5mtw2Sn.png

----------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

MyX3seC.png

Fiara ehti juuri parahiksi piiloutua ullakon tavaranpaljouden keskelle, kun raskas kiviovi raahautui pois paikaltaan. Hän ei uskaltanut hengittääkkään, ettei vahingossa paljastuisi tulijalle. Jalat tärisivät jännityksestä, ja hikoilevat kädet kastelivat puuvillamekon.

ESwwEKl.png

Ullakkohuoneeseen tulvahti valoa, kun ohikiitävä Amalia avasi Florientin oven hameenhelma perässään hulmuten. Fiara hoki ääneti mielessään pyyntöä, ettei nainen jostain syystä saisi päähänsä kääntyä ympäri ja näkisi tunkeilijaa. Hänen onnekseen niin ei käynyt, ja kivioven raapiessa taas ikävästi lattiaa sulkeutuessaan tyttö hiippaili pois paikalta.

9y58akU.png

"Olen pahoillani, että joudun juottamaan tämän sinulle, mutta se on isäsi käsky. Hän ei halua että heräät vahingossakaan kun aurinko on korkeimmillaan. Tiedät hyvin itsekin, että sokeudut jo silmien raottamisesta päiväsaikaan."

Florient huokaisi pyörätuolissaan, ja kääntyi Amalian puoleen. Hän avasi hieman vastahakoisesti suunsa ja nainen kaatoi ruskeaa, paksua nestettä hänen kurkustaan alas.

 

 

OOOO

 

 

ZFKsbXu.png

Fiara tunsi helpotuksen aallon pyyhkäisevän lävitseen, kun oman huoneen ovi häämötti hämärän käytävän varrella. Hän käänsi kahvasta niin hiljaa kuin vain osasi, ja sipsutti sisään lysähtäen lattialle uupuneena.

twMEytR.png

Äsköinen tapahtuma tuntui jotenkin surrealistiselta, aivan kuin koko Florientin tapaamista ei olisi edes tapahtunut. Fiaran oli pakko nipistää itseään todetakseen olevansa hereillä.

Miten kukaan normaali ihminen voi lukita oman lapsensa ullakolle? Hän tiesi vastauksen paremmin kuin hyvin: Ei kukaan.

Ovelta kuuluva napakka koputus säikäytti tytön, ja hän nousi seinästä tukea ottaen ylös lattialta. Ei kai vain Amalia...

DBTNtXD.png

"No, löysitkö jotain vai oliko se taas Paljetti?" Lenientin porkkananvärinen hiuspehko pilkisti avonaisen oven toiselta puolelta. Fiara katsoi häntä hetken hölmistyneenä, aivan kuin ei ymmärtäisi mistä oli kysymys.

"Haloo, kuuleeko Fiara? Maa kutsuu." Lenient yritti saada selkoa sisarestaan ja huitoi käsiään tämän kasvojen edessä. "Oliko se todella jotain noin järkyttävää?"

kC8Rn7h.png

"Ei se ollut mitään." Fiara valehteli hieman ontuvasti. Hän ei halunnut kertoa "löydöstään" Lenientille, sillä tämä saattaisi hyvinkin möläyttää asiasta väärässä paikassa väärään aikaan. Tässä vaiheessa oli vielä parempi pitää asia omana tietonaan, ja ottaa paremmin selkoa mistä oli kysymys.

"Älä valehtele, johan sen näkee sinun naamastasi, että jotain sinä löysit." Lenient piti pintansa ja aikoi todellakin puristaa kaiken tiedon irti sisarestaan.

"No hyvä on, kai se on pakko kertoa. Mutta et saa järkyttyä: Löysin ullakolta valtavien rottien pesän. Niitä kuhisee kaikkialla."

4A8p0yn.png

"Rottia? Eikö meidän pitäisi kertoa siitä Amalialle?"

Fiara pudisti päätään. "Ei siellä kannata mitään tuholaistorjuntaa harrastaa. Koko paikka on niin laho, ettei tiedä minkä askeleen kohdalla katto romahtaa alta. Annetaan niiden olla siellä niin kauan rauhassa, kun ne antavat meidänkin olla."

Lenient näytti harkitsevan vielä, sanoisiko jotain vastaan vaiko ei. Lopulta väsymys vei voiton, ja hän kääntyi vain olkiaan kohauttaen kohti huoneen ovea.

"No, ihan sama. En jaksa tähän aikaan yöstä murehtia."

mF7JEGx.png

Fiara hymyili omahyväisenä ja istahti sitten sängyn laidalle. Hän menisi käymään Florientin luona vielä uudelleen, vaikkapa heti huomenna. Poika tarvitsi kipeästi seuraa ja....Fiaran pohjaton uteliaisuus vain veti häntä sinne magneetin lailla.

Hän puhalsi kynttilät sammuksiin, ja nukahti pimeyden ympäröimänä levottomaan uneen.

 

 

OOOO

 

 

poQnhKe.png

"Sinulla on täällä monia mielenkiintoisia kirjoja. Oletko tosiaan lukenut ne kaikki?" Fiara hämmästeli tutkiessaan Florientin kirjahyllyä ja valitsi niistä yhden. "Saisinkohan lainata tätä?"

QS6Kr0p.png

"Ota mitä haluat, en minä niitä tarvitse. Tuossa ne vaan pölyyntyvät vanhuuttaan." Florient totesi katsellen tarkkaavaisesti Fiaran jokaista liikettä. Tyttö oli käynyt lupauksensa mukaisesti ullakolla joka ilta ennen Amalian "vierailua". Florient alkoi jo voida paremmin, hän hymyili enemmän ja oli puhelias. Fiarasta oli ihanaa nähdä pojan muutos, ja samalla hän tunsi jotain muuttuvan myös sisällään.

