvIxpCh.png

"Mutta...en minä mitään ole tehnyt. Ne sammuivat aivan itsestään." Lenient intti tajutessaan, että Fiara luuli tämän kaiken olevan vain hänen huono pilansa. "Olin vain tulossa kiireen vilkkaa omaan huoneeseesi, en erityisesti pidä pimeissä käytävissä hengaamisesta."

Fiara aukaisi suunsa esittääkseen eriävän mielipiteensä, mutta juuri silloin he kuulivat outoa ääntä, joka täytti koko aulan aavemaisesti.

yqZyHZE.png

"Mi-mikä se oli?" Fiara kysyi pelokkaana ja tähyili taakseen. Lenient tunsi kuinka sydän hänen rinnassaan alkoi hakata taas vimmattua tahtia. He seisoivat hetken liikkumattomana paikoillaan, valppaina havainnoimaan pienenkin poikkeavan äänen tai liikkeen.

Sitten jostain portaiden suunnalta kuului hiljainen naukaisu.

4lgDIKg.png

"Paljetti." Fiara totesi nimen huokaisen helpotuksesta, ja katsoi kuinka ylensyötetty pallura kipitti hiljalleen käytävää pitki kohti heitä. Lenient katsoi hetken sen askellusta, kunnes purskahti hervottomaan nauruun.

27KGZ8E.png

"Ei voi olla totta, me säikymme pientä kissaa! Miten noloa!"

Fiarakaan ei pystynyt enää pitämään tyynen hillittyä olemustaan, vaan yhtyi remakkaan nauruun sisarensa kanssa.

"Parempi ettemme kerro tästä kenellekkään. Tule, lähdetään nukkumaan."

7xe7tsO.png

Tytöt kiirehtivät huoneisiinsa ennen kuin Amalia heräisi ja ripittäisi heitä niin myöhäisestä valveillaoloajasta. Jalkojen juurelle tullut Paljetti katsoi närkästyneenä, kun mahdolliset rapsuttajat poistuivat kovaa vauhtia pois huoneesta. Se jäi istumaan paikoilleen, ja nuolaisi tassuaan kerran.

ndM7K8y.png

BMW69Y4.png

Riisuttuaan vaatteensa ja asetuttuaan sängylle istumaan, Lenient ei voinut olla miettimättä äsköisiä tapahtumia. Tuntui jotenkin kummalliselta, että Paljetti olisi ollut kaiken sen takana.

hrvsxFv.png

"Jospa talossa sittenkin kummittelee?" hän pyöritti kysymystä mielessään, mutta päätti lopulta antaa asian olla. "Mielummin kuvittelen sen olevan viaton kissa, kuin jotain muuta..."

0EayTNO.png

Lenient sulki yöpöydän valon, ja asettui sitten sängylle makaamaan. Hänen ihonsa oli vielä kananlihalla, mutta se rauhoittui sitä mukaan kun tyttö lipui unten rajamaille. Yläkerrasta kuului vielä etäisiä ääniä, mutta hän ei enää jaksanut välittää niistä.

Se oli kuitenkin vain tuuli...

 

 

OOOO

 

 

YtUt0SV.png

Paljetti istui yhä paikallaan puhdistaen turkkiaan vaaleanpunaisella, karhealla kielellään. Sen ilme kuitenkin valpastui, kun jokin lähestyi takaapäin.

eHAfdDS.png

"Noh, mitä meidän pieni Paljetti-palleroinen?" Kurttuiset kädet tarrautuivat eläimen pehmeään turkkiin hellästi, ja nostivat sen ylös lattialta.

QLOqPIB.png

"Pelastit minut aika täpärästi äskettäin. Kiitos siitä. Tytöt melkein alkoivat jo epäillä, että kartanossa on muutakin elämää kuin vain se mitä he näkevät päivittäin. Sain hänet kuitenkin hiljennettyä, joten nyt voimme nukkua kaikki rauhallisina ilman häiriöitä."

Paljetti naukaisi kuin ymmärtäisi mistä oli kyse, ja Amalia laski sen takaisin lattialle. Kissa hyppäsi hänen sylistään ja jolkotti kohti omaa kotoisaa nukkumapaikkaansa.

 

 

OOOO

 

 

qcX3t2s.png

"Lenient?"

mNBFDZ9.png

"Huhuu? Lenient, maa kutsuu?"

