Desire joi hermostuneena kolmatta lasiaan vettä kylpyhuoneessa. Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset. Oven takana häntä odotti Patty pimittämine vastauksineen hänen alkuperästään, mutta toisaalta tyttö ei vielä halunnutkaan kuulla koko asiasta. Hän halusi olla puhumaton, eristäytynyt ja yksinäinen. Se tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta, varsinkin koulussa jossa häntä kiusattiin entistä enemmän.

Lopulta kun juomakiintiö tuli vastaan, tyttö ei enää keksinyt tekosyytä viivytellä huoneessa ja käänsi jännittyneenä ovenkahvaa. Sydämenlyönnit tiivistyivät joka askeleella.

Pöydästä kantautunut iloinen puheensorina lakkasi kun Desire siirsi tuolia istuaakseen sille. "Tämähän on kuin jokin perhekokous." hän totesi ääneti katsomatta laisinkaan äitinsä suuntaan. Max heitti kasvoilleen suloisen hymyn tervehdyksenä sisarelleen.

"Nukuitko hyvin?" Patty kysyi tyttäreltään tietäen ettei tämä edelleenkään vastaisi hänen kysymyksiinsä. Ainakaan äänellään. Nainen oli jo tottunut puhumattomuuteen, mutta yritti silti sinnikkäästi keskustella Desiren kanssa aivan normaalisti. Ehkä hän odotti tämän murtuvan jonain päivänä.

"Äiti, sisko ei puhu sinulle vieläkään. Sinun täytyy ensin kertoa hänelle salaisuutesi." Max toitotti tietäväisenä Pattylle. Hänkin oli jo 8-vuotiaana hyvin perillä siitä, mitä perheen sisällä tapahtui.

"Max pikkuinen.."

"äiti muistaa sen hyvinkin. Olisitko nyt kiltti poika ja menisit yläkertaan leikkimään siksi aikaa kun me Desiren kanssa keskustelemme? Kutsun sinut sitten alas kun saat tulla."

Desire seurasi veljensä kiipeämistä kohti yläkertaa, ja oli jo tukahtua jännityksestä. Menneisyyden salat olivat jo niin lähellä, niin lähellä.... Ja viimein Maxin ovi pamahti kiinni.

"Desire..." Patty aloitti kiinnittääkseen tytön huomion itseensä. "Olen jo kyllästynyt tähän mykkäkouluun. Lupaatko puhua minulle jos kerron kaiken mitä teidän?"

Tyttö nyökkäsi ja hymyilikin hiukan. Pattyn olo helpottui huomattavasti.

"Eli siis.. Kuten jo sinulle aikoja sitten kerroin, löysin sinut meidän ulko-oveltamme kun oli noin kahden vanha. Aluksi en tiennyt mistä siihen oikein tupsahdit, mutta vuosien saatossa minulle kasvoi epäilys. Epäilys sinun OIKEASTA äidistäsi."

"Katsos, noin kolme vuotta aikaisemmin löytöpäivästäsi meidän naapurustoomme saapui köyhä tyttö hakemaan itselleen töitä. Ajattelimme muiden naapureiden kanssa palkata hänet pihojemme siistijäksi, mutta kun kysyimme hänen henkilöllisyyttään, tilinumeroaan tai vakinaista osoitettaan, ei hänellä ollut antaa sellaista. Kummallista, eikö sinustakin?"

Desire nyökkäsi taas, tällä kertaa hieman ymmällään. Sellainen oli tosiaan kummallista. Mutta miten se liittyi mihinkään?

"Muut naapureista hylkä sivät idean välittömästi, heistä oli epäluotettavaa palkata joku niin hämärä työläinen, ties vaikka hän olisi laittomasti saapunut maahan tai jotain. Minua ja isääsi kävi kuitenkin häntä sääliksi, ja palkkasimme hänet muilta salassa itsellemme. Nainen sanoi olevansa Mindy Growe. Hän saapui tunnollisesti joka arkiaamu töihin, ja lähti mitään sanomatta samaan kellonaikaan. Maksoimme hänelle käteisellä, sillä muuta keinoa ei ollut. Arvaatko miksi minun kävi häntä sääliksi, Desire?"

"Hän näytti olevan raskaana."

"En koskaan kysynyt häneltä mitä lapselle tapahtui synnytyksen jälkeen, mutta ilmeisesti hän piti sen. Ja siksi sinä olet nyt siinä. Se, miksi epäilen Mindyä...tai siis...kuka hän nyt ikinä olikaan, äidiksesi, on se ettei hän enää saapunut töihin kun löysin sinut. Hän katosi kuin savuna ilmaan."