Kenties sitä pystyi kutsumaan ihastumiseksi?

GmeHthJ.png

"Kertakaikkiaan kiehtovaa. Tällaisia kirjoja ei enää ollut silloin kun..."

Fiara vaikeni kesken lauseen ja hymyili vaivautuneesti. Hän oli juuri mennyt möläyttämään jotain arkaluontoista. Yrittäen korjata virhettään hän istuutui rauhallisesti keinutuoliin ja kysyi Florientilta: "Öhm...tahtoisitko että luen sinulle jotain?"

Vahinko oli jo kuitenkin tapahtunut.

5Tnhk4D.png

"Mitä sinä juuri sanoit? Taisit puhua jotain "omasta ajastasi"." Florientin mielenkiinto oli selvästi herännyt ja hän odotti innoissaan saavansa kuulla totuuden. "Tiesin että sinussa on jotain...taianomaista."

Fiara aukoi suutaan osaamatta vastata mitään, ja päätyi yrittämään vielä pelastaa tilanteen: "Mitä? En minä mitään sellaista sanonut. Tarkoitin vain, ettei meidän perheessämme ollut tällaisia kirjoja."

pczRuVw.png

"Fiara, osaan jo tulkita sinua niin hyvin, ettei valehtelu suju sinulta. Kyllähän sen näkee sinun korvistasikin....jotka ovat kauniit, en minä sitä...ettet ole aivan lähikaupungeista kotoisin. Tai edes tältä planeetalta."

J2pncmR.png

Fiara hämmentyi osaksi saamastaan kohteliaisuudesta, ja osaksi Florientin komeiden kasvojen tuijotuksesta. Hän painoi päänsä alas ja esitti lukevansa auki olevaa kirjaa, mutta pään sisällä hän mietti kuumeisesti mitä kertoisi itsestään. Lopulta hän myönsi tappionsa, ja aloitti:

"Hyvä on, kerron tämän vain sinulle, koska luotan sinuun. Tämä tarina on monimuotoisin mitä olet koskaan kuullut tai lukenut, mutta yritän selittää sinulle kaiken tiivistettynä."

p2RCjx4.png

Fiara tuli toisiin aatoksiin kirjan suhteen, ja palautti sen takaisin paikoilleen lopetettuaan kertomuksensa. Huoneeseen oli laskeutunut painostava hiljaisuus jonka hän halusi rikkoa:

"Toivottavasti en järkyttänyt sinua, sano vain jos et tahdo että käyn enää luonasi."

Florient istui mietteliäänä tuolillaan ja tuijotti mitään sanomattomana seinään. Fiaraa alkoi kaduttamaan koko möläytyksensä.

KBb9Ycy.png

"En minä sitä.." poika vastasi viimein, kun huolestunut Fiara kyykistyi hänen eteensä. "Mietin vain, miten voisin auttaa sinua. Olen aivan hyödytön, istua kökötän päivät pitkät tässä tuolillani pimeässä ullakkohuoneessa. Isäni on täysin oikeassa, parempi että olen täällä piilossa, kuin julkisesti hänen hävettävänään."

Fiara katseli vakavin silmin Florientia.

QFLBDRx.png

"Et ole mitenkään hyödytön, päinvastoin! Ja lupaan, että hoidamme sinut pois täältä jollain konstilla." hän tapaili kasvoilleen pientä hymyä rohkaistakseen poikaa. "Sinun ansiostani elämästäni on tullut paljon merkityksellisempi."

guPegbr.png

Fiaran puhuttua he molemmat olivat taas vaiti, mutta tällä kertaa hiljaisuus ei ollut vaivaannuttava. Aivan kuin he olisivat jatkaneet keskustelua ääneti, katsellen vain hymyssäsuin toisiaan silmiin.

2IxDute.png

Lopulta Florient rikkoi hiljaisuuden huokaamalla syvään, ja avasi suunsa:

"Sinä olet todellinen suojelusenkeli, Fiara Eternity."

 

OOOO

 

 

QsLkQVv.png

Lenient ahmi innokkaasti kakkupalaansa tyhjässä ruokasalissa. Hän oli noussut aamutuimaan ensimmäisenä ylös ja todennut hyödyttömäksi yritykseksi saada sisartaan hereille. Tämä mutisi hänelle jotain puolinukuksissa, ja käänsi kylkeä jatkaakseen vähäisiksi jääneitä uniaan.

udGPYwH.png

"Huomenta, en kai häiritse?"

Amalia istuutui jo pöytään ennen kuin esitti kysymyksensä. Lenient nyökytteli myönteisesti päätään, vaikkei hän pahemmin pitänyt naisen seurasta. Tämä oli jollain tavalla outo, ehkä jopa hieman salamyhkäinen. Aivan kuin hän suunnittelisi salamurhaa tai kidnappausta pienen päänsä sisällä.

wxbOCkA.png

"Missäs Fiara on? Yleensä hän on ensimmäisenä vastassa, kun saavun keittiöön." Amalia jatkoi väkinäistä jutustelua, jota Lenient juuri yritti välttää.

"Hän nukkuu vielä." tyttö vastasi lyhyeen ja yritti lapioida lopun kakusta niin nopeasti kuin vain kykeni.

"Hmm...hän on tehnyt sitä paljon viime aikoina. Ettei hän vain olisi sairastunut?"

wIYwGIc.png

Lenient ei uskonut siihen vaihtoehtoon, sillä hänen sisarensa voi jopa tavallista paremmin aina kun vain jaksoi herätä. Yhtäkkiseen väsymykseen oli pakko olla jokin toinen selitys.

"Kysyisitkö häneltä asiasta? JOs voisin mitenkään auttaa?" Amalia pyysi, mutta hänen äänessään ei kuultanut huolestuneisuutta vaan pikemminkin uteliaisuutta.

