Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 18. helmikuu 2018

Legacy Eternity - Etusivu

"Käytä avainta viisaasti, sillä se avaa sinulle tien vain kerran"

Ikuisuuden Valtakunnasta karkoitettu Helvetin Valtiatar Luna aloittaa kostoretken sisartaan Sunia ja tämän jälkipolvia vastaan. Hänen päämääränään on anastaa perintöavain, jonka avulla hän murtaisi suojamuurin Taivaan Valtakunnan ympäriltä. Tuhottuaan muut mahdolliset valtaistuimen perijät, hän hallitsisi kuolleiden lisäksi myös kaikkea elävää.

Eternityt joutuvat siis kamppailemaan esi-tätiään ja tämän kätyreitä vastaan samalla kun etsivät kadonneita Arkkienkeleitä. Saatuaan kokoon kaikki seitsemän, Eternityt pystyisivät viimein haastamaan Lunan taistelussa, ja lunastaa paikkansa Taivaan valtakunnassa.

-------------------------------------------------------------------------------------------

64. osa julkaistu.

Tarina on saatu päätökseensä!

xTm0F6C.png

-------------------------------------------------------------------------------------------

11.2.2018

Osa 62. ja 63. valmis!

qdwn6vh.png

Y4g3tXz.png

-------------------------------------------------------------------------------------------

4.2.2018

61. osa julkaistu!

-------------------------------------------------------------------------------------------

28.1.2018

Kaikki viimeisten osien kuvat on muokattu.

+ Muutamien osien kuvat on ladattu uudelleen, kiitos trukkis kun huomasit niiden näkyvän huonosti!

-------------------------------------------------------------------------------------------

19.1.2018

Tarinan kaikki kuvat on kuvattu! Tarina päättyy 64. osaan.

-------------------------------------------------------------------------------------------

27.12.2017

Osa 60. on julkaistu!

-------------------------------------------------------------------------------------------

26.12.2017

Kaikki tähän asti ilmestyneet osat ovat tänään palautettuna. Aloitan uusien tekstien kirjoittamisen kahteen uuteen osaan, jotka on jo kuvattu aiemmin.

-------------------------------------------------------------------------------------------

15.12.2017

Sadepäivä is back, ja niin ovat Eternitytkin!

LINKITÄN KUVIA UUDELLEEN VANHOIHIN OSIIN HILJALLEEN TALVEN AIKANA. En koske alkuperäisiin teksteihin, vaikka ne kaipaisivatkin mielestäni päivitystä, jotta tarina pysyy alkuperäisessä muodossaan.

 

sunnuntai, 18. helmikuu 2018

64. Syntisi anteeksi annetut

xTm0F6C.png

Tässä sitä ollaan, Eternityjen viimeisen osan äärellä. Paljosta ei lopulta ollut kiinni, ettenkö olisi saanut tarinaa tehtyä loppuun jo vuosia sitten. Valitettavasti siihen aikaan innostus oli kuitenkin nollissa, eikä yhdenkään osan kuvaaminen, muokkaaminen saatikka kirjoittaminen tuntunut hyvältä. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita tästä 9 vuotta kestäneestä matkasta. On ollut ilo tehdä tarinaa teidän kanssa ja teille!

 

 

TkAXZ8Q.png

Spector romahti polvilleen Miseryn eteen. Hän oli samaa aikaan helpottunut tämän näkemisestä, että häpeissään siitä mitä oli jättänyt kertomatta tälle.

“Olen pahoillani, tiedän että jätin paljon asioita kertomatta. Mutta halusin suojella sinua.”

“Suojella minua? Keneltä? Itseltäsi vai äidiltäsi?” Misery kysyi ilmekään värähtämättä. Spector näki kuitenkin hänen poskiaan pitkin vierivät kyyneleet.

yRfEx7I.png

“Halusin suojella sinua kaikelta.” mies vastasi, ja tajusi todellakin tarkoittavansa sitä. “Olet viaton, ulkopuolinen henkilö tässä mielettömäksi paisuneessa sukutaistelussa. Jos olisin tajunnut asioiden laidan aiemmin, niin olisin lopettanut äitini sodan jo aikoja sitten.”

51Ag8Op.png

“Olet kuitenkin ollut itse osallisena vainoihin vuosisatojen ajan.” Misery osoitti syyttävällä sormellaan Spectoria. “Mikä muka yhtäkkiä sai sinut muuttamaan mielesi ja vaihtamaan puolelleni?”

“Se olit sinä.” mies vastasi totuudenmukaisesti. “Ja osaksi myös Ted. Hän herätti puuttuvat tunteeni eloon.”

YKVsArd.png

“Ted?” Misery toisti pojan nimen hämmennyksen vallassa. “Missä sinä olet hänet tavannut?”

“Tapasin hänet onnettomuusiltana tyhjyyden välitilassa, ja söin hänen sielunsa.” Spector totesi ja näki naisen tyrmityneen ilmeen. Hän jatkoi välittömästi kertomalla, että Luna oli repinyt Tedin sielun irti hänen sisältään edellisenä päivänä.

“Missä hän nyt on?” Misery kysyi ja näytti siltä, ettei uskonut puoliakaan miehen kertomuksesta.

9YvJ4Mq.png

“Äitini päästi Tedin sielun ilmeisesti vapaaksi, ja se leijaili ilmeisesti takaisin tänne tyhjyyden välitilaan.” Spector jatkoi ja alkoi pälyillä ympärilleen. “Uskon, ettei hän ole lähtenyt kauas luotani.”

Samassa, kuin vastauksena miehen oletukseen heidän lähellään syttyi kirkkaan keltainen valo. Valo leijaili holtittomasti tyhjyydessä, kuitenkin vääjäämättä lähentyen.

qfJGq4Q.png

0XenJXW.png

V1GeQgu.png

Spector ja Misery katsoivat hiljaisuuden vallitessa, kuinka valo kirkastui kirkastumistaan, ja sen sisäkehään muodostui hiljalleen muodon ääriviivat. Muoto selkeni nopeasti näkyväksi, ja pian kaksikon edessä seisoi tuttu hahmo: Ted

5drY0TT.png

“O-oletko se todella sinä Ted?” Misery kysyi epäuskoisena kuin haluten varmistaa että näki oikein. Ted avasi silmänsä ja räpytteli niitä hetken kiivaasti tottuakseen ympäröivään valoon. Hän katseli hetken ympärilleen, kunnes hänen katseensa kohtasi Miseryn kanssa.

“Misery?” he näyttivät molemmat yhtä yllättyneiltä tilanteesta, ja hetken seisottuaan paikoillaan miettien mitä seuraavaksi, he ryntäsivät syleilemään toisiaan.

a3IEpkj.png

“Miten sinä siinä olet?!”

“Samaa voisi kysy sinulta! Niin ihana nähdä!”

“Minulla olisi niin paljon kerrottavaa sinulle. Niin paljon kiitettävää.”

Kaksikko rutisti toisiaan pitkän aikaa samalla kiivaasti keskustelleen. Misery ei voinut uskoa pystyvänsä taas koskettamaan Tediä, ja kertomaan hänelle kuinka kiitollinen oli tämän sydämestä. He unohtivat hetkeksi keskuudessaan yhä olevan Spectorin, kunnes Ted yhtäkkiä irroitti otteensa Miserystä ja etsi katseellaan miehen näköpiiriinsä.

3aBlYm2.png

BC6ZFkL.png

“Sinä!” Ted sihisi hampaidensa välistä kauempana rauhallisesti paikallaan seisovalle Spectorille. “Yritit tappaa Miseryn moneen otteeseen! Jos en olisi ollut estämässä sinua niin...niin..”

Misery seisoi hiljaa Tedin takana, ja kuunteli tyrmistyneenä tämän paljastuksia.

ci0xsBE.png

“Se on totta.” Spector myönsi edelleen suoraan kaiken mistä häntä syytettiin. Totuuden kertominen tuntui yhtä aikaa sekä pahalta että helpottavalta. Hän oli liian kauan pitänyt asioiden oikean laidan itsellään.

“En kiellä, ettenkö olisi yrittänyt tappaa Miseryä. Haluan kuitenkin kiittää sinua, että estit minua ja annoit minun tutustua häneen. Sen lisäksi, että suojelit häntä, annoit minulle jotain korvaamattoman arvokasta. Annoit minulle minun tunteeni.” mies kosketti rinnassaan vakaasti sykkivää sydäntään. “Jos se ei ole liikaa pyydetty, haluaisin jutella vielä kerran hänen kanssaan kahden.”

Ted tuijotti vihaisena ja epäileväisenä Spectoria, mutta astui hetken kuluttua syrjään tämän ja Miseryn välistä.

oHtoEC3.png

Misery hieroi käsiään hermostuneena. Hän oli kuunnellut tarkkaan kaikkea mitä Spector ja Ted olivat puhuneet keskenään, eikä selvästi osannut enää muodostaa lopullista mielipidettään tilanteesta.

“Misery...” Spector huokaisi ja aloitti ennen kuin nainen ehti avata suunsa sanoakseen jotain. “Olet kaunein enkeli mitä olen koskaan nähnyt. Haluan sinun tietävän, että rakastan sinua koko sillä pahuuden täyttämällä sydämellä, mitä minulla on.”

WjnAcRz.png

Misery katsoi hämillään takanaan seisovan Tedin suuntaan, kuin tarkistaen miten Spectorin tunnustus oli vaikuttanut tähän. Ted väläytti hänelle lyhyen hymynpilkahduksen, joka sai naisen entistä enemmän hämilleen. Hän ei ollut vieläkään ehtinyt sanoa mitään ääneen, kun Spectorin hellä ote tarttui jo häntä olkapäästä.

rBtGQTW.png

“Kas tässä.” Spector ujutti jotain Miseryn käsiin ja nainen katsahti alaspäin. Hänen käsillään lepäsi jälleen kerran muotoaan muuttanut Eternityjen sukuavain.

