5y1ueRB.png

 

 

 

Sims2EP82011-07-0512-37-14-34.png?t=1311

Sore räpytteli silmiään hetken kirkaassa auringonvalossa, ja yritti hahmottaa missä oli. Ikuisuudelta tuntuneen ajan hän oli kävellyt pitkin pimeää tunnellia, ja saapunut kuumaan ja kosteaan metsään.

Tämä ei ollut koti. Eikä mikään muukaan entuudestaan tuttu paikka.

Sims2EP82011-07-0710-27-11-01.png

Sore kääntyi lähteäkseen takaisin sinne mistä oli tullut, mutta kauhukseen hän huomasi tunnelin olevan poissa. Hän seisoi siinä, keskellä vihreää pensaikkoa ja mietti mitä tekisi. Pakokauhu alkoi lamaannuttaa jäseniä, ja sydän hakkasi hullun lailla.

"Ei voi olla...ei voi olla totta!"

Sore ei voinut uskoa tapahtunutta todeksi. Vastahan hän oli seissyt oman huoneensa ovella ja riidellyt äitinsä kanssa. Äiti. Mitä hänelle ja Stormille oli oikein tapahtunut? Olivatko he kunnossa?

Jalat liikahtivat suonissa virtaavan adrenaliinin voimalla irti maasta, ja Sore pinkaisi juoksuun. Hän ei tiennyt mihin suuntaan lähteä, joten umpimähkään valittu reitti toivottavasti johtaisi hänet ihmisten ilmoille. Pala alkoi nousta kurkkuun ja silmäkulmat kostuivat. 

Sims2EP82011-07-0710-29-49-56.png

Sore juoksi ja juoksi tuntikausia, eikä nähnyt jälkeäkään ihmisistä tai asutuksesta. Kaikkialla kasvoi vain rehevää viidakkoa, ja toisinaan hän näki eriskummallisten eläinten tuijottavan puiden ja pensaiden katveesta.

Alkoi hämärtyä, lihakset huusivat armoa ja kurkkua kuivasi, mutta hän piiskasi itseään jatkamaan eteenpäin niin kauan kunnes löytäisi suojaisan paikan jossa yöpyä. Ajatus keskellä villiä viidakkoa nukkumisesta sai hänet värisemään pelosta.

Lopulta nälän uuvuttamana hän rojahti maahan ja tajusi tulleensa satumaisen kauniille aukiolle.

Sims2EP82011-07-0710-29-49-57.png

Ilta-aurinko valaisi kauniisti laakson, jonka vuorten rinteiltä valui alas kristallinkirkasta vettä. Sore raahautui viimeisillä voimillaan joen rannalle, ja upotti kätensä sen viileään veteen. Hän joi ahnaasti ja tasasi puuskuttavaa hengitystään pitkän aikaa. Juoksussa rikki menneet Yasminen kengät saivat lentää viidakkoon, ja jalat punottivat täynnä rakkoja.

Sims2EP82011-07-0710-43-26-31.png

Koottuaan ajatuksiaan jonkin aikaa Sore päätti jäädä laaksoon ainakin täksi yöksi ja miettiä aamulla lisää. Hän tunsi itsensä lopen uupuneeksi, silmäluomet alkoivat hiljalleen painua kiinni. Vielä ennen nukkumaanmenoa hän kuitenkin päätti etsiä itselleen edes jotain syötävää.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Sims2EP82011-07-0710-52-40-79.png

Oli jo pilkkopimeää, kun Sore palasi metsästä mukanaan joitain turvallisen näköisiä marjoja ja pari kookospähkinää. Hän taisteli pitkän aikaa ennen kuin sai kivellä hakattua pähkinät rikki, ja jyysti nälissänsä niiden valkoista sisusta. Tummat pilvet jyrisivät ukkosen saapumisen merkiksi, ja tyttö haki turvaa laakson keskellä olevan saaren puun alta.

Sims2EP82011-07-0710-55-30-29.png

Monista yrityksistään huolimatta Sore ei päässyt kiipeämään sen liukasta pintaa pitkin oksistolle, joka roikkui korkealla ylhäällä hänen tavoittamattomissaan. Sore oli liian väsynyt miettiäkseen muita vaihtoehtoja, ja lysähti puun juurelle maahan makaamaan. Jos joku hänet söisi yön aikana, sille ei sitten voisi mitään. Elämällä ei muutenkaan näyttänyt enää olevan minkäänlaista päämäärää, joten väliäkö sillä.

Sims2EP82011-07-0711-04-56-88.png

Sore tunsi kylkensä alla taskussa painavan avaimen, ja siirsi sen sieltä käteensä. Jostain kumman syystä se hehkui edelleen polttelevaa lämpöä, vaikka aurinkokaan ei päässyt lämmittämään sitä päivän aikana.

Sorea helpotti ajatus siitä, että hänellä oli edelleen jotain tuttua ja turvallista menneisyydestään. Jotain, joka todisti että hän oli ainakin joskus ollut olemassa.