ZL16VgZ.png

"Ööö...minä lupaan." Lenient totesi kahmaistessaan lautasensa ja poistuessaan pöydästä. "Kunhan hän vain sattuisi heräämään ennen kuin itse nukahdan."

 

 

OOOO

 

 

FW9aLMj.png

Fiara istui hiljaa paikallaan kartanon puutarhassa, ja kuunteli ympäriltään kuuluvia ääniä. Hän oli vastikää herännyt, vaikka kello läheni jo uhkaavasti viittä.

g7q4wmB.png

"Täällähän sinä olet!" Lenient huudahti löydettyään kadoksissa olleen sisarensa, ja virnuili rikollisen lyhyt mekko päällään. "Etsin sinua kaikkialta! Mitä pidät uudesta leningistäni?"

Lenient tiesi miten paljon Fiara tuohtuisi siitä, että hän haahuili kartanossa kahta vuosisataa myöhemmin keksitty coctailmekko päällään. Tämä nyt vain sattui olemaan ainoa keino saada Fiaran jakamaton huomio.

"Lenient, olet sinä kyllä uskomaton tapaus! Monestikko se täytyy sanoa, ettei sinun pidä pukea tuota lainkaan päällesi!" Fiara pomppasi salamana pystyyn ja puuskutti raivoissaan. "Mitä ihmettä sinun päässäsi oikein liikkuu?"

OvdhhK5.png

"Samaa voisi kysyä sinulta itseltäsi. Et enää nykyään puhu minulle mitään, taikka kiinnittä lainkaan huomiota olemassaolooni. Aivan kuin en tuntisi sinua enää."

5xuXdfu.png

"Olen pahoillani Lenient, tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista..."

"Esimerkiksi mitä? Ainakaan minun elämässäni ei ole mikään muuttunut, kaikki on samaa vanhaa päivästä toiseen. Oletko kenties jättänyt jotain kertomatta? Ja minä kun luotin sinuun, omaan sisareeni..."

Fiaraa kalvasi syyllisyys siitä, että hän oli jättänyt Lenientin kaikesta ulkopuoliseksi. Tämän surumieliset kasvot saivat tytön heltymään, ja hän lysähti takaisin penkille hakien sanoja:

"No olkoon, en minä mitään halua sinulta salatakkaan. Tätä et kyllä usko...."

79FCyiN.png

Ja niin Fiara kertoi kaiken, mitä oli viime viikkoina salaa tehnyt. Hän painotti erityisesti sitä, ettei asiasta saanut sanallakaan puhua silloin, kun Amalia olisi paikalla. Mieluiten ei ollenkaan talon seinien sisäpuolella.

B2jGzJI.png

"Saanko tavata hänet?" Lenient kysyi innokkaana sisarensa lopetettua. Hän heilutteli malttamattomana jalkojaan kivisillan reunalla. Fiara suki sormillaan leukaansa mietteliäänä penkillään, ja totesi että he menisivät Florientin luokse vasta myöhemmin.

"Hän on allerginen auringonvalolle, joten voimme tavata häntä vasta yöaikaan."

Lenient purskahti nauruun.

uNYzbl5.png

"Fiara, että sinä olet hölmö! Tuohan on taatusti vain yksi tekosyy lisää pitää hänet varmasti poissa näkyvistä päiväsaikaan, kun ihmiset kulkevat kartanon ohitse, taikka vieraat tulevat käymään. Silloin hän ei aiheuta ääntäkään, joka saisi kreivin noloon tilanteeseen."

"En kyllä usko tuohon...Florient on oikeasti todella arka valolle..."

"No kuka tahansa olisi, jonka silmät ovat tottuneet pelkästään hämärään. Tule, näytän sinulle miten väärässä oletkaan!"

Lenient oli noussut paikaltaan ja rynnännyt juoksuun ennen kuin Fiara ehti napata hänestä kiinni estelläkseen tämän yritystä.

"Oletko HULLU? ET SINÄ VOI RYNNÄTÄ SINNE NOIN VAIN!" tyttö yritti epätoivoisesti huutaa tämän perään, mutta tuloksetta. Hänen oli pakko yrittää tavoittaa sisarensa ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi.

VqvWTip.png

"Siinä te olettekin!" Amalia huudahti nähdessään ohikiitävät sisarukset, joiden korkokenkien kopina portaikkoa vasten täytti koko aulan. "Mihin teillä on tuollainen kiire, kreivi saapuu kotiin näillä minuuteilla ja meidän pitäisi...HEI, PYSÄHTYKÄÄ NYT!"

Fiara olisi halunnut pysähtyä, muttei vastata moneen epämieluisaan kysymykseen, jotka taisivat parhaillaan pyöriä hämmästyneen Amalian päässä. Hänen oli vain saatava Lenient kiinni ajoissa, ja keksittävä sitten tarpeeksi hyvä tekosyy päättömälle juoksentelulle.

fwdsGGJ.png

Lenient oli kuitenkin nopeampi, ja pian hän jo pinkoi ullakolle vieviä salaisia portaita Fiara kannoillaan. Tämä sai jopa hetkellisesti tarrattua hänen jalkaansa kiinni, mutta ote kirposi hetimmiten.