Desire ei enää pystynyt pidättelemään itseään: "Mutta miksette te sitten koskaan yrittäneet etsiä häntä käsiinne, kerta tiesitte kuka äitini on?"

"Se ei ole niin yksinkertaista, kultaseni. Naista nimeltä Mindy Crowe ei ole olemassakaan."

 

XXXX

 

Desire kelasi aamuista keskustelua mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Hän ei saanut mielestään sitä faktaa, että hänen äitinsä oli joko karkulainen tai jokin kaksoiselämää elävä nainen. Molemmat vaihtoehdot olivat varsin huonoja.

"Minkä ihmeen pellen kanssa se nainen on oikein vehdannut saadakseen näin ruman lapsen. Jos joskus löydän hänet käsiini niin..." Tyttö kihisi kiukusta katsoessaan peilikuvaansa. Jos hänen äitinsä vain tietäisi miten paljon hän oli joutunut kärsimään poikkeuksellisen ulkonäkönsä takia.

"Tai ehkä juuri siksi hän jättikin minut Pattyn ja Clarkin ovelle." hän oivalsi istuutuessaan sängylleen. "Siinä tapauksessa olen heille velkaa siitä, että he oikeasti rakastavat ja välittävät minusta." Äkkiä koko vuosien mykkäkoulu tuntui nololta ja tarpeettomalta. Se oli varmasti tuntunut Pattystä käsittämättömän pahalta.

Äkkiä huoneen ovi avautui. Desire jähmettyi paikoilleen ja jäi tuijottamaan sen suuaukkoa.

"Saanko tulla?" Max kysyi kävelessään varovasti sisään. Tyttö huokaisi helpotuksesta ja nousi seisomaan. Hän oli jo ehtinyt ajatella mitä kaikkea ovesta yhtäkkiä syöksähtäisi sisään, kenties vaikka hänen oikea äitinsä.

"Kuulin äidiltä että sinä puhut taas. Onko se totta?" poika kysyi innoissaan. Hän ei muistanut enää miltä siskon ääni kuulosti.

Desire katsoi lempeästi veljeään: "Kyllä, se pitää paikkansa. Äiti piti lupauksensa, joten minäkin pidin."

Maxin silmät kirkastuivat kun hän kuuli tytön äänen, miten kaunis se olikaan. "Voi veljet, sinä kuulostat aivan enkeliltä!" Desire tirskaisi, poika tuntui olevan niin tosissaan.

Samassa tämän ilme muuttui vakavammaksi: "Mutta...mutta ethän sinä ole hylkäämässä meitä, ethän? Kuulin äidiltä senkin, ettei hän ole sinun äitisi. Älä sisko kiltti lähde pois."

Pojan silmät kostuivat sitä mukaa kun hän jatkoi puhettaan. "Minä haluan että sinä jäät tänne asumaan, tykkään sinusta niin paljon. Ja äitikin tykkää. Ja isäkin." Desire oli hämmentynyt. Eihän hän ollut suunnitellutkaan etsivänsä oikeaa äitiään. Mistä ihmeestä Max oli sen idean saanut päähänsä?

Sitten hän muisti Pattyn viimeiset sanat keskustelun aikana: "Tuen täysin sinua, jos tahdot lähteä etsimään äitiäsi vielä jonain päivänä. Me olemme silti täällä aina odottamassa sinua, jos tahdot palata luoksemme." Max ei ollut kuullut äidiltään mitään, hän oli salakuunnellut kaiken.

Desire syöksyi halamaan surullista veljeään ja hyssytteli tätä rauhoittavasti: "Älä pelkää Max, minä pysyn täällä teidän luonanne. Lupaan, etten koskaan katoa minnekkään."

"Hyvä...." poika niiskautti tytön korvan juurella ja pyyhki nenänsä tämän paitaan. "Menen sinun kanssasi isona naimisiin, jotta voit pysyä luonani aina."

Desire erkaantui veljestään ja katsoi tätä suupielet nykien naurusta. "Höpsö, ei niin voi tehdä."

 

XXXX

 

Koulu. Se joka arkipäiväinen helvetti johon Desiren oli pakko mennä nykyisin. Enää hän ei voinut opiskella kotona äitinsä johdolla, vaan hänet tyrkättiin muiden eteen kouluun kuin villieläinten riistaksi.

Koulu rakennuksena ei sinänsä tuottanut inhon väristyksiä tytössä, vaan se oli pikemminkin kodikas ja mieluisa paikka.

Myös opettajat ja oppiaineet saivat Desiren innostuneeksi opiskelusta, hän suorastaan nautti oppiessaan joka päivä jotain uutta. Ainoa asia jota hän koulussa vihasi.....

....olivat he. Pahistrio.

Linnea Soikiro oli se, joka roikkui kolmikossa vain pysyäkseen suosittujen joukossa.