Sims2EP82011-07-0711-04-56-89.png

Tajunnan hiipiessä pimeyden rajamaille tyttö alkoi nähdä mitä merkillisintä unta. Aivan kuin joku olisi kutsunut häntä nimeltä.

"Sore................. Sore, avaa silmäsi.................."

Sore yritti puristaa silmiään tiuksemmin yhteen ja tuudittautua uneen, mutta hahmon maanitteleva ääni vei kuitenkin voiton. Sore avasi silmänsä hitaasti, ja tajusi taas seisovansa pimeydessä.

Sims2EP82011-07-1218-44-37-11.png

"Älä pelkää, et ole yksin." Sama utuinen ja kaunis ääni rauhoitteli.

Sore seisoi keskellä hämyisää usvaa, ja yritti katseellaan etsiä äänen lähdettä.

Samassa hänen eteensä ilmestyi taivaallisen kaunis nainen.

Sims2EP82011-07-1218-50-01-68.png

"Hei Sore, olenkin jo odottanut sinun tapaamistasi." Nainen sanoi seesteisesti hymyillen ja ojensi kätensä Soren puoleen. "Olen Sun, korkearvoisten enkeleiden ja Taivaan Valtakunnan edesmennyt hallitsija. Sinä olet minun kaukainen jälkeläiseni."

Sore tuijotti naista epäuskon vallassa, ja tunsi kuinka suu aukesi mutta sanoja ei vain muodostunut huulille.

"Tiedän, tämä on varmasti todella hämmentävää sinusta. Mutta olet turvassa täällä siihen asti kunnes heräät."

Sims2EP82011-07-1218-50-51-13.png

"Tuota...onhan tämä kaikki vain unta? Ja kohta herään ja löydän itseni taas omasta huoneestani kotoa."

Sun katsoi Sorea hienoinen sääli kasvoillaan, ja sanoi sitten rauhalliseen äänensävyyn:

"Ei Sore, löydät itsesi taas keskeltä viidakkoa, jonne nukahdit äskettäin. Olet käyttänyt sukumme perintöavainta huolimattomasti, ja nyt elät sen osoittamalla uudella aikakaudella."

"Tarkoitatko siis sitä, millä avasin huoneeni oven?" Sore tajuaa hetken päästä.

"Kyllä, juuri sitä."

Sims2EP82011-07-1219-11-20-79.png

Sun otti muutaman askeleen lähemmäs Sorea, ja tuijotti tätä vakavin silmin.

"Tästä tapahtuneesta vahingosta huolimatta sain sinuun yhteyden, vaikket olekkaan vielä asettanut avainta kaulaasi. Minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa suvustamme ja avaimesta, joten kuuntele tarkkaan."

Sore seisoi jännittyneenä paikallaan pitkän tovin, ja kuunteli kuinka Sun kertoi omasta menneisyydestään, hänen omista kaukaisista sukulaisistaan, enkeleistä ja Lunasta. Mitä pidemmälle tarina ylsi, sitä sekavammaksi Sore tunsi olonsa. Hän sai tietää isänsä kuolemaan johtaneista syistä nyt ensi kertaa, ja se tuli valtavana shokkina.

Sims2EP82011-07-1219-13-36-54.png

"Mutta...en minä voi olla mikään enkeli! Mitä minun täytyisi nyt tehdä?"

"On tullut sinun vuorosi etsiä vielä kadonneita Arkkienkeleitä. Sinä olet itsekin yksi heistä."

"Anteeksi kuinka?" Kaiken kuulemansa jälkeen se tuntui kaikista epätodellisimmalta."Minähän olen vain ihminen, en omista mitään fantastisia voimia kuten Harry Potter ja joku muu satuhahmo. Näethän sen itsekin."

 

Sims2EP82011-07-1219-13-51-19.png

Sunin vakava ilme sai Soren kuitenkin epäilemään sanojaan, ja hän varmisti asian vielä uudelleen.

"Vai olenko? Miten voit todistaa sen?"

"Sinulla on avain yhä kädesässäsi, eikö olekin?" Sore nyökkäsi vaitonaisena ja avasi nyrkkinsä. "Laita se kaulaasi, ja anna Arkkienkeli Mikaelin voimien vapautua."

Sore tuijotti hetken ihmeissään pientä ruosteista avainta kämmenellään, ja huokaisi. Hän pujotti ketjun päänsä yli kaulaansa, ja tunsi samalla hetkellä kuinka sen hohkama lämpö tarttui koko hänen ruumiiseensa.

Sims2EP82011-07-1219-42-03-22.png

Sun katsoi hymyillen, kun Sore muutti muotoansa Arkkienkeliksi. Hän oli hyvin kaunis vaaleanpunaisine siipineen, jotka lepattivat pehmeästi auki ja kiinni tytön molemmilla puolilla.