"Pysähty nyt, Lenient! Tässä ei ole mitään järkeä!" Fiara aneli. Lenient ei kuunnellut, vaan hän pysähtyi vasta sitten, kun Floriantin huoneeseen vievä ovi oli apposen ammollaan hänen edessään.

uyQSvPW.png

"Hei. Olen Lenient. Fiaran sisar." Lenient puuskutti hengästyneenä paikoillaan, ja hymyili ystävällisesti hämmästyneelle Floriantille. Tämä katsoi häntä hetken kummissaan, ja kääntyi sitten välinpitämättömästi toiseen suuntaan.

cVJheLE.png

"Vai niin...ja mitä sinä täällä teet?" hän kysäisi värittömällä äänellään, aivan kuin olisi ärsyyntynyt saadessaan vieraita väärään aikaan. Lenient ei ollut pojan käytöksestä moksiskaan, vaan suuntasi päättäväisesti kohti ikkunaa samalla kun Fiara syöksyi huoneeseen.

qKH8mxZ.png

"Lenient! Anna niiden verhojen olla!" hän yritti epätoivoisesti sanoillaan pysäyttää itsepäisen sisarensa, jonka käsi jo kurkotteli samettiverhon reunaa. "Olet väärässä, älä tee tätä hänelle tahallasi. Lähdetään pois ennen kuin Amalia ehtii paikalle."

xy4v9Au.png

"Teen aivan pienen testin vain." Lenient vakuutteli ja reväytti verhot ammosen auki niin, että huoneeseen tulvahti valtava valoryöppy. "No niin Florient, katsos tännepäin."

NVrgK1T.png

Hänen takaansa kuului tuskainen huudahdus, kun poika levitti kätensä silmiensä eteen suojaksi ja yritti kääntyä pois auringonvalosta. Fiara yhtyi kauhistuneena huutoon, ja ryntäsi pojan avuksi auttaakseen tätä ennen kuin tämä putoaisi alas tuoliltaan yrittäessään sokeasti ohjailla sitä. 

rte0rGy.png

Florient ehti kuitenkin tömähtää lattialle, ja jatkoi kovaäänistä vaikerrustaan yhä kasvojaan pidellen.

"LENIENT, KATSO NYT MITÄ OLET TEHNYT" Fiara huudahti itku kurkussa ja osoitti lattialla avuttomana makaavaa Florientia. Lenient kääntyi viimein ikkunan puolesta, ja arvioi tilannetta vaitonaisena.

PzDdfdT.png

"Teit hänet sokeaksi, oletko nyt tyytyväinen?" Fiara jatkoi huutamistaan ja oli miltein valmis lyömään idioottia sisartaan. "Tajuatko mitä tästä seuraa? Kuuntele kun puhun sinulle!"

Lenientin katse oli siirtynyt Fiarasta oven suunnalle, jota hän tuijotti nyt mitään sanomatta. Fiaran paasaus keskeytyi äkisti, kun huoneessa kajahti aivan uuden ihmisen ääni.

P4Rla7k.png

"Fiara ja Lenient Evergreen! Nyt olette pahassa pulassa!"

 

OOOO

 

 

sTWuB2F.png

Työhuoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, ellei nurkassa rätisevää takkatulta otettu laskuihin. Jokainen huoneessa olija tarkkaili toisiaan erilaisten tunteiden vallassa odottaen jonkinlaista merkkiä, jolloin keskustelu voitiin aloittaa. Amalia tökki rautahangollaan muutaman kerran hiiltyneitä puita ja lopetti antaakseen puheenvuoron sitä odottaneelle. Kuului äänekäs ja karhea rykäisy, ja kaikkien vaeltavat katseet nauliintuivat tähän yhteen henkilöön.

6nc0IzW.png

"Ottaen huomioon, miten antelias olen ollut teitä kohtaa, minun on todettava etten voi ymmärtää miksi käyttäydytte noin epäkunnioittavasti minua ja perhettäni kohtaan. Ryntäätte omin päin poikani huoneeseen, ja vaarannatte hänen terveydentilaansa vakavasti."

bafrxpe.png

"Mutta herra Morelli, emme me..." Fiara yritti selittää miehen puheen päälle, mutta sai tämän vain rypistämään otsaansa vielä syvempään uurteeseen.

CglsFTS.png

"Olkaa vaiti, jos en ole antanut teille lupaa puhua." Kreivi ärähti vihaisena, ja hänen sokea silmänsä viuhtoi sinne tänne. "Kuten olin sanomassa, perheemme sisäiset asiat eivät kuulu ulkopuolisille. En voi antaa teidän vaarantaa asemaamme levittämällä perättömiä juoruja minun ja poikani välisestä suhteesta, joten ainoaksi vaihtoehdokseni tässä tilanteessa on..."

XfWllfY.png

"Antaa minun kosia neiti Fiara Evergreeniä." Florient heitti nopeasti väliin.

"Niin, antaa sinun....hei HETKINEN!"

2P2VceW.png

Kreivi ponkaisi ylös paikaltaan kuin olisi juuri istunut naulan päälle. Hänen ilmeensä oli yllättyneisyyden ja kauhun sekoitus, ja hän pyysi henkeään haukkoen poikaansa toistamaan äsköisen lauseensa:

"Mitä...sinä...oikein...sanoit?"

DNtZe7y.png

"Pyydän sinulta lupaa kosia neiti Evergreeniä, isä. Sillä tavoin perheemme sisäiset asiat pysyisivät kartanossa. Olet vähintäänkin sen velkaa kaikesta mitä olen joutunut kokemaan."Florient toisti tyynen rauhallisena, ja hänen kätensä puristuivat pyörätuolin käsinojiin rystyset valkoisina. Fiara tajusi hänen jännittävän astuessaan isänsä tahtoa vastaan.

Kreivi Morelli pudisti uskomattomana päätään, ja vaiensi poikansa käsiensä liikkeellä.