Ramona Lasora oli Desiren koulussa jo ala-asteella, joten tytöt olivat vihanneet toisiaan jo pitkään. Ramona oli myös kolmannen jäsenen...

...ja sen "johtajan", Karola Harpusen paras ystävä. Tytöille yhteistä oli taipumus ylimielisyyteen ja Desiren pitäminen silmätikkuna.

Erityisesti Karolalla oli siihen hyvä syy. Desirehän oli ehtinyt varastaa hänen poikaystävältään ensisuudelman. Sellainen oli hänestä anteeksiantamatonta.

"Kappas, kukas se on taas tullut kouluun kiellostamme huolimatta." Ramonan pilkallinen ääni kantautui koko aulassa. Hänen silmänsä olivat nauliintuneet Desireen.

Tyttö yritti pujahtaa kolmikon ohi nopeasti ja vähin äänin suunnaten kohti ruokalaa, josta kantautui muiden oppilaiden ääniä. Ehkä siellä olisi jopa opettaja, joka turvaisi hänen siellä olonsa. Tytöt eivät viitsineet kiusata häntä silloin kun lähettyvillä oli aikuisia.

Kohottaessaan katseensa lattiasta Desiren ajatukset sumentuivat täysin. Ruokalan läpi häntä vastaan käveli Greg, joka käänsi päänsä heidän katseidensa kohdattua hetkellisesti.

Poika oli nykyisin niin komea, että Desiren teki melkein pahaa katsoa tätä. Eikä oloa todellakaan helpottanut se, etteivät he edelleenkään olleet puheväleissä. Se suorastaan piinasi tytön mieltä jatkuvasti. Hän halusi Gregin edes katsovan häntä kerran kunnolla, ilman minkäänlaista luimistelua tai sivuuttamista. Edes yksi kunnollinen katse, muuta hän ei pyytäisi.

"Hemmetti. Ei opettajia." tyttö puuskahti silmäillessään ruokalaa Gregin poistuttua paikalta. Riskistä huolimatta hän istuutui tyhjään nurkkapöytään. Kukaan ei ollut edes huomaavinaan hänen paikallaoloaan.

"Päätit sitten istuutua juuri meidän pöytäämme." kuului yhtäkkiä ivallinen ääni Desiren takaa. Tyttö näki sivusilmällä takanaan seisovan Linnean.

"Ja päätit sitten katsella hieman liiankin pitkään toisen poikaystävää. Sinun on turha edes elätellä mitään toiveita Gregin suhteen. Hän on Karolan kanssa." Ramona painotti viimeisiä sanoja nojatessaan pöytään Desiren vierellä. Tytöt piirittivät hänet.

"Tytöt tytöt, ei hätää." kuului kolmas ääni suoraan heidän edestään. Karola oli kietoutunut omistavasti vaiti seisovaan Gregoryyn. Desire siirsi nopeasti katseensa takaisin pöytään.

"Antakaa tekokorvalle vain pieni näpäytys muistutukseksi siitä, ettei toisen omaa pidä havitella." Linnea nyökkäsi tottelevaisesti. Karola heitti vielä viekkaan hymyn Desiren suuntaan ja talutti sitten Gregin mukanaan muualle. Poika ei puhunut edelleenkään mitään, hän oli suorastaan epätavallisen välinpitämätön siitä mitä tytöt tekivät Desirelle.

"Nouse ylös!" Ramona käskytti jyrkkällä äänellä Desireä nousemaan tuoliltaan. Tyttö totteli ja toivoi pääsevänsä tällä kerralla helpolla.

"Luuletko olevasi jotenkin rohkeakin, kun uhmaat meidän kieltoamme olla tulematta kouluun? Häh?" Desire ei vastannut mitään.

"Vastaa senkin friikki, tai minun täytyy lyödä sanat sinusta ulos!" Ramona hermostui ja tinttasi tyttöä kasvoihin nyrkillään. Desire voihkaisi kuuluvasti. Kukaan ruokalassa ei kääntänyt edes päätään heitä kohti.

"Ei tuollainen voinut edes sattua, sehän vain hipaisi hiukan nenääsi." Ramona ja Linnea ilkkuivat kun tyttö yritti estää veren valumista kädellään.

"No, nyt nenäsi ainakin sopii paremmin muun naamasi kanssa. Opi tottelemaan käskyjä jos tahdot pitää sen tuollaisessa kunnossa. Ymmärrätkö?"

Desire oli viittä vailla näyttämässä Ramonalle takaisin, miten hyvin ymmärsi tämän puhetta. Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja juoksi pois ruokalasta pidellen edelleen turvoksissa olevaa nenäänsä. Tyttöjen nauru kuului pitkälle käytävään asti.