"Sore, voit avata silmäsi." Sun puhutteli lempeästi ja tyttö teki hänen pyyntönsä mukaisesti.

Sims2EP82011-07-1219-42-40-11.png

"Sinä olit oikeassa!" Sore henkäisi katsottuaan itseään. Hän silitti siipien pehmeää höyhenpintaa ja pyörähti kevyesti mekossansa.

"Minä...minä olen OIKEA ENKELI!"

Sun nyökkäsi ja katsoi kirkkain silmin tytön innostusta. Vanha ruosteinen avain oli muuttunut tämän kaulalla kauniiksi hopeiseski linnuksi, jonka keho oli peitetty säkenöivillä timanteilla.

"Olet kertakaikkiaan kaunein enkeli jonka olen koskaan nähnyt." nainen totesi ja vakavoitui sitten jälleen.

Sims2EP82011-07-1219-44-31-44.png

"Olen pahoillani, mutta minun on nyt mentävä. Olen viipynyt pitkään, Valtakunnan suojamuuri ei saa heikentyä yhtään enempää poissaoloni vuoksi."

"Voinko tulla mukaasi?" Sore kysyi anellen ja toivoi saavansa turvallisen paikan asua.

"Sore rakas. Sinne minne minä menen, ei kukaan voi tulla. En ole enää elävien kirjoissa, enkä aivan vielä kuolleidenkaan. Olen pahoillani, mutten pysty auttamaan sinua tämän enempää. Me näemme tuskin enää koskaan."

"Mutta...miten jatkan tästä eteenpäin? Mihin menen?"

"Se sinun täytyy ratkaista itse....Hyvästi, ja onnea."

Samassa Sun oli jo kadonnut, ja seesteisesti liukunut usva alkoi kieppua tytön ympärillä kuin suuren pyörremyrskyn voimasta.

Sims2EP82011-07-1219-46-03-80.png

"Sun! Sun!"

Sore huutaa ja alkaa taas pelätä pahinta. Usva sen ympärillä sakeutuu entisestään, ja tyttö painaa silmät kiinni peloissaan.

"Ole kiltti, ja päästä minut pois täältä."

Sims2EP82011-07-1219-48-47-16.png

"Ole kiltti, ja päästä minut pois täältä heti!"

Sims2EP82011-07-1219-48-52-09.pngSims2EP82011-07-1219-48-52-09.pngSims2EP82011-07-1219-48-52-09.pngSims2EP82011-07-1219-48-52-09.pngSims2EP82011-07-1219-48-52-09.pngSims2EP82011-07-1219-48-52-09.png

"Hei, haloo? Oletko kunnossa?"

Joku huhuili jälleen pimeyden keskellä.

"Kuuletko minua? Avaa silmäsi jos olet okei."

Sore heilautti kättään ylös ja osui tömähtäen päin jonkun kasvoja. Kuului vain "auts" ja sitten hiljeni. Sore raotti silmiään ja päätti ottaa selvää siitä mitä tapahtui.

Sims2EP82011-07-1511-39-21-00.png

"Ei nyt sentään tarvitse lyödä, en aikonut tehdä mitään pahaa."

Aivan Soren kasvojen yläpuolella oli kyykistyneenä turbaanipäinen poika, jonka vasen poski selvästi punoitti äsköisen iskun jäljiltä.

"Luulin että olet pökertynyt tai sairas tai....KUOLLUT. Siksi tulin tarkastamaan onko kaikki okei."

Sims2EP82011-07-1511-46-00-43.png

Sore ponkaisi istumaan maahan, ja pyysi anteeksi äskeistä. "Ei ollut tarkoitus satuttaa, yritin vain kokeilla onko siinä oikeasti joku vai kuulenko vain omiani."

Poika vain nauroi hänelle: "Kyllä minäkin saattaisin kuulla omiani, jos viettäisin aikaani täällä viidakossa yksinäni. Onneksi kuitenkin näytät olevan ihan okei, apu ei nimittäin ole aivan lähettyvillä."

"Sen olen huomannut. Harhailin eilen tuntikausia viidakossa, enkä löytänyt jälkeäkään ihmisistä." Sitten vasta Sore tajuaa puhuvansa ensi kertaa jonkun kanssa sitten "ilmestymisensä." "Ei mutta...mistä sinä siihen tupsahdit?"

Sims2EP82011-07-1511-47-00-09.png

"Minähän asun täällä...tai no en varsinaisesti TÄÄLLÄ, mutta noin vajaan tunnin matkan päässä tästä etelään. Sinun on täytynyt tulla pohjoisesta päin, sillä siellä on valtava viidakko joka jatkuu päiväkausia. Nimeni on Casimir, ja olen Sheikki Califin poika. Mistä päin itse olet kotoisin, jos harhailit keskellä viidakkoa?"

