Sims2EP82011-12-2312-50-38-14.png

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

6qomiU9.png

Adore heräsi kammottavaan jyskytykseen, joka lähti hänen päästään sen hakkautuessa kovaa puulattiaa vasten. Hän muisti joutuneensa siepatuksi ja ahdetuksi pieneen vaunuun, jonka ohjaimissa oli vanha viekas mummo.

"Oletko kunnossa?"

Joku kysyi hämärän keskeltä ja sytytti pienen öljylampun. Adore aristi hieman siitä tulevaa valoa, mutta tottui pian sen kirkkauteen.

0bXIgZH.png

Huoneessa oli Adoren lisäksi kolme muutakin henkilöä, ja he katselivat uteliaana hänen suuntaansa.

"Oletko kunnossa?" tyttöä vastapäätä istuva mies kysyi uudelleen, ja tämän kasvoilla paistoi aito huolestuneisuus.

"Miksi te kaappasitte minut? Mihin olette viemässä minua?" Adore sivuutti miehen kysymyksen ja esitti omansa. Hänen sydämensä alkoi pamppailla levottomasti.

BxDa8wW.png

"Rauhoitu. Me olemme yhtä lailla vankeja sinun kanssasi."

Persoonallisen näköinen nainen Adoren takaa liittyi keskusteluun. Hänen kasvoillaan paistoi kirkkaanpunainen haava, joka oli vastikään tikattu kiinni.

"Madame Labouf ei näköjään voinut vastustaa kiusausta ja kaapata vielä yhtä uutta esiintyjää. Ymmärrän toki hänen ajatuksiaan, olet todellakin persoonallisen näköinen."

Adore nousi haparoiden seisomaan huojuvassa vaunussa ja tunsi pelkonsa vaihtuneen närkästykseen.

dGFWOkc.png

"Siis mitä esiintyjiä?"

"Olet nyt yksi sirkuksen jäsenistä. Meitä ollaan paraikaa viemässä sinne." sinihiuksinen poika osasi kertoa. Hänkin katsoi kiinnostuneena uutta matkakumppaniaan. "Miltä aikakaudelta olet muuten kotoisin?"

NYx9tT7.png

Adore tunsi verensä kiehuvan, mitä enemmän hän kuuli uudesta etukäteen suunnitellusta kohtalostaan. Ei hän ollut pyytänyt liittyvänsä sirkukseen tai joutuneeksi raahatuksi pois kotimaastaan. Kun hän saisi käsiinsä tuon Madame Labeufin niin...

"HALUAN POIS TÄÄLTÄ! KÄSKEKÄÄ SEN NAISEN PYSÄYTTÄÄ VAUNUT!"

Muut katsoivat Adorea säälien:

"Kunpa se olisikin noin helppoa. Olemme nimittäin lukittuna tähän hyttiin."

ZJTPS23.png

"Lisäksi olemme jo matkalla sirkukseen, joten joudut sanomaan hyvästit kaikelle tutulle. Minä olen kotoisin Garoliasta, vuosi 2045. Nimeni on Theos. Nämä tässä ovat Calien, joka on kotoisin Amazonasta vuonna 3052, sekä Baba joka ei muista maansa kutsumanimeä eikä vuotta jona hänet siepattiin."

"Miksi te kaikki olette täällä?" Adore kysyi uteliaana.

"Meidät kaikki on kerätty kokoon persoonallisen ulkonäkömme vuoksi. Se on ainoita asioita mitä olen kuullut Laboufin sanovan."

627E9Gz.png

"Kuinka me kaikki sitten...osaamme puhua samaa kieltä? Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi osata kommunikoida kenenkään teidän kanssanne."

adore tunsi itsensä typertyneeksi, eihän se voinut olla mitenkään mahdollista jos her olivat peräisin eri aikakausilta ja eri kansoista.Theosin kasvoilla käväisi lyhyt hymyntapainen:

"Madame Labeuf ei ole aivan tavallinen nainen. Hän omaa muutaman taikakikan."

l9G2Ehl.png

"Hän sai meidät puhumaan samaa kieltä vain pelkkiä sormiaan napsauttamalla. Sanoi sen muka helpottavan ohjeiden noudattamista perillä. Lisäksi hän näyttää käyttävän jonkinlaisia madonreikiä ajassa, ja pystyy siten liikkumaan vaunuineen ajasta ja paikasta riippumattomasti. Katsoessasi ympärillesi huomaat varmaan, ettei vaunu ole samannäköinen sisältä, kuin miltä ulkoa päin näyttää."

Sinihiuksinen Baba osoitti sormellaan Adoren selän taakse, ja tämä käännähti ympäri.

8840O0N.png

Ja toden totta, vaunu tuntui jatkuvan ainakin kymmenkunta metriä hänen taaksensa. Huoneessa oli neljä sänkyä, pieni keittiö sekä ruokapöytä. Adore tuijotti näkyä silmiään uskomatta. Oliko hän todella samassa vaunussa?

"Onko...onko hän jonkinlainen noita?"

"En usko." Baba vastasi. "Jos hän olisi, niin miksi hän suostuisi niin vaatimattomiin taikoihin? Luulen että hän on oppinut ne joltakulta, tai saanut lahjoituksena."