"Hahaha, se oli todellakin osuva "näpäytys". Luulen ettei tuo maanvaiva tule pitkään aikaan takaisin kouluun. Karola on meihin varsin tyytyväinen."

Desire piteli itkua juostessaan ulos koulusta. Hänellä ei ollut enää pienintäkään kiinnostusta palata sinne takaisin sillä viikolla. Patty saisi kirjoittaa hänen poissaolotodistuksena.

Eniten tässä kaikessa häntä häiritsi Gregin suhtautuminen. Poika ummisti silmänsä täysin tapahtumilta ja jaksoi seurustella tytön kanssa, joka teki Desiren elämästä yhtä helvettiä. Kuinka niin oikein pääsi käymään? Desire oli kaikesta kokemastaan ja näkemästään huolimatta edelleen epätoivoisesti ihastunut poikaan. Ja tänään hän päätti selvittää asiat tämän kanssa perin pohjin toivoen, että samalla kiusaaminen loppuisi.

 

XXXX

 

Iltapäivällä kello kolmen aikoihin Desire alkoi epäillä, josko Greg olisi poikennut jonnekkin ennen kotiintuloaan. Siihä huolimattakin hän aikoi seisoa tämän talon edessä vaikka koko päivän hievahtamattakaan, aivan sama vaikka Rosita tulisi kotiin ja näkisi hänet siinä. Nainen ei voisi ajaa häntä pois.

Ajatuksiinsa uppoutuneena Desireltä jäi huomaamatta kadun toisella puolella olevat kaksi ihmistä, jotka hyvästelivät hellästi toisiaan.

Vasta kun Gregin askeleet suuntasivat kohti häntä, tyttö havahtui hereille ja alkoi jänistämään. Ehkä sittenkin olisi parempi idea juosta pois paikalta eikä kohdata poikaa?

Greg pysähtyi noin metrin päähän hänestä, ja katsoi välinpitämättömästi suoraan silmiin. Desiren poskille kohosi pieni puna, hänestä oli jotenkin julkeaa että poika tuijotti häntä nyt herkeämättä. Oliko tämä se katse mistä hän oli haaveillut? Se vain tuntui nyt jotenkin niin kylmältä.

"Väistyisitkö?" Greg kysyi lattealla äänensävyllä. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään, joten Desiren oli todella vaikea sanoa millä tuulella poika oli. Hän huomasi seisovansa pojan ja tämän ulko-oven välissä, siis täydellisessä kohdassa. Greg ei voisi pujahtaa sisään hänen siirtymättään.

Tyttö veti syvään henkeä ja risti kätensä kuin anellakseen: "Greg kiltti, etkö voisi antaa viimein anteeksi sen mitä tein sinulle silloin vuosia sitten? Olen todella pahoillani, tahdoin vain osoittaa miten tärkeä minulle olet...olit..."

"Minähän jo puhuin sinulle." poika töksäytti nopeasti ja vaati uudelleen tyttöä siirtymään. Desirestä tämä oli jo loukkaavaa, hänhän pyysi jo anteeksi vanhaa virhettään. Mitä syytä pojalla oli enää vihoitella?

"Kuules nyt herra jääpalikka." hän risti kätensä suuttuneena. "En tiedä millä konstilla Karola on sinut saanut noin kylmäksi, mutta koittaisit nyt nähdä totuuden. Minä en tahdo enää vihoitella, vaan sopia kanssasi ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta sinä et ilmeisesti siihen kykene. Sinusta on varmaankin jotenkin sairaalla tavalla hauskaa katsoa kun minä kärsin tyttöystäväsi ja hänen alamaistensa käsissä! Tai kenties itse jakelet heille käskyjä?"

Ensimmäisen kerran vuosiin Desire näki pojan kivikasvon murtuvan edes hetkeksi. Sanat olivat siis menneet Gregin tajuntaan. Hän näytti siltä kuin olisi vasta herännyt vuosien horroksesta.

"Luuletko tosiaan että MINÄ keksin kaiken sen ilkeyden sinulle?" poika kysyi hämmästyneenä. Desire esitti vuorostaan välinpitämätöntä. "Ei tässä enää muitakaan vaihtoehtoja ole, kun et kertaakaan ole asettunut puolelleni. Sinä olet kuitenkin seurannut tapahtumia sivusta jo vuosikaudet."

Greg kuunteli pää kenossa Desiren loputonta tilitystä heidän loppuneesta ystävyydestä ja vuosien kouluhelvetistä. Hän tajusi että olisi viimein aika kertoa tälle totuus välttelystä. Nyt kun kukaan ei ollut paikalla näkemässä heitä.