Sore ei oikein tiennyt mitä sanoa, sillä hänestä ei ollut luotettavaa kertoa avaimen johdattaneen hänet paikanpäälle. Niinpä hän sanoi ettei muista mitään menneisyydestään ennen eilistä.

"Vai niin, olet varmasti sitten jonkin sortin prinsessa taikka......jumalatar!"

Sims2EP82011-07-1511-48-53-97.png

"Tuskimpa, vaikka tuo hauskalta kuulostaakin. Olen saattanut vain lyödä pääni johonkin."Sore pyrki vakuuttelemaan ja naurahti sitten. "Enkä ole mikään prinsessa, kuinka niin päättelit?"

"Rahvaalla ei ole varaa noin näyttäviin koruihin ja vaatteisiin, ja sitä paitsi nuo......sinun korvasi ovat ainutlaatuiset. Näytät todella kauniilta."

Sore tunsi punastuvansa, ja yritti vältellä suoraa katsekontaktia pojan kanssa.

"Taas väärin....luulisin..."

Sims2EP82011-07-1511-52-24-03.png

Sore nousi seisomaan ja tajusi viimein katsella itseään tarkemmin. Hänellä ei ollut päällää enää samoja eilisiä vaatteita, vaan täysin uusi, kauniin keltainen mekko. Avain riippui edelleen kaulassa linnun muodossa, ja Sore sipaisi sitä nopeasti kädellään.

"Olen hieman eksyksissä, enkä tiedä mihin jatkaa suuntaani. Ajattelin viettää tässä laaksossa pari seuraavaa päivää, kerätä voimia ja syötävää ennen kuin jatkan matkaani."

Casimis, joka oli astunut pari askelta kauemmaksi, nyökkäsi ymmärtävästi.

Sims2EP82011-07-1511-53-39-92.png

"Ymmärrän, jos et halua kertoa itsestäsi enempää, emmehän me edes tunne toisiamme."Casimir hieraisi niskaansa ja yritti olla selvästi utelematta enempää.

"Mutta olisi kuitenkin hauska kuulla sinun nimesi. Kai sinä sen vielä muistat?"

Sims2EP82011-07-1511-56-19-92.png

"Tosiaan, olen Sore." Sore huomasi jostain syystä hermoilevansa hieman pojan seurassa, ja pyöritteli hiussuortuviaan sormien välissä.

"Hauska tavata, Sore. Olen kuitenkin pahoillani, mutta joudun lähtemään. Pysähdyin täällä vain ohikulkumatkallani ja nyt minua odotetaan jo palatsissa."

Soren ilme tummui silminnähden ja hän sai vaivoin sanottua "ai". Casimir huomasi tytön alakuloisuuden ja päätti lohduttaa tätä tulemalla parin päivän päästä uudelleen.

"Olen hieman kiireinen, kuten varmasti ymmärrät. Koetan kuitenkin palata viimeistään ylihuomenna. Tuon tullessani jotain syötävää ja vaatteita, kai se sopii?"

"Ei sinun tarvitsisi minun takiani..." Sore sopersi samalla kun Casimir jo harppoi kamelinsa luokse.

Sims2EP82011-07-1512-01-24-26.png

"Siitä ei tosissaan ole mitään vaivaa. Palatsissa on yllin kyllin kaikkea, eikä kukaan huomaa taikka kysele jos pihistän sieltä jotain omaan käyttööni."

Sore kiitti poikaa ystävällisyydestä ja lupasi pysyä laaksossa siihen asti kun tämä palaisi.

Sims2EP82011-07-1512-03-57-89.png

"Hienoa, tavataan taas silloin!"

Sore vilkutti Casimirin perään, ja katsoi tämän katoavan kameleineen viidakon katveeseen. Hän tunsi olevansa iloisempi kuin koskaan ennen. Hän ei enää olisi aivan yksin.

Sims2EP82011-07-1512-05-41-10.png

"On edes jotain, mitä odottaa tulevaisuudelta. Ja ylihuomista odotan enemmän kuin mitään muuta."

 

 

OOOOO

 

 

Sims2EP82011-07-1512-35-16-75.png

Casimir palasi lupauksensa mukaisesti takaisin, ja toi tullessaan ison kirstullisen vaatteita ja tarvikkeita. He rakensivat Soren kanssa pienen majan puun juurelle, ja viettivät aikaansa siellä aina kun Casimir vain kykeni käymään.

Huomaamatta päivät olivat vaihtuneet viikoiksi, ja viikot muutamiksi kuukausiksi. Sore tajusi eräänä päivänä viettäneensä majassaan liki kolme kuukautta.