HsGwdQw.png

"Pitäkää jostain kiinni siellä takana! Me nousemme nyt!"

Jämäkkä ja hieman käskevä ääni kantautui jostain seinän takaa, ja vaunu kolahti merkitsevästi ennen kuin kallistui yläviistoon. Theos pyysi Adorea istumaan vierelleen ja piti tästä kiinni koko jyrkän nousun ajan.

"Saatat voida hieman pahoin piakkoin." mies varoitti. "Me menemme nyt madonreiästä."

 

 

OOOOO

 

 

q8RjmoT.png

Kun vaunut seuraavan kerran pilkistivät pimeydestä, olivat maisemat vaihtuneet radikaalisti. Alhaalla niiden alapuolella kohosi suuri punainen sirkusteltta, ja sen valtava teemapuisto. Erinäisiä ihmisten ääniä kantautui jopa sisällä istuvan Adoren korviin, kun he hämmästelivät laskeutuvaa hevosvaljakkoa.

o0OR9Jo.png

"Perillä ollaan." Madame Labeuf tokaisi pysäyttäessään vaunut kivimuurin varjoon. "Alkakaahan nousta sieltä, ei tässä ole koko päivää aikaa."

Vanhus näpäytti sormiaan kerran, ja ummessa ollut vaunun seinä avautui yhtäkkiä apposen auki. Baba ja Calien viittoivat Adorea astumaan ensimmäisenä ulos.

FZiy5on.png

Hieman vastahakoisesti joukkio marssi jonossa kohti vaunujen vierellä kohoavalle näyttämölle. Adore yritti salaa silmäillä pakoreittiä, mutta vankka ja korkea kivimuuri seisoi jykevästi paikallaan, minne ikinä hän katsoikaan.

zbEHzxP.png

Adore siirsi lannistuneena katseensa muurista paikalle kerääntyneeseen yleisöön. Hän tunsi seisovansa siinä kuin koriste-esine, jota oltiin tultu katselemaan pitkienkin matkojen takaa.

Tältä isästäkin varmasti tuntui, kun ihmiset vaelsivat katsomaan hänen hautaansa.

mRsWnVf.png

FcqX5sG.png

Paikalla olevat sirkuksen esiintyjät olivat jokainen omalla tavallaan mielenkiintoisen näköisiä. Adore tuijotti yhtä röyhkeästi sekalaista sakkia, kuin hekin häntä. Oli pitkää ja pätkää, kaunista ja rumaa ja omituista hahmoa, jotka katsoivat merkitsevästi toisiaan ja pitivät naamansa peruslukemilla.

Lqu4cVN.png

Adore havahtui tuijotuksestaan kuullessaan puheensorinaan aivan lähettyviltä. Hän kääntyi rivissä katsomaan lavan toiseen päähän, ja näki Madame Labeufin juttelevan jollekulle. Miehen asustuksesta ja ylimielisestä asenteesta päätellen hän oli tämän friikkisirkuksen johtaja. Mies osoitti kädellään vaikenemisen merkin Labeufille, ja lähti sitten astelemaan reippain askelin heitä kohti. Adore pompahti nopeasti takaisin riviin muiden vierelle.

oFp85bp.png

"Tervetuloa, rakkaat esiintyjäni." Mies aloitti puheensa ja yleisö hiljentyi. "Kuten huomaatte, Madame Labeuf on ystävällisesti koonnut meille joukon uusia taitajia."

JOEYxZF.png

"Kuten kaikki tiedämme, Domeinin sisarusten poismeno on laskenut suosiotamme, mutta ei hätää! Asia on...korjattavissa."

Adore huomasi esiintyjien katsovan toisiaan merkitseväsi, ja tirehtööri sivalsi ohimennen naamassaan olevaa, uutukaista arpea.

S7X1tFK.png

Miehen jatkaessa puhettaan taustalla, Adore kuiskasi hiljaa Theokselle.

"Luuletko että he..."

"...yrittivät ilmeisesti ulos täältä. Kyllä, tirehtööri on varmasti vastuussa heidän kuolemastaan." Theos nyökkäsi synkkänä ja vaikeni sitten.

Adorea alkoi puistattamaan. Paosta kiinni jääneille ei ilmeisesti käynyt hyvin.

NwozA0A.png

"Tosiaan..."

Tirehtööri kääntyi puheensa päätteeksi tulokkaiden puoleen ja hymyili leveästi. Adore tunsi kuinka mies katsoi häntä kiinnostuneena päästä jalkoihin ja siirtyi sitten vierellä seisovaan Calieen.

"Olin miltein unohtanut esitellä itseni, miten töykeää."

wuMzeKf.png

"Olen Yuseh, tämän Sirkus Magnificentin omistaja. Kaikki, myös te mukaan lukien olette omaisuuttani, ja työskentelette osana esitystä. Elämänne on nyt täällä, joten unohtakaa suosiolla menneisyytenne."

umC9UcT.png

Calien, joka siihe asti oli pysynyt maltillisen hiljaa, menetti viimein hermonsa.