“Se kuuluu sinulle, nyt kun äitini ei enää hallitse sitä.” mies jatkoi ja katsoi vakavana Miseryä suoraan silmiin. “Avaa ovi, ja anna kaikkien päästä viimein Taivaaseen. He ovet odottaneet tätä hetkeä niin kauan.”

Tpx0Br2.png

Misery nyökkäsi hiljaa, ja Spector kääntyi kannoillaan lähteäkseen.

“Minne oikein menet?” nainen huudahti viimein ääneen. Hän puristi avainta rintaansa vasten ja katsoi alati etääntyvän Spectorin selkää.

“Palaan Manalaan. Tehtäväni avaimen luovuttamisen ja sinun takaisin saannin osalta on täyttynyt.”

Misery empi hetken lähteäkö miehen perään, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Hän tiesi, että Taivaan porttien aukaisu oli hänen tärkein tehtävänsä tässä kohtaa.

C3L0ldn.png

Spector vannotti itseään kääntymästä enää Miseryn ja Tedin puoleen. Hänen kasvoaan pitkin vieri yksi musta kyynel.

a7rlwbG.png

“Misery.” paikalleen jäänyt Ted käänsi naisen ympäri ja kietoi syleilyynsä. “Olet ollut koko elämäsi käsittämättömän vahva, mutta nyt sinun ei tarvitse esittää sitä minulle.”

Misery tunsi poskilleen lehahtavan kuumotuksen. Siitä oli lähes ikuisuuden verran kun he viimeksi olivat olleet näin lähekkäin toisiaan.

“Mitä oikein tarkoitat?” nainen kysyi ihmeissään ja katsoi Tedin surullisen kaihoisia silmiä.

“Tiedän, ettemme me ole sielunkumppaneita, Misery. Sinun sydämesi kuuluu hänelle. Mene siis.”

4dmIpzG.png

Ted sulki Miseryn vielä viimeiseen suudelmaan, ja rutisti tätä kuin sanattomasti kertoen hyvästinsä. Kuumat kyyneleet valuivat pitkin Miseryn poskia, ja hän tiesi miehen olevan oikeassa. Hiljalleen Tedin ote naisen ympärillä hölleni ja huulet irtosivat toisistaan. Mies ikäänkuin lipui pois.

TICzI6Z.png

SRs8aZQ.png

xcsnd8r.png

“Ted, minne si--”

“Mene.” Ted keskeytti Miseryn ja katsoi tätä vielä kerran hymynkare huulillaan. Hänet ympäröivät tummansiniset valonsäteet, jotka nopeasti ilmaisivat miehen sisäänsä ja hajoittivat tämän pienen pieniksi kristallikiteiksi.

GuShNmr.png

H1Ls2Mm.png

Misery katsoi äänettömänä päällensä satavaa kristallipölyä. Ted oli lopullisesti poissa. Kiteet tarttuivat naisen hiuksiin ja vaatteisiin, ja loivat oudon, kalvakaan valon hänen ympärilleen. Miseryn jalat nousivat äkisti mustalta alustalta ja hän tunsi pian leijuvansa tahdottomasti ilmassa.

Kalvakka sininen valo loisti hänen ympärillään yhä kirkkaammin, ja pisteli hänen ihoaan kuin talvipakkasen purema. Misery yritti suojata itseään pistelyltä käpertymällä pieneksi palloksi, mutta olo ei helpottunut siitä yhtään. Valo kirkastui kirkastumistaan, kunnes se viimein imaisi naisen sisäänsä.

“Jos tämä on minun loppuni, olkoon niin.” Misery mietti mielessään, ja sulki silmänsä.

2vFZnVm.png

Hetken sadasosan ajan pimeyttä valaisi äänetön räjähdys.

KdhHOvk.png

Misery hengitti raskaasti ja piti silmiään edelleen visusti kiinni. Hän tunnusteli ympäröivää tilaa, mutta ote ei tarttunut mihinkään. Sormet olivat vielä paikoillaan ja ne hinkkasivat toinen toisiaan naisen heilutellessa käsiään.

“Olenko edelleen olemassa...?”

fQnkgtH.png

“Mitä oikein tapahtui...?”

MVBhPoB.png

“Mikä tuo kahahdus oli...?”

FeIf9cI.png

“Mikä oikein olen...?”

skP9vv2.png

Misery avasi silmänsä, ja katseli itseään hämästyneenä. Hän tunsi olevansa kuin uudestisyntynyt, täynnä energiaa ja ennenkokematonta voimaa. Hänen selässään kahisivat suuret, valkoiset siivet, joiden sulat kiilsivät ympärillä leijailevien sielujen valossa. Nainen ihasteli uutta olemustaan hetken aikaa, kunnes ajatukset palasivat kesken jääneen tehtävän pariin. Hänen olisi aika vapauttaa kaikki.

 

 

OOOO

 

 

aUaGcT9.png

Spector laahusti hitaasti kohti Manalan suuntaan. Hän ei ollut aivan varma oikeasta suunnasta, mutta päätteli leijailevien sielujen hiljalleen vähentyessä ympäriltään matkaavansa kohti määränpäätään.

Mies huokaisi raskaasti ajatellessaan taaksensa jäänyttä mahdollisuutta. Hän oli suorittanut tehtävänsä, tunnustanut tunteensa ja joutunut lähtemään tyhjin käsin. Ainakin hän tiesi Miseryn olevan turvassa, hyvässä käsissä, ja takaisin sukunsa etuoikeutetussa asemassa Taivaan Valtiattarena.

IuA8vCv.png

Spector pysähtyi äkisti, ja katsahti taakseen. Hän oli kuulevinaan jonkun huutavan nimeään pimeyden keskellä.

“Hourailet omiasi, ei siellä ketään ole.” mies vakuutti itselleen ja jatkoi matkaansa.

Sitten ääni kuului toisen kerran, nyt hieman voimakkaammin.

“Misery?” Sinäkö siellä?” mies huusi pimeyteen. Oli hetken aikaa aivan hiljaista, kunnes vastaus kajahti hänen korviinsa.

“Spector!”

“Olen täällä, seuraa ääntäni.” Spector huudahti pimeyteen, ja tunsi sydämensä hakkaavan kiivaasti. “Misery, olen täällä!”

LBAGj2q.png

Eikä aikaakaan, kun valkoinen enkeli laskeutu hänen eteensä ja painoi itsensä miehen vankkaan syleilyyn.

“Löysinpä sinut.” Misery huohotti yrittäen tasata hengitystään. Hän oli käyttänyt ensimmäistä kertaa siipiään lentämiseen.

“Mitä oikein teet täällä? Sinunhan piti mennä portille.”

“Tiedän, mutta en aio mennä ilman sinua.”

“Misery, sinun täytyy. Vain toinen meistä voi astua Taivaan Valtakuntaan. Toinen sukulinja pitää yllä Manalan Valtakuntaa, niin se on aina ollut.”

“Ehkei sen tarvitse olla niin.”

“Mitä tarkoitat?”

Misery toivoi onnistuvansa matkalla päähänsä pälkähtäneen ajatuksen avulla.

ZXUms27.png

“Spector, en halua tietää mitä kaikkia kauheuksia menneisyydessämme on tapahtunut. Haluan vain ajatella tulevaisuutta sinun kanssasi.” nainen totesi katsoen jäänsinisillä silmillään syvälle Spectorin omiin. “Mihin ikinä oletkaan syyllinen, annan sinulle kaikki syntisi anteeksi. Annan teille kaikille, jotka asutte Manalassa. Minun armoni ja rakkauteni...se on nyt myös osa teitä.”

O0OpzCZ.png

Misery veti Spectorin kauan janoamaansa suudelmaan. Hän tunsi miehen vahvan otteen ympärillään, ja kuinka tämä suorastaan tärisi jännityksestä.

USwOJlk.png

WL2O4oF.png

Samassa Spectorin ote irtautui Miserystä, ja he kimposivat molemmat kauas toisistaan. Spectorin lävisti sadat kirkkaat valonsäteet, jotka täyttivät koko pimeyden tilan. Misery katsoi järkyttyneenä kauempaa, kuinka mies kouristeli valojen purskahdellessa hänestä ja tunsi olonsa voimattomaksi. Hän ei tiennyt mitä oli saanut aikaan, kai kuinka estää sen.

Samassa hän kuuli korvissaan pauhaavan huminan, joka koveni kovenemistaan saaden voimaan hänet pahoin. Misery yritti lukita korvansa käsillään, mutta humina vaan yltyi. Joka puolella säteili kirkkaita valonsäteitä, ja sielunvalot kimpoilivat ilmassa kuin riivattuina. Misery yritti sulkea tapahtumat ympäriltään laittamalla silmänsä hetkeksi kiinni. Mitä hän olikaan mennyt tekemään?

dRkdKmS.png

“Ole kiltti ja saa tämä loppumaan....”

nJr2F9E.pnggbGcNoc.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.png

d1RDlZe.png

Misery heräsi pitkän ajan kuluttua tuntien päässään heittävän edelleen. Huumaavan kova pauhu oli hiljentynyt, ja mustaakin mustempi tyhjyys oli vaihtunut siniseen kirkkauteen. Misery ei tarkalleen tiennyt mitä oli oikein tapahtunut, mutta varmaa oli ettei hän enää roikkunut tyhjyydessä maailmoiden välillä.

2PvxA9E.png

Hän oli tullut Taivaan Valtakuntaan. Siinä naisen edessä, vihreiden niittyjen ja tuulessa huojuvien pajujen keskellä se kohosi, Ikuisuuden Linnake. Misery ei osannut tarkkaan kertoa, mistä hän tunnisti rakennuksen, mutta jokin sen näkemisessä sai hänet tuntemaan yhteenkuuluvuutta tähän maagiseen paikkaan.

hlGpxjE.png

HF7eeFs.png

Nainen käveli uteliaana linnakkeen pihapiirissä, ja huomasi kauempana joukkion yhtälailla valkeisiin pukeutuneita hahmoja. He näyttivät hämmästelevän niin itsensä kuin toistensakin ulkonäköä ja räpyttelivät siipiään hämmennyksen vallassa.

