-------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Desire katsoi vaitonaisena kun Valkyre ahersi jonkin laitteensa parissa. Miehen hiusraja oli yllättäen lahtenyt harmaantumaan, ja tämä oli saada sydänhalvauksen sen vuoksi. Avustajat olivat käyneet hakemassa Corelien ruumiin, ja kuljettaneet sen jonnekkin. Desire oli katsellut avuttomana kuolleen äitinsä perään.

"Kirotun kirottua." mies manasi puoliääneen asetellessaan uutta koeputkea laitteeseensa. "Arvasin ettei vanhasta naisesta ole kauaksi aikaa iloa. Joudun melkein muutaman tunnin jälkeen lisäämään annoksen kasvoihini. Mutta pian tämäkin piina on lopullisesti ohitse."

Hän sulki koeputkisukkulan vilkaisemattakaan Desiren suuntaan. Hänellä oli kova kiire hääriä laitteensa kanssa estääkseen vanhenemisensa. Mies istuutui tuolille, otti mukavan asennon ja hänen sormensa vilisivät näppäimistöllä, joiden naputus täytti koko hiljaisen huoneen. Desire tuijotti silmä kovana tämän puuhia.

 

"Aktivoidaan de-genetic-kiihdytin"

 

..tietokone ilmoitti ja mies painoi ENTER-nappulaa aloittaakseen toiminnon. Laite alkoi hurista korvia huumaavasti ja koeputket sukkulassa pyörivät vinhaan edes-takaisin. Hymy Valkyren huulilla näytti leviävän hiljalleen.

Molemmat pysyivät vaiti koko tapahtuman ajan.

Lopulta laite lakkasi hurisemasta ja mies asteli ripeästi koeputkien luokse. Hän nosti esiin kuusi sinisen nesteen täyttämää putkea sukkulasta ylös ja kiiruhti yhden kanssa seuraavan pöydän äärelle.

Desire yritti kurkkia Valkyren olan yli nähdäkseen mitä tämä puuhasi. Mies asetti koeputken pöydällä olevaan aukkoon ja sääti koneen avulla toiminta-arvot oikeanlaisiksi.

"Katso tarkkaan, Desire, kuinka äitisi levittyy pehmeästi iholleni." hän virnisti naiselle nähdessään tämän uteliaan ilmeen ja kääntyi ottamaan kiinni pöydällä roikkuvasta kasvomuotista.

Hän asetti muotin kasvoilleen, ja jäi odottamaan. Desire luuli jo hetken aikaa laitteen mennen epäkuntoon ja huokaisi. Hänen vuoronsa olisi pian miehen voide-rituaalin jälkeen. Epäonnekseen hän kuitenkin kuuli kuinka ratakset koneen sisällä alkoivat pyörimään ja kolisemaan toisiaan vasten. Valkyren kasvomuotista leijui yhä enemmän ja enemmän ruusuntuoksuista savua, joka täytti koko huoneen.

Mies ei päästänyt minkäänlaista ääntäkään, vaikka Desirestä toimenpide näytti todella kivuliaalta. "Kaikkeen varmaankin tottuu." hän hymähti ja käänsi selkänsä tälle. Pian sen jälkeen Valkyre irroitti kasvonsa maskista ja siirtyi ihailemaan itseään peilistä. Hänen ihonsa oli pehmeä kuin vastasyntyneen poski ja kiilteli nuorekkuuttaan.

"Hahaha, nuoruus, miten ihanaa se onkaan." Mies riemuitsi kosketelleessan kauniita kasvojaan. "Ja pian se on minun, ikuisesti."

"Valitettavasti..." hän katsoi syrjäsilmällä Desireä joka oli kääntänyt päänsä katsahtaakseen nopeasti miehen suuntaan. "..se vain tarkoittaa sinun osaltasi tiettyä..uhraavaisuutta. Eiköhän aloiteta, Luna odottaa jo avaintaan."

"Et uskalla." Desire kääntyi takaisin miehen suuntaan tämän lähestyessä lasikaappia. "En ole sinun omaisuuttasi, enkä anna sinun kajota itseeni."

"Kuinka monesti olenkaan kuullut nuo sanat. Ja silti olen saanut sen mitä haluankin."