"Miten kehtaat väittää meitä omaisuudeksesi ja pitää täällä vasten tahtoamme!" hän puhisi kiukustuneena. "En suostu tekemään töitä sinulle!"

Yusef naurahti kolkosti, eikä näyttänyt ollenkaan yllättyneeltä Calien reaktiosta. Ilmeisesti hän oli nähnyt tämän kohtauksen monta kertaa aiemminkin.

SBdWvDd.png

 "Hyvä on, sitten sinulla ei varmaankaan ole käyttöä täällä. Tiikerit tuolla häkissänsä näyttävätkin jo sangen nälkäisiltä..." mies osoitti kauempana häämöttävää häkkiä, jonka sisällä vaelsi kaksi levotonta ja vihaista tiikeriä. Calien henkäisi järkyttyneenä, ja tajusi tehneensä virheen. Hänen uhmakas olemuksensa vaihtui nopeasti alistuneeksi.

q4qqaFg.png

 "Arvasinkin, että ääni kellossa muuttuu. Olisi sääli heittää noin kummallisen näköinen tyttö menemään. Me elämme nyt vuotta 3762, emmekä teidän omaa menneisyyttänne. Ette pääse täältä mihinkään, onko selvä?"

Rivistössä oli hiirenhiljaista. Adore tunsi vaistomaisesti lopettaneensa hengittämästä, jottei saisi Yusefin mielenkiintoa itseensä.

"Sinä voitkin aloittaa siivoamalla täällä sirkuksen alueella. Katsotaan sitten mitä käyttöä keksin kaltaisellesi."

SdBM2g2.png

 "Sininen mies saakoon oman ohjelmanumeronsa, ja sinä pidempi tyyppi siinä voit auttaa painavien lavasteiden kanssa..." 

Yusef käveli edestakaisin lavalla, ja lateli jokaiselle tulokkaalle omat tehtävänsä. Sitten hän pysähtyi Adoren eteen.

AKmLH8E.png

 "Hmmm....mikä on nimesi, tyttö?"

Adore, jonka lävitse kylmät väreet olivat kulkeneet jo hetken aikaa, nosti katseensa tirehtöörin silmiin. Ne olivat jäänsiniset ja kylmät kuin arktinen napajää.

"Adore.."

"Vai niin, oikein osuva nimi kaltaisellesi tytölle. Mitä osaat tehdä?"

QLXBnZn.png

 "A-anteeksi?" Adore pyysi toistamaan kysymyksen, sillä hän oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa.

"Niin, mitä osaat esittää? Tanssia? Laulaa? Kävellä nuoralla? Kerro minulle.."

"En...en itse asiassa tiedä. Tuskimpa mitään erikoista.."

ztZBAw8.png

 Tirehtööri tuli yhä lähemmäs ja painoi kylmän kämmenselkänsä Adoren poskea vasten.

"Hyvä on kaunokainen..minun on sitten itse päätettävä mikä sinusta koulutetaan." mies sanoi matalalla ja painokkaalla äänellään. Adore yritti väistää hänen pistävän jäisen katseensa. "Voit viettää loppupäivän vaunussa. Madame Labeuf vie sinut sinne."

Sitten tirehtööri erkaantui kauemmaksi Adoresta, ja käski kaikki omiin töihinsä. Kauempana seisonut Labeuf hätisti muut kolme seuraamaan esiintyjiä, ja käski Adoren peräänsä.

2ZKh6rR.png

 "Tule tännepäin, vien sinut vaunuusi."

Adore katseli ympärilleen uteliaana, kun he kävelivät peräkanaa esiintyjien leirintäalueen läpi. Aurinko alkoi jo piiloutua vuorien taakse, ja sen viimeiset säteet maalasivat maiseman kirkuvan oranssiksi. Kauempana teltasta kantautui orkesterin soittoa, kun yleisö virtasi sisään katsomaan illan esitystä.

v333jl1.png

 Madame Labeuf vei Adoren pienimpään vaunuun mitä alueelta löytyi, ja kertoi siinä asuvan viisi muutakin esiintyjää.

"Nauti illastasi, se saattaa olla viimeinen näinkin rauhallinen." Labeuf tokaisi ennen kuin lukitsi oven hänen perästään.

4GK4cYW.png

 Väsyneenä ja täysin uupuneena Adore rojahti lähimmälle sängylle ja purskahti itkuun.

Miten ihmeessä hän pääsisi tästä tilanteesta?

 

 

OOOOO

 

 

jMP3Zk0.png

 Seuraavana aamuna elämä näytti jo hievenen paremmalta Adoren herätessä. Hän sai kunnolla syödäkseen ja päällensä uudet vaatteet, jotka vaunussa asustavat esiintyjät olivat hänelle lahjoittaneet.