"Desire....olet aivan oikeassa. Minun täytyy pyytää sinulta anteeksi." Tytön silmät laajenivat yllätyksestä sekunniksi, ja sitten hän jatkoi samaan paasaavaan sävyyn: "Tässä ei enää anteeksipyynnöt auta, vaadin selitystä! Ja kunnollista sellaista!"

Pojan kasvoille kohonnut hymy sai Desiren vaikenemaan äkisti. "Sinun onneksesi minulla on sellainen. Ja hyväkin. Sen sinun Halloween-suukkosi jälkeen äidistäni tuli ylisuojeleva, ja hän itse valikoi kenen seurassa oikein vietin aikaani. Karola oli hänen mielestään oivallinen tyttö minulle (kenties hän havitteli jotain yhteistä tulevaisuutta meille) joten jouduin viettämään heillä kaikki viikonloput. Karola tajusi heikon kohtani, sen, minkä avulla hän pystyi manipuloimaan minua ja saamaan minut pysymään vaiti tekemisistään. Katsos, äitini uhkasi, että jos enää koskaan puhun sinulle sanankaan, me muutamme muualle. Mitä itse olisit tehnyt siinä tilanteessa, kun Karola uhkaisi valehtelevansa äidilleni meidän puhuneen, jos en tee niin kuin hän haluaa? Et varmaankaan mitään muuta kuin mitä minä tein: myönnyin hänen jokaiseen pikku oikkuunsa. En oikeasti haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, se on pelkkää kulissia..."

"Oikeasti halusin pitää sinut lähelläni, ja siksi vaikenin...." Hän hipaisi hellästi Desiren kättä sormellaan. "Ja tämän keskustelumme jälkeen...."

"...minulle on aivan sama mitä tapahtuu. En aio luopua sinusta enää toiste."

 

XXXX

 

"Äiti...."

"Minä rakastan sinua..."

"Mistäs hyvästä tuo nyt oli?" Patty kysyi otettuna tyttärensä tunnustuksesta.

Desire oli suorastaan haljeta onnesta: "Gregory.............minä.....me.........olemme taas ystäviä!"

 

XXXX 

 

"Äiti, minä vien roskat." Desire huusi oven suusta juostessaan pihalle. "Soitan ovikelloa kun tahdon sisälle, tulethan avaamaan?"

Kesästä huolimatta ulkona oli tuskastuttavan kylmä (Desire ei sietänyt alle +15 asteen lämpöä). Tyttö heitti haisevan jätepussin muiden joukkoon, ja sulki roskiksen kannen nenäänsä pidellen. "Älä yhtään nyrpistele nenääsi, haiset itse yhtä pahalle." joku totesi hänen vierellään.

Desire hätkähti ääntä ja kääntyi sen suuntaan kokeakseen vielä suuremman järkytyksen.

Häntä tuijottivat kolme tuttua laaman naamaa, jotka koristivat puhujan ja tämän ystävien mekkoja. Tästä ei voisi seurata mitään hyvää. "Ilmeestäsi päätellen et osannut odottaa meitä." Keksimmäinen laama hytkyi naurun mukana.

"Ramona, tällä kertaa tee hänestä kunnolla selvää. Ei mitään pientä tökkimistä kuten päivällä, olin kovin pettynyt päiväiseen toimintaasi." Ramona lähestyi Desireä uhkaavasti naamallaan vihamielinen ilme.

"Ymmärrät varmaankin, friikkisirkus, etten ollenkaan ilahtunut sinun ja poikaystäväni näkemisestä yhdessä. Ajattelin jopa mainita asiasta Gregin äidille, hänkään ei varmasti pidä kuulemastaan. Ramona, katso että käsittelet hänet sellaiseen kuntoon ettei kukaan enää ikinä ilkeä katsoa häneen päinkään."

"Mielihyvin." tyttö sihisi hampaidensa välistä ja tarttui Desiren kaulaliinaan.

Iskut tuntuivat pehmeämmiltä sitä mukaa kun Desiren lihakset alkoivat tottua niihin. Ramona mätki häntä taukoamatta, eikä vastarinnasta ollut mitään apua. Tytön ote kurkulla oli liian tiukka.

"Toivottavasti opit tästä, ettei muiden poikaystäviin sovi koskea."

Desire kuuli puolitajuissaan valtavan tömähdyksen, ja viiltävän kivun takia tajusi sen aiheuttajan olevan hän itse. Jokin painoi hänen rintaansa niin että hengittäminen tuntui vaikealta. Se taisi olla Ramonan jalka.

"Onko viimeisiä toiveita?" Tyttö kysyi ja nosti jalkansa Desiren rintakehältä pään päälle. Hän oli valmiina antamaan viimeisen iskun.