 

XXXX

 

Peter ja Greg seisoivat talon varjoissa puimassa viime hetken suunnitelmaa. He päätivät ensin kahden kesken hyökätä taloon, ja jollei siitä tulisi mitään, Peter kutsuisi apuvoimia paikalle. Sieppaajia ei saanut heti säikäyttää poliisilla, tai he saattoivat tehdä Desirelle jotain mitä eivät ensiksi aikoneet. Sitä riskiä miehet eivät halunneet tehdä.

"Onko asia siis selvä? Sinä seuraat minua ja suojaat selustani." Peter luetteli vielä kertaalleen Gregille suunnitelman yksityiskohdat. Hän vilkuili hermostuneena vuoroin lasi-ikkunoista sisälle toimistotaloon, vuoroin kelloaan. He olivat aikailleet liian monta tuntia, ilta oli jo laskeutumassa kaupungin ylle.

Greg nyökkäsi vain vaitonaisena miehelle, ja testasi vielä kerran aseensa toimivuuden. Tunnelma oli todella kireä, eikä sitä tehnyt yhtään helpommaksi Desiren syrjähyppy Peterin nähden. Oli suoranainen ihme ettei tämä jättänyt pelastusoperaatiota kokonaan hänen vastuullen, hänellä olisi ollut siihen oikein hyvä motiivi.

He kyyristyivät jälleen kerran aulassa olevan viherkasvin taakse ja tarkkailivat mitä siellä seisova mies teki. Hän oli seisonut paikoillaan jo toista tuntia, ja näytti nyt vihdoin uupuvan.

Hänen käännettyä selkänsä miehet tekivät siirtonsa. He juoksivat kovaa vauhtia etuoville ja ampuivat sen lukon säpäleiksi. Aulassa oleva mies hätkähti tuolissaan ja katsoi kauhistuneena ovensuuhun.

"KÄDET YLÖS!" Peter huusi tutun komennuksen ja säntäsi ensimmäisenä sisälle rakennukseen. Greg jäi varmistamaan ovelle, ettei paikalle sattuisi ikäviä yllätysvieraita. Niitä ei näkynyt.

Tiskin takana seisova mies painoi jotain nappia ja istuutui sitten rauhallisesti takaisin tuoliinsa. Hän tarkasteli ovella olevaa kaksikkoa mustien lasiensa läpi ja hymyili ivallisesti.

"Vai yllätysvieraita,niinkö? Vaikkemme olleetkaan varautuneet tällaisiin tilanteisiin, voin kuitenkin hyvin mielin vakuuttaa ettette pääse pomon puheille...elävänä." Peterin kulmat nousivat ylös hämmästyksestä. Kuinka tämä aseeton mies saattoi olla noin ylimielinen ja itsevarma? Hän näytti omistautuvansa työlleen henkensäkin kaupalla.

"Puhu. Missä pidätte Desireä?" Greg käskytti miestä siirryttyään seisomaan Peterin vierelle ase ojossa. "Vastaa josset tahdo päästä hengestäsi."

"Älä luulekkaan että kertoisin teille yhtikäs mitään. Mielummin kuolen!" Mies hymähti ja nosti nenäänsä kohti kattoa. Greg tiesi ettei tässä tapauksessa olisi enää vaihtoehtoja, hälytyskin oli jo annettu eteenpäin. Hän kohotti aseensa ja tähtäsi sillä mieheen. Peter katsoi häntä kauhuissaan ja oli juuri huutamaisillaan kunnes...

...ase laukesi. Istuva mies nytkähti taaskepäin tuolillaan ja jäi sitten roikkumaan niille sijoilleen. Greg oli osunut häntä suoraan otsaan.

Peterin suu jäi ammosen auki, kun hän katsoi vierestä kuinka tyynen rauhallisesti Greg laski aseensa ja jäi tuijottamaan uhriaan. "Oletko JÄRJILTÄSI!?!" Peter parahti viimein kuin pahin shokki oli hälventynyt. "Tapoit hänet! Sinä...sinä aivan varmasti PALJASTIT MEIDÄT MUILLE! Senkin idiootti!" Gregin ilme ei värähtänytkään. "Tapoin hänet koska oli pakko. Muuten meillä olisi yksi ongelma lisää hoidettavanamme. Lähdetään jatkamaan eikä vatvota tätä sen enempää." He lähtivät liikkeelle katselleen ja kuulostellen ympärilleen ja sivuuttivat vertavaluvan raadon katsomatta enää siihen päinkään.

"Tässä sen näkee, mikä ero poliisilla ja palkkasoturilla oikein onkaan. Tule perässäni, niin säästytään enemmiltä kuolonuhreilta." Peter puhui hiljaisella äänellä heidän kavutessaan rappusia seuraavaan kerrokseen. Kaikkialla vaikutti hiljaiselta.

"Tajuatko, että heitä pitää kuulustella, ennen kuin päätämme mitä teemme. Et voi noin vain ampua jokaisen vastaantulijan." Greg pyöräytteli silmiään miehen läksytykselle. Hän tekisi niin kuin oli tottunut tekemään, eikä mielistelisi tuota miehenretkua millään lailla. He olivat tässä yhdessä vain yhden asian takia, joka tarvitsi kipeästi heidän apuaan.

"Seis" Peter suhahti yhtäkkiä kun he olivat saapuneet neljänteen kerrokseen. Greg jähmettyi niille sijoilleen ja hivuttautui sitten miehen vierelle seinää vasten.

"Emme ole yksin. Täällä on joku muukin." Peter muodosti sanat liki ääneti huulilleen. Gregin hengitys tiivistyi jännityksen myötä. Huoneen toisesta päästä kuului rahinaa.

Peter hivuttautui aivan nurkan luokse ja kurkisti siitä varovasti. Hän kavahti välittömästi taaksepäin. Siellä tosiaan oli joku.

"Näin sinut!" Matala miehen ääni huudahti. "Tulkaa pois sieltä, ja laskekaa aseenne." Mitään ei tapahtunut. Peter ja Greg pidättivät hengitystään ja olivat liikkumatta paikallaan.

"Hyvä on." ääni jatkoi ja Peter näki sivusilmällään kuinka tämä otti varovasti askeleita lähemmäs heidän kulmaansa. "Voimme tehdä tämän näinkin, kerta itse päätitte. Lasken kolmeen, ja sen jälkeen ammun teidät. Toivottavasti olette valmiina." Greg vilkaisi Peteriä pelokkaana, mutta tämä vain levitti pienen hymyn kasvoilleen. He eivät luovuttaisi näin helposti.

"Selvä, lasken jo." mies totesi ja aloitti laskemisen ase ojossa edessään. "Yksi..." hän ehti aloittaa ennen kuin huomasi yllätyksekseen jonkun liikahtavan nurkan takaa.

"Älä koskaan kerro vastustajallesi mitä aiot seuraavaksi tehdä." Peter totesi pompatessaan piilostaan suoraan miehen eteen osoittaen aseellaan tätä.

He laukaisivat aseensa, ja miehet toivoivat parasta. Jos Peter olisi sekunninkin sadaosan verran liian hidas, hän saisi itse luodista...

Heidän onnekseen hän oli nopeampi. Heitä uhkaillut mies kouristeli vielä hetken ennen kuin hänen ruumiinsa antoi periksi ja hän jäi elottomana makaamaan maahan.

Peter katsoi hengästyneenä vastustajaansa ja kiitti mielessään sitä että sai pitää henkensä.

"Se siitä, eiköhän jatketa matkaa?" mies totesi kun Greg astui esiin piilosta hänen luoksensa. He olivat nyt tasoissa, kummallakaan ei ollut sanomista toisen toiminta-tapoihin. Desiren pelastautuminen näytti entistä todennäköisemmältä.

 

XXXX

 

Miehet olivat ihmeissään, miten helposti he olivat päässeet ylimpää kerrokseen. Heidän tielleen ei ollut osunut ensimmäistäkään agenttia niiden kahden tapetun jälkeen. Ilmeisesti heidän vastustajansa ei ollut varautunut vastarintaan ollenkaan. Oli silti oltava varuillaan, sillä ala-aulassa ollut agentti oli lähettänyt muille kollegoilleen hätäviestin noin viisitoista minuuttia sitten. Greg ja Peter astuivat Desiren vanhaan toimistohuoneeseen sangen varomattomasti, ja ennen kuin he ehtivät perääntyä, heidät oli jo huomattu.

"KUKA SIELLÄ?!" vähän matkan päässä ikkunassa seisova mies jyrähti kuullessaan askelia ja kääntyi salamannopeasti ympäri.

Hän tarttui pöydällä olleeseen aseeseensa ja kääntyi sitten miehiin päin.

"Tunkeilijoilta PÄÄSY KIELLETTY." hän ehti todeta ennen kuin laukaisi aseensa. Miehet eivät ehtineet edes kohottaa asekättään ylös.

"VARO!" Greg huusi ampumalinjalla olleelle Peterille ja syöksyi tämän eteen suojaksi. Luoti osui ja upposi johonkin.

Peter katsoi kauhuissaan, kuinka hänen turvanaan ollut Greg menetti tasapainonsa, ja lysähti selälleen huoneen lattialle. Ampujan suupielet nykivät mielihyvästä. Jokin napsahti Peterin päässä ja hän veti oman aseensa esille.

"Naurusi loppuu tähän."

Kuului laukaus. Kuului toinenkin. Ja vielä kolmas.

 

XXXX

 

Valkyre oli hätkähtänyt tuolillaan kuullessaan laukauksen kauempaa rakennuksesta. Hän oli rauhallisena istuskellut ja odottanut, että voiteen esivalmistelut olisivat valmiina. Kone hänen takanaan hyrräsi edelleen rauhallisesti. Mies nousi seisomaan näytti miettivän mitä tekisi. Ääni oli selvästi saanut hänet hermostuneeksi syystä tai toisesta, ja Desire aikoi käyttää hänen pelkoaan hyväkseen.

"Mitä nyt? Onko täällä kenties kutsumattomia vieraita, kun tuolla lailla säikyt?" Hän kysyi ääni ivaa täynnä jo nojasi lasikaapin seinää naurahtaen. "Näyttää siltä ettei tämä kuulu suunnitelmiisi."

"Ole hiljaa asioista, jotka eivät sinulle kuulu millään tavalla." Valkyre murahti takaisin ja käveli kohti huoneen ovea.

"Jos kukaan tänne sattumoisin eksyisi, hän saa kokea yllätyksen." Valot sammuivat .

 

XXXX

 

Peter asetti haavoittuneen Gregin nojaamaan tuolia vasten ja hälyytti poliisipartion ambulansseineen paikalle. Hän ei halunnut menettää enää yhtää enempää ihmishenkeä, ja sankaria leikkiminen yksinään oli hengenvaarallista. Varmistuttuaan että puolitajuissaan oleva mies pysyi paikallaan, hän avasi odotusaulasta pois vievän oven. Se ei ollut lukossa.

Hänen edessään avautui hämärä toimistohuone, joka oli varsin epätavallinen.

"Tai sitten sen omistajalla on jonkin sortin vimma vanhanaikaista sisustusta kohtaan." Peter totesi ja tarkkaili ympärilleen. Missään ei näkynyt ketää, eikä huoneesta johtanut yhtään ovea minnekkään. Miksi rakennus oli kuitenkin niin tarkasti vartioitu?

Istuttuaan tietokoneen äärelle hän sytytti pöydällä olevan lampun nähdäkseen paremmin. 

Klikkailtuaan kahden minuutin verran koneella, mies totesi ettei sieltä löytyisi mitään apua. Hänen olisi löydettävä ratkaisu jostain muualta.

Aivan kuin joku olisi kuullut hänen päänsisäisen avunhuutonsa, huoneen seinään nojaavan peilin takaa kuului naputusta. Peter pomppasi pois tuolilta kuunteli tarkkaavaisena, josko naputus kuuluisi uudelleen. Niin ei tapahtunut.

Ote aseen kahvassa tiukkeni. Hän odotti hetken paikallaan, odottaen että joku ryntäisi seinän läpi. Oli aivan hiljaista.

"Ei tässä sitten mikään auta. Kerta sinä et tule minun luokseni, täytyy minun tulla sinne."

Hän astui hieman epäröiden eteenpäin kohti peiliä, ja oli aivan varma että törmäisi pian siihen.

Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla peili tuntuikin olevan kuin ilmaa, ja Peter käveli suoraa sen läpi pimeyteen. Hän asetti sormensa jo valmiiksi liipasimelle.

Huoneessa peilin toisella puolella oli aivan pilkkopimeää. Mies ei nähnyt sen enempää eteensä, kuin takaa tulevat valonsäteet antoivat myötä. Hiljaisuus kävi ahdistavaksi, ja hän päätti kokeilla onneaan. Ehkä Desire olisi täällä hänen kanssaan, aivan yksin. "Desire!? Oletko täällä?" Ääni kaikui huoneen seinillä.

"Peter!" kuului jonkun huudahdus pimeydestä. Desire paiskautui koko voimallaan lasia vasten niin että kumisi, ja yritti käsiään paukuttaen saada katsekontaktin mieheensä. "Peter, VARO!"

Ovi Peterin takana paukahti kiinni paljastaen sen takana seisseen henkilö. Desiren varoituksista huolimatta mies ei ehtinyt välttää vaaraa.

"Tervetuloa." Valkyren ääni kuulosti aavemaiselta. "Valitettavasti visiittisi ei kestä kovinkaan kauaa."

"Ei, jätä hänet rauhaan! Anna hänen mennä!" Desire rukoili miestä ja yritti kaikin voimin päästä pois vankilastaan. Hän joutui kuitenkin katsomaan avuttomana vierestä, kuinka Valkyre hyökkäsi pimeässä hapuilevan Peterin kimppuun ja sulki lopulta kyyneleiset silmänsä.

Peterin vertahyytävä huuto hiljeni melkein yhtä pian kuin alkoikin, ja lopulta hänen kurkustaan lähti enää muutama hiljainen kuolonkorina. Valkyren vapautettua kätensä miehen kurkulta, tämän eloton ruumis mätkähti kovalle kivilattialle. Desire voihkaisi lasikaapissaan ja puristi silmiään tiukemmin kiinni. Hän oli iloinen siitä ettei nähnyt tapahtumia, ainoastaan kuuli ne.

Valkyre kiiruhti sytyttämään valot takaisin päälle, jotka paljastivat äskeisen kamppailun lopputuloksen. Peter makasi maassa liikkumattomana, ja mies tarkasti vielä lopputuloksensa potkaisemalla tätä sääreen. Ruumis ei liikahtanut mihinkään.

"Liian monia keskeytyksiä, Luna käy jo kärsimättömäksi." hän totesi ja katsoi vihaisena kutsumatonta vierastaan. Kone lakkasi sillä sekunnilla hurisemasta.

"Nouse ylös! Ja lakkaa nyyhkimästä! Olen saanut tarpeekseni tästä sirkuksesta, on toiminnan aika."

"Olen samaa mieltä." ääni hänen takaansa totesi katkonaisesti. Desire näki miten Valkyren silmät laajenivat hämmästyksestä.

"Greg..." nainen sydämessä sykähti jokin kun hän näki miehen seisovan huojuen huoneen toisella laidalla. Tämä oli yltäpäältä veressä ja hengitti raskaasti. Varlkyrekin oli kääntynyt mieheen päin ja tuijotti häntä vihaisena.

"Ääh, pane se ase pois. Älä osoittele sillä." hän pyysi Gregiltä ja viittilöi tätä laskemaan kohottamansa aseen. Gregin huulilla käväisi hymy.

"Liian myöhäistä." hän vain totesi ja veti liipaisimesta. Valkyre lankesi polvilleen.

"Kirotun....ihmiselämä.....se on niin...helposti...haavoittuvainen.." hän kakoi henkeä tyhjentyvästä keuhkostaan. "Olin niin...lähellä...saavuttaa...kuolemat ---"

Miehen lause jäi kesken hänen lysähdettyään lattialle. Desire käänsi inhoten katseensa pois hänestä ja pyysi Gregiä avukseen.

"Mene...kauemmas." mies läähätti polvistuttuaan naisen vierelle lasin toiselle puolelle.

"Peitä kätesi ja korvasi, tästä ei tule kaunista jälkeä." Nainen teki työtä käskettyä ja siirtyi lasikaapin toiseen päähän. Greg laukaisi aseensa kohti kaappia ja ampui aseellaan useita kertoja. Lasi säröili entistä enemmän joka laukauksen jälkeen, kunnes se tarvitsi enää viimeisen iskun hajotakseen tuhansiksi palasiksi.

Miehen yrittäessä lyödä aseen kahvalla lasia, hän tunsi kuinka maailma sumeni silmissä, ja hän kaatui selälleen lattialle. Desire kuuli pahaa enteilevän kumauksen ja avasi silmänsä kauhuissaan.

"GREG! OLETKO KUNNOSSA?" hän huudahti muttei saanut vastausta. Lasi rikkoutui korkokengän iskusta ja nainen ryntäsi miehen luokse hädissään. Greg oli lakannut hengittämästä.

Desire tunnusteli miehen pulssia sydämen kohdalta ja kaulalta, mutta turhaan. Mies oli sulkenut silmänsä ja näytti nukkuvan rauhallista unta. "Greg kiltti...herää!" nainen pyysi anelevasti monta kertaa ja yritti ravistella miestä hellästi.

"Ole kiltti äläkä jätä minua..."

"Älä jätä minua toista kertaa..."

Alhaalta kaukaa kuului poliisiautojen pillien ulvontaa. Desire tunsi poskillaan vierivät kuumat kyyneleet ja katsoi avuttomana ympärilleen. Lattialla makasi kolme elotonta miestä. Hän oli aivan yksin. Tässä olisi hänen tilaisuutensa.

Nainen tarttui suojelevasti kaulallaan roikkuvaan avaimeen. Hän päätti käyttää sitä nyt.

Luna ei kukistuisi hänen elinaikanaan, se oli tullut selväksi. Nainen oli liian viekas ja vaikutusvaltainen, tässä tarvittiin enemmän apuvoimia ja tietoa avuksi, ja niitä hän aikoisi kerätä lapsiaan varten. Tämä taistelu jäisi heidän vastuulleen.

Desire kohotti katseensa päättäväisenä kohti edessään olevaa ovea, ja jätti miesten ruumiit taaksensa. Hän surisi heitä vielä myöhemmin, nyt tärkeysjärjestyksessä oli yksi asia ennen sitä.

Pelastautuminen. Aivan sama minne, kuitenkin mahdollisimman kauas Lunasta, ettei tämä löytäisi naista uudelleen yhtä helposti.

"Ole kiltti, ja vie minut pois täältä."

nainen pyysi ovelta ennen kuin avasi sen. Sitten hän hävisi varjoihin.

 

XXXX

 

"AAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGHHHHHHH!"

Kadotettujen Linna täyttyi Lunan vihaisista huudoista hänen raivotessaan valtaistuinsalissaan. Kalmasoturit olivat käyneet hänen puolestaan Valkyre Landonin laboratoriolla poliisien ja palokunnan lähdettyä, ja saanut tietoonsa ettei eloonjääneitä ollut. Lisäksi Desire avaimineen oli kadonnut taivaan tuuliin. "Kirottua! Arvasin ettei siitä torvelosta ollut mihinkään. Pidän huolen, että tällä kertaa sijoitan hänet huonon työnsä vuoksi alimpaan Helvettiin. Katukoon siellä sitten epäonnistumistaan." Valkyren sielu oli automaattisesti palannut takaisin Lunan luokse, olihan hän alun perinkin pahamaineisten ihmisten tavoin ansainnut paikkansa sieltä. Mies oli pyytänyt armoa, sitä saamatta, ja huutanut tuskissaan Kalmasotureiden raahattuaan hänet pois naisen näkyvistä.

Luna ei kiroamiseltaan huomannut kuinka joku astui sisään huoneeseen.

"Rauhoitu, kultaseni." mies tyynnytteli naista ja tarttui tätä hellästi käsivarresta. "Saamme toisen tilaisuuden, kunhan löydämme hänet."

"Tulin kertomaan, että poikamme tilanne on edistynyt. Hän liikutti juuri kättänsä, muttei vielä avannut silmiään. Olemme saaneet häneen elämää." Lunalle tämä oli varsin mieluinen uutinen, ja hänen jännittynyt vartalonsa rentoutui.

"Mahtavaa! Sentään joku menee niinkuin on suunniteltu. Mene, ja käske kaikkien etsiä Desire Eternity ja kaikki hänen mahdolliset sukulaisensa, ja TUHOTKAA heidät. Haluan sen avaimen, ja pian."

 

XXXX

 

Merenranta. Aaltojen kohina. Suolainen ilma ja kirkuvat linnut. Tänne minä olen päätynyt, ja tänne rakennan kotini. Näin olkoon.

Enkä ole yksin. Osa Gregistä on kanssani koko loppuelämäni ajan.