1350327929_img-4a47a0db6e60853dedfcfdf08

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

05eHVks.png

Aamuaurinko ei ollut vielä kunnolla noussut, kun Akane Sam-sung kiiruhti kohti lastenhuoneen keskellä seisovaa kehtoa häntä kutsuvan äänen johdattelemana. Vaikka yöunet olivat jääneet lyhyeksi, se ei saanut alituista hymyä hyytymään naisen huulilta.

Dp9OqiJ.png

Kehdosta Akanea tuijotti pieni pellavapäinen tyttö, joka jokelteli iloisena ja leikki varpaillaan. Akanen tultua aivan kehdon vierelle, tyttö nosti päänsä ja katsoi häntä harmaanvioleteilla silmillään. Nainen tunsi sydämensä sulavan joka kerta tuon katseen edessä.

sBSjoW3.png

Akane ja hänen miehensä Kendo olivat olleet enemmän kuin yllättyneitä, kun palvelijakettu Ringa oli tuonut tytön heidän taloonsa eräänä sateisena iltana. Aluksi Kendo oli kieltänyt ottamasta tyttö vastaan, mutta Ringan paljastaessa tytön mukana tulleen kirjeen ja asetettua sen keskelle pöytää, kaikki kolme olivat vaiti.

EDnShOg.png

dDdfOSX.png

Kirjeessä oli pyydetty pitämään tytöstä hyvää huolta, ja kerrottu tätä kutsuttavan Hopeksi. Kirjeen lähettäjä tiesi kertoa sen, ettei Sam-sungin pariskunnalla ollut entisestään lapsia.

Ringan lukiessa kirjettä eteenpäin pariskunta sai sen kuvan, että tyttö on jollain tapaa tärkeä osa heidän, ja muidenkin ihmisten, tulevaisuutta.

ZHr1bZZ.png

Vakuuttavasti kirjeestä huolimatta Kendo epäili edelleen sen lähettäjän motiiveja, mutta Akane vakuutti, että tytön saapumisella oli varmasti jokin tarkoitus.

”Kirjeessä puhutaan niin yksityiskohtaisesti vain meidän sukumme tiedossa olevista asioista, etten usko kyseessä olevan huijaus.” Akane toisti moneen kertaan, ja sai miehensä viimein taipumaan.

5oCLEdK.png

Oli totta, että kirjeen kertoman mukaan perheellä oli sopimus kettukansan kanssa siitä, että nämä suojelisivat Sam-sungin sukua vihollisilta. Mutta sen sopimuksen alkuperä oli vain suvun keskeinen salaisuus.

Tästä huolimatta kirjoittaja oli kuitenkin onnistunut kertomaan tämän salaisen sopimuksen sisällön täydellisesti.

z7n8hkz.png

Niinpä pitkän harkinnan jälkeen Hope sai jäädä perheeseen, ja varttua Akanen ja Kendon omana lapsena. Juuri tämän pienen ihmeen takia Akane jaksoi herätä varhain joka aamu, menettämättä koskaan iloista hymyä kasvoiltaan.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

amdIoi2.png

Vuodet kuluivat nopeasti, ja Hope kasvoi perheen hoivassa päivä päivällä kauniimmaksi. Jossain vaiheessa tytön korvat paljastivat sen, ettei hän ollut tavallinen ihminen.  Vanhemmat pitivät sitä lähinnä onnea tuovana enteenä, eivätkä kauhistelleet asiaa millään tavalla. Heidän uskonnossaan kaunispiirteiset ja erikoiset ihmiset olivat verrattavissa jumalallisiin olentoihin. Hope itsekään ei noteerannut erikoislaatuisuuttaan, sillä kukaan ei suhtautunut häneen sen mukaisesti.

Lisäksi, koska perhe oli korkea-arvoista yläluokkaa, ei tyttöä päästetty paikalliseen kyläkouluun opiskelemaan rahvaiden lasten kanssa. Hän joutui viettämään lähes kaiken aikansa perheen kodissa, ja opiskelemaan itsenäisesti tai opettajattaren avustuksella.

teGpafs.png

Hope tottui hiljalleen jatkuvaan yksinoloon, ja vietti aikaansa usein talon puutarhassa. Hän keksi mitä mielikuvituksellisempia leikkejä, ja hänen naurunsa kaikui pitkin pihamuureja.

4UyPYUA.png

Silloin, kun yksinolo kuitenkin alkoi liikaa ahdistaa, Hope turvautui Ringan seuraan ja vaelteli tämän vierellä pitkin pihamaata. He eivät liki koskaan puhuneet mitään toisilleen, mutta olivat silti jollain tapaa samalla aaltopituudella.

Jossain vaiheessa Akanekin huomasi kaksikon tulevan hyvin toimeen, ja lupasi Ringan Hopen henkilökohtaiseksi henkivartijaksi.

r7YERIw.png

Hopen kasvettua viimein teini-ikäiseksi kaunottareksi, Akanesta oli aika opettaa hänelle muutakin kuin kirjojen lukemista. Koska heidän perheensä oli hyvätapaista väkeä, oli myös tytön opittava kaikki hienon naisen käytöstavat. He opettelivat yhdessä soittamaan luuttua, nypläämään pitsiä, maalaamaan kalligrafeja ja juomaan teetä.

Hope ei nauttinut paljoakaan näiden taitojen opettelusta, mutta hän teki sen miellyttääkseen äitiään. Tämä oli hänelle aina niin hyväntahtoinen ja kiltti, että turha vastaan väittäminen ja kiukuttelu olisi ollut vain epäkunnioittavaa.

y0LRuUU.png

Rankan harjoittelun vastapainoksi Akane muisti myös hemmotella tytärtään. He kävivät silloin tällöin yhdessä kaupungilla, ja ostivat uusia kimonokankaita ja hiuskampoja. Hope pyysi yhden ainoan kerran päästä yksinään kaupunkiin, mutta Akane ei suostunut siihen. Hänen mielestään tori kuhisi epäluotettavia ja vaarallisia ihmistä, jotka koittivat vain hyötyä tytöstä jollain tapaa.

ZD8Qcjq.png

louPi3D.png

Äitinsä sanoihin uskova Hope ei enää ottanut asiaa esille sen koommin. Hän kasvoi älykkääksi ja kauniiksi nuoreksi naiseksi, jonka sisällä kyti kuitenkin pienen pieni kapinamieli.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

ljxMu7M.png

Täyttäessään 17, Hope tutustutettiin muiden rikkaiden perheiden lapsiin. Kaikkien ylimielisten ja pilalle hemmoteltujen yksilöiden joukosta hän onnistui saamaan kaksi uutta ystävää: Yukin ja ja Ain.

4pttrUf.png

Kolmikko tuli hyvin toimeen, ja vietti aikaansa opiskelun ja harjoittelun ohessa yhdessä. Toisinaan Hope huomasi, etteivät he kuitenkaan olleet aivan samanlaisia. Tytöt saattoivat joskus jaaritella tuntikausia turhanpäiväisistä ja turhamaisista asioista, kun taas hän itse olisi halunnut keskustella jostain tärkeämmästä.

IzVKOzD.png

Uusien ystävien avulla Hope kuitenkin sai puhuttua vanhempansa ympäri siitä, että he hankkisivat tytölle “esiliinan“. Tämä vanhempi naishenkilö, Okiya, vei tytöt heidän vanhempiensa sijasta kaupungille, ja seurasi heitä muutenkin kaikkiin julkisiin paikkoihin.

Hopeasti oli vapauttavaa päästä viettämään hieman omaa aikaa ihmisten ilmoille, vaikkakin Okiyan tarkkailevat haukansilmät seurasivat jatkuvasti hieman kauempaa.

caIohZq.png

Eräänä loppukesän päivänä tytöt olivat taas matkanneet läheisen kaupungin torille, ja kiertelivät kojuja pitkin tarkkaillen tarjontaa. Joskus myyjät yrittivät pysäyttää heidät ja tuputtaa ostettavaa, mutta tytöt kieltäytyivät kohteliaasti ja lähtivät jatkamaan matkaansa.

 UxXwAXF.png

Ain ja Yukin löytäessä kiinnostavan korukojun, he ryntäsivät juoksujalkaa sen pöydän ääreen. Hope tiesi, että he olisivat liimattuja siihen pöydän ääreen ainakin seuraavan viidentoista minuutin ajan. Hän itse ei halajannut nyt minkäänlaisia koruja, vaan lähinnä katseli ympärilleen ja nautti ”vapaudestaan”.

Äkkiä hän huomasi hieman kauempana pojan, joka seisoi aitauksen luona ja näytti kaupittelevan muutamaa vanhaa aasia. Poika viittoi häntä tulemaan luokseen, ja Hope hieman epäröi. Kun ptämä kuitenkin sinnikkäästi jatkoi yrittämistä, tyttö lopulta lähti kävelemään kohti aitausta.

oAgrMhl.png

Poika väläytti hänelle valkoisen hymynsä, ja Hope tunsi sydämensä pamppailevan jännityksestä. Hän lähestyi poikaa askel askeleelta, ja pysähtyi lopulta pienen välimatkan päähän tästä.

Poika näytti aivan normaalilta kaupunkilaiselta, eikä hänen kimononsa materiaali ja kuvio kielinyt erityisen suurista tuloista. Musta hiuspehkokin oli hieman sotkuinen, ja kädet olivat mustina mullasta ja työnteosta. Silti Hope tunsi olonsa jotenkin…miellyttäväksi tämän katseen alla.

cjcQbZf.png

“Hei….näytit viittovan pian kätesi sijoiltaan, joten päätin tulla pelastamaan sinut.“ Hope yritti avata keskustelun huonolla vitsillään. Hänen onnekseen poika näytti kuitenkin naurahtavan.

”Haha, tuo oli hyvä. Nimeni on Tanaka. Tahtoisiko neiti kenties ostaa yhden aaseistani.” Poika viittoi kädellään aitauksessa hirnuvia aaseja. Oli Hopen vuoro naurahtaa.

”Ei…luulenpa ettei minulla ole sellaiselle käyttöä huoneessani. Valitan.”

b0wTkXI.png

”Näin arvelinkin, mutta päätin kuitenkin yrittää.” Tanaka tokaisi, ja kaksikko jatkoi keskustelua päivän säästä ja torin tarjonnasta. Hopesta tuntui kutkuttavalta puhua ensimmäistä kertaa epävirallisesti pojan kanssa, se oli niin…miellyttävää.

Tanakassa kaikki vaikutti olevan jollain tapaa miellyttävää.

teobJ70.png

Kun Okiyan huuto kantautui torin toiselta laidalta, Hope puuskahti turhautuneena Tanakalle:

”Eikä…vastahan me tulimme tyttöjen kanssa.”

Hän kääntyi katsomaan vanhuksen puoleen, ja näki tämän happaman naaman tuijottavan itseään. Oli selvästi aika lähteä.

”Typerä haahka.”

FcUz5Ky.png

”Olen pahoillani, mutta minun on kyllä nyt mentävä.” Hope yritti niellä pettymystään kääntyessään takaisin Tanakan puoleen. ”Oli kuitenkin todella mukava jutella kanssasi.”

7RGk5D6.png

”Mutta…” Tanaka näytti hetken miettivän ja jatkoi sitten. ”Mehän voisimme nähdä uudestaan?”

”Ai jonain toisena päivänä? Miksi ei.” Hope innostui ideasta.

”Niin tai…ajattelin että jo tänään illalla…täällä torilla vaikka.”

Hopen hymy hyytyi hieman, sillä hän tiesi ettei ikimaailmassa saisi vanhemmiltaan lupaa lähteä illaksi kaupunkiin. Eikä varsinkaan tavatakseen köyhän talonpojan.

”Tuota..en oikein tiedä…”

”Ei sitten..tiedän kyllä, ettemme ole samaa kastia sinun kanssasi. Anteeksi että kehtasin edes kysyä.” Tanaka alkoi peruutella sanojaan luullessaan loukanneensa tyttöä.

”Ei, ei se sitä…kyllä minä tulen. Monelta tapaamme?”

”Hienoa! Miten olisi yhdeksältä?”

”Se käy hyvin.” Hope hymyili varovaisesti, ja kääntyi sitten lähteäkseen. ”Nähdään silloin.”

XMRL6Zl.png

Tanaka jäi hymyillen paikallensa katsomaan, kun Hope käveli kauempana odottavien ystäviensä ja Okiyan luokse.

IYmjv3B.png

”Kuka ihme tuo ryysyläinen oikein oli?” Yuki hihitti käteensä, kun Hope viimein tavoitti heidät.

”Ei kai hän vaan kaupitellut sinulle noita likaisia ja haisevia aasejaan?” Ai yltyi mukaan pilkkaan. Hope kohautti vain olkiaan ja yritti väistää tyttöjen kysymykset.

”Tunsitko sinä hänet?” Yuki tivasi, kun he lähtivät kävelemään kohti kaupungin sisäänkäyntiä.

”En.” Hope tokaisi lyhyesti, ja yritti keskittyä vain kävelemään tiiviisti Okiyan perässä.

Y5H671p.png

Muut kaksi tyttö jatkoivat keskenään Tanakan kustannuksella vitsailemista, ja nauroivat sitten makeasti päälle. Hope yritti sulkea korvansa heidän puheiltaan, ja yritti keskittyä ratkaisemaan ongelmaansa:

Kuinka ihmeessä hän pääsisi illalla kaupunkiin?

 

 

 

OOOOO

 

 

 

6pssraR.png

Ilan hämärtyessä Hope hakeutui huoneeseensa odottamaan, että vanhemmat nukahtaisivat. Hän oli teeskennellyt menevänsä aikaisin nukkumaan, jotta kukaan ei yllättäen kävelisi häntä vastaan sillä puolella taloa. Ensimmäistä kertaa elämässään Hope olikin tyytyväinen, että he asuivat perheen kanssa niin isossa talossa.; kukaan ei kuullut askeleita viereistä huonetta kauempaa.

Hope raotti varovasti ulko-ovea, ja kurkisti pihamaalle.

2M4dOpb.png

Tavalliseen tapaan ketut olivat vartiossa portin luona, ja kävelivät tarkkaavaisin edestakaisin. Hope tarttui eteishallin pöydältä löytämäänsä savikulhoon, ja viskasi sen kettujen huomaamatta niin pitkälle pihan pensaikkoon, kuin suinkin pystyi.

Kuului rysähdys ja saven kilinä, kun astia pirstoutui pusikossa törröttävän kiven reunaan. Ketut valpastuivat, ja lähtivät varautuen hiipimään kohti äänen suuntaa. Sillä välin Hope hivuttautui patiolle niin hiljaa kuin suinkin pystyi, ja piilotteli etupihan toisella puolella puiden takana. Ketut jatkoivat niin keskittyneinä äänen selvittämistä, etteivät huomanneet Hopen pinkaisevan juoksuun heidän takanaan.

Q2Cw38j.png

Hopesta tuntui, että jokainen hänen ottamansa askel muistutti maanjäristystä muiden korvissa. Kuitenkin, kuin hyvänonnen lohikäärmeen siunauksesta, hänen onnistui livahtamaan pihaportista ulos.

Hän oli vapaa.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

g1L82nK.png

rE1ahNf.png

Kun kaupunki ja tori viimein häämöttivät tytön edessä, oli kello jo reilusti yli yhdeksän. Hope uskoi Tanakan jo luovuttaneen ja lähteneen kotiinsa, mutta hänen yllätyksekseen poika seisoikin keskellä tyhjää ja hämärää toria.

Kaikesta odottelusta huolimatta Tanaka näytti hymyilevän, ja tervehti Hopea jo kauempaa. Aikaisemminkin päivällä Hopen vallannut hyvänolontunne otti taas vallan hänestä.

BE45eMm.png

”Tulithan sinä. Ajattelin juuri lähteä kotiin.” Tanaka totesi kun he pääsivät puhe-etäisyydelle toisistaan.

”Minulla oli..hienoisia vaikeuksia päästä tänne. En yleensä saisi olla ulkona tähän aikaan..” Hope yritti puhua normaalisti puuskutuksestaan huolimatta. Hän oli juossut miltei koko matkan kodistaan kaupunkiin.

”Ah, sinä siis karkasit!” Tanaka naurahti tajutessaan, mistä oikeasti kiikasti. ”Ei sinun olisi minun takiani tarvinnut.”

”Ei, en minä sinun takiasi..kun…” Hope huudahti nolostuneena, ja tunsi kuinka puna levisi auttamattomasti hänen poskilleen. ”Itseni takia minä lähinnä…”

Tanaka nyökkäsi ymmärtäväisenä, ja yritti purra poskeaan ettei hymyilisi.

”Mennäänkö?” hän vaihtoi puheenaihetta, ja ohjasi kädellään Hopelle suunnan.

S25wv6T.png

Kaksikko käveli tyhjän torin poikki, ja Tanaka kyseli kaikkea Hopen elämästä. Hopesta oli ihanaa kertoa jollekulle uudelle hänen tylsänmasentavasta lapsuudestaan ja vanhemmistaan, jotka odottivat häneltä aivan liikoja. Tanaka kuunteli tarkkaavaisena, ja hymyili aina väliin. Hän itse pysyi lähes vaiti, ja esitti vain tarkentavia kysymyksiä silloin tällöin.

WT7dxfS.png

”Mielenkiintoista…et vaikuta yhtään sellaiselta tytöltä kuin muut.” Hän totesi aina silloin tällöin, ja sai Hopen punastumaan. ”Olen edelleen ihmiessäni siitä, että tulit todella tapaamaan minua.”

Tytöstä tuntui, että heidän kahden välillään oli kemiaa. Totta kai hän oli halunnut tulla tapamaan poikaa!

Tanaka johdatti heidät torilta pois vievälle kujalle, ja Hope seurasi kiltisti perässä.

2xHsTjY.png

Samassa heidän eteensä ilmestyi poikakolmikko, jonka näkeminen sai Hopen hiljenemään. Pojat seisoivat siinä, keskellä kujaa, tukkien heidän kahden kulkunsa eteenpäin. Pisimmällä heistä oli kädet puuskassa, ja hän tarkkaili jatkuvasti vuoriin Tanakaa ja Hopea.

”Mennään pois…” Hope kuiskasi vieressään seisovalle Tanakalle, ja tunsi kuinka pelko alkoi hiipiä hänen mieleensä.

rUT2agJ.png

”Nää, he ovat vain ystäviäni.” Tanaka totesi yllättäen, ja yritti rauhoitella Hopea. ”Tule, niin esittelen teidät.”

Hope epäröi edelleen, eikä hievahtanut paikaltaan vaikka Tanaka otti häntä hellästi kädestä kiinni ja lähti johdattamaan poikia päin.

Z3lnAbs.png

”Olet todella pahasti myöhässä.” Uhkaavalta näyttävä pitkä poika totesi matalan möreällä äänellään kaksikon keskustelun väliin.

”Ei ollut minun vikani. Pikku prinsessalla kesti kauemmin kuin piti. Mutta tässä me nyt olemme, aivan kuten lupasin.” Tanaka vastasi nyt aivan uudella, Hopelle yllätyksenä tulleella asenteella pojalle. Hän ei enää tiennyt missä mentiin. Miksi Tanaka yhtäkkiä puhui hänestä kuin jostain esineestä?

IHfS2B1.png

Samassa Tanaka otti Hopesta rajummin kiinni, ja esti tätä liikkumasta. Hope tunsi varotuskellojensa soivan korvissaan todella voimakkaasti, mutta hän ei kyennyt pakenemaan paikalta. Poika oli liian vahva.

Tanaka sysäsi tytön toiselle taaempana olevalle pojalle, ja siirtyi keskustelemaan pitkän pojan kanssa kahden kesken.

Hope ei pitänyt siitä sävystä, miten pojat puhuivat toisilleen.

LGN7Uf5.png

Tanaka kertoi pojalle kaiken, mitä Hope oli sinisilmäisesti paljastanut hänelle: Hänen nimensä, asuinpaikkansa, vanhempien aseman ja rahatilanteen, sekä sen ettei kukaan tiennyt missä hän oli.

Tilanne alkoi hiljalleen valjeta Hopelle. Hän oli jonkinlaisten kidnappaajien käsissä, ja  Tanaka oli ollut vain houkutuslintuna.

Häntä oli huijattu alusta asti.

N93u1rk.png

”Sanoinhan, että se on hyvännäköinen.” Tanaka törkkäsi Hopen yllättäen pitkän pojan eteen arvioitavaksi. Hope yritti olla katsomatta tämän suuntaan, kun hän arvioi katseellaan jokaisen sentin tytöstä.

”Hmm..menettelee. Pidin edellisestä kyllä enemmän.”

4wClLhw.png

”Mutta samapa kai tuolla. Kunhan saamme hänestä hyvät rahat, ei ulkonäöllä ole niin väliä. Tosin on häntä mukavampi katsella kuin sinun aasejasi, Tanaka.”

Kaikki pojat hörähtivät yhtenäiseen nauruun.

77q53vH.png

”Mutta…miksi antaisimme tilaisuuden mennä hukkaan.” Yksi pojista ehdotti, kun äänitaso kujalla oli palannut normaaliksi. ”Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.”

Hope tunsi äkisti kaikkien katseet itsessään, ja tunsi olonsa entistä tukalammaksi.  Pitkä poika lähestyi häntä, ja otti kovakouraisesti käsivarresta kiinni.

Hope inahti hiljaa, kun hänet paiskattiin vasten kylmää kivistä seinää.

407pC4V.png

Hope yritti paniikissa rimpuilla pois pitkän pojan otteesta, mutta tämä vain nauroi ja painoi häntä lähemmäksi seinää. Muut pojat Tanakan lisäksi jäivät tämän pojan taakse, ja hekottivat hervottomasti.

”Mihin oikein yrität karata, porvaripentu?”  Pitkä poika sihisi hampaidensa välistä Hopelle, joka yritti sysätä ajatuksensa ahdistavasta tilanteesta jonnekin muualle.

Q1yLkIx.png

”Ei kannata liikkua mihinkään, ettei kauniille kasvoillesi vain käy mitään.” Poika kuiskasi Hopen korvaan samalla kun kuljetti inhottavalta tuntuvaa kättänsä tämän kimonoa pitkin.

Muutkin pojat lähestyivät tyttöä, ja tämä sulki kyynelistä täyttyvät silmänsä. Kosketukset tuntuivat iljettäviltä ympäri hänen kehoaan, ja kiviseinä selän takana painoi ihon mustelmille.

Miten hän ikinä selviäisi tästä tilanteesta?

HrFkX4I.png

”IRTI TYTTÄRESTÄNI!”

Kujan päätäyttyi yhtäkkiä valosta, ja Kendo seisoi keskellä sitä raivokas ilme kasvoillaan. Hänen selkänsä takana murisi vihainen Ringa, joka odotti hyökkäysasennossa isäntänsä käskyä.

Pojat katsoivat kauhuissaan kaksikkoa, ja irrottivat heti otteensa Hopeasta, joka lysähti maahan hiekan keskelle. Tämän jälkeen kaikki neljä poikaa perääntyivät Kendon katseen alla kujan toiseen päähän niin nopeasti kuin suinkin kykenivät, ja katosivat hetkeä myöhemmin talon nurkan taakse.

nRPZMeh.png

”Ota heidät kiinni. Haluan heistä jokaisen vastuuseen tästä.” Kendo sanoi nyt selvästi rauhoittuneemmalla, mutta silti jykevällä äänellä Ringalle. Tämä näytti nyökkäävän ymmärtäneensä, ja juoksi siihen suuntaan mihin pojat olivat hetki sitten kadonneet.

Nx9ARGy.png

Hope istui maassa silmät edelleen kiinni, ja yritti hillitä järkytystään. Hän tunsi kuinka hänen isänsä nosti hänet hellästi ylös, ja kantoi turvaan.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

5bhW8d0.png

Hope istui alistuneena rukoushuoneen lattialla, ja kuunteli vanhempiensa tunteja kestänyttä saarnaa. Hän ymmärsi heidän huolensa ja pettymyksensä, ja tunsi itsekin olleensa todella typerä. Miten hän olikaan pystynyt menemään niin halpamaiseen lankaan?

Kendo ja Ringa olivat hoitaneet pojat viranomaisien huostaan, ja he saivat ansaitsemansa rangaistuksen. Kendo puolestaan kertoi olevansa syvästi pettynyt tyttäreensä, eikä aikonut päästää tätä edes valvottuna ulos talosta seuraavaan vuoteen.

k4c9UcY.png

Miehen lopetettua saarnansa Akane istahti kyyneleitä nieleskelevän Hopen eteen lattialle, ja katsoi tätä vakavin silmin.

”Ymmärrät varmasti isäsi ja minun reaktion. Olimme kuolla huolesta.”

Hope nyökkäsi nöyränä ja hänen katseensa vaelteli Akanen ja lattialankkujen välillä.

”Ymmärrät varmasti, miten vaarassa olit. Jos isäsi ei olisi tullut sillä samaisella hetkellä niin…”

Molemmat pysyivät vaiti ja kuvittelivat lopputuloksen. Lausetta ei tarvinnut jatkaa.

vlhihZn.png

”Mutta, kuten Kendo sanoi, olet arestissa kotona seuraavan vuoden verran.” Akane toisti miehensä sanat. ”Tai et ehkä niinkään kauaa, mikäli suunnitelman menevät miten on ajateltu.”

Hopen mielenkiinto heräsi. Mitä hänen äitinsä oikein tarkoitti?

gPQmYKs.png

”En…en nyt ymmärrä..” hän sopersi hämillään.

”Sinut on luvattu sisareni pojalle, Baltazarin keisariparin jälkeläiselle, vaimoksi. Jos suunnitelman toteutuvat aikataulussaan, matkasi Baltazarin kaupunkiin alkaa kolmen kuukauden kuluessa.”

Hope ei voinut käsittää, mitä hänen äitinsä juuri sanoi. Hänkö vaimoksi? Järjestettyyn avioliittoon?

”Mutta…EN MINÄ HALUA!” Hän voihkaisi ääneen ja pomppasi seisomaan.

aw8W8x3.png

Akane nousi viileän rauhallisena tyttärensä vierelle seisomaan, ja katsoi tätä ensimmäistä kertaa elämässään kylmästi.

”Siihen sinulla ei ole mitään sanottavaa. Tämä on minun ja isäsi asia, opit kyllä tottumaan järjestelyihin vielä itsekin.”

Näillä järjestelyillä Hope tajusi tarkoitettavan sitä, että hän tulisi miehensä kanssa toimeen.

”En keskustele tästä aiheesta enempää kanssasi tänään. Joudun lähtemään teekutsuille.” Akane jatkoi, ja poistui sitten huoneesta jättäen hämmentyneen ja kiukkuisen Hopen yksin.

UGRU1Ig.png

Hope istuutui rukoushuoneen toisessa päässä olevalle divaanille, ja risti kätensä puhutellakseen jumalia. Hän toivoi näiltä, ettei vanhempien avioliiton järjestelystä tulisi mitään.

Hän ei halunnut joutua naimisiin. Ei näin nuorena.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

kzMh4rI.png

Spector tuijotti hiljaa Tiedon Lähdettä, ja yritti etsiä sieltä signaaleja kadonneista Eternityistä. Kukaan ei ollut kuullut eikä nähnyt heitä moneen kuukauteen. Toisinaan miehen keskittyminen pääasiasta kuitenkin herpaantui, ja hän vaelteli katsomassa kuolevaisten ihmisten elämää lähempää.

FBOSfw9.png

Ovi avautui, ja Spector nosti vastahakoisesti katseensa Lähteestä sen suuntaan, sillä hän oli juuri opiskellut, kuinka ihmiset ajoivat autoillaan. Ovella hänen katseeseensa vastasi vinosti hymyilevä Envy, joka tuijotti katkeranoloisena miehen suuntaan.

”Et ole suostunut kohtaamaan minua kolmeen kuukauteen. Mistä oikein kiikastaa?”

Spector kääntyi nyt kokonaan Lähteestä naisen puoleen, kun tämä asteli varmoin askelin hänen luoksensa. Mies ei olisi jaksanut keskustella Envyn kanssa yhtään mistään, mutta tämä ei selvästi antanut enää muita vaihtoehtoja.

1ov2JIC.png

”Hienot sarvet, ne sopivatkin kaltaisellesi pässinpäälle. Envy tokaisi ivallisesti, ja katsoi Spectorin hopeaisina kynttilöiden valossa välkehtiviä sarvia.

”Kiitos paljon, ne ovat ilmeisesti osa kasvuprosessiani. Voin seivästää niillä kaltaisesi ärsyttävän jäkättäjän.” Spector vastasi samalla mitalla.

”Kehtaatkin puhua minulle noin.”

 En jaksa tätä alituista pelleilyä enää.” Spector huokaisi raskaasti. ”Envy, se mitä meidän välillämme ehkä jossain vaiheessa oli, on nyt ohitse. Jätä minut rauhaan.”

jiAfSQs.png

”Väitätkö, että aiot jättää minut?” Envy kiljaisi niin kimeästi, että korviin sattui. Spector puolestaan vain kohautti olkiaan välinpitämättömänä:

”Niinkin kai asian voi ilmaista.”

”En…en ymmärrä mikä sinuun on oikein iskenyt. Olet niin välinpitämätön kaikkea kohtaan, etkä ota kantaa mihinkään. Ja nyt kaiken lisäksi kuulin, että olet aloittanut ajanvieton Sielunsieppareiden* kanssa!” Envy puuskutti sanat vihaisena ulos suustaan, ja hänen pistävänpunaiset silmänsä porautuivat Spectorin välttelevään katseeseen.

WQ1GfUk.png

”Entä sitten?” Spector tokaisi kuin asiassa ei olisi mitään ihmeellistä.

”Sitä sitten, ettei kaltaisesi korkeaarvoisen demonin kuulu olla heidän kanssaan. Mitä sinä edes teet heidän seurassaan? Opiskelet ihmisten elämää vai?”

Envy naurahti kuivasti, ja pudisti sitten päätään pettyneenä:

”Miten ala-arvoista.”

b8Ivf1m.png

”Sinuna en kutsuisi sitä ala-arvoiseksi. Olethan itsekin ollut joskus ihminen. En koskaan ole ymmärtänyt, miksi hukkasit kallisarvoisen elämäsi tämän kaiken vuoksi? Oliko se sen arvoista?”

”ÄLÄ PUHU MINULLE SIITÄ! Minä vihasin ihmisenä oloa yli kaiken, vihasin sitä elämää mikä minulle oli ”siunattu”! Minun on parempi olla täällä, kuulun tänne.” Envy huusi vihaisena, ja perääntyi kauemmaksi Spectorista.

”Ainakin nyt kuulut, sillä sinulla ei ole enää vaihtoehtoja.” Spector tokaisi, ja tarkoitti sillä Envyn turmeltunutta ja mustunutta sielua.

D4pPM8w.png

Envy ei enää vastannut mitään, vaan käänsi päänsä nenä pystyssä poispäin. Hän käveli ulos huoneesta, ja päätti jättää Spectorin lopullisesti rauhaan.

 *Sielunsiepparit ovat olentoja, jotka kirjaimellisesti sieppaavat ihmisten sieluja, kun ne ovat matkalla Taivaaseen. Yleensä Sielunsiepparit sieppaavat vain pahojen ihmisten sielut.