Sims2EP82011-07-1512-37-09-52.png

Sore ja Casimir tulivat hyvin toimeen keskenään, ja pojasta alkoi muodostua tärkeä osa tytön elämää. He puhuivat kaikesta, tai lähinnä Casimir puhui elämästään ja asumisestaan Mumbain kaupungissa suuressa palatsissaan. Hänen elämänsä oli niin täynnä loistoa, ettei Sore viitsinyt senkään vuoksi kertoa omastaan. Sitä paitsi lähtö vanhasta kodista oli tehnyt hänestä aivan uuden ihmisen, rohkeamman ja itsenäisemmän. Ainoa asia mitä hän toisinaan kaipasi, oli Storm. Sun kuitenkin oli vakuuttanut heidän tapaamisessaan, ettei pojalla ollut hätää.

Sims2EP82011-07-1512-39-53-06.png

"...Ja sitten tanssivat norsut ilmestyivät ruokasaliin, ja pitivät niin uskomattoman esityksen etten ole ikinä nähnyt sellaista. Nauroin katketakseni!" Casimir selitti yksistä isänsä pitämistä juhlista, jotka oltiin vietetty kolme päivää sitten. Sore katsoi haltioissaan pojan ilmeikästä puhumista, ja tunsi ihastuneensa hieman tähän. Hänen sydämensä lepatti ilosta silloinkin, kun hän vain ajatteli Casimiria.

Mutta hän ei missään nimessä halunnut sanoa sitä ääneen, sillä poika olisi saattanut säikähtää ja pahimmassa tapauksessa lähteä palaamatta takaisin.

Sims2EP82011-07-1512-46-43-79.png

Eräänä iltana kaksikko katseli tähtiä laakson vehreällä niityllä, ja Casimir yritti nähdä tähdenlennon. Poika yritti hauskuuttaa toteamalla, että Sorekin varmasti oli jonkin sortin taivaalta tipahtanut enkeli.

Tyttö ei viitsinyt sanoa, miten läheltä hänen arvauksensa oikeasti meni.

Sims2EP82011-07-1512-49-28-46.png

"Kuule, olen miettinyt asiaa tässä jonkin aikaa." Casimir lopetti tuijottelun ja kääntyi Soren puoleen. "Mitä jos muuttaisit palatsiin asumaan kanssamme? Voisin kysyä asiasta isältäni huomenna."

Soren sisällä läikähti ilon liekki, ja hän katsoi toiveikkaasti Casimiria silmiin. Poika hymyili tavanomaista valloittavaa hymyään ja tuijotti suoraan takaisin.

Sims2EP82011-07-1512-51-53-72.png

"Oikeasti? Tekisitkö sen tosiaan vuokseni?"

"Miksen? On paljon helpompaa että asut siellä, kun että tulen tänne ja joudut asumaan tuossa surkeassa majassa. Meillä on paljon tilaa ja huoneita vap ---"

Sims2EP82011-07-1513-02-07-56.png

Casimirin lause keskeytyi siihe, kun Sore painoi huulensa hänen omiaan vasten. Tyttö oli niin innoissaan kuulemastaan, ettei enää malttanut itselleen mitään hypätessään pojan syliin. He hengittivät hetken aikaa samaan tahtiin, ja huulet söivät ahnaasti toisiaan.

Sitten Sore havahtui siihen, mitä oli oikein tekemässä.

Sims2EP82011-07-1513-09-43-25.png

"Voi ei! Olen todella pahoillani!" hän pyysi anteeksi ja vetäytyi kauemmaksi hämmentyneestä Casimirista. "Tarkoitukseni ei todellakaan ollut tehdä noin, se vain......tapahtui!"

Soren sydän pamppaili villinä, ja hän nousi häpeillen ylös paikaltaan. Casimir näytti aivan puulla päähän lyödyltä ja nousi myös itse tahollaan ylös. Hän ei sanonut sanaakaan.

Sims2EP82011-07-1513-14-31-17.png

"Toivon ettet pahoittanut mieltäsi, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni." Sore jatkoi anteeksipyytämistään, ja Casimir nosti kätensä ylös hiljentymisen merkiksi.

"Ei sillä ole väliä. Unohda."

Poika lähti kävelemään takaisin kauempana olevan kamelinsa luokse, ja väläytti äkkiä hymyn hieman taaempana tulevalle Sorelle.

"Pääsit vain yllättämään minut. Yllätys yllätyksestä, käy se näinkin."

Sims2EP82011-07-1513-21-27-93.png

Sore tunsi punastuvansa kuin tomaatti, ja leikki sormillaan selän takana samalla kun Casimir kipusi kamelinsa kyytiin. He olivat molemmat hetken vaiti, mutta hymy pojan kasvoilla kieli siitä ettei hän ollut vihainen.

"Odota minua huomenna puolen päivän jälkeen täällä." Casimir  

Sims2EP82011-07-1513-21-45-02.png

"Tulen silloin hakemaan sinut mukaani."

 

 

OOOOO

 

 

Sims2EP82011-07-1722-51-14-17.png

Sore oli huolestunut ja murheissaan. Casimir ei ollut saapunut luvattuun aikaan takaisin, eikä myöskään vielä seuraavana päivänä. Aina niin aurinkoinen sääkin vaikutti olevan tyttöä vastaan, sillä taivaasta satoi jatkuvasti kaatamalla vettä.