"On. Lopeta tuo pelleily ja häivy paikalta ennen kuin itsellesi käy pahemmin." Karola, Ramona ja Linnea kääntyivät katsomaan kuka heille oikein puhui ja henkäisivät säikähtäneenä:

"GREG!"

"Greg?" Desire kuuli pojan nimen alitajuntaansa ja kömpi varoen ylös maasta. Hänen jokaista jäsentään särki, ja eritoten naama oli turvoksissa ja vuosi verta.

Kaikesta tästä kivusta ja huimauksesta huolimatta hän oli sydänpohjaansa myöten helpottunut, että Gregory oli tullut pelastamaan häntä. "Greg minä..." hän aloitti kiitollisena mutta poika keskeytti hänen puheensa. "Juokse pois siitä, minä hoitelen tämän loppuun."

Tyttö hoiperteli tasapainoa hapuillen pystyyn ja juoksi tyttöihin vilkaisematta kohti läheistä puistoa. Miksi ihmeessä hän ei vain soittanut ovikelloa ja mennyt kotiinsa? Ehkä hänen ajatuksensa olivat vielä liian sekaisin. "Ja teitä muita kehottaisin myös häipymään, ellette tahdo että kerron teistä eteenpäin. Ja sen teenkin, jos ette jätä Desireä jatkossa rauhaan." Ramona ja Linnea luikkivat häntä koipiensa välissä pois paikalta nähdessään Gregin tuiman ilmeen. He eivät tahtoneet joutua ongelmiin.

Desire jatkoi juoksuaan syvälle puiden katveeseen. Hän yritti kuulostella kaikuivatko muiden askeleet hänen takanaan mutta turhaan. Ainoa melunlähde oli hänen omat jalkansa. "Piilottelen täällä jonkin aikaa ja menen sitten kotiin." hän ajatteli ja saapui viimein määränpäähänsä.

"Senkin petturi! Senkin....senkin SIKA! Odotas kun äitisi kuulee sinusta ja Desirestä, saat saman tien lähtöpassit toiseen kaupunkiin." Karola huusi Gregille ja tökki tätä sormellaan syyttävästi heidän jäädessään pihalle muiden kaikottua paikalta. "Äläkä ikinä kuvittele että tahtoisin olla enää sinun kanssasi missään tekemisissä." 

Pojan kärsivällisyys oli todellakin loppu: "Sinuna pysyisin aivan hiljaa, Karola. Jos avaisin sanaisen arkkuni aikuisille niin ainoa, joka siitä kärsisi olisit sinä itse. En koskaan ole tahtonut ollakkaan poikaystäväsi, enkä aio vastaisuudessakaan olla sitä. Kehotan sinua kuten muitakin lähtemään kotiisi ja jättämään Desiren rauhaan. Onko selvä?"

"Selvä on." Karola vastasi pienen tauon jälkeen ja sivuutti sitten kylmästi Gregin. Hän oli selvästi ymmärtänyt miten tukalaan tilanteeseen hän oli itsensä saattanut.

Nyt ei auttanut muuta kuin painaa pää alentuneena alas ja kävellä vähin äänin kotiin. Kiusaaminen loppuisi siihen paikkaan.

 

XXXX

 

"Desire!"

"Desire oletko täällä?" 

"Greg! Sinäkö se olet?" Desire yritti tiirailla puiden katveesta lähestyvää hahmoa. Hänen silmänsä näkivät edelleen sumeasti Ramonan nyrkiniskujen vuoksi.

"Minä se olen." poika vastasi istuutuessaan tytön vierelle. Hän kysyi oliko tämä satuttanut itsensä pahasti, ja Desire pudisti päätään: "Pahemmin olisi käynyt jos sinä et ---"

Hän ei taaskaan saanut lopettettua lausettaan ennen kuin Greg keskeytti sen. Tällä kertaa poika oli tarttunut häneen ja vetänyt hitaasti itseään päin.

"Se ei ole nyt olennaista. Ainoa asia mikä minua kiinnostaa on se, että sinä olet kunnossa. En olisi antanut itselleen ikinä anteeksi jos olisin tullut hetkeäkin myöhemmin. Olisit saanut taas kärsiä vuokseni aivan turhaan."

Desire kiepautti itsensä totisen pojan syliin ja siveli hellästi tämän poskea. "Ei se ole sinun syysi että he kiusaavat minua. Se johtuu minusta ja.....korvistani. Olen silmiinpistävän erilainen, eivätkä he pidä siitä."

Greg kohotti katseensa tyttöä päin ja hymyili tälle lempeästi: "Minä pidän sinun korvistasi siksi että ne ovat osa sinua. Muiden ajatuksista viis, minä tahdon pitää sinut itselläni, Desire. Siksi koska rakastan sinua."