Rq5rd10.png

"Että antaisin sinun naida HÄNET? Rahattoman, maineettoman ja kaiken lisäksi saamattoman naisen! Ei, ei edes kuolleen ruumiini ylitse. En anna teidän pilata sukumme vaivalla hankittua mainetta vain typerän, hetkellisen huuman vuoksi."

jjiW6Rb.png

"Mutta olettehan itsekin tehnyt samoin." keskusteluun puuttui kolmannen osapuolen ääni, joka kuului Amalialle. "Ette voi kieltää pojaltanne sellaista, mitä olette itsekin tehneet. Sitä paitsi olen katsellut jo pitkään sivulta toimintaanne, ja minun on nyt pakko pistää niille piste."

r18nm8O.png

"Onko sinunkin pakko sotkeutua tähän asiaan? Haluatko päästä työstäsi?" Kreivi ärähti Amaliaan päin kääntyen. Nainen ei kuitenkaan siitä pelästynyt, vaan sai pikemminkin lisää intoa jatkaa.

"Minua se ei haittaisi ollenkaan, olen jo palveluni palvellut tämän elämän osalta. Tiedän kuitenkin, ettette tule ilman läsnäoloani toimeen, joten en ota uhkaustanne todesta. Florient on hieno poika, teidän tulisi kunnioittaa häntä jopa enemmän kuin mitä hän teitä kunnioittaa kokemuksistaan huolimatta. Miettikää sitä, herra Morelli, miettikää sitä."

eRfDddJ.png

Kreivi mutisi jotain puoliääneen ja marssi ulos huoneesta sen enempää sanomatta. Muut katsoivat hänen peräänsä ihmeissään, mutta Fiara ei voinut olla hymyilemättä. Amalia oli sanonut juuri sen kaiken, mitä hän itse olisi halunnut sanoa. Toivottavasti kreivi avaisi silmiään tämän keskustelun jälkeen, ja näkisi tilanteen uudesta näkökulmasta.

Toivottavasti.

 

OOOO

 

 

wGxMvBG.png

Hautausmaalla oli liki aavemaisen hiljaista, kun krevi astui alas hevosensa selästä ja suuntasi kivimuurien sisäpuolelle. Kaupungin laitamilla harvemmin vaelsi ketään, joten viimeiseen pariin kilometriin mies ei ollut joutunut tervehtimään ketään puolituttua tekohymy kasvoillaan roikkuen.

e7fzUZF.png

Haudat olivat lisääntyneet sitten viime käynnin, ja joukossa seisoi muutamia tuttujakin nimiä. Vuoden poissaolo vei aina veronsa, ystävät ja tuttavat vähenivät jokaisen kotona käynnin jälkeen. Kreivi ärähti itsekseen, häntä ärsytti suunnattomasti se, miten hän joutui häpeämään liikuntarajoitteisen poikansa vuoksi. Hän ei sietänyt edes katsoa tätä silmiin tuntematta sitä tuskaa, jonka hänen vaimonsa kuolema oli tuottanut.

yqbCIYS.png

"Katso nyt, mitä hän teki sinulle, vaikka annoit hänelle elämän. Hän tappoi sinut ennen kuin sait edes nähdä häntä. Miten kiittämätön lapsi, ja vielä täysin mitätön. Hän ei pysy muuhun kuin istumaan siinä kirotussa pyörätuolissaan ja vaatii jatkuvaa huolenpitoa. En kestä sitä enää hetkeäkään."

Kreivi silitti nopeasti hautakiven karheaa pintaa, ja siveli pois sen päällä kasvavia sammalia. Kuluneesta teksistä huolimatta hän tiesi mitä siinä kuului lukea:

Georgia Morelli

s. 1832

k. 1851

Gkkg6Nh.png

"Eikä siinä vielä kaikki, nyt hän on saanut päähänsä naida jonkun heitukan, joka ei kuulu piireihin ja jolla ei ole edes minkäänlaista omaisuutta. Hänkin on täysi epäsopiva vaimoksi isoine korvineen, enkä tarvitse huolekseni toista mitättömyyttä."

sKKu54R.png

"Mitä minun pitäisi tehdä? En keksi mitään tapaa päästä tästä tilanteesta eroon."

"Mitä jos kääntyisit meidän puoleemme?" kuului jonkun matala, murinaa muistuttava ääni aivan kreivin takaa ja tämä kääntyi pelästyneenä sen puoleen.

"Kuka siellä?"

z81n6uS.png

"Olen Alfa, ja kuulin pienen...mmm...yksinpuhelusi ohimennen. Satuit mainitsemaan jotain isokorvaisesta tytöstä?"

"Mitä se teille kuuluu." kuikun valtaan uudelleen joutunut krevi ärähti ontuvalle hahmolle, joka lähestyi häntä kulmahampaat välkkyen.

rUyqnjo.png

"Voi, me etsimme juuri hänenkaltaisiaan tyttöjä, ja voimme auttaa teitä pääsemään heistä eroon. He ovat meille yhtä epämieluisia otuksia, kuin teillekkin." toinen, hieman korkeampisävyinen ääni totesi aivan kreivin selän takana. Varjoista hiipi esiin vaarallisen kaunis nainen, joka hymyili ilkikurisesti.

VFYn4xf.png

Kreivi tajusi olevansa saarrettuna, ja hän alkoi pelätä henkensä puolesta. "Mitä te haluatte minusta? Luvan hyökätä kotiini ja tappaa heidät vai?"

"Jos vain annat sellaisen."

yYUBKnx.png

"Ei tule kuuloonkaan. Ihmiset alkaisivat puhua siitä, ja karttaisivat minua lopun ikääni. Maineeni olisi pilalla."

"Mutta entä jos he olisivat liian peloissaan puhuakseen tapahtuneesta? Entä jos näyttäisit heille kuka määrää ja missä mennään?" miespuolinen muukalainen ehdotti viekas ilme kasvoillaan, ja jäi odottamaan mitä kreivi vastaisi.