Misery tajusi pian, että he olivat luultavasti osa hänen Manalasta vapauttamiaan demoneja, jotka nyt olivat muuttuneet enkeleiksi. Se sai hänen sydämensä pamppaileemaan taas kiihkeästi, sillä silloinhan se tarkoittaisi että...

1W3ekPb.png

“Teidän Korkeutenne.” keskimmäisen enkelin ääni palautti Miseryn takaisin maan pinnalle. “Haluamme nöyrästi osoittaa teille kiitoksemme.”

Misery vannotti ettei kolmikon tarvitsisi kumarrella hänelle.

“Enhän minä ole muuta kuin...”

“Olette Taivaan Valtiatar. Tottakai kummarramme teille.” mies selvensi Miserylle kuin tämä ei olisi ymmärtänyt oikeutettua asemaansa. Sen jälkeen hän jäi tuijottaman naisen olkapään ylitse jonnekin kaukaisuuteen.

ljW6zOa.png

“Mikä hätänä.” Misery kysyi nähdessään miehen hymyn hyytyvän, ja muidenkin enkelten tuijottavan samaan suuntaan.

“Valtiatar, tuolla kauempana.” mies aloitti ja nosti kätensä osoittaakseen kohdetta. “Joku makaa liikkumatta pihamaalla.”

Misery kääntyi hitaasti ympäri, ja kiinnitti itsekin huomionsa kauempana makaavaan hahmoon.

T6lUscf.png

Hän juoksi nopeasti hahmon luokse ja kyykistyi tämän vierelle. Sydän pamppaillen hän tarttui mieheksi paljastunutta henkilöä lahkeesta ja nykäisi pari kertaa.

“Hei, herätys.” nainen huhuili hentoisella äänellä. “Oletko kunnossa?”

Ei reaktiota. Misery ei kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi lahkeen nykimistä samalla ääneen puhuen.

“Kuka olet? Mikä on nimesi?”

Samalla hetkellä mies riuhtaisi jalkansa irti Miseryn otteesta, ja nousi varovasti istumaan vihreälle nurmikolle.

FatbkQF.png

“Nimeni on Spector.” mies totesi pnnekkaasti ja katseli edessään seisovaa Miseryä jäänsinisillä silmillään Hänen ihonsa, hiuksensa, vaatteensa ja siipensä olivat vaalenneet ja sarvet tipahtaneet otsalta. Misery ei ollut uskoa silmiään.

wzsKyyu.png

“Spector?” hän kysyi epäuskoisena pompahtaessaan ylös paikaltaan. “Mutta, miten sinä siinä olet? Luulin että kuolit!”

Mies nauroi hänen vastaukselleen ääneen kömpiessään nurmikolta pystyyn. Hän käveli naisen luo ja  ujutti kätensä tämän selän taakse kaapaten syleilyynsä.

1GUgX79.png

“Ehkä kuolinkin. Mutta sinä annoit minulle uuden elämän.” mies hymyili ja silitti Miseryn poskea varovasti. “Uuden elämän sinun kanssasi.”

Miseryn epäröinti ja hämmennys oli laantunut ja hän vihdoin ymmärsi miehen todella seisovan edessään. Hän oli onnistunut suunnitelmassaan.

qBaMyZe.png

“Rakastan sinua, Spector.” Misery tunnusti viimein ääneen ja kurottautui suutelemaan miestä.

IPyKU0O.png

Kaikki oli viimein ohi. Vuosisatoja kestäneet vainot olivat loppuneet, Taivaan portit jälleen avattu, pääsy sinne odottaneilta sieluilta varmistettu sekä pahuus ja hyvyys yhdistetty. Misery tunsi sisällään, kuinka jokin isolta ja raskaalta taakalta tuntuvat tunne olisi viimein helpottanut. Hän oli täyttänyt kaikkien edesmenneiden sukulaistensa odotukset, sekä löytänyt viimein paikan jonne kuului.

QN7F9Jb.png

“Olemme tulleet kotiin.”

sunnuntai, 11. helmikuu 2018

63. Sielun väri

qdwn6vh.png

Heisan taas! En voi oikeasti kuvitella, että tämä on tarinan toiseksi viimeinen osa. Tarina on pian kokonaisuudessaan saavuttamassa 9 vuoden kunnoittavan iän, joten tuntuu helpottavalta saada se pian päätökseensä. Hahmot ja naapurusto on jo tällä hetkellä pakattuna ulkoisen kovalevyn arkisoihin, ja toki simit ovat jaossa jos joku päähenkilöistä kiinnostaa. Sen pidemmittä puheitta vapautan teidät taas osan mukaansa tempaavaan matkaan..

 

 

UGBtrFv.png

Seuraavan kerran kun Spector näki taas ympärilleen, olivat he palanneet takaisin Manalan valtaistuinsaliin. Luna seisoi hänen edessään Miseryn elottoman ruumiin toisella puolella, ja heidän ympärilleen oli kerääntynyt muutamia demoneita.

A6VwU4S.png

“Vihdoinkin, mikään ei enää estä minua avaamasta ovea Taivaiden Valtakuntaan.” Luna naurahti voitonriemuisena, ja katsoi sotasaaliiksi raahaamansa Miseryn hentoa ruumista. “Palvelijat, tehkää enkelinruipelolle mitä haluatte. Tiedän, että olette olleet nälissänne viime ajat poikani hylättyä paikkansa valtaistuimella.”

2ihhCMT.png

Spector kumartui Miseryn ylle, ja toivoi tämän hartaasti avaavan taas silmänsä. Hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi sitä hetkeä, kun hän jätti tämän yksinään ja astui asunnon ovesta ulos Yasminen seurassa.

“Ei.” hän kielsi äitinsä lupauksen ja työnsi liian lähelle tulleen demonin pois.

3B5PYnv.png

“Ette koske häneen!” Mies nousi ylös ja manasi viimeisillä voimillaan suojausloitsun esiin. Hän oli valmiina iskemään kenen tahansa kimppuun joka tulisi liian lähelle häntä tai Miseryä. “Ette koske, tai saatte tuta---”

TZnQrsc.png

“Anna olla jo Spector.” Luna keskeytti jälleen kerran poikansa puheet. “Olet liian heikko ja lisäksi alakynnessä tässä tilanteessa.” nainen levitti kätensä itseään ympäröivien demonien puoleen kuin näyttääkseen kuinka monta heitä oli. “Laske aseesi, ja tule mukaani niin meidän ei tarvitse käyttää voimakeinoja.”

MDtEJLv.png

Spector tiesi äitinsä olevan oikeassa, ja laski hyökkäysvalmiutensa. Luna osoitti kädellään valtaistuinsalin reunalla olevaa ovea, ja käski poikansa kävellä tätä kohden seuraten itse perässä. Nälkäiset demonit kiertelivät hetken Miseryn ympärillä, mutta käskyn käydessä seurasivat Valtiatartaan pois valtaistuinsalista.

Seurue käveli Spectorille entuudestaan tutun peilihuoneen lävitse. Jokaisesta peilistä aukesi uusi ulottuvuus, jonka kautta syntisten sielut saapuivat Manalan majoille. Peilihuoneen perällä seisoi valtava tamminen ovipari, jonka ruosteinen lukko natisi vanhuuttaan ovenkahvasta käännettäessä.

TgIXvqD.png

He saapuivat seuraavaan huoneeseen, jonka kirkkaat seinäkyntteliköt syttyivät itsestään palamaan Spectorin astuttua jalallaan kynnyksen yli kiiltävälle marmorilattialle. Mies tunnisti edessään kohoavan portin, sillä he olivat kertaalleen seisoneet sen edessä äitinsä kanssa. Luna käski palvelijoitaan pitelemään poikaansa kauempana portista, kun hän itse asteli suoraan sen eteen.

KWBVX94.png

“Vihdoin, täällä taas.” Luna puhui kuin portti olisi kuullut hänen sanansa. “Tällä kertaa tulen onnistumaan.”

Nainen sulki silmänsä ja lausui käskynsä:

 

"Lumous nyt poistu maani yltä,

aukaise ovet sen jokainen.

Avautukaa minulle, valitulle,

joka perintönäni vallan saan.

Valaise tie läpi pimeyden,

jota pitkin käyn kotiin kulkien."

 

Luna tunsi taas jännityksen aallon kulkevan selkäänsä pitkin sanottuaan viimeiset sanansa. Hänen kätensä sykkivät kuumottavaa lämpöä, kun hän nojasi kultaisen portin koristeelliseen pintaan. Lämpö säteili niin voimakkaasti, että kauempana seisova Spectorkin näki sen hehkun pilkistävän äitinsä sormien välistä.

Luna tarttui hieman vapisevalla kädellään kaulassaan olevaan avaimeen, ja oli työntämässä sen oven lukkoon juuri ennen kuin..

98Gp24j.png

“Riittää!” Spector huudahti kovaan ääneen ja sai Lunan pysähtymään kesken portin avaamista. “Haluan lyödä vetoa kanssasi.”

Luna laski kädessään olevan avaimen alas hampaitaan kiristellen. Hän kääntyi poikansa puoleen ja katsoi tätä raivon vallassa.

5oUDT9L.png

“Tämänkö takia keskeytit minut?” nainen huusi ravoissaan. “Miksi ihmeessä löisin kanssasi vetoa mistään? Olen juuri mahdollistamassa itselleni valtaistuimen sisareni valtakunnassa. Vartijat, viekää hänet pois!” Luna nosti kättään demonien puoleen, mutta Spector luikahti heidän otteestaan äitinsä eteen.

PjjevBo.png

“Haluat lyödä vetoa kanssani siksi, että muilla keinoin et pääse yksinvaltiaaksi Taivaan ja Manalan valtakunnassa.” Spector perusteli äidilleen ja näki tämän katseessa orastavan kiinnostuksen. “Olen sinun poikasi, ja siten osaksi oikeutettu niiden hallintaan.”

02LwvgK.png

“Hyvä on, kerro ehtosi.” Luna totesi ymmärrettyään mitä Spector tarkoitti. “Tiedät varmasti, että Miseryn sielu on yksi tuon portin takana leijailevista, eksyneistä sieluista. Mitä sinulla on tarjota minulle, jotta suostuisin vetoosi?”