Tai ehkä taivas itki yhdessä hänen kanssaan?

Sore oli lähes varma, että kaikki johtui siitä yhdestä pienestä vahinkosuudelmasta, jonka hän oli antanut pojalle ennen tämän lähtöä. Mitään muuta järkevää syytä tämän käytökselle hän ei keksinyt.

Sims2EP82011-07-1722-54-46-29.png

Tuijoteltuaan taas tuntikausia tyhjään viidakkoon, Sore näki viimein pilkahduksen jostain liikkuvasta. Hetken aikaa odoteltuaan hahmo, tai pikemminkin kaksi hahmoa lähenivät kohti laaksoa, ja pian hän saattoi erottaa kamelin ja sen vierellä seisovan Casimirin aukean toiselta puolen.

Sore pinkaisi juoksuun ja pidätteli helpotuksen kyyneliä. Hän ei halunnut näyttää itkuiselta Casimirin nähden.

Sims2EP82011-07-1722-56-26-74.png

"Sinä tulit sittenkin! Olen ollut niin huolissani!" Soren ääni kuulosti lapsellisen innostuneelta, ja hän yritti paikata asiaa: "Siis...ymmärrän että olet ollut varmasti kiireinen, mutta --"

"Vaiti." hänen edessään seisova poika käski tuimasti, ja Sore tajusi ettei tämä ollutkaan Casimir. "Älä puhu minulle niin kuin olisimme samanvertaiset. Tulin tuomaan sinulle viestin: Pysy erossa veljestäni ja perheestäni."

Sore tuijotti äimistyneenä poikaa. Oliko hän Casimirin veli?

Sims2EP82011-07-1722-58-09-91.png

"Isäni ei ollut alkuunkaan tyytyväinen kuullessaan sinusta. Casimir on luvattu kihlata pian naapurimaan prinsessan kanssa, joten sinun on parasta häipyä täältä niin pitkälle ettemme koskaan vahingossakaan törmää sinuun. Isäni käski myös ilmoittaa, että jos hän tapaa sinut joskus, niin henkesi ei ole minkään arvoinen."

Sore kuunteli jokaisen sanan kasvavan järkytyksen velloessa sisällään, ja puristi huulensa tiukasti yhteen varoen sanomasta mitään poikkinaista sanaa.

Poika mulkaisi häntä vielä kerran päästä varpaisiin arvosteleva ilme kasvoillaan, ja kääntyi sitten lähteäkseen.

Sims2EP82011-07-1723-21-03-96.png

Sore ei enää kestänyt, vaan puhkesi itkuun pojan kävellessä kamelinsa kanssa poispäin hänestä. Miten hän saattoi olla niin naivii, että kuvitteli pääsevänsä asumaan hienoon linnaan pitämänsä pojan kanssa ja elämään elämänsä onnellisena loppuun asti?

Sims2EP82011-07-1723-25-17-26.png

"Miten kaikki saatta aina mennä niin pieleen?"

Elämä kadotti viimeisenkin merkityksensä rippeen. Minne hän muka menisi? Ja miten hän eläisi? Syvissä ajatuksissaan Sore päätyi viimeiseen ratkaisuun päästä tästä  tilanteesta.

 

 

OOOOO

 

 

Sims2EP82011-07-1723-34-44-21.png

Kivuttuaan toista tuntia vuorenrinnettä ylös, Sore saavutti viimein huipun. Hän oli jo kahdesti matkan aikana ollut varma, että tipahtaa alas ja kuolee otteen lipsahtaessa tai jalan irrotessa kallioseinämästä. Silti, kaikista koettelemuksista huolimatta hän kuuli viimein vuorten takana pauhaavaan meren äänen.

Sims2EP82011-07-1723-37-51-26.png

Suolainen tuulenpuuska vavisutti Sorea ja sai ihon nousemaan kananlihalle. Aallot törmäsivät rantaan kovalla pauhulla ja vesi näytti korkeuksista katsottaessa sysimustalta. Sorea puistatti kun hän kurkisti jyrkänteen reunalta alas, ja harkitsi vielä palaamista takaisin laaksoon.

Sims2EP82011-07-1723-38-36-62.png

"Mitä minä siellä muka tekisin? En halua elää surkeaa loppuelämääni viidakossa pakoillen."hän puuskahti turhautuneena ja valmistautui astumaan reunan yli. Silmät sulkeutuivat ja hengitys tihentyi jännityksen kasvaessa. Sore ei uskaltanut vain pudottautua, vaan hyppäsi jyrkänteeltä niin pitkälle kuin suinkin pystyi. Hän toivoi hukkuvansa aaltoihin sen sijaan että mätkähtäisi päin teräviä rantakiviä.