J6zjyXy.png

Fiara pärskäytti vettä poissaolevan sisarensa kasvoille, ja tämä kiljaisi.

"Hitsin Fiara, miksi sinä noin teit?" hän kivahti kiukkuisena ja pyyhki vettä pois märiltä kasvoiltaan. Sisar vain nauroi makeasti.

71D7ax2.png

"Missä ihmeessä sinä oikein liitelet, kun et kuule vaikka kutsun sata kertaa?" Fiara kysyi uteliaana kuulemaan vastauksen. Lenient oli koko aamun ollut aivan muissa maisemmissa.

pSsfoVF.png

"Eikö saisi koskaan muka ajatella asioita päänsä sisällä? Jos noin polttavasti haluat tietää, niin mietin missä päin maailmaa Dorian tälläkin hetkellä seilaa. Ja mahtaakohan hän koskaan palata lupauksensa mukaisesti takaisin. No, halusitko tietää vielä lisää, vai riittikö tämä?"

Lenient oli selvästi loukkaantunut joutuessaan jakamaan päänsäsisäiset mietteensä. Fiara tunsi heti katumusta kysyessään typeriä, hän huomasi sisarensa kireyhdestä, että Dorian oli edelleen vuotava haava hänen sisimmässään, joka ei ollut ehtinyt vielä arpeutua.

84u78kC.png

"Olen pahoillani, en tiennyt..." hän aloitti anteeksipyyntönsä, joka keskeytyi kaukaa kuuluvan ruokakellon kilinään.

nMbescg.png

"Lounas on ilmeisesti valmis." Fiara totesi nopeasti ja luikki ensimmäisenä ammeesta pois. Hän halusi välttää ikävän välikohtauksen sisarensa kanssa. Lenient näytti kuitenkin liian poissaolevalta halutakseen tapella asiasta enempää.

f8dBJKC.png

"Onkohan se liikaa vaadittu, että ruokana olisi kerrankin jotain tavallisesta viikkokaavasta poikkeavaa? Wieninleike alkaa jo hiljalleen pursua korvista ulos. Miten olisi vaikkapa hampurilaiset ja ranskalaiset isolla colalla?"

Fiara hymyili ääneti.

A1ZJ6dS.png

Hetkeä myöhemmin sisarukset laskeutuivat portaita vienoisen ruoantuoksun houkuttelemana. Lenient osasi jo jokaviikkoisen ruokalistan ulkoa, eikä siksi keittiöstä kantautuva tuoksu yllättänyt häntä alkuunkaan.

"Minähän sanoin, aina saman kaavan mukaan." hän huokaisi lannistuneena, mutta käveli silti ruokasaliin.

Q7sbUTK.png

"Miksei voitaisi joskus mennä vaikka kaupungille syömään? Saisi Amalia-raukkakin jotain uusia näkökulmia ruoanlaittoon ja annoksiin, kerta me emme saa ehdottaa hänelle enennäkemättömiä ruokiamme."

"Älähän nyt Lenient, kyllä tätä syö mielummin, kuin meidän omia kokkauksiamme Newtonien kotona." Fiaraa nauratti kun hän muisteli kuinka Lenient oli onnistunut tekemään perunamuusista ruskeaa.

P2sqLtq.png

"Eikä sitä koskaan tiedä, millaista ruokaa joudumme syömään, kun lähdemme toteuttamaan tehtävää. Nauti siis nyt kun vielä voit." hän jatkoi matalammalla äänellä, ja kosketti pikaisesti avainta, aivan kuin varmistaakseen vielä sen olevan paikallaan.

fBhOE1O.png

"Onko teillä jo nälkä?" Amalian ylen ystävällinen ääni liittyi keskusteluun, ja hän kantoi kädessään suurta annosta pihvejä ja juuresmuhennosta. Lenient yritti pidätellä kuvotustaan, hän ei voinut sietää lanttua enää ollenkaan.

LLkDibK.png

"Kiitos Amalia, olet jälleen kerran ylittänyt itsesi." Fiara valehteli sujuvasti ottaessaan vastaan oman annoksensa. Lenient katsoi häntä silmiään pyöräyttäen, ja tökki haarukalla keltaista, höyryävää mössöä.

e6CRvkC.png

"Ajattelin tänään tehdä siitä hieman omanlaiseni, ja lisäsin leikkeleen väliin juustoa. Kuulin eräältä tuttavaltani, että sellainen on suurta herkkua yläluokan keskuudessa näinä päivinä."