9SaJBaD.png

"Ja miten ihmeessä minä senkin tekisin?"

"Minulla on suunnitelma, jos olet halukas kuulemaan sen. Se maksaisi sinulle vain pienen summan."

"Maksan mitä tahansa päästäkseni tästä tilanteesta. Mitä te haluatte?"

Muukalainen pyöritteli hetken käsiään, ja naurahti sitten kolkosti niin, että valtavan terävät kulmahampaat työntyivät ulos hänen suustaan. Kreivi kavahti askeleen taaksepäin tajutessaan, kenen kanssa oli tekemisissä.

"Älä pelkää" ihmissusi tokaisi edelleen huvittuneen oloisesti. "En halua sinusta muuta kuin...pienen puraisun."

lGnQn6c.png

Hautausmaan ja koko lähitienoon täytti kreivin tuskainen huudahdus, joka vaimeni hiljalleen kunnes ilmoille jäi vain etäinen, suden uikutuksen tapainen ääni.

 

OOOO

 

 

dlhDgfz.png

"No, miltä tuntuu nauttia ensimmäistä aamiaista vuosikausiin?" Lenient kysyi häpeilemättömän suoraan Florientilta, joka katseli lumoutuneena ympärilleen. Fiara nolostui hiukan sisarensa kysymyksestä, ja yritti paikata asiaa puhumalla kauniista säästä ulkona.

Florient ei kuitenkaan pistänyt asiaa pahakseen.

o67swC0.png

"Tuntuu kertakaikkiaan mahtavalta, en osaa edes sanoin kuvata kuinka ihmeelliseltä se tuntuu. Kaikki on niin...värikästä ja loistavaa päiväsaikaan."

Samassa hänen eteensä kopsahti lautanen, jonka päällä tönötti pala mansikkahyytelöä. Fiara ja Lenient hiljentyivät välittömästi, ja katsoivat varautuneina takanaan seisovaa Amaliaa.

OET7xiS.png

"Aselepo, tytöt. Olen pahoillani jos käytökseni on ollut teistä kamalaa. Varsinkin sinusta Florient-herra. Lupaan kuitenkin, että tässä kakussa ei ole mitään ylimääräistä, mitä keittokirjani ohje ei ole käskenyt laittamaan."

FqUypz2.png

Amalia siirtyi toiselle puolelle pöytää nauttimaan omaa palaansa hyytelöstä, ja nähdessään hänen syövän samaa ruokaa tytötkin uskalsivat ottaa osansa. Lenient kuiskasi Fiaran korvaan syönnin lomassa:

"Uskotko hänen todella kääntäneen takkinsa noin nopeasti?" hänen epäilevä äänensävynsä tuntui loukkaavalta Fiarasta.

"Jotkut ihmiset ovat sellaisia, valitsevat oikein puolen tajutessaan miten väärin ovat toimineet. En näe mitään syytä epäillä Amalian vilpittömyyttä."

G8kTg09.png

"Mistä te kaksi oikein keskustelette?" Florient kysäisi kiinnostuneena, ja sai Fiaran punastumaan.

"Me..öhm..kehuimme vain miten mainiota Amalian mansikkahyytelö onkaan! Aivan mahtavaa!"

"Luulin että puhuitte minun kosinnastani...tai no, hieman epävirallisesta sellaisesta.."

Florient näytti hieman vaivaantuneelta, ja Fiaran puna syveni entisestään. Pöydän toisella puolella oleva Amalia katsoi nuoria hetken, ja hymyili sitten tietäväisesti.

KGSCyfY.png

Samassa ruokasalin ovelta kuului jämäkkä koputus, kun kreivin rystyset hakkasivat ovenkarmia kolmesti. Haarukoiden kilinä lakkasi sillä samalla sekunnilla, ja kaikki jähmettyivät jännittyneinä paikoilleen.

eBT4LBE.png

"Eeh...hyvää huomenta krevi Morelli." Amalia totesi hieman epävarmana, eikä tajunnut edes nousta tuoliltaan niiatakseen isännälleen. "Me tuota..aloitimme jo ennen teitä. Anteeksi kamalasti, en vain löytänyt teitä mistään ilmoittaakseeni aamiaisen katetuksi..."

Kreivi ei vastannut mitään, vaan istuutui tympeä ilme kasvoillaan paikalleen. Hän ei tervehtinyt ketään, eikä nostanut katsettaan edessään olevasta lautasesta.

9eyQ19u.png

"Huomenta isä." Floriant yritti kehittää keskustelua pöytään. "Oletko jo kenties harkinnut eilistä ehdostustani? Annatko suostumukseni minun ja neiti Fiaran avioliitolle."

68pWRtV.png

"Siinä ei ole mitään epäselvää,poikaseni. Saatte suostumukseni, ehdottomasti." krevi maiskutti suutaan hotkiessaan hyytelöä, ja hymyili. Kukaan pöydässä ei ollut uskoa korviaan.

EEfbChI.png

"Oletko tosissasi? Jos olet, niin siinä tapauksessa olen sinulle todella kiitollinen." Floriant jatkoi yllättyneenä ja tarkkaili isäänsä. Tämä laski haarukan tyhjälle lautaselleen, ja aikoi poistua pöydästä.

uqu8wk0.png

"Mitäpä pienistä." hän tokaisi ykskantaa ja veti tuolia lattiaa pitkin niin että se kirskui inhottavasti. 

t3kFqRD.png

"Pidetään suuret kihlajaiset, vaikkapa naamiaisten merkeissä. Ostakaa hienot puvut, kutsukaa kaikki kenet tunnette. Tarjolla pitää olla niin paljon ruokaa, ettei kukaan eläissään ole nähnyt sellaista määrää. Tuhlatkaa vaikka kaikki rahani, kunhan teette juhlista suuret ja mahtavat."