Yusef oli pyytänyt Adorea tulemaan teltalle puolenpäivän aikaan, jotta hän pystyisi kartoittamaan mitä taitoja tyttö voisi omaksua esitystään varten. Teltassa haisi poljettu ja kostea heinä, ja sen ilma oli tunkkaisen kuuma näin aurinkoisena päivänä. Vastaan kävelevät esiintyjät katsoivat kiinnostuneena Adoren perään, mutta tämä yritti olla välittämättä heidän katseistaan ja miettiä vain keinoa jolla karata tästä vankilasta. Samassa teltasta kuului hirnahdus.

ru5N9UQ.png

 Adore kiirehti syvemmälle telttaa nähdäkseen mistä tuo raastavan säälittävä ääni oikein johtui. Hän näki keskellä areenaa miehen, joka yritti kuljettaa mustaa ja kiiltäväkarvaista oria pitkin areenan reunoja. Hevonen ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, joten mies menetti hermonsa ja huusi sille suoraa kurkkua.

Yusef katseli tilannetta kauempaa tyytymätön ilme kasvoillaan.

Nmuug1Y.png

 "Kirotun eläin! Alahan totella!" Mies raivosi ja nosti jalkansa potkaistakseen hevosta uudelleen. Potku osui terävästi sen kylkeen, ja sai ilmoille kauhunsekaisen hirnahduksen. Adore ei kestänyt enää katsoa vaan puuttui tilanteeseen.

porv4JG.png

 "LOPETA HETI! EI NOIN SAA TEHDÄ!"

Mes havahtui huudosta ja laski jalkansa kääntyäkseen katsomaan kuka keskeytti hänen raivonpurkauksensa. Adore perääntyi heti askeleen, mutta sai sitten uutta rohkeutta kohdata miehen syyllistävän katseen. "Tuo on laitonta! Et osaa kohdella eläimiä oikein."

Adore juoksi miehen luokse ja työnsi tämän vihaisena kauemmaksi hevosesta. Hän puuskutti hetken pahimman jännityksensä ja vihansa itsestään pois, ja kääntyi sitten selvästi pelokkaan hevosen suuntaan.

r0yRBfL.png

 "Ei sitten ole minun syyni jos se potkaisee sinua." mies mutisi paikallaan ja kääntyi happamana lähteäkseen. Adore ei välittänyt hänestä, vaan yritti parhaansa rauhoittaakseen vahingoitetun hevosen.

"Shh...ei mitään hätää. En aio tehdä sinulle mitään pahaa."

Samalla hän astui hitain ja lyhyin askelin lähemmäs tarkkaavaista hevosta, pitäen käsiään sen näkyvillä. Viimein kämmen kohtasi lämpimän ja hieman värisevän turvan.

fkViudY.png

 "Hyvä, hienostihan se meni." Adore hymyili ja tuijotti hevosen suuriin ruskeisiin silmiin. Hän tunsi sen luottavan häneen täysin.

Sitten joku taputti käsiiän yhteen ja hetki särkyi.

Ku2S2k6.png

 "Kerrassaan hienoa Adore. Sinulla on selvästi kesyttämisen taito hallussasi!" Yusef silitti partaansa ja katsoi kiinnostuneena areenalla seisovaa kaksikkoa.

"Ja nyt....näytä kuinka nouset sen selkään."

QJ3YBA6.png

 "M-mutta..." Adore nielaisi. Eihän hän tiennyt miten hevonen reagoisi siihen. Äskoinenkin oli pelkästään moukan tuuria.

"Jos sinä pystyit tuohon, niin pystyt varmasti siihenkin." Yusef sanoi puoliksi käskevällä, puoliksi rohkaisevalla äänellä. Adore katsoi hevosta epäilevästi, mutta päätti silti kokeilla. Hän ei uskaltanut kieltäytyäkään.

01WVUKv.png

 "Ole kiltti ja päästä minut selkääsi.."

Adore kuiskasi niin hiljaa että hevonenkaan tuskin kuuli sitä. Silti astuessaan sen eteen, kuin taikaiskusta, hevonen kumartui ja antoi tytön nousta selkäänsä. Adore tunsi itsensä hölmistyneeksi asettuessaan istumaan, ja taputti hellästi hevosen vahvaa kaulaa.

gWMeRWa.png

 Hevonen lähti hitaasti liikkeelle, ja kiersi areenan kuin vanha tekijä. Sekä Yusef, että Adore olivat aivan vaiti ja vain tuijottivat ihmeissään. Kierroksen päätteeksi hevonen asettui samaan paikkaan seisomaan, ja kumartui hieman päästääkseen ratsastajansa alas.

e04MoxT.png

 "UPEAA! Kerrassaan mahtavaa!" Yusef tarttui Adoreen ja nosti tämän alas hevosen selästä. "Enää ei tarvitse miettiä minkä roolin saat esityksessämme! Olet ilmiömäinen hevosratsastaja."

Adore hymyili hieman vaivautuneena, ja oli edelleen häkeltynyt siitä mitä äskettäin tapahtui. Yusef puolestaan jatkoi innoissaan mieikuvien luomista.

PZmdUpy.png

 "Sinusta tulee tähti! Ansaitsemme vielä paljon rahaa avullasi."

Mies viittoi Adorea seuraamaan itseään pois teltasta ja jatkoi:

"Meidän on alettava hiomaan esitystäsi! Tule, mennään hakemaan Edwin ja sitten.."