Lenient yritti pidätellä kuvotustaan. Amalia oli sittenkin onnistunut tekemään karmivasta ruoasta vielä kamalampaa. Hänelle olisi pitänyt ojentaa jonkin sortin mitali suorituksestaan.

7pTLZzM.png

"Anteeksi, mutten ole kovin nälkäinen juuri tällä hetkellä. Sallittehan, että poistun?" tyttö laski ruokailuvälineensä siistisi lautasliinan päälle, ja katsoi Amaliaa anelevasti. Nainen oli selvästi hieman loukkaantuneen oloinen, mutta kätki sen hyvin hymynsä alle.

5bRu9NV.png

"Voin säästää tuon sinulle myöhemmäksi, jos voit sitten paremmin." hän totesi toiveikkaana, että saisi syötettyä Lenientillekkin annoksen pöperöään. Lenientille se oli aivan samantekevää, sillä nainen kuintenkin unohtaisi koko asian muutaman tunnin kuluttua.

"Kyllä kiitos, se olisi todella ystävällistä." hän valehteli ja nousi niiaten ylös tuolistaan. Fiaran kuikkuinen katse seurasi hänen liikkeitään herkeämättä.

7pTLZzM.png

"Menen hieman ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Täällä tuntuu hieman...tunkkaiselta."

pVF5OQM.png

Lenient veti syvää henkeä päästyään pois lanttumuhennoksen kitkerästä hajusta ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Vieno tuuli puhalsi pitkin puutarhaa, ja keinutti pajupuiden oksia edestakaisin.

EVZYWw6.png

Istuessaan siinä ruusukeinun huumaavan ihanan tuoksun keskellä Lenient todella tunsi voivansa paremmin. Hän sulki silmänsä ja hyräili itse keksimäänsä melodiaa hiljaisella äänellä.

Rauha rikkoutui kuitenkin nopeasti.

JcehVfA.png

"Lenient, haluan keskustella kanssasi eräästä asiasta." Fiaran ääni kantautui toiselta puolelta puutarhaa, ja Lenient avasi silmänsä. Hänen sisarensa kiirehti kovaa vauhtia alas portaita, eikä hänen askeleissaan näkynyt sitä tavanomaista naisellisuutta. Ei sitten alkuunkaan. Lenient huokaisi lannistuneena, mutta hätkähti samalla kun katsahti nopeasti sisarestaan aivan muualle.

bRaBTAr.png

Ikkunassa, joka sijaitsi yläkerran yläpuolella, vilahti aivan selkeästi jonkun hänelle entuudestaan tuntemattoman hahmon kasvot. Lenient räpäytti silmiään nähdäkseen oliko se hetkittäinen harhakuva, mutta kasvot näyttivät edelleenkin pilkistävän verhojen takaa.

WypH9Ts.png

Lenient ampaisi kauhuissaan juoksuun kohti sisartaan, ja yritti saada palan kurkussaan irtoamaan jotta voisi huutaa tälle varoituksensa. Fiara pysähtyi paikoilleen huomatessaan sisarensa hätääntyneen ilmeen, ja katsoi tätä kulmat kurtussa.

hRXI5Hb.png

"Mikä hätänä? Aivan kuin olisit nähnyt aaveen tai jotain." Fiara kysyi hengästyneen Lenientin tavoittaessa hänet.

"Ehkä näinkin....tuolla...ikkunassa!"

"Älä nyt viitsi leikkiä, mikä sinun oikeasti on?"

bEQ3FJp.png

"Näin jonkun! Hän oli tuolla noin! Tuo toisiksi ylin ikkuna yläkerran yläpuolella! Siellä todellakin oli joku!" Lenient suolsi sanat niin nopeasti ulos suustaan, että ne puuroutuivat epämääräiseksi selitykseksi. Hän osoitti vimmatusti Fiaran takana olevaa ikkunaa, ja tämä kääntyi ihmetellen sen puoleen.