 

XXXX

 

"Pois alta!" Max huusi kovaan ääneen liukuessaan alas vesiliukumäkeä. Hän molskahti veteen kuin suuri kivi saaden aikaan valtavan vesiryöpyn.

"Max, nyt riitti! Yrittäisit pitää vedet altaasta edes siihen asti että Greg pääsee pulahtamaan!" Desire käski kiukkuisena rasavilliä veljeään. Hän oli koko aamun yrittänyt kertoa tälle, ettei vieraiden aikana sovi apinoida. Ilmeisesti turhaan.

"Greg kulta, yrittäisit nyt ryhdistäytyä. Ei vesi ole noin kylmää."

"Ei olekkaan, vaan vielä kylmempää!" poika kiusoitteli ja pärski hieman Desiren kasvoille. Tyttö kiljaisi ja ui kauemmas karkuun ilkeää poikaystäväänsä.

Max halusi osansa vesisodasta ja ui kyyhkyläisten väliin.

"Desire ja Greg ne yhteen soppii, huomenna mennään --"

"Nyt hiljaa senkin mursu!"

 

XXXX

 

Desirestä tuntui ettei hän pystyisi olemaan enää onnellisempi. Sen päivän jälkeen, jolloin Greg oli pelastanut hänet pahis-trion kynsistä kaikki oli lähtenyt luistamaan paremmin.

Hänellä oli Greg jota hän rakasti.

Hänellä oli perhe joka myös rakasti Gregiä, ehkä jopa liikaakin. Patty halusi toisinaan antaa pojalle "äidillisiä neuvoja" kuinka huolehtia turvallisuudesta. "Äiti kiltti, ei puhuta tällaisesta ruokapöydässä." Desire mutisi nolostuneena kun Patty jakeli neuvojaan.

Ja ennen kaikkea: hänellä oli Greg joka rakasti häntä enemmän kuin mitään muuta.

 

XXXX

 

"Kulta, mihin ihmeeseen sinä olet minua viemässä?" Desire hihitti kun Greg talutti häntä salaperäisesti kohti edessä häämöttävää rakennusta. "Oletko kokonaan unohtanut mikä päivä tänään on?" poika kysyi ihmeissään. Hän luuli tytön todella unohtaneen. "On vuosipäivämme, ja ajattelin ostaa jotain kivaa sinulle sen kunniaksi."

"Kyllä minä sen oikeasti muistin senkin höpönassu." Desire vinkkasi silmäänsä ja suukotti pojan nenänpäätä. "halusin vain varmistaa että osuinko arveluissani oikeaan." Greg nyrpisti nenäänsä kuin muka loukkaantuneena ja marssi mielenosoituksellisesti ensimmäisenä sisälle taloon. Tyttö vain nauroi astelessaan hänen jäljessään rappusia ylös.

Päästyään ovelle sisään Desiren nauru kaikkosi ja hän henkäisi ihastuksesta. Talossa oli pieni vaatekauppa, josta hän ei ollut koskaan ennen kuullut. "Tämähän on aivan fantastinen!" hän totesi innoissaan Gregille.

Poika oli kuitenkin jo niin tohkeissaan hienoista kauluspaidoista, ettei kuullut sanaakaan hänen puheestaan. Desire pyöräytti silmiään: "Niinpä tietenkin."

"Voinko jotenkin auttaa sinua? Näytät siltä että tarvitsisit kenties hieman opastusta." tiskin takana seisonut myyjä kysyi kävellessään Desireä kohti.

"Meillä on täällä vaikka mitä!" nainen selitti innostuneena ja viuhtoi käsillään sinne tänne. Desire yritti kauniisti sanoa ettei tarvitsisi apua. "Kiitos vain mutta--"

"Etsitkö kenties jotain tiettyä? Kenkiä? Laukkua? Vaatteita? Meikkejä? Anna minä autan sinua valitsemaan itsellesi uuden tyylin, pitäisit siitä varmasti."

Myyjän loputon lörpötys sai Desiren närkästyneeksi, nainen kun ei antanut sekunninkaan vertaa suunvuoroa. "Olisitko edes hetken hiljaa?!" tyttö huusi lopulta puheen väliin vihaisena. "En nyt todellakaan tarvitse minkäänlaista apua, KIITOS."

"Voi ei voi ei. Vihainen asiakas. Vihainen asiakas. Mitä pomokin nyt sanoo." nainen sopersi hätääntyneenä eikä kuunnellut alkuunkaan mitä Desire puhui.

"Kiitos Hallen, olet tehnyt jo tarpeeksi." synkkä miehen ääni kantautui vaaterekin takaa. Desiren selkäpiitä karmi jostain syystä kuulla tuon henkilön puhetta.