Spector tiesi varsin hyvin sen, mutta ilmekään hänen kasvoillaan ei värähtänyt paljastaakseen Lunalle oikeat aikeensa.

jqn0Ne0.png

“Hyvä on, ehtoni ovat perin yksinkertaiset.” mies totesi ääneen ja jatkoi: “Haluan Miseryn takaisin. Anna minun avata portti ja etsiä hänen sielunsa käsiini. Jos onnistun, MINÄ saan olla Taivaan Valtija ja sinä katoat Manalan syvimpään kuiluun etkä näyttäydy enää ikinä.”

“Ja entä jos minä voitan?” Luna kysyi kiinnostuneena hieroen käsiään yhteen.

“Silloin saat jatkaa tätä katalaa suunnitelmaasi ja luovutan sinulle oman henkeni. Saat sen avulla osan nuoruudestasi takaisin.” Spector viimeisteli ehtonsa ja jäi odottamaan äitinsä päätöstä.

8iie7L4.png

“Selvä.” Luna hymyili viekkaasti ja ojensi kätensä poikansa puoleen. “Kättä päälle, ja veto astuu voimaan.”

Spector riemuitsi sisäisesti onnistumisestaan ja tarttui äitiään kädestä. Lunan ote tuntui tiukalta, ja he heilauttivat käsiään ylös alas muutamia kertoja yhteiseen tahtiin. Spector katsoi ilmeettömänä äitinsä maireaa hymyilyä, ja yrittäessään vetää kättään takaisin hän ei saanut sitä irroitettua äitinsä otteesta.

“Onko sinulla jonnekin kiire?” Luna naurahti ilkeästi ja loitsi manauksensa esiin silmänräpäyksessä.

lBCZ44M.png

Spector tunsi kuinka kuumottava tunne virtasi hänen lävitseen Lunan kämmenestä, ja hän riuhtaisi itsensä viimein vapaaksi tämän otteesta. Kuumotus muuttui pisteleväksi kivuksi, joka ryömi alas hänen henkitorveaan pitkin kohti vatsalaukkua. Mies vaikersi ja valitti tuskissaan romahtaen kaksin kerroin marmorilattialle. Korventava kipu myllersi hänen vatsassaan ja sai hänet voimaan pahoin. Mies kouristeli kyyryssä tärisevien käsiensä varassa, ja oksensi lopulta ison hehkuvan pallon ulos suustansa.

uL6Bxjl.png

Luna nappasi ilmassa leijailevan pallon käteensä ja katsoi sitä voitonriemuisena. Hän ei tiennyt tarkkaan mitä piteli, mutta se oli pesiytynyt hänen poikansa sisälle jo pidemmäksikin aikaa. Se oli Tedin sielu.

“Ihmetelinkin, miksi olet lkanut ajatella ja tuntea kuin jokin mitätön...ihminen. Kauanko olet antanut tämän syöpäläisen muhia sisälläsi?” Luna kysyi inhon vallitessa, ja heitti Tedin sielun takaisin portin toiselle puolelle.

0OsgZ3U.png

Spector nousi varovasti ylös päätään pidellen. Lunan irti riuhtaisema Tedin sielu oli sekoittanut hänen mielensä ja muistonsa sekavaksi puuroksi. Mies muisti vain hataria, sekavia mielikuvia ajastaan sen jälkeen kuin hän kuukausia sitten seisoi peilialtaan äärellä. Osa hänen muistoistansa olivat kadonneet kuin mustan aukon syövereihin.

eMCc5La.png

“Mitä...mitä täällä tapahtuu.” mies kysyi ja katseli ihmeissään ympärilleen. Luna huomasi poikansa hämmentyneen tilan, ja päätti käyttää hänen tietämättömyyttään hyväkseen.

Hh68TCT.png

“Me saimme tuhottua Eternityt.” Nainen kertoi totuudenmukaisesti, mutta jatkoi sitten tarinaansa omalla versiollaan. “Se kirotun viimein sukulinjan kakara kirosi sinut ja poisti kaikki muistosi.”

“En..en muista mitään tuollaista.” Spector empi ja yritti kahta vimmatummin kaivella muistojansa. Hänen päänsä sisällä vallitsi kuitenkin edelleen hallitsematon kaaos.

“Älä turhaan yritä rasittaa päätäsi.” Luna tokaisi ja tarttui sitten kaulassaan riippuvaan avaimeen.

v3uDBtB.png

“Onneksi sain sinut takaisin järkiisi.” nainen jatkoi ja nosti avaimen kaulaltaan. Hän oli keksinyt jälleen uuden katalan juonen, jonka toteuttamiseen hänen poikansa saisi osallistua. “Haluan olla sinulle suotuisa, Spector. Saat kunnian avata Taivaan portin ja kumota sisareni asettamat suojaukset.”

Nainen ojensi avaimen Spectorille, ja tämä kumarsi syvään kiitollisena.

vMRXxg1.png

Spector asettui portin eteen valmiina avaaman sen. Luna seisoi hänen takanaan ryhtyen lausumaan jälleen kerran manaustaan:

 

"Lumous nyt poistu maani yltä,

aukaise ovet sen jokainen.

Avautukaa minulle, valitulle,

joka perintönäni vallan saan.

Valaise tie läpi pimeyden,

jota pitkin käyn kotiin kulkien."

 

FLrElNt.png

Spector käänsi avainta kaksi kertaa ruosteisessa lukkopesässä, ja kuuli osien loksahtavan paikoilleen. Samassa hän tunsi kuinka portin ääriviivat alkoivat heittelehtiä hänen näkökentässän, saaden hänet voimaan pahoin.

Q12nfjK.png

Mies tunsi kuinka muistot popsahtelivat takaisin hänen mieleensä yksi kerrallaan kuin täyttäen reikäisen, repaleisen kartan ammottavat aukot. Hän muisti kuinka oli lähtenyt hakemaan Miseryä ensimmäistä kertaa tämän onnettomuuspäivänä, kuinka hän oli palannut uudelleen vuosia myöhemmin, kuinka he olivat tutustuneet, kuinka hän oli palavasti rakastunut tähän...

jCCYS7Q.png

...ja kuinka hän oli hylännyt Miseryn tämän pyytäessä häntä jäämään luokseen. Spector tajusi, ettei hän suinkaan ollut Tedin sielun kanssa yhdyttyään lainannun tämän tunteita ja ajatuksia. Ted oli päinvastoin herättänyt hänen puuttuvat omat tunteensa eloon.

6Pf9OSd.png

“Mitä oikein emmit?” Lunan kysyvä ääni kantautui huoneen toiselta puolen. Spector oli pysähtynyt paikalleen kesken portin avaamisen saaden hänet epäileväiseksi. Nainen lopetti manauksensa, ja astui varovasti lähemmäksi poikaansa.

Mr4Hu0Z.png

“Onko kaikki hyvin?” Luna kysyi uudelleen aivan Spectorin takana, ja valmistautui iskuun mikäli tämä yrittäisi jotain. Spector pudisteli päätään sanaakaan sanomatta. Mies tunsi, kuinka hänen äitinsä käsi laskeutui uhkaavasti hänen päänsä päälle.

4nGArlR.png

Sillä samaisella sekunnin sadasosalla Spector kääntyi ympäri yllättäen Lunan täysin. Nainen ei ehtinyt langettaa manaustaan miehen päälle ennen kuin tämä kaappasi hänet Kuoleman suudelmaan. Lunan yrittäessä rimpuilla irti poikansa otteesta, tämä vain tiukensi sitä entuudestaan.

wVVkPwu.png

Spector imi ahnaasti äidistään kaiken elinvoiman, joka tässä virtasi. Hän oli nälästä heikko, mutta janosi samalla viimein päätöstä iänkaikkeselle kissa-hiiri-leikille jota he olivat keskenään ja Eternityjen kanssa leikkineet. Oli aika lopettaa se luku maailmankaikkeuden kirjassa.

kfJKh1T.png

Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen Spector päästi irti äidistään. He molemmat lennähtivät tuskissaan huoneen vastakkaisille laidoille kuin näkymätttämän paineaallon heittelehtimänä. Heidän ympärillensä kietoutui violetti valokehä, joka Lunan kohdalla kutistui sitä mukaa kun se vastaavasti Spectorin ympärillä kasvoi.

YzW47JW.png

Luna tunsi kuinka hapenotto vaikeutui jokaisella sisäänhengityskerralla, ja hän lysähti uupuneena kylmälle, kovalle lattialle. Viimeisillä voimillaan hän haukkoi ilmss keuhoihinsa, kunnes paineen tunne kurkun päällä salpasi hänen hengityksensä lopullisesti. Avonaiseksi jääneestä suusta purkautui ulos viimeinen hehkuva valonsäde, joka lensi holtittomasti ympäri huonetta laskeutuen viimein Spectorin kädelle.

Vw4m1jc.png

Koko tapahtumasarjaa etäämmällä huoneen ovella seurannut palvelijapari oli jäykistynyt kauhusta paikalleen. He eivät olleet missään vaiheessa uskaltaneet puuttua äidin ja pojan välillä käytyihin käänteisiin, vaan pysyivät kuin liimattuna paikoillaan. Nyt nähtyään Valtiattarensa kaatuneen kuolleena maahan he perääntyivät hitaasti kohti takanaan kohoavaa tammiovea, ja tarttuivat varovasti sen kahvaan.