Loputon papatus jatkui pitkin teltan käytävää, kun Adore vilkaisi vielä taaksensa.

WCWmUno.png

 "Onko sillä jokin nimi?" hän kysyi Yusefilta.

"Millä?"

"Tuolla hevosella."

"Tuskimpa." Yusef kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa. "Sen kun valitset sille jonkun. Se on nyt sinun."

Adore tuijotti hetken mustaa oria ja hymyili sille lämpimästi.

"Minulla onkin juuri sopiva nimi sinulle, Galaxy."

 

 

OOOOO

 

 

eV3V5O5.png

 "No, joko he löysivät hänet?"

Luna kääntyi ympäri kun ovi kolahti kiinni. Vaimeat askeleet kulkivat huoneen poikki, ja naisen terävän punaiset silmät seurasivat tulijaa herkeämättä.

hrsVz5X.png

 "Ilmeisesti he ovat taas kadottaneet tytön."

Spector huokaisi raskaasti ja istahti nurkassa olevaan tuoliin. Hän oli saanut etisjöiltä pyynnön kertoa huonot uutiset Valtiattarelle, sillä hän oli ainoa jolle Luna ei tekisi mitään. Etsijöitä oli jo muutenkin liian vähän, joten hän lupautui.

OBfFgT1.png

 "MITEN HE AINA ONNISTUVAT?" 

Luna paiskasi tavarat peilipöydältään lattialle ja murisi raivoissaan.

"Ei ole ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta kun he ovat liian myöhään paikalla! Tuo heidät tänne, tuo heidät KAIKKI! Haluan jonkun vastuuseen tästä katastrofista!"

dsoJ6MI.png

 Spector nousi tuolistaan, kumarsi, ja lähti kävelemään ovelle. Hänen ei käynyt paljoa sääliksi etsijöitä, sillä he tosiaan olivat vain mokailleet kerta toisensa jälkeen.

Hän kuuli vielä äitinsä sadattelevan kirouksiaan, kun ovi heidän välillään sulkeutui.

8sVEeNd.png

 "No?" Käytävässä odottanut Envy kysyi hymyään pidätellen.

"Hän haluaa kaikki lähetit luokseen. Ilmeisesti joku saa heittää hyvästit elämälleen."

lc0hhSO.png

 "Mitä haaskausta..." Envy tuhahti ja lähti kävelemään pitkin kolkkoista kivikäytävää. "Hän itsekin tietää, että hyvät etsijät ovat loppumaisillaan tuon loputtoman kiukuttelun takia. Valtiatar kaivaa itselleen vain syvempää kuoppaa, josta ei pian ole poispääsyä."

Wbku941.png

 "No, minkäs teen äidilleni. Hän ottaa kaiken niin tosissaan." Spector kohautti olkiaan.

"Etkö itse ota? Sinustahan tulisi aikanaan maailmankaikkeuden Valtias, jos Valtiatar saisi pian avaimen haltuunsa. Etkö haluakaan sitä?"

"Tämä tuntuu olevan enemmän hänen taistelunsa kuin minun. En kanna kaunaa kenellekään."

"Sinun olisi syytä."

"Niin ehkä olisi, jos tuntisin edes jotain..." Spector tokaisi hiljaa.

jGJQNHX.png

 "Vielä koittaa se päivä, kun sinä saat määrätä meitä kaikkia." Envy katsoi poikaa vakavin ilmein. "Jos Valtiatar ei onnistu tavoitteessaan siihen mennessä, sinä saat luvan yrittää."

Spector nyökkäsi vaitonaisena. Hän ei jaksanut miettiä asioita niin pitkälle.

 

 

OOOOO

 

 

GOwlsmJ.png

d1pSFix.png

 Vuosien saatossa Adore alkoi hiljalleen sopeutua yksitoikkoiseen elämäänsä sirkuksessa. Yusefin lupausten mukaisesti hän pääsi osaksi sirkuksen esitystä, ja varttui kauniiksi nuoreksi naiseksi jota yleisö tuli katsomaan läheltä ja hyvinkin kaukaa.

Suosionsa ansiosta Adore sai pian oman vaununsa, ja kaikkien asenne häntä kohtaan muuttui kunnioittavasti. Silti kaiken tämän takana piili edelleen toivo paosta, joka hiljalleen kyti hänen sisällään kuin sammumaton liekki. Kuitenkin rajut esimerkit paonyrityksestä kiinnijääneiden kohtalosta sai hänet toisinaan toisiin ajatuksiin. Viimeisin esimerkki oli Calie, joka viitisen kuukautta sitten raahattiin takaisin metsästä, ja teloitettiin lavalla kaikkien esiintyjien nähden. Adore näki yhä toisinaan painajaisia tapauksesta, siitä kuinka Calie oli katsonut häntä suoraan silmiin juuri ennen kuolemaansa.

ELkFqht.png

 Ihmiset ja muut olennot, jotka saapuivat sirkukseen, olivat haltioissaan tästä uudesta tähtiesiintyjästä. He palasivat uudelleen ja uudelleen katsomaan Adorea, ja hämmästelivät jokaisella kerralla hänen kauneuttaan.