1UvrVqA.png

"Ai tuo tuolla? Sehän on vain tyhjä ullakko! Varmasti näit jonkin puun heijastuksen ikkunassa, ja luulit sitä ihmiseksi. Täällä ei ole muita meidän ja Amalian lisäksi, usko jo."

Lenient tihrusti pettyneenä ikkunan suuntaan, jossa ei tosiaankaan enää näkynyt ketään. Hän alkoi jo itsekin epäillä omia silmiään, mutta intti silti olevansa oikeassa.

"Olen aivan varma..."

7KBjQsh.png

"Ja minä olen aivan varma, että nälkä sumentaa näkösi. Tulehan nyt kiltisti syömään, Amalia jätti sinulle lautasellisen ruokaa keittiöön."

Lenient seurasi sisartaan sisälle, ja yritti vielä kerran tavoittaa katsellaan ikkunassa ollutta hahmoa. Sitä ei kuitenkaan enää näkynyt.

 

 

OOOO

 

 

X52kNto.png

Uupunut Lenient oli nukahtanut sohvalle rankan päivän jälkeen. Syötyään mukisematta ruokansa Fiara oli pyytänyt häntä seurakseen puutarhaan, jossa he olivat kitkeneet rikkaruohoja ja kantaneet vettä kukkiville kasveille. Ulkona porottava aurinko oli armoton, sen polttavat säteet pistivät suun kuivaksi ja lihakset voimattomiksi. Lopulta, kun urakka oli saatu liki valmiiksi, Lenient oli raahautunut viimeisillä voimillaan huoneeseensa.

Syvän unen oli keskeyttänyt metallin kitinä, joka liikkui edestakaisin pitkin kattoa.

Lenient ei enää jaksanut yöllisiä ääniä, vaan päätti viimein perinpohjaisesti selvittää mistä ne olivat peräisin. Ehkä samalla hän ratkaisisi päivällä näkemänsä hahmon arvoituksen.

5xhvZhD.png

Käytävillä oli taas pilkkopimeää hentoa kynttilänvaloa lukuunottamatta, ja tyttö empi vielä hetken ovellaan lähtisikö, vaiko ei. Viimein kuitenkin uteliaisuus vei voiton, ja hän askelsi hiljaa kohti aulaan vievää käytävää.

"Minne luulet olevasi menossa?" komentava ääni kuului äkisti jostain, ja hän jähmettyi paikoilleen.

v9KKBrj.png

Äänet olivat ilmeisesti jälleen kerran herättäneet myös Fiaran, joka katsoi tuimasti sisartaan tämän kääntyessä ympäri.

"Sinä menet takaisin sänkyysi, etkä poistu sieltä ennen aamua." hän komensi edelleen kuiskauksen vahvuisella äänellään.

"Mutta haluan selvittää, mistä tuo ääni tulee."

"Se on vain tuuli, voin vaikka todistaa sen sinulle. Odota huoneessasi sen aikaa, palaan aivan pian."

"Mutta..."

nJAyvGm.png

"Ei muttia, usko nyt kerrankin, ettei täällä ole mitään hämärää tekeillä. Olet liian lapsellinen kuvitelminesi, en enää ollenkaan ihmettele miksei Sadie luovuttanut avainta sinulle. Et osaisi käyttää sitä harkiten."

Sanat viilsivät Lenientiä kuin tuhat tikaria, ja hän oli vähällä vastata sisarelleen samalla mitalla.

TDtdNVu.png

Alistuneena Lenient kuitenkin totteli sisartaan, ja perääntyi kohti omaa huonettaan paiskaten sen oven mielenosoituksellisesti kiinni. Fiara pudisti päätään ja lähti sitten hiipimään kohti aulaa niin hiljaa kuin pystyi.

U0JyAXv.png

"Ei tämä ennen ole ollut auki..." Fiara puhui itsekseen nähdessään valonkajon erään käytävän varrelta, se oli se ainoa ovi, joka oli lukittuna päivästä ja kellonajasta riippumatta. Amalia sanoi sen olevan krevin huone, eikä hän halunnut pitää sitä auki.

Yhtään sen enempää ajattelematta Fiara astui raollaan olevasta ovesta sisään huoneeseen.

NwrcHcY.png

"Haloo?" hän huhuili pimeään huoneeseen, muttei saanut vastausta. Oven avauduttua enemmän valonsäteet valaisivat huonetta enemmän, ja tyttö pystyi hahmottamaan sen jo lähes kokonaan.