Kaikki pöydässä olijat olivat sanattomia. Kreivin puheet ja eleet olivat täysin päinvastaiset kuin edellisenä iltana. Aivan kuin hän olisi ollut kokonaan eri mies.

t9noHP9.png

Kukaan heistä ei vain tiennyt, kuinka eri mies hän oikein olikaan.

 

 

OOOO

 

 

aLP7lao.png

Kuukausien suunnittelun jälkeen suuret kihlajaisjuhlat alkoivat olla käsillä. Lenient oli jättänyt naamiaisleninkinsä oston aivan viime viikoille, joten hänelle tuli kiire hankkia sopivanlainen. Amalia loupautui lähtemään tytön esiliinaksi Lähderinteen pikkukaupungin keskustaan, joka sijaitsi usean tunnin päässä kartanosta. Lenient oli inttänyt haluavansa varta vasten sinne, joten Amalia joutui useiden suostutteluyritysten jälkeen luopumaan ajatuksesta lähemmästä kauppapaikasta.

dwBSaI8.png

Lähderinteen kaupunki oli muuttunut. Sen iloisen punaiset tiilitalot alkoivat hiljalleen tummua tehtaiden piipuista tupruttavien savujen vaikutuksesta, ja kadut näyttivät entistä autiommilta. Laskettuaan nopeasti Lenient tajusi, ettei ollut käynyt yli kolmeen vuoteen kaupungissa, saatikka nähnyt ketään entisistä tutuistaan. Leipomon iloinen Margaret oli kuollut keuhkokuumeeseen, ja Dorianin kuvanveistäjä-isä muuttanut toiselle puolelle maata.

roNn5wG.png

Onneksi yksi asia oli vielä paikallaan, nimittäin Lenientin rakastama pikkuputiikki, jonka näyteikkunoissa seisovia mekkoja hän oli nuorempana katsellut lumoutuneena. Hän oli ollut varma, ettei koskaan saisi pukea yhtäkään niistä päällensä. Kohtalo oli hänen onnekseen määrännyt toisin.

HY4IXpg.png

"Haloo, huhuu?" Amalia huhuili ovelta, ennen kuin he astuivat kokonaan liikkeeseen. Kukaan ei vastannut. Naiset katsoivat hetken aikaa ympärilleen, ja ihailivat mitä taitavimmin tehtyjä hattuja ja leninkejä. Lenient olisi halunnut ostaa niistä jokaisen.

AUhnZVz.png

"Miten olisi tämä?" Amalia ehdotti vanhahtavaa, violettikankaista kotelomekkoa, jota koristivat mustat samettikirjailut. Lenient nyrpisti nenäänsä samalla kun ihaili itseään peilistä, ja totesi:

"Ei, ei todellakaan. Haluan jotain sinistä tai vihreää, jotain runsaan röyhelöistä ja kimaltelevaa. Tuohan on kuin menisin vain puistoon kävelylle. Aivan liian arkinen."

R3DE03G.png

"Vai alat sinä vaatia turhanpäiväisyyksiä? Varo vain ettet ylpisty turhaan." Amalia oli saanut tarpeekseen tytön alati hävyttömämmästä nirsoilusta. Ilmeisesti kreivin tarjoamat vapaat kädet juhlien järjestelyihin olivat saaneet Lenientin hurahtamaan rahaan ja sen paljouteen. "Parempi että minä hoidan tämän asian kauppiaan kanssa, että pysytään vielä kohtuuden mitoissa. Lupaan kyllä ottaa huomioon toiveesi. Mene sinä sillä aikaa kuluttamaan aikaasi raikkaassa meri-ilmastossa."

Sen sanottuaan Amalia hätyytti vastahakoisen tytön ulos liikkeestä.

HF5YuVv.png

"Pah, aivan turhaa nalkutusta." Lenient tuhahti kävellessään keskusaukion lävitse. "Saa kai sitä haluta parhainta laatua, kun siihen on kerran varaa." Hän katseli hajamielisesti ympärilleen, kunnes pysähtyi paikoilleen tuijotten rehottavan ruohikon keskellä avautuvaan lampeen.

vlT3O1a.png

Siellä, hylättynä ja vanhuuttaan tummentuneena seilasi pieni puinen vene, jonka hän tunnisti oitis. Se oli Dorianin tekemä, hän oli lahjoittanut sen katulapsille jotka leikkivät päivittäin pienessä puistonpahasessa. Lenient kyykistyi aivan lammen reunalle, ja nappasi kostuneen veneen käsiinsä.

 

OOOO

 

 

9n0wFlt.png

Lenient katseli aallokossa seilailevaa puuvenettä, joka jokaisen aallon myötä loittoni hieman kauemmas rannasta. Hänestä oli hassua, miten paljon asiat saattoivat muutamassa vuodessa muuttua. Vielä asuessaan Lähderinteessä hän ei olisi ikinä voinut kuvitellakkaan, että istuisi nyt rantakivikossa pitsimekossaan ja asuisi suuressa kartanossa, jonka rouvaksi toinen hänen sisaristaan jossain vaiheessa pääsisi.

Pieni kateuden ja ikävän pistos lävisti tytön, kun hän tajusi olevansa ainoa, joka ei ollut löytänyt itselleen sitä "toista puoliskoa". Dorian olisi hyvinkin saattanut olla sellainen, jossei hän olisi karannut merille ja Lenient itse muuttanut kauemmaksi kaupungista. Vaikka he olivat luvanneet tapaavansa vielä toisensa, se näytti nyt hyvin epätodennäköiseltä.

H8QPr7s.png

"No, elämä jatkuu." Lenient totesi itselleen ja yritti hieman hymyillä. "Minun aikani koittaa varmasti vielä."