Sims2EP82011-07-1723-38-36-63.png

Tuuli viuhui korvien ympärillä ja sai vaatteet lepattamaan. Sore kuvitteli olevansa kuin lintu, joka pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen viimein menetti voimansa ja tippui taivaalta. Siltä hänestä juuri nyt tuntui, ajatukset sumenivat paniikin lamaannuttamina, ja maa veti häntä puoleensa kovalla vauhdilla.

Sims2EP82011-07-1723-45-38-52.png

Viimeisenä, ennen kuin kaikki pimeni, Sore oli kuulevinaan, kuinka aaltojen kuohunnan keskeltä kuului etäistä laulua.

Sims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.pngSims2EP82011-07-1723-46-20-52.png

"No niin, hengitäthän sinä viimein."

Sore kakoi viimeisetkin vedet keuhkoistaan ulos, ja oli oksentaa samalla. Hänen silmiään kirvelsi suolavesi ja suu oli täynnä hiekkaa. 

Ei mitenkään juhlallinen tapa palata elävien kirjoihin.

Sims2EP82011-07-1800-03-19-02.png

"Oletko aivan mielipuoli? Hypätä nyt korkeuksista sillä tavalla!"

Sore kuuli toruvan äänen viereltään, muttei jaksanut kääntää päätään tämän puoleen.

"Miksi...miksi pelastit minut?"

Sims2EP82011-07-1800-03-50-65.png

"Ai, eikö se ollutkaan vahinko? Anteeksi, en tiennyt että tykkäät hypätä huviksesi alas kallioilta." Nainen vastasi ja Sore viimein kääntyi tämän puoleen. Hän joutui räpäyttämään silmiään muutaman kerran todistaakseen itselleen, ettei nähnyt väärin. Siinä hänen edessään makasi kaunis pastellinsävyisen suomukoristeisen pyrstön omaava merenneito, joka katseli häntä topaasin sinisillä silmillään.

"Tuota...no kiitos kuitenkin..." Sore tunsi nolostuvansa kerrottuaan vahingossa aikoneensa itsemurhaa. Nyt jälkeenpäin se tuntui naurettavalta ajatukselta.

"Ole hyvä. Olisi ollut harmi tuhlata noin kauniin tytön elämä, joten päätin nostaa sinut takaisin rannalle kun kuljin tästä ohimennen. Kyllä minä tiesin, ettei se ollut vahinko. Katselin sinua jonkin aikaa vedestä."

Sims2EP82011-07-1800-08-20-53.png

Sore nousi istumaan ja liikutteli varovasti jäseniään varmistaakseen ettei mikään ollut sijoiltaan tai murtunut. Kaikista eniten hän ihmetteli sitä, miten hän oli törmännyt veteen niin pehmeästi niin pitkän pudotuksen jälkeen, mutta arveli vieressään makaavalla merenneidolla olevan osuutta asiaan.

"Elämäsi ei taida olla oikein kohdallaan, kun päädyit tuollaiseen ratkaisuun?" merenneito yritti kysellä kuin ohimennen. Sore pudisti päätään ja tuijotteli eteensä mykkänä.

Sims2EP82011-07-1800-10-50-93.png

"Minä olen Chrystal, jos esittelyjä kaipaat. Olen vedenkansan johtaja."

"Hauska tavata, itse olen Sore Eternity, ylienkeleiden sukua."

Chrystal katseli häntä ilmeettömänä ja yritti tulkita oliko Sore vitsaillut vai ei.

Sims2EP82011-07-1800-12-30-47.png

"Oletko tosissasi? Mitä ihmettä sinä täällä teet sitten?"

"Se on pitkä tarina." Sore huokaisi ja hieraisi silmistään yrittäen lopettaa kirvelemisen.

"Minulla on kyllä aikaa."

Sims2EP82011-07-1800-16-48-46.png

Sore luotti Chrystaliin, olihan tämä pelastanut hänen henkensä, ja kertoi lyhykäisesti kaiken mitä oli kokenut viime aikoina. Hän tunsi olonsa helpottuneeksi voidessaan vuodattaa kaiken pahan olonsa ulos ilman että häntä pidettäisiin hulluna tai omituisena. Chrystal oli itsekin taruolento, sellainen joista tavalliset ihmiset eivät tienneet mitään.

Saatuaan selostuksensa loppuun molemmat pysyivät jonkin aikaa vaiti, kunnes Chrystal nousi paikaltaan.

Sims2EP82011-07-1800-19-13-78.png

"Odota tässä, käyn hakemassa jotain kotoani." nainen virkkoi ja hymyili salaperäisesti. Sore nyökkäsi myöntävästi ja seurasi Chrystalia aivan veden rajalle asti.

"Tässä voi mennä jonkin aikaa, sillä en asu aivan lähettyvillä. Koita vaikka sillä aikaa levätä ja kerätä voimia. Olet varmasti lopen uupunut."

Sims2EP82011-07-1800-21-46-39.png

Sore katseli, kuinka Chrystal pärskähti takaisin veteen ja ui aalloissa solakasti kuin kala konsanaan. Pienen hetken päästä kirjavasta pyrstöstä ei näkynyt jälkeäkään, ja tyttö istahti takaisin hietikolle odottamaan. Hän tunsi olonsa raskaaksi ja voimattomaksi, ja kirjaimellisesti menetti tajunsa väsymyksen ansiosta.

 

 

OOOOO

 

 

Sims2EP82011-07-1800-22-53-00.png

"Tässä. Juo se."

Tuttu ääni puhutteli Sorea, ja hän säpsähti hereille jonkin kolahdettua aivan korvanjuuressa. Tyttö katsoi ihmeissään pientä vaaleanpunaista pulloa, joka nökötti aivan hänen kasvojensa edessä. Sen reunoihin oli uurrettu kauniita koukeroita, ja korkki veistetty aivan sydämen muotoiseksi.

Sims2EP82011-07-1800-24-23-92.png

"Mitä se on?" Sore kysyi ja tarttui pulloon tutkiakseen sitä vielä paremmin.

"Se on koralliuutetta. Sen avulla voit muuttua merenneidoksi." Chrystal totesi ja näki kuinka Soren silmät laajenivat hämmästyksestä.

"ANTEEKSI MITÄ?"

"Kuulit kyllä. Annan sinulle mahdollisuuden liittyä meihin, jos vain tahdot."

Sims2EP82011-07-1822-02-07-42.png

Sore raotti korkkia ja haistoi pistävän meriveden ja levän sekoituksen. Hänen ilmeensä vääntyi pakostakin irveen, ja Chrystal purskahti nauruun.

"En missän vaiheessa sanonut, että se olisi jotenkin nautinnollinen kokemus. Mutta valinta on sinun, voin ottaa pullon mukaani ja palata takaisin kotiin."

"Ei...kyllä minä.." Sore älähti hädissään. Hän liittyisi mielellään uuden tuttavansa seuraan, ainoa este asiassa oli vain tuo haiseva neste, jonka hänen täytyisi juoda. Naama irvessä ja yökkien hän pakotti itsensä kulauttamaan pullon alas kurkustaan, kunnes lopulta se oli tyhjä. Kurkkuun jäi pistelevä tunne, kuin olisi niellyt litran hiekkaa.

Sims2EP82011-07-1822-03-12-78.png

"No, mitä nyt?" Sore kummasteli kun mitään ei tapahtunut. Hän oletti muuttuvansa sillä samalla sekunnilla kun viimeinen pisara putosi hänen huuliltaan, mutta niin ei käynytkään.

"Odotetaan nyt vielä hetki. Sen vaikutus ei ilmeisesti ole vielä tehonnut sinuun."

Samassa kun Chrystal lopetti lauseensa, pullon ympärillä oleva hehku tarttui Soreen ja levisi ympäri hänen kehoaan.

Sims2EP82011-07-1822-05-33-76.png

Sore tunsi kuinka jalat liimautuivat pakosta kiinni toisiinsa ja varpaat venyivät ja haarautuivat yhtenäiseksi eväksi. Kaulaan, aivan hänen leukojensa alapuolelle aukenivat pienen pienet kidukset, ja iho kalpeni kauttaaltaan hopeanhohtoiseksi.

Sims2EP82011-07-1822-08-13-07.png

Hetkeä myöhemmin Sore makasi kontillaan maassa, tuntiensa itsensä avuttomaksi uuden pyrstönsä kanssa. Hän ei osannut liikkua kunnolla eteenpäin saatikka nousta ylös, kun tavallisen kahden raajan sijaan hänellä olikin vain enää yksi.

Chrystal katseli Sorea ja hymyili tyytyväisenä.

Sims2EP82011-07-1822-08-41-48.png

"Sinustahan tuli aivan upea!"

Sore räpytteli hopeisia silmiään ja yritti keskittyä liikkeisiinsä päästäkseen pystyyn. Hänen pyrstönsä painoi aivan tuhottomasti, varmasti monta kymmentä kiloa. Ei ollutkaan mitenkään helppoa olla merenneito.

Sims2EP82011-07-1822-13-27-67.png

"No, oletko valmis lähtemään?" Chrystal kysyi kun Sore vihdoin hoipereli pyrstönsä varassa.

"Kyllä, mutta jännittää hieman...."

"Ai uiminen? Se on kuule lasten leikkiä tuolla potkurilla. Usko pois!"

Chrystal veti Soren kädestä pitäen mukaansa vedenrajaan, ja molskahti ensimmäisenä veteen. Sitten hän viittoili Sorea seuraamaan itseään, ja tyttö hivuttautui varovasti syvemmälle. Pian he jo uivat syvissä vesissä ja suuntasivat kohti Chrystalin, ja pian Sorenkin, kotia.

Sims2EP82011-07-1822-17-05-58.png

"Olen varma, ettet tahdo sieltä koskaan pois."