“Kaikella kunnioituksella Valtias, tahtoisimme poistua paikalta julistamaan teidät Manalan herraksi.” toinen demoneista ilmoitti irroittamatta katsettaan heidän edessään seisovalle Spectorille.

aQa9Wh9.png

“Menkää rauhassa.” Spector myöntyi pyyntöön, ja tuijotti palvelijoitaan pikimustaksi muuttuneilla silmillään. Hänen Lunalta varastamat voimansa olivat tehneet hänestä voimakkaamman kuin koskaan aiemmin, ja hän uhkui täysin uudenlaista mahtipontisuutta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

“Mutta jättäkää Misery rauhaan. Häneen ei saa koskea.” mies vannotti vielä, ennen kuin demonit luikahtivat ovenraosta takaisin valtaistuinsalin puolelle.

imJ5qwl.png

Spector puolestaan kääntyi takaisin porttien puoleen, jotka oli aukaissut aiemmin Lunan avulla. Hän ei tiennyt tarkkaan mitä pimeyden toisella puolella odotti, mutta hän oletti löytävänsä sieltä taas Miseryn. Ikiajan suljetuttuna olleet saranat kitisivät miehen työntäessä kaikin voimin portin ovea auki.

zOtZDSd.png

Spector astui ennakkoluulottomasti kohti pimeyttä, ja tunsi vankan maankamaran jalkojensa alla. Hän jätti jokaisella askeleellaan Manalan yhä kauemmaksi taakseen ja mietti ettei olisi edes yhtään harmissaan, vaikkei koskaan palaisi sinne.

 

 

OOOO

 

 

O9ubg8V.png

Spector tunsi, kuinka askeleet alkoivat hiljalleen tuntua raskaammilta. Hän oli kävellyt pimeydessä jo monta tuntia, vailla mitään vihjettä Taivaasta saatikka sinne pääsyä odottavista sieluista. Ajan ja tilan käsitys oli hämärtynyt jo aikoja sitten, eikä mies ollut varma oliko kenties kävellyt ympyrää tai pysynyt jatkuvasti paikallaan.

L7mKnMG.png

“Onko täällä ketään?” Spector huudasti epätoivoisena kohti pimeyttä. Hän manasi mielessään itsensä, kun ei tajunnut nyhtää äidiltään enemmän tietoja Taivaan Valtakunnasta ennen kuin tappoi tämän. Mitä jos seuraavan sisäänkäynnin esiin loitsimiseen tarvittiinkin jotkut taikasanat tai manaus?

“Ei, olen varma että löydän perille.” Spector vakuutti itselleen. Samassa hänen silmäkulmassaan välähti jokin kirkas ja valkoinen.

u7jC8Rd.png

“Kuka siellä?” Spector huudahti ja näki kuinka kirkas valo jakaantui yhä uudelleen ja uudelleen pienemmiksi valonlähteiksi, kunnes hänen koko näkökenttänsä vilisi valkoisia, kirkkaita palloja. Mies suojasi silmiään käsillään sokaistumasta.

“Kuka oletkaan, astu esiin ja näytä itsesi!” hän vaati uhmakkaasti. “En pelkää sinua, olen tullut tänne aikeissani löytää Taivaan Valtakunnan.”

zgpxFzU.png

Sokaisevan kirkas valonsäde himmeni yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, ja Spector räpytteli hetken silmiään totutellakseen pimeyden sumentamia silmiään. Hänen edessään, noin kymmenen metrin päässä kohosi uusi kultainen porttipari, jonka ympärillä leijui lukematon määrä kirkkaan valkoisia valopalloja.

8NJkdJw.png

“Ne...ne ovat sieluja.” Mies totesi itelleen ihmeteltyään hetken aikaa edessään avautuvaa näkyä. Miljoonittain sieluja, jotka ovat odottaneet pääsyä Taivaaseen. Hän yritti varovasti koskettaa valopalloja, mutta nämä liusuivat jokaisella kerralla hänen kätensä ulottumattomiin.

g0VX60D.png

Spector oli keskittynyt ihastelemaan sielujen kauneutta niin pitkäksi aikaa, että miltein unohti mikä hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli olla siellä. Hän ryhtyi vimmalla etsimään Miseryn kuvailemaa, tummansinistä valonsädettä kaikkien muiden joukosta, mutta turhaan.

EgS1b9Z.png

Lopen uupuneena pitkästä kävelymatkasta ja päämäärättömästä etsimisestä mies vaipui mustalle alustalle makaamaan ja sulki silmänsä. Hän toivoi, että herätessään hänen onnensa kääntyisi etsintöjen osalta suotuisaksi.

“Hyvää yötä Misery.” Spector lausui tyhjyydessä leijaileville sieluille. “Löydän sinut pian.”

 

 

OOOO

 

 

4ew6uZF.png

Määrittelemättömän pitkän ajan kuluttua Spector avasi silmänsä uudelleen, Hän tunsi olonsa levolliseksi, ja ajatuksensa taas selkiytyneen. Kaikki aiemmin tapahtuneet tapahtumat tuntuivat enää etäiseltä painajaiselta, josta hän oli viimeinkin herännyt.

RhxFyfx.png

Mies nousi ylös ja katseli ympärilleen. Hän näki joka puolella samallaisen pimeyden täyttämän tilan, jonka hiljaisuudessa kirkaat sielut leijailivat hiljalleen kuin talviset lumihiutaleet.

WOFKgri.png

Spector ehti tuskin nousta ylös paikaltaan, kun hän näki vasemmalla puolellaan kauempana sykkivän sinisen hohteen. Jokin muljahti miehen sisällä ja pala nousi kurkkuun. Spector ampaisi juoksuun huomatessaan, kuinka sininen valo leijaili jatkuvasti kauemmas hänestä.

42mOeM5.png

“Misery, odota!” Mies yritti saada valokehää pysähtymään, mutta turhaan. Spector käytti aluksi jalkojaan, mutta valon kiihdytettyä vauhtiaan entisestään hän joutui turvautumaan siipiensä nopeuteen pysyäkseen sen perässä. Tovin kestäneen takaa-ajon jälkeen Spector sai viimein kiinni sielusta, ja sulki sen hellästi nyrkkinsä sisään.

UufOuwP.png

“Misery, minä tässä. Spector.” mies puhui valonsäteelle kuin luottaen tämän ymmärätävän hänen sanansa. Sielu rimpuili hänen kädessään vauhkoimenaan, ja yritti selvästi kaikin keinoin päästä häneltä karkuun.

“Rauhoitu, tulin pelastamaan sinut.”

mohDrp4.png

Samassa sielu pysähtyi paikoilleen, ja alkoi kasvaa hänen kämmenellään hiljalleen suuremmaksi. Kun Spectorin sormet eivät enää kyenneet pitelemään suurta valokehää hyppysissään, se karkasi hänen otteestaan ja lensi sinisen sumupölyn saattelemana muutaman metrin päähän miehestä.

t6skcVa.png

Sininen hehku kirkastui sykähdyksittäin, ja jossain vaiheessa Spector ei voinut enää katsoa suoraan sen ytimeen tuntematta sokaistuvansa. Hetken aikaa koko mustan tyhjyyden täytti sininen sykähtelevä valo, joka sitten hiljalleen himmeni muodostaen keskelleen uudenlaisen muodon ääriviivat.

ZhUnEDD.png

Spector uskaltautui katsomaan taas valon suuntaan, ja tunsi kuinka sydän hänen rinnassaan alkoi hakkaamaan holtittoman kiivaasti. Sielun sydämessä alkoivat muodon ääriviivat tarkentua hetki hetkeltä selvemmiksi, ja pian mies tunnisti tuijottavansa edessään seisovaa Miseryä. Tämän kauniit, oranssit hiukset olivat kiertyneet kiharoille, ja hänen päällään kimalsi tähtisumusta tehty leninki. Spector oli niin haltioitunut edessään seisovasta näystä, ettei pystynyt liikahtamaan saati saamaan sanaa suustaan.

5VOCENK.png

Samassa Misery aukaisi silmänsä ja katsoi hänen puoleensa raivon vallassa syyttävää sormeaan heristäen.

“SINÄ VALEHTELIT MINULLE!”

sunnuntai, 11. helmikuu 2018

62. Tunteiden tulva

Y4g3tXz.png

Tässä sitä ollaan taas uuden osan äärellä. Enkelisuku Eternity puksuttaa vääjäämättömästi kohti tuhoaan...tai loppuaan...tai mitä lie. Sen näette jo kolmen (!!) osan kuluttua, tämä mukaan lukien. Tämän osan kuvat ovat vielä osittain uutta ja vanhaa, olen sekoittanut vanhaan tarinaan muutaman ylimääräisen kohtausen pitääkseni juonen soljuvana. Huomaatteko muuten, milloin kuvat vaihtuvat uusista vanhoihin tai toisin päin? :) Aika hyvin olen onnistunut pitämään henkilöiden vaattet ja miljöön samana kun neljä vuotta sitten, mutta joitakin detaljeita on joutunut muuttamaan ladattujen hävittyä. Mutta sen pidemmittä puheitta, tervemenoa lukemaan!


 

 

i6cyDaw.png

Misery näki ikkunan heijastuksesta väläyksen vihreää takanaan, ja huokaisi helpotuksesta. Hänen kätensä vapisivat ja sydän pamppaili kiivaasti rinnassa. Oli kulunut melkein kaksi viikkoa siitä, kun Spector oli kadonnut pihamaalta. Lunta oli satanut uudelleen jo monta kertaa, ja kaupunkia koristivat valkoiset, korkea kinokset. Misery oli alkanut tuntemaan olonsa heikommaksi heti Spectorin kadottua. Hänen lääkeannostaan oli nostettu, ja Arnold sai ylipuhuttua hänet kontrollikäynteihin. Tilanne näytti kuitenkin todella synkältä.

if5Km36.png

“Olit poissa pitkään...” Misery totesi Spectorille kääntyessään tämän puoleen. He olivat monesti aiemminkin seisoneet vastakkain tuijottaen toisiaan, mutta ensimäistä kertaa kumpikaan ei väistänyt toisen suoraa katsetta.

0WiaUxr.png

“Luulin, että lähdit lopullisesti.” hän jatkoi huomatessaan Spectorin pysyvän edelleen vaiti. Toisinaan oli turhauttavaa yrittää keskustella miehen kanssa, kun tämä ei ymmärtänyt vastata hänen esittämiin väittämiin tai kysymyksiin. Silti, vaikka Miseryä hetkellisesti taas turhautti, sai Spector pelkällä katseellaan rauhoitettua hänen olonsa.