Samassa hän kuuli iloista kiljuntaa ja jokeltelua vähän matkan päässä itsestään, ja kääntyi katsomaan kenestä ääni kantautui.

QderGyY.png

"Lapset! Älkää heitelkö sitä hiekkaa, saatatte vielä sokeutua!" naisen ääni kantautui riemunkiljahdusten yli, mutta rannalla leikkivät lapset eivät reagoineet siihen mitenkään.

f9VFXKF.png

"Raymond! Usko mitä äiti sanoo, tai jäät ensi kerralla kotiin."

ktZc639.png

Lenient ei voinut olla uskomatta korviaan. Hän tunnisti tuon äänen, hän oli siitä aivan varma. Se ei voinut olla kukaan muu kuin....

FcKJ3mm.png

..Sadie. Hänen sisarensa Sadie, jonka hän näki viimeksi astuessaan ulos Jonesien talosta. Sadiekin pysähtyi tajuttuaan rannalla olevan muitakin kuin hänen perheensä, mutta hän ei selvästi tunnistanut Lenientiä. Edelleenkään.

D9dDISx.png

"Ai, anteeksi. En huomannut että täällä oli muitakin. Toivottavasti lapset eivät häirinneet teitä." Sadien hymy oli edelleen lämmin ja ystävällinen, Lenientin oli vaikea hillitä itseään ryntäämästä sisarensa syliin ja halata tätä pitkään.

Sitten hän näki sisarensa käsivarsilla olevan tytön, joka rutisti äitinsä samettimekkoa nyrkkiinsä. Miten kaunis lapsi hän olikaan! Miten kauniita he kaikki kolme olivatkaan!

L2IivHR.png

"Ei haittaa, pidän lapsista oikein kovasti. Tehän olette rouva Jones, eikö totta? Miten herra Jones voi?"

Lenient esitti kiinnostunutta, vaikkei häntä olisi vähempää kiinnostanut sen happaman ukon terveydentila. Mistään muusta oli kuitenkaan lähes mahdoton puhua, sillä Sadien muisti oli hyvin rajallinen.

FUduEqJ.png

Tämä laski varovasti tytön alas käsivarsiltaan tyhjä ilme kasvoillaan, ja vastasi sitten Lenientiin katsomatta: "Herra Jones nukkui pois puoli vuotta sitten. Hän oli kertakaikkiaan hyvä mies, takasi meille lapsien kanssa hyvän toimeentulon elämämme loppuun asti."

Rannalle syntyi hetken vaivaantunut hiljaisuus. Lenient ei oikein tiennyt mitä sanoa.

BxJBuXj.png

"Mutta hei! Sinähän...nythän minä sinut tunnistan! Olet se tyttö, joka työskenteli meillä jokunen vuosi sitten. Eikös sinulla ollut sisarkin?"

Lenient nyökytti päätään, ja astui pari askelta lähemmäksi sisartaan. "Kyllä, asumme nykyisin Morellien kartanossa."

"Ahaa, toinen teistä on ilmeisesti päässyt hyviin naimisiin kreivi Morellin kanssa...Anteeksi, tarkoitukseni ei tietenkään ollut olla mitenkään töykeä, kunhan vain huomasin."

OMPQGd1.png

Lenientin oli vaikea olla nauramatta. Miten huvittava ajatus, Fiara tai hän kreivin vaimo?

"Ei, ei sentään. Sisareni Fiara on kihlautumassa kreivin pojan kanssa piakkoin. Järjestämme suuret juhlat kartanolla."

Sadie näytti miettiväiseltä: "Hassua, en muista koskaan kuulleeni kreivin pojasta..."

"Ehh...no asia on itse asiassa niin, että poika on...hmmm...matkustellut paljon, eikä käy isänsä luona kovinkaan usein. Siksi hänestä ei varmasti ole ollut puhetta paikallisten keskuudessa."

"Aivan, voi hyvinkin olla.." Sadia nyökytteli myöntävästi. "Joka tapauksessa, toivotan suuresti onnea sisarellesi."

zC7zszR.png

Lenient kiitti kohteliaasti, ja katsahti sitten taas ihaillen Sadien lapsien puoleen. "Sinulla on kovin suloisia lapsia. Mitkä heidän nimensä ovat?"

jFF9h6b.png

Sadien kasvoille nousi pieni puna, ja hän näytti hieman nolostuvan ajatellessaan vastaustaan: "Itse asiassa, jos nyt totta puhutaan, näin kerran erikoisen unen, josta sain päähäni heidän nimensä. Ne tuntuivat niin tutuilta, aivan kuin olisin joskus aikaisemmin kuullut ne."

"Siinä ei ole mitään hävettävää, joskus uni on enne." Lenient totesi olkiaan kohautellen. "No, millaiset nimet heille valitsit?"

"He ovat Serenade, Arriana ja Raymond."

Lenientin sydän sykähti nimet kuullessaan, ja hän puri huultaan pidätellessään onnen kyyneliä kurissa. Sadie oli valinnut nimet, jotka hän etäisesti muisti menneidyydestään: Serenity, Arr ja Ray. Onneksi sentään he olivat säilyneet hänen muistoissaan.

OOOO

 

 

ee6l7yB.png

"Maata näkyvissä!" joku huusi mastosta kannella seisovalle mieskolmikolle. He tuijottivat herkeämättä edessä häämöttävää satamakaupunkia, ja sen rannalla seisovaa, punatukkaista tyttöä.

"Katsokaas tuota, hän on täydellinen! Haluan hänet itselleni." käheä-ääninen, ontuva mies totesi kahdelle muulle takanaan seisovalle. "Tuokaa hänet minulle elävänä."

0voPZiL.png

"Teen hänestä itselleni vaimon."