"Oh, herra Landon. Anteeksi. Anteeksi kovasti." Halleniksi kutsuttu nainen suorastaan mateli miehen edessä ja poistui vähin äänin pois Desiren luota. Tyttö ei uskaltanut edes vilkaista millainen mies hänen takaansa tuli, kerta myyjä oli noin alhaalla maassa kumarrellut hänelle.

"Minä jatkan tästä, mene sinä vaikka laskemaan uuden vaate-erän saldoa." Desiren pelko kaikkosi välittömästi. "Jatkan tästä?", ehei. Hän ei tarvitsisi yhdenkään myyjän apua ja päätti tehdä sen välittömästi selväksi.

"Kiitos mutta luulen että löysin jo etsimäni: etuoven." hän sanoi jyrkällä äänellä kääntyessään mieheen päin. "Kiitos ja näkemiin."

Herra Landon kuitenkin esti hänen kulkunsa. "Etkö haluaisi testata edes tätä nuorennusvoidetta? Se pitää ihosi pehmeänä ja kauniina. Meillä on sitä vain rajallinen erä."

"Pyh." Desire tuhahti miehen ehdotukselle epäröimättä sekuntiakaan. Mitä hän oikein kuvitteli? Että tyttö muka tarvitsisi 19-vuotiaana jo jotain ryppyvoidetta?

"Kiitos vain, mutta pitäkää voiteenne. Te näytätte tarvitsevan sitä minua enemmän. Ja nyt, jos suonette anteeksi, minä lähtisin pois kaupastanne. Ei enää mainospuheita." hän nosti kätensä torjuvasti ja luikahti miehen ohitse ovella odottavan Gregin luokse.

Nuoret poistuivat kaupasta käsi kädessä ja mies jäi tuijottamaan heidän peräänsä viukkaasti hymyillen.

"Jos vain tietäisit miten oikeassa olet, Desire Eternity. Tarvitsen tuota voidetta enemmän kuin yksikään muu ihminen.

"Ja seuraavan erän...."

"Sen tulen valmistamaan sinusta, kunhan kasvat sopivan ikäiseksi."

 

XXXX

 

Aika. Se kului kuin siivillä, aivan kuten aina kun jotain ihanaa tapahtuu.

Tällä kertaa aika ei ollut Desiren puolella, vaan pahasti häntä vastaan. Tyttö oli osannut odottaa tätä päivää siitä asti kun he olivat yhdessä Gregin kanssa leikkineet pojan huoneessa, ja tämä oli kertonut haaveammattinsa. Se päivä oli nyt käsillä. Greg lähtisi armeijaan, matkustaisi kauas pois ja palaisi ties koska.

Niin monesti Desire oli yrittänyt pyytää Gregiä muuttamaan mielensä, mutta poika piti päänsä. Ei hänkään halunnut tieten tahtoen erota rakkaastaan, mutta kun unelmat olivat käymässä toteen, oli vaikea valita kumpi oli pienempi paha: Hylätä rakkaus jonka saisi takaisin palatessaan, vai hylätä unelmansa, jota ei koskaan ehkä saisi takaisin?

Päätös oli sen jälkeen helppo.

"Kulta rakas, älä itke. Lupaan tulla takaisin niin pian kun voin, ja sitten ostan meille oman talon jossa on puutarha. Odotathan minua siihen asti?" Gregin ääni värisi kun hän silitti nyyhkyttävän Desiren hiuksia.

"Minä lupaan." tyttö sanoi hiljaa noustessaan maasta. Greg kietoi hänet vahvojen käsivarsiensa väliin ja suuteli hellästi.

"Minä kuulun vain sinulle, Greg."

"Ja sinä, sinä kuulut vain minulle."

"Kunnes kuolema meidät erottaa."

 

XXXX

 

Loppusanat:

"Pyysin Gregiltä,

ettei hän sanoisi hyvästejä minulle lähtiessään.

Hyvästit särkisivät vain sydämeni.

Hän lupasi."

"Kuitenkin.... herätessäni aamulla yksin kylmaltä lattialta tunsin,

kuinka jokin mureni rinnassani.

Hän oli pitänyt lupauksensa ja lähtenyt hyvästelemättä,

mutta sydämeni särkyi silti."

"Odotin Gregiä,

odotin häntä päivin ja öin.

Odotin häntä viikosta toiseen,

kuukaudesta toiseen.

Odotin häntä vuoden.

Ja odotin vielä toisenkin."

"Kunnes eräänä aamuna äitini toi minulle kyynelsilmin sanomalehden.

Silloin tiesin,

että odotin häntä enää turhaan kotiin."

"Hänen komppanjansa oli joutunut iskun kohteeksi."