“Mutta kuulitkin varmaan, että aikani alkaa olemaan lopuillaan ja palasit.”

j1KzgQH.png

“En sentään lähtisi ilman sinua.” Spector pyöritteli sanoja suussaan ja hieraisi vaivautuneena niskaansa. “Minulla vain...kesti tavanomaista pidempään palata.”

He seisoivat taas hetken vaiti ja tunsivat kuinka hiljaisuus hiipi painostamaan tunnelmaa. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi kuuluisi sanoa. Misery rikkoi jännityksen kääntymällä taas ikkunan puoleen.

5WPB3XT.png

“Huomenna on viimeinen kontrollikäyntini.” hän kertoi kuin puhuakseen jollekulle ikkunan takana. “Sen jälkeen minut siirretään osastolle, ja sitten...sitten..” Nainen kangerteli viimeisiä sanoja, ja puristi kätensä nyrkkiin rintakehänsä päälle. Hän ei halunnut katsoa Spectorin puoleen, näyttäen tälle jälleen kerran heikkoutensa.

“Ironista, kuinka vanhempani osasivatkaan nimetä minut. Elämäni on kyllä yhtä kurjuutta, kärsimystä ja epätoivoa.”

x247Bnq.png

Misery säpsähti tuntiessaan Spectorin viileät kädet yhtäkkiä ympärillään. Hän antautui miehen syleilyyn ja nojasi itsensä tämän vankkaa kehoa vasten.

“Älä huoli.” Spectorin rauhoittava ääni kuului naisen korvanjuuressa. “Minä olen sinun kanssasi täällä. Aina loppuun asti.”

“S loppu minua pelottaakin.” Misery tunnusti, ja kääntyi äkisti miehen puoleen.

3zYd5Tm.png

“Mitä, jos tekisit sen nyt? Mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti?” hän pyysi Spectorilta, ja tarttui tätä hellästi takinliepeestä. “Tiedän, että pystyisit siihen.”

“Mutta...se ei olisi oikein.” Spector vastusteli ja yritti puhua naista suunnitelmansa ympäri. Hän ei halunnut olla se, joka päättää tämän elämän. Se ei tuntunut oikealta.

fWyiw4H.png

“Ole kiltti, Spector.” Misery aneli ja painautui yhä lähemmäksi miestä. “En halua siihen, että lihansyöjäbakteeri syö sisuskaluni samalla kun makaan voimattomana sairaalan vuoteella.”

Spector vältteli Miseryn anovaa katsetta, mutta tiesi ettei sellainen kuolema olisi kenellekään oikeudenmukaista.

“Pyydän, tee se nyt..”

eJEx54P.png

Spector mietti hetken, ennen kuin tarttui hellästi Miseryn hiuksiin ja painoi huulensa tämän omille. Jokin hänen sisällään hanasi vastaan, kuin koittaen estää tapahtumat, mutta aiemmista kerroista poiketen Spector kuunteli nyt vain omaa sisäistä ääntään. Hän ei halunnut luopua Miserystä, mutta ei myöskään aiheuttaa tälle tarpeetonta tuskaa. Niinpä nopein ja kivuttomin tapa jonka hän tiesi oli imeä naisen elämänvoima yhdellä, kuollettavalla suudelmalla.

059lG3K.png

Misery puristi itsensä kiinni Spectoriin ja vastasi tämä suudelmaan antaumuksella. Kaikki viime kuukausien epävarmat tuntemukset kaikkosivat hänen mielestään sillä sekunnilla, ja kaikki tuntui selkiytyvän. Hänen tunteensa Spectoria kohtaan olivat paljon syvemmät kuin pelkkien ystävien, ja miehen olemuksesta huolimatta hän rakasti tämän jokaista synkkää piirrettä. Misery tunsi kuinka hänen kätensä lähtivät vaeltelemaan päämäärättömästi miehen selässä, ja kuinka ahnaasti hän hamusi tämän huulia. Hänen sydämensä pamppaili miltein ulos hänen rinnastaan, ja olo tuntui...se tuntui niin...voittamattomalta. Niin...vahvalta.

4Ev95pM.png

Samassa Spectorin silmät rävähtivät auki, ja hän riuhtaisi itsensä Miseryn otteesta.

“Mitä ihmettä...” hän haukkoi happea hengästyneenä, ja nojasi läheiseen kirjahyllyyn toisella kädellään. Miseryn hetkeä aiemmin tuntema voittamaton olo hiipui hiljalleen, kunnes hän oli jälleen oma itsensä.

l9j4Wbu.png

“Anteeksi, teinkö jotain väärin?” nainen kysyi ja katsoi epäröivästi edelleen äimistyneen Spectorin puoleen. “Luulin, että sinäkin halusit sitä.”

Spector ei aluksi ymmärtänyt mistä Misery puhui, kunnes asia valkeni hänelle. Tämä oli olettanut heidän suutelevan vain toisiaan, mutta todellisuudessa miehen aikeet olivat aivan jotain muuta. Mutta se, mitä sitten tapahtui, oli hänelle täysin mysteeri.

t94YE3x.png

“Ei, et tehnyt mitään..” Spector änkytti hyvin epäuskottavasti ja lähti perääntymään kohti ulko-ovea. “Kaikki on hyvin, mene vain nukkumaan.”

“Mutta...miksi sinä sitten lop---” Misery punastui kysymystään ja jätti sen lopulta kysymättä. Hän käänsi katseensa kohti lattiaa ja hieroi vaivaantuneena toista käsivarttaan. “Minun on tosiaan parasta mennä maate. Kontrolliaika on huomenna jo 8.45.”

“Niin on varmaan parasta...” Spector komppasi naisen puheita ja kääntyi kannoillaan. “Olen täällä, kun palaat sairaalalta.”

Sen jälkeen hän häipyi rivakasti sanaakaan sanomatta eteiseen, ja katosi vihreän valonsäteen saattelemana.

cbk4mSa.png

Misery makasi vielä pitkään valveilla sängyllään. Hän ei ymmärtänyt Spectorin käytöstä alkuunkaan. Ensin mies antoi hänen tulla aivan lähelleen, suuteli, ja sitten vetäytyi kuin pakokauhun vallassa etääksi hänestä. Nainen tunsi olonsa taas todella epävarmasti, vaikka tiesi olevansa varma ainakin yhdestä asiasta: hän oli rakastunut Kuoleman enkeliin.

bawQkDq.png

Samaan aikaan Spector istui talon katolla, ja puhalteli pakkashuuruisia hönkäyksiä hiljentyneelle yötaivaalle. Hän kelasi mielessään uudelleen äskeiset tapahtumat, eikä voinut käsittää mitä oikein oli tapahtunut. Miehen kuoleman suudelma oli kuin kääntynyt häntä itseään vastaan, ja sen sijaan että hän olisi imenyt Miseryn elämänvoimaa, oli tämä tehnyt sen jollain konstilla hänelle.

Spector tunsi, kuinka hänen voimansa olivat nyt paljon heikommat kuin ennen Maahan palaamista, ja olisi enää korkeintaan päivän tunneista kiinni, kun hänen täytyisi palata Manalaan noutamaan lisää sieluja. Riskinä oli kuitenkin se, että samaan aikaan Misery ehtisi kuolla toisaalla.

Mies pohti seuraavaan aamuun asti, mikä olisi oikea ratkaisu.

 

 

OOOO

 

 

lgtUQF6.pnglgtUQF6.png

Misery oli juuri kutsuttu sisään Arnoldin toimistoon. Hänelle oli aamun aikana tehty kuvaukset sekä laaja verenkuva lihansyöjäbakteerin tilan kartoittamiseksi. Arnold katseli näyttöjään pitkän aikaa, kliksutteli ja vertasi jotain toisiinsa ja pudisti päätään hiljaa mumisten. Misery tunsi olonsa epämukavaksi, ja halusi jo kuulla tuloksista.

foepp1l.png

“Kerro jo.” hän pyysi Arnoldilta, ja tämä kohotti katseensa ensi kertaa hänen puoleensa viimeisen viidentoista minuutin aikana.

“Mikä tilanne on, onko minulla enää paljoa jäljellä.”

“Aivan ensiksi haluan kuulla puolestani sinulta Misery, mitä olet oikein tehnyt viimeisen viikon aikana?”

“Kuinka niin?” nainen hämmentyi miehen kysymyksestä, ja yritti nopeasti miettiä mitä oli tehnyt tuona ajanjaksona. ”Miten se liittyy mitenkään terveydentilaani?”

Y8eFonw.png

“Liittyy hyvinkin oleellisesti.” Arnold vakuutt yrittäen antaa sen kuvan, ettei hän halunnut kysellä Miseryn tekemisistä omaksi huvikseen. “Kun katson sinun tämänpäiväisiä kuviasi ja testituloksiasi, on kuin olisit kokonaan toinen ihminen.”

“Mitä tarkoitat?” Misery ei vieläkään ymmärtänyt mitä mies ajoi takaa.

“Misery, bakteeria ei enää ole. Eikä myöskään mitään muita vaivoja, jotka sinulle on aiemmin diagnosoitu. Sinussa ei ole käytännössä mitään vikaa.”

L9RmQh3.png

“Eli sitten voin lähteä.” Misery ponkaisi ylös tuolistaan ja käveli kohti vastaanottohuoneen ovea. “Tämähän oli yllättävän lyhyt käynti.”

Ennen kuin hän ehti avata huoneen oven, Arnold oli tarttunut häntä käsivarresta.

“Misery, odota hetki. En voi päästää sinua noin vain menemään.”

MMy2V3a.png

“Kuinka niin?” nainen kääntyi lääkärinsä puoleen ärähtäen. Arnold perääntyi askeleen taaksepäin varautuneena.

“Sinun verenkuvasi, siinä on jotain muutakin outoa. Haluaisin tutki sinua vielä lisää.”

“Arnold. Tiedät etten halua olla sairaalassa yhtään sen enempää kuin tarpeellista.”

“Mutta...mutta sinussa on jotain...ainutlaatuista.” mies yritti maanitella Miseryä jäämään. “Sinun veressäsi saattaa virrata vasta-aine lihansyöjäbakteerin kukistamiseen.”

uw3OJ5I.png

“Ajattele niitä kaikkia ihmiselämiä, jotka voisit pelastaa muutaman testin perusteella.”