Adore huomasi, ettei sirkus liikkunut koskaan paikaltaan, vaan ihmiset tulivat sen luokse.

LCWV7jX.png

 Muut esiintyjät olivat kertoneet hänelle, että kaikki, koko maailma, oli rakennettu uudelleen suuren sodan jäljiltä. Siksi sirkuksen lähiseutu oli edelleen niukasti asutettu, ja ihmiset kulkivat pitkiäkin matkoja paikasta toiseen.

FKbo1OJ.png

 Eräänä iltana, kävellessään pois sirkusteltasta esityksen jälkeen Adoren silmiin osui taas se yksi hieman muista erillään oleva vaunu. Hän oli kuullut sen kuuluvat ennustajalle, joka vasta yön pimeinä tunteina tuli ulos vaunustaan ja vaelteli ympäri leirintäaluetta.

AQuenki.png

 Kuitenkin tänä iltana nainen näytti yhtäkkiä seisovan vaununsa kuistilla ja viittovan hänen suuntaansa jotain mutisten. Adore ei tiennyt kumpi hänen sisällään myllersi voimakkaampana; pelko vai uteliaisuus.

Nainen kääntyi kannoillaan ja palasi takaisin vaunuunsa, ja Adore empi hetken seuraavaa liikettään. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti.

NT9obFw.png

 "Käy sisään, Adore Eternity"

Adore tunsi kylmkien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin kun nainen puhutteli häntä koko nimellä. Hän ei ollut koskaan kertonut sitä kenellekkään sirkuksessa.

"Mietit varmasti, miten tiedän nimesi? Minulla on lahja, kuten varmasti olet kuullut puhuttavan. Näkemisen lahja."

sDo86Z5.png

 "Istuudu tähän viereeni, haluan kertoa sinulle jotain." naine jatkoi maagisella äänellä puhumista, ja Adore totteli emmittyään hetken ovenraossa.

"Älä pelkää, en minä pure. Ainakaan kovasti." Nainen naurahti kolkosti omalle puujalkavitsilleen ja vakavoitui sitten. "Haluaisin kertoa sinulle, mitä olen nähnyt. Yleensä en puutu muiden elämään näyilläni, mutta tämä on vaivannut minua jo pidemmän aikaa. Se pulpahtaa esille aina uudelleen ja uudelleen, kesken asiakkaiden omien näkyjenkin."

R1fYd6t.png

 "Vai niin..." Ne olivat ainoat sanat mitä Adore kykeni tuottamaan. Hän tunsi olevansa jännittynyt ja levoton tässä hämärässä ja suitsukkeen tuoksuisessa vaunussa, jossa asusti sirkuksen ehkä pelottavin henkilö.

"Aluksi haluan kertoa, että tiedän sinusta paljon muutakin kuin nimesi, enkelityttö. Mutta se mitä olet, sillä ei ole väliä. Pelkästään tulevaisuus on se, josta aion kanssasi tänään keskustella."

Myg4PpS.png

 "Kuten olet varmasti huomannut, saat nimesi mukaisesti paljon ihailua, ja maineesi kauniina taitoratsastajan kiirii kaikkien korviin. Ihailu tuo sinulle kuitenkin onnettomuutta, mutta samalla läheisyyttä."

Dw2bLbZ.png

 "Niin....? Tuon kaiken olen huomannut itsekin." Adore asetti kätensä puuskaan ja tuhahti tylsistyneenä. "Jos tässä oli kaikki mitä aioit kertoa, niin minä tästä lähtenkin.."

Hän nousi ylös penkiltä ja lähti kävelemään ovea kohti. Ennustaja kuitenkin pomppasi salamana pystyyn ja pyysi tyttöä pysähtymään.

VoKgIwB.png

 "Ei, odota! On vielä eräs asia...olen nähnyt siitä vain vilauksen, mutta haluan varoittaa sinua!"

Nainen hieroi käsiään kärsivän näköisenä, aivan kuin hänelle olisi tuottanut suurtakin vaikeutta kertoa seuraavat sanat.

5SCJNGy.png

 "Sinä...noin kahden kolmen vuoden kuluttua...katoat."

"Katoan? Minne?" Adore kysyi ääni äkkinäistä hätääntymistä huokuen.

"En osaa sanoa tarkkaan, mutta se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa.."

Adore nielaisi ja sulki silmänsä. Hän toivoi mielessään että lause loppuisi aivan muulla tavalla kun hän arveli.

"...sinä kuolet, Adore."

axTdHM5.png

 Sanat viilsivät Adoren kuin puukonisku, ja hän riuhtaisi oven auki päästäkseen takaisin raittiiseen ulkoilmaan. Pakokauhun sanelemana hän juoksi pois vaunun luota, pois leirintäalueelta kohti huvipuistoa ja senkin läpi.

Miksi hänen oli pitänyt kuulla se? Mikseti hän saanut elää elämäänsä loppuun asti tietämättä koska se päättyisi?

Samassa, siinä juostessaan, Adoren päähän syttyi uusi ajatus. Hän karkaisi.

F2QghcS.png

 Mitä järkeä olisikaan jäädä, jos hänellä oli enää niin vähän aikaa jäljellä? Vanha kivimuuri tarjosi epätasaisuutensa vuoksi oivallisen alustan kiipeämiselle, ja ennen kuin Adore huomasikaan, hän hyppäsi jo sen ylitse.

24qLmqI.png

 Aivan muurin toisella puolella kohosi valtava ja synkkä metsä, joka tarjosi oivallisen turvan karkulaiselle. Adore ei ajatellut sekuntiakaan kiinnijäämistä, ja mikäli ennustaja oli oikeassa, hän selviäisi tästä jäämättä kiinni.

Yusefilla oli karkureille vain yksi kohtalo.

KY3s8T6.png

 Samaan aikaan, kun Adore kiiti täyttä vauhtia metsikön pimeyteen, Yusef lopetteli savukettansa teltan edessä. Hän oli nähnyt Adoren juoksemassa ohitseen ja kiipeämässä yli aidan, muttei tehnyt vielä elettäkään estääkseen tätä pakenemasta.

He ehtisivät tytön perään vielä pitkänkin ajan kuluttua...

 

 

OOOOO

 

 

gh9EDxH.png

 Pimeä metsä tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, kun Adore juoksi yhä syvemmälle. Hänen jalkansa alkoivat parin tunnin matkan jälkeen huutamaan armoa, joten hän salli itselleen lyhyen pysähdyksen.

Toisin kuin edellisellä  kerralla, Adore ei kuullut takaa-ajajiensa ääniä missään. Hän oli ilmeisesti selvinnyt pakoon kenenkään huomaamatta.

fWM5H8E.png

 Maatessaan siinä, keskellä sammaleista aukiota, Adore oli kuulevinaan vienoa laulua jostain kauempaa. Viimeisillä voimillaan hän raahautui erään suuren kiven luokse, ja kurkisti sen takana aukeavaa näkymää.

2Ds54kD.png

mDr5PvB.png

 Aukea avartui entisestään, ja sen keskellä oli pieni metsälampi jolle suuri peuralauma oli kokoontunut rentoutumaan ja juomaan. Tarkemmin katsoessaan Adore huomasi, että aivan lammen suihkulähteen luona liikehti jokin muu kuin peura. Aivan kuin se olisi.....ihminen. Laulu, joka oli hetkeksi lakannut, alkoi taas kantautua pitkin virtaavan veden pintaa Adoren korviin, ja hän sai vastauksen kysymykseensä. Hahmo oli selvästi nainen.

Adore nousi uupuneena maasta, ja käveli kiven varjoista kohti lampea.

SBZYRk5.png

 Samassa laulu lakkasi, ja peurat pomppivat hädissään pois lammen lähistöltä. Rauhallisesti peseytynyt hahmo kääntyi pelästyneenä ympäri ja tuijotti Adorea.

"Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut säikäyttää!" Adore huudahti syvästi pahoillaan ja tunsi itsensä tirkistelijäksi joka jäi kiinni rysän päältä.

KOOer8p.png

 "Kuinka julkeat häiritä minua, kuolevainen?" Nainen puhutteli Adorea heleällä, mutta samalla hyvin tuimalla äänellä. "Sinun ei pitäisi olla täällä, hovineitoni rientävät kertomaan että hyökkäsit kimppuumme!"

rHwb19K.png

 "Olen syvästi pahoillani." Adore kumarsi nöyränä ja laski katseensa neidosta maahan. "Olen vain eksyksissä ja todella janoinen. Ajattelin vain kysyä teiltä apua ja suojaa. Karkasin juuri pahasta --"

Adore ei saanut lopetettua lausettaan, sillä aukealle asteli varjoista tuttu hahmo.

znQrxej.png

 "No mutta." Yusef maiskutteli tyytyväisenä huuliaan ja katsoi vuoroin Adorea, vuoroin tätä erikoista neitoa. "Luulin löytäväni vain sinut täältä, mutta yllätitkin minut kertakaikkisesti."

Adore oli liian hämmentynyt puhumaan ja saatikka liikkumaan paikaltaan. Hänen ei olisi pitänyt jäädä aukiolle hetkeä kauemmaksi. Takaa-ajajat olivatkin lähempänä kuin hän uskoikaan.

KlboBYS.png

 "Oli miten oli..." Yusef jatkoi. "Te molemmat tulette minun mukaani."

Samassa vahvat kädet tarttuivat Adoreen ja neitoon takaapäin, ja pakottivat kovakouraisesti seuraamaan niiden haluamaan suuntaan. Adore tunsi, kuinka joku laittoi hänen päänsä päälle mustan hupun, ja pian hän näkikin vain mustaa. Jostain vähän matkan päästä kuului metsänneidon kiroilua ja sadattelua, joka lyhyen tumauksen jälkeen lakkasi kuulumasta.

 

 

OOOOO

 

 

UgoIFyP.png

 Seuraavan kerran kun Adore näki jotain, hän istui Yusefin vaunussa tätä vastapäätä. Mies katsoi häntä kierosti hymyillen, ja nojasi käsiinsä selvästi tilanteesta nauttien.

aAMFTYm.png

 "Saimme kuulla ennustajalta, että oli säikähtänyt hänen huuhaatansa ja karannut sen seurauksena. Siksi päätän olla tuomitsematta sinua tällä kertaa." Yusefin puhuessa hänen katseensa oli kiinnittynyt jonnekkin kaukaisuuteen Adoren sijasta, ja hän painotti ettei seuraavaa kertaa enää saisi tapahtua.

"Kuten varmasti huomasit, me löydämme sinut, mihin ikinä täältä aiotkaan. Älä luulekaan, että olisit ensimmäinen pakoon yrittänyt."

sZZXaxv.png

 Adore tunsi suurta helpotusta saadessaan vielä pitää henkikultansa, ja hän nyökkäsi ymmärtävänsä tehneensä väärin. Silti, kaikesta huolimatta hän oli turhautunut jäädessään kiinni pakomatkaltaan.

"Älä kuitenkaan luule, ettet selviäisi tästä rangaistuksetta. Saat luvan opettaa löytösi sirkuksen tavoille. Siinäpä vasta kipakka pakkaus, Galaxyn kesytys ei vetänyt vertoja tälle. Olen kuitenkin varma, ettet tuota pettymystä minulle, ethän?"

Yw5vGOj.png

 "Mutta enhän minä edes tunne..." Adore aloitti puolustelun, mutta Yusef nosti kätensä vaikenemisen merkiksi.

"Sillä ei ole mitään väliä, vaikket tunne häntä. Rangaistus on rangaistus. Saat jakaa vaunusi hänen kanssaan sitten, kun olemme ensin varmistuneet siitä ettei hän karkaa. Selvitä, mikä on hänen vahvuutensa esiintymisessä. Onko selvä?"

Adore nyökkäsi ymmärtäneensä.

 

 

OOOOO

 

 

CbQF09X.png

 Päästyään Yusefin hiillostuksesta, Adore suuntasi kulkunsa kohti vaunuaan. Matkalla hän kuitenkin törmäsi vaunuun, jossa metsänneitoa pidettiin karanteenissa, ja ajatteli pysähtymään kysymään tämän vointia.

"Tulitko sinäkin ihmettelemään, millaisen otuksen tirehtöörinne on oikein napannut?" Neito sähähti kiukkuisena ja käänsi katseensa pois Adoresta.

"Olen todella pahoillani siitä, että jäit kiinni minun kanssani." Adore sanoi oikeasti harmistuneena. Hänestä tuntui pahalta pelkkä ajatuskin, että riisti toiselta vapauden omalla hölmöilyllään.

PDPEGOc.png

 "Ai, se olet siis SINÄ." Neito käänsi päänsä takaisin Adoren puoleen ja tuijotti ilmeettömänä tätä.

"Onko kaikki hyvin? Tai siis...eihän sinua satutettu millään lailla?" Adore kysyi huolestuneena. Hänellä itsellään oli sinertävät mustelmat käsivarsissaan kovakouraisten miehine puristettua niitä liian kovaa.

"Mikäli ei lasketa tajuttomaksi kolkkaamista ja kivuliasta kiinniottoa, niin ei."

Neito siveli kädellään takaraivoaan samalla kun puhui, ja se sai Adoren omatunnon soimaan entistä enemmän.

C4cbJBx.png

 "Toisaalta...oli omaa tyhmyyttäni olla niin varomaton. En voi syyttää sinua tästä, sillä olit itsekin pakomatkalla." Neito kääntyi Adoren puoleen huomattuaan miten pahalta tästä tuntui.

"Onko perheesi tietoinen, missä olet?" Adore kysyi toiveekkaampana, ja ajatteli heidän ehkä tulevan pelastamaan neidon. Tämä kuitenkin pudisti pettyneenä päätään.

"Ei oikeastaan...Olen kansamme viimeisiä jäseniä. Sanoin sen valheen hovineidoistani vain pelästyttääkseni sinut pois paikalta."

I5ar5gs.png

 "Ai...olen todellakin pahoillani." Adore toisti, aivan kuin se enää muuttaisi mitään. "Saanko kuitenkin kysyä sinulta nimeäsi? Minä olen Adore."

"Nimeni on Star. Olen osa metsänkansan liki sukupuuttoon metsästettyä sukua. Itse asiassa varmasti viimeinenkin. En ole nähnyt sukulaisiamme vuosikausiin."

tLKFMdT.png

 Adore nojautui lähemmäksi vaunun kaltereita, ja kuiskasi niin hiljaisella äänellä että vain he kaksi kuulivat sen.

"Lupaan, että selviämme tästä kaikesta, ja pääsemme vielä pakoon. Ennen sitä sinun pitää luottaa minuun, ja tehdä mitä sanon."

Hän asetti kätensä kylmää lasiseinämää vasten, ja odotti Starin tekevän samoin. Hetken asiaa emmittyään neito nosti kätensä, ja painoi sen hellästi samoille kohdille kuin Adoren.

"Hyvä on."

"Hyvä on." toisti Adore, ja uskalsi jo pienesti hymyillä.

h5zc84i.png

 "Toivottavasti opimme tuntemaan toisemme paremmin."