BzisH0A.png

Se näytti selvästi pieneltä työhuoneelta, jossa kreivi luultavasti kävi läpi tärkeitä papereita ja sopimuksia. Nyt sen pöydällä oleva pölykerros kieli siitä, ettei tavaroihin oltu koskettu vähään aikaan. Noin vuoteen, jos tarkkoja oltiin. Tytöt olivat asuneet jo talossa liki vuoden, eivätkä olleet vielä kertaakaan nähneet sen isäntää.

z9qosgb.png

Aikaisemmin kuullunut metallin kitinä kantautui taas Fiaran korviin, ja hän käännähti katsomaan taaksensa. Siinä hänen edessään kohosi jykevä kiviseinä, jota verhostivat kullanhohtoiset verhot.

Fiara luuli kuulevansa omiaan, kunnes ääni toisti taas itseään. Silloin hän tuli huomanneeksi, mitä pilkisti verhon takaa.

VNcxCuW.png

"Salaovi." hän henkäisi katsoessaan pientä naamioitua ovenkahvaa, jonka paljasti hieman huonosto aseteltu verho. Hetken emmittyään Fiara kosketti sitä, painoi sen kevyesti alas, ja avasi oven. Toiselta puolelta tuulahti kostea sammaleinen ummehtuneen tuoksi.

WZhib40.png

"Uh, ei kovin kotoisa tunnelma." tyttö totesi mielessään astuessaan ovesta sisään. Hän huomasi tulleensa pienen pieneen huoneeseen, josta johtivat portaat yläkertaan. Aluksi kavuttuaan uuteen huoneeseen hän ei nähnyt mitään, mutta ikkunasta loistava kuu paljasti huoneen pieniä yksityiskohtia myöten.

ANImSsN.png

Se oli pieni ullakkohuone, joka oli pakattu lattiasta kattoon täyteen kaikenlaista vanhaa roinaa. Fiara katseli lumoutuneena tavaroita, ja puikkelehti niiden ohitse kohti lattian rajassa näkyvää valoa, joka tuli erään huoneen seinän takaa.

K7keLqk.png

Samassa kitinä, jonka hän oli aikaisemminkin kuullut, kaikkosi aivan viereltä ja pysähtyi hieman kauemmas. Fiara tunsi sydämensä lyöntien kiihtyvän, mutta hän piti päänsä kylmänä ja asteli kohti valoa.

yZr4spC.png

Ovi oli raollaan. Fiara töytäisi sen auki, ja jäi ihmetyksestä tuijottamaan eteensä.

iG2VNDX.png

Sisällä huoneessa oli joku. Metallinen kitinä, jonka he olivat aikaisemmin Lenientin kanssa kuulleet, kuului selvästi miehen alla olevasta vanhasta pyörätuolista.

Fiara ei tiennyt oliko mies kuullut hänen tulonsa, joten hän kertoi läsnäolostaan kysymyksen muodossa: "Oletteko te kreivi Morelli?"

vKEdn89.png

Mies ei vastannut, eikä kääntynyt hänen puoleensa. Fiara ajatteli kuitenkin olla ystävällinen häntä kohtaan, ja jatkoi jutusteluaan.

"Olen Fiara Evergreen, ja me sisareni Lenientin kanssa asumme nykyään täällä kartanossa. Olemme teille ilmeisen kiitollisia siitä, että olette ottaneet meidät huostaanne ja kohdelleet kuin omina lapsina."

Dn8hfGS.png

Pyörätuolin tuttu kitinä kuului taas, kun mies kääntyi ympäri paljastaen kasvonsa Fiaran puoleen.

CdCFqe5.png

"Vai kuin omina lapsinaan? Olette siis saaneet varsin kurjaa kohtalua." kauniskasvoinen poika, suurinpiirtein Fiaran ikäinen, sanoi vakava ilme kasvoillaan, ja tutkaili tyttöä tarkkaavaisesti.

Dlls0e7.png

"Ei, ei alkuunkaan!" Fiara tokaisi ihmeissään miehen sanoista. "Meille on oltu aivan todella kilttejä, ehkä liiankin."

"Se ei kuulosta isäni tapaiselta." mies tokaisi värittömänä.

"Se ei...anteeksi kuinka? Sinun isäsi?"

"Niin, minun isäni. kreivi Morellin."

Fiara kavahti hiukan. Mitä kreivin poika teki täällä pimeässä vintissä yksin, kun hän ja Lenient nauttivat elämästään alakerran hienoissa saleissa.

NCMrqWU.png

"Niin, minä olen hänen poikansa. Olen ollut jo kaksikymmentä viisi vuotta." mies jatkoi kuin olisi lukenut Fiaran ajatukset. "En ole vain koskaan päässyt poistumaan huoneestani, sillä olen allerginen päivänvalolle. Saataisin isän ja Amalian mukaan sokaistua, mikäli katsoisin ulos suoraan ikkunan läpi, taikka istuisin ulkona."

"Voi miten ikävää." Fiara henkäisi aidosti pahoillaan. "Mutta onko sinua kohdeltu huonosti? Mainitsit jotain sellaista."

"Ei muuten, kuin ettei isä käy luonani kuin kerran vuodessa. Hän matkustelee paljon, ja palaa vain syntymäpäiväni aikoihin takaisin kotiin."

"Tiedätkö missä hän on tällä hetkellä?"

jH2opKa.png

"Ei aavustustakaan. Hän tuskin palannee ennen ensi viikkoa." mies vastasi kädet levällään. Fiaraa alkoi säälittää vielä enemmän, millainen mies oikein hylkää lapsensa vuodeksi kerrallaan, ja sulkee tämän pieneen huoneeseen vaille seuraa ja tekemistä?

B7IrH0V.png

"Missä äitisi sitten on? Eikö hän halua huolehtia sinusta?" Fiara päästi sanat suustaan ennen kuin ajatteli yhtään sen enempää. Miehen tuskaisesta ilmeestä näki, ettei hän olisi halunnut vastata.

KKK2RaL.png

"Hän on kuollut."

"Olen pahoillani, en olisi saanut kysyä sellaista." Fiara häpesi kysymystään.

"Ei se mitään, luultavasti hän olisi inhonnut minua enemmän kuin isäni, joten näin on parempi. Riittää kun yksi ihminen vihaa sitä millainen olen. En yhtään ihmettelekkään, että hän otti teidät huostaansa. Tehän olette terveitä ja kauniita lapsia, juuri sellaisia joita hän kehtaa esitellä seurapiireille."

5RHGaxm.png

"Hei hei, nyt riittää. Ensinnäkään en edes tiennyt mitään tällaisesta kun muutimme sisareni kanssa taloon, luulimme joutuvamme palvelusväeksi. Ja ei isäsi sinua taatusti vihaa, hän haluaa vain varmistaa että pysyt turvassa. Ja tuo että hän ottaisi meidät lapsikseen sinun sijaasi....ei, se on jo aivan uskomaton väite."

FDrq2zk.png

"Väitätkö minun valehtelevan?" mies ärjäisi hampaidensa välistä kädet täristen suuttumuksesta. "Ole hyvä ja poistu, en halua nähdä sinua täällä enää koskaan."

Fiara nyökkäsi ymmärtävänsä kehotuksen paremmin kuin hyvin, ja kääntyi kannoillaan vaaleat hiukset hulmuten. Juuri kun hän tavoitti ovenkahvan, pyörätuolin kitinä tavoitti hänet ja pysähtyi aivan hänen taakseen.

wllohEp.png

"Äh, olen pahoillani. Tämä kaikki vaan saa välillä agressioni purkautumaan. Oli välillä hauska tavata joku muu kuin aina hapan Amalia, joka tyrkyttää minulle "parantavaa lääkettään" ja vaivun taas tiedottomuuteen kunnes seuraava ilta koittaa."

Fiara hätkähti taas.

4QLE2iB.png

"Tulethan tapaamaan minua toistekin?" mies esitti toiveikkaan kysymyksen, ja jäi selvästi odottamaan Fiaran vastausta. "Minun nimeni on muuten Florient, kumartaisin komeasti edessäsi jos vain jaloiltani kykenisin."

Fiara hengitti muutaman kerran syvää henkeä, ja oli vastaamassa myöntävästi, kun kauempaa portaikosta kuului korkokenkien pahaaenteilevä kopina.