MIsery empi aivan sekunnin sadasosan ajan, mutta pudisti sitten päätään:

“Ei. En ole mikään laboratoriorotta.”

“Harkitse vielä...” Arnold aneli, mutta nainen oli tehnyt jo päätöksensä.

ir96lVS.png

“Menen nyt. Kiitos Arnold kaikesta mitä olet tehnyt vuokseni, mutta en aio enää tulla takaisin. Enkä ole mitään velkaa kenellekään muulle, kuin vain kuolleille.”

Arnold katseni musertuneena naisen perään. Siinä käveli ihmiskunnan ainoa mahdollinen toivo tiettyjen sairauksien parantamiseksi. Voimattomana tilanteelle hän sulki vastaanottohuoneensa oven ja istuutui takaisin työpöytänsä ääreen.

 

 

OOOO

 

 

FQuho8x.png

“Tulitkin nopeasti takaisin.” Spector seisoi keskellä olohuonetta katselleen Miseryn tulevan ulko-ovesta sisään. “Luulin, että sinulla kestäisi kauemmin sairaalassa. Mitä he sanoivat?”

Misery hymähti omahyväisesti, ja riisui kenkänsä jalasta Spectorin odottavan katseen alla.

uu6gVQC.png

“Ei ollut syytä jäädä pidemmäksi aikaa.” nainen nosti päänsä kengistä miehen puoleen hymyillen leveästi. “Minussa ei ole enää mitään vikaa. Bakteeri on tuhoutunut.”

Spectorin silmät rävähtivät hämmästyksestä auki, ja hän haki selvästi sanoja hetken aikaa.

W8HzENW.png

“Sinä...miten...olet siis terve?”

“Kyllä, 100-prosenttisesti!” Misery kihersi onnellisena. “Minun ei tarvitse siis muuttaa saattokotiin, eikä käydä enää tutkimuksissa. Voin jatkaa elämääni.”

“Kuinka se on oikein mahdollista?”

“En osaa oikein itsekään sanoa, kuinka. Bakteeri oli vain yhtäkkiä kadonnut, parantunut kuin itsestään. Arnold tosin halusi minun jäävän lisäkokeisiin ja kertoi veressäni virtaavasta vasta-aineesta vastaavanlaisiin sairauksiin, mutta kieltäydyin.”

Spector näytti edelleen hämmentyneeltä. Hänen mielessään pyöri moniakin kysymyksiä ja niihin liittyviä spekulaatioita, joita hän ei kuitenkaan halunnut lausua ääneen naiselle. Misery hehkui hänen edessään elämäntahtoa täynnä. Aivan kuin...kuin...hänellä olisi uudenlaista voimaa.

“Mitä ajattelit nyt tehdä?” mies kysyi sysäten typerät ajatuksensa syrjään. Miseryn kasvoille levisi nopeasti helakka puna.

9jW6fsa.png

“Ajattelin...josko menisimme juhlistamaan yhdessä parantumistani.”naisen olemus muuttui hieman levottomaksi. “Ihan vaikka tuohon läheiseen ravintolaan, jos se vaan sopii sinulle..”

“Tarkoitatko, että esiintyisin julkisesti kanssasi?” Spector tarkensi Miseryn pyyntöä.

“Niin juuri. Tiedän, että et syö mitään, mutta en haluaisi mennä ihan yksinkään.”

u9PB6Qw.png

Spector näytti taas mietteliäältä, ja tutkaili Miseryä katseellaan:

“Sinä tiedät, etten pysty ottamaan kuin yhden näkyvän muodon...” hän totesi vakavana.

“Se...ei se haittaa.” Misery vastasi tajutessaan mitä mies oikein tarkoitti. “Olen jo pääsyt pahimman yli. Tedin näkeminen ei enää tunnu yhtä pahalta.”

Mies nyökkäsi ymmärtävänsä, ja Misery kääntyi kannoillaan vaatekaapin puoleen. Hän halusi hieman ehostaa itseään ennen kuin he lähtisivät ulos asunnosta.

yfCapry.png

Specor sinnitteli pystyssä siihen asti, että Misery poistui näkyvist. Sitten hän nojautui vieressään olevaa kirjahyllyä varten, ja puuskutti raskaasti. Hänen voimansa alkoivat hiljalleen heikentyä, eikä ollut enää kuin tunneista kiinni että hänen täytyisi palata takaisin Manalaan. Nyt yllättävän käänteen myötä hänen suunnitelmansa jatkon kannalta olivat taasen sekaisin. Misery oli terve, eikä hän tarvitsisi Kuoleman enkeliä seurakseen odottamaan lähdön hetkeä. Lisäksi nainen oli parantunut yliluonnollisen nopeasti, joka kieli siitä että hänen enkelisuvun voimansa olivat yhtäkkiä heränneet.

Mies ei voinut olla ajattelematta heidän edellisen illan suudelmaansa, jonka aikana Misery oli riistänyt suuren osan hänen voimistaan. Tällä oli pakko olla osallisuutensa siihen, miten naisen olo ja olemus oli yön aikana muuttunut aivan uudenlaiseksi.

Spector tunsi päänsä olevan pyörryksissä osalta heikotuksen, osaltaan taas tunteiden tulvan vuoksi. Hänen mielensä oli yön aikana muuttunut, hän ei enää haluaisi tuhota Miseryä. Hän tiesi kuitenkin joutuvansa sen myötä kasvokkain äitinsä kanssa, joka puolestaan saattaisi voittamaan poikansa kaksintaistelussa. Spectorin oli tehtävä siis päätös, joka riipi hänen sisuksiaan. Misery ei saisi tietää ympärillään vellovasta valtataistelusta mitään, eikä Spector voisi ehkä koskaan enää palata takaisin Maahan. Parasta kaikille olisi siis se, että hän vähin äänin poistuisi naisen elämästä.

04j4V16.png

“Sinunkin on aika luopua hänestä.” Spector totesi peilikuvassaan seisovalle Tedille muuttaessaan muotoaan. “Olemme tehneet hänen eteensä kaiken mitä voimme, ja nyt on aika päästää hänet vapaaksi.”

Samassa kylpyhuoneen ovi aukesi, ja onnellisena hehkuva Misery lipui eteiseen. “Tule, mennään jo!” nainen hihkaisi, ja Spector kääntyi pois peilikuvastaan.

 

 

OOOO

 

 

Y0DIbL0.png

Reilua puolta tuntia myöhemmin Misery ja Spector istahtivat heille osoitetun pöydän ääreen. Nainen oli koko matkan ajan kertonut yksityiskohtaisesti kaikki sairaalan tapahtumat, ja Spector oli kävellyt hänen vierellään syvissä mietteissään.

DiK64uj.png

3jf1rfm.png

Misery oli koko ajan niin energisen ja innostuneen oloinen, että se teki miehen olosta entistä kurjemman. Hänen täytyisi löytää oikea aika hyvästien sanomiselle. Spector katseli Miseryä vaitonaisena, ja tunsi kuinka sydän lepatti rinnassa kuin villiintynyt kynttilän liekki.

ropZJEl.png

“Onko kaikki hyvin?” Misery kysyi nostaen katseensa poissaolevan Spectorin puoleen, ja hymyili tälle lempeästi. Hän tunsi, kuinka veri kohisi poskipäihin saaden ne helottamaan ruusunpunaisina.

“Kyllä on.” mies valehteli ja oli tutkivinaan edessään tönöttävää ruokalistaa kiinnostuneena. “Oletko valmis tilaamaan annoksesi?”

l3t5Bnw.png

Misery esitti tilauksensa pöytään tulleelle tarjoilijalle, ja jatkoi sitten innostuneena keskustelua edelleen vaisun Spectorin kanssa. Hän kertoi kuinka aikoi muuttaa pois asunnostaan, ja hakea työpaikkaa aivan toisesta kaupungista.

“Täällä on niin paljon muistoja...” nainen tokaisi annoksen saavuttua pöytään. “Vaikka suurin osa niistä onkin positiivisia, haluan jatkaa elämääni vapaana menneisyyden taakasta jossain kaukana täältä.”

“Minne ajattelit muuttaa?” Spector kysyi haikeana.

u4AJn5V.png

“Itse asiassa ajattelin..” Misery asetti kätensä yhtäkkiä Spectorin omalle ja jatkoi “..että me muuttaisimme yhdessä uuteen kaupunkiin. Muuten minulle ei ole niin väliä, missä se sijaitsee.”

Spector tunsi jälleen sisuskalunsa vääntyvän solmuun, ja veti vastahakoisesti oman kätensä Miseryn oman alta.

“Kuule Misery, minun täytyy kertoa sinulle jotain.”

NE9CJJb.png

“Asia on nimittäin niin, että minun on lähdettävä pois. Jo tänään.” Spector puhui monotonisella äänellä ja näki kuinka Miseryn kaunis hymy oli yhtäkkiä hyytynyt tämän kasvoilta. Miehen sydäntä särki sanoa seuraavat sanat suustaan, mutta hän tiesi sen olevan väistämättä edessä:

“Sinä olet parantunut sairaudestasi, joten et enää tarvitse minua. Minulla ei ole enää syytä jäädä Maahan yhtään kauemmaksi aikaa.”

RVRUZmp.png

Miseryn kasvoilta saattoi lukea hänen tuntemuksensa kuin avoimesta kirjasta. Spector laski katseensa pöydällä olevan annoksen puoleen, koska ei pystynyt kohtaamaan naisen murtunutta ilmettä.

“Tarkoitatko, että olet ollut täällä vain tehtäväsi puitteissa?” Misery kysyi ääni väristen.

“Juuri näin.” Spector pakotti itsensä valehtelemaan ääneen, ja työnsi tuolinsa taaksepäin merkiksi aikeestaan lähteä. “Olen pahoillani, että joudun jättämään sinut näin kesken lounaan, mutta...”

tlpufKU.png

“ODOTA!” Misery huudahti lähtöä tekevälle Spectorille ja pompahti ylös paikaltaan. Mies pysähtyi kesken askeleensa ja kääntyi vielä tämän puoleen. Misery juoksi hänen luokseen ja kahmaisi tämän syleilyynsä ympärillä istuvien muiden asiakkaiden katseista välittämättä.

6RiP3q8.png

JoVUfNk.png

Spector seisoi hetken hämmennyksestä jäykkänä, mutta vastasi naisen syleilyyn varmoin ottein. He rutistivat toisiaan lujaa ja tunsivat kuinka toisen hengitys oli yhtä kiihtynyt kuin heidän omansa. Spector tunsi Miseryn selkäkarvojen nousevan pystyyn hänen kätensä liukuessa tämän paljasta ihoa pitkin, ja tiesi kuinka sydäntä raastavaa oli päästää tästä lopulta irti. Hän tarttui hellästi naisen lanteista kiinni, ja veti tämän hieman kauemmaksi itsestään.

YKqb0xc.png

6p4Pw81.png

“Misery, minun on oikeasti mentävä.” Spector sanoi puoliksi anellen naista irroittamaan otteensa. Hän tiesi ettei pystyisi enää kauaa pysymään vahvana ja vastustamaan tämän pyyntöjä jäädä.

“Tiedän, että et oikeasti halua sitä.” Misery lausui ääneen ne sanat joita Spector oli yrittänyt välttää kuulemasta. “Tiedän, että haluat oikeasti jäädä tänne, mutta mikä sinula estää?”

Spector oli juuri avaamassa suutaan kertoakseen, kunnes heidän takaansa kuului kolmas, tuntematon ääni.

HBZdCLo.png

“Misery, sinäkö siinä?” joku kysyi ja kaksikko irroitti oteensa toisistaan kääntyen kysyjän puoleen.

“Olinkin ajatellut tulla käymään luonasi yllätysvierailulla kun olin näillä kulmilla, ja...”

4hwXC7U.png

“TED?!” Yasminiksi paljastunut äänenlähde huudahti järkyttyneenä. Hänen silmänsä nauliutuivat Miseryn vierellä seisovaan Spectoriin, ja leuka loksahti hämmennyksestä auki. Misery, joka muutenkin oli kiihtyneessä tilassa tajusi tilanteen absurdiuden Yasminen silmin ja meni totaaliseen paniikkiin. Miten hän ikinä selittäisi tälle, kuka hänen vierellään seisova mies oikein oli???

MNYKyu9.png

Samassa koko huone tuntui hyppäävän karusellin kyytiin, ja Miseryn silmissä alkoi vilistä erinäisiä värien ja äänien aaltoja. Hän tunsi kuinka lattia tarttui häntä vyötäröstä ja nykäisi rivakasti kohti itseään. Silmät muljahtivat luomien yli, ja kaikki ympärillä tuntui imeytyvän kohti mustaa hiljaisuuden täyttämää aukkoa. Jossain kaukaisuudessa kuului kopahdus sekä ihmisten hähmäiseksi jäävät äännähdykset. Kaikkialla oli niin pimeää ja hiljaista, ja mielen täytti vain epämääräinen, viiltävä kipu.

 

 

 

OOOO

 

 

xWW8yzH.png

mLLo8Ry.png

“Varovasti.” Yasmine ohjeisti Spectoria, kun he saapuivat takaisin Miseryn asunnolle. Välikohtaus ravintolassa oli purettu nopeasti, kun Spector jätti kasan rahaa pöydälle ja kaappasi Miseryn sanaakaan sanomatta syliinsä. Yasmine oli lähtenyt miehen perään yrittäen välillä kysellä erinäisiä kysymyksiä, mutta Spector pysyi vaiti. Hän ei tiennyt kuka nainen oli, mutta tämän sekä Miseryn reaktioista päätelleen he tunsivat toisensa sekä Tedin, jonka hahmossa mies edelleen oli.

“Misery, oletko vielä tajuttomana?” Spector kysyi velttona makaavalta naiselta ja aneli tätä mielessään palaamaan tajuihinsa selvittämään tilannetta. Misery kuitenkin pysyi vaiti, joten mies laski hänet hellästi sägylle.

62bt1pB.png

“Minun on tässä vaiheessa varmasti pakko kysyä sinulta, kuka olet.?” Spector kääntyi Yasminen puoleen vaivaantuneena. Nainen seisoi kädet puuskassa Miseryn olohuoneen ovella ja näytti itsekin yhtä hämmentyneeltä tilanteesta.

Gv4KWMz.png

“Samaa voisi kysyä sinulta.” Yasmine tokaisi tuohtuneena ja tutki katseellaan Spectoria. “Jos et todellakaan tunne minua, olen Yasmine. Misery ja minä kasvoimme samassa orpokodissa, yhdessä pojan nimeltä Ted, kanssa.”

Juonenpalaset loksahtivat samantien Spectorin päässä kohdilleen. Tämä oli se Yasmine, joka vei Tedin Miseryltä heidän nuoruudessaan. Tämä oli se tyttö, joka hylkäsi Miseryn ystävyyden heti onnettomuuden jälkeen.

“Olen pahoillani, mutta näytät aivan eräältä...tutulta joka kuoli jo vuosia sitten.” Yasminen ääni herätti miehen mietteistään.

NpZnblV.png

“Näinkö on..?” Specor hieroi niskaansa hermostuneena ja yritti edelleen olla kohtaamatta Yasminen katsetta. Hänen oli keksittävä nopeasti jokin selitys sille miksi näytti edesmenneeltä Tediltä.

“Olen...olen Tedin serkku Ed. Misery löysi minut vähän aika sitten internetin avulla, ja olimme juuri ensitapaamisella ravintolassa.”

0QseAJz.png

Misery oli tullut viimein tajuihinsa, ja kuunteli tarkkaa liikkumatta huoneessa olijoiden keskustelua. Hän tunsi Spectorin ontuvan hieman tarinankerronnassaan, ja toivoi ettei Yasmine alkaisi epäilemään mitään.

“Tedin serkku?” Yasmine toisti mietteliäänä Specotrin sanat ja tuntui hetken mietiskelevän jotain ennen kuin jatkoi: “Miksei hän koskaan kertonut sinusta mitään?”

“Hän tuskin tiesi minun olemassaolostani, kuten en minäkään tiennyt hänestä. Vasta Miseryn otettua yhteyttä sain tietää orvoksi jääneestä serkustani ensimmäistä kertaa.”

oVTG6ho.png

“Mutta tämähä on aivan mahtava uutinen!” Yasmine hihkaisi innostuneena, ja Spector huokaisi äänettömästi helpotuksesta. Hänen tarinansa oli uponnut naiseen täysin.

“Olipa onni, että satuin näille kulmille juuri tänään. Meillä onkin niin paljon puhuttavaa keskenämme. Tiedän serkustasi vielä Miseryäkin enemmän, olinhan hänen tyttöystävänsä pitkän aik---”

dHS19D1.png “Hauska nähdä pitkästä aikaa, Yasmine.” Miseryn ääni keskeytti naisen papatuksen, ja molemma Spector sekä Yasmine kääntyivät sängyn puoleen. “Sinua ei tosiaan ole näkynyt täälläpäin.”

Misery toivoi, että nainen huomaisi hänen sarkastisen piikittelynsä. Spector sivuutti naisten keskenäisen jännitteen ja kumartui Miseryn puoleen.

gNpgonf.png

“Oletko kunnossa?” hän kysyi yrittäen kiinnittää naisen katseen itseensä, mutta tämä väisti sen. “Kaaduit kivilattialle miltein suorilta jaloin. Eihän sinua satu minnekään?”

“Voin hyvin.” Misery totesi lyhyesti ja tuijotti herkeämättä keittiönsä lattialistassa olevaa kastiketahraa. Hän ei halunnut kohdata Spectorin saatikka Yasminen katsetta, tai purskahtaisi hetkellä millä hyvänsä itkuun.

rkeobu9.png

HRTD9OY.png

“Hyvä kuulla.” Spector totesi helpottuneena ja tuijotti itsepintaisesti naista kunnes tämä viimein kääntyi kohtaamaan hänen katseensa. Misery näki Tedin hahmon läpi Spectorin edessään juuri sellaisena kuin ämä todellisuudessa oli, ja hänen sydämensä runsentui uudelleen pieniksi lasinteräviksi palasiksi. Ne pistelivät hänen rintaansa niin, että henki meinasi salpautua.

“Haluaisin....levätä rauhassa.” Misery pyysi hiljaisella äänellä kääntäen taas katseensa pois Spectorista. Tämä nousi päätään nyökäten pystyyn ja käveli takaisin Yasminen luokse.

TKTx1Ov.png

“Lepää ihmeessä rauhassa.” Yasmine kuulosti liian innostuneelta ollakseen aidosti huolissaan Miseryn voinnista. “Minä voin viedä Edin sillä välin alakerrassa olevaan kahvilaan.”

Misery puri hammastaan nähdessään naisen asettavan kätensä Spectorin olalle. Tämän eleet olivat hänelle entuudestaan aivan liian tuttuja, ja tilanne näytti etäästi toisinnolta heidän nuoruudestaan.

QX5bfNy.png

“Pärjäätkö varmasti? Minä lähden sitten tästä samalla varmaan kotiinpäin...” Spector kysyi vielä kertaalleen, kuin varmistaen ettei häntä oikeasti enää haluttu paikalle.

“Kyllä, menkää vaan. Hyvää kotimatkaa.” Misery vastasi vaisuna ja käpertyi pieneksi mytyksi selin Yasmineen ja Spectoriin. Huoneen reunalla seissyt kaksikko lähti askeltamaan kohti ulko-ovea sammuttaen samalla huoneiston valot. Spector katsoi vielä kerran pimeän olohuoneen suuntaan ennen kuin sulki oven perässään.

 

 

OOOO

 

 

WUoAMR9.png

“...ja sitten päädyin siihen ravintolaan jossa te olitte, ja törmäsin teihin.” Yasmine lopetti pitkän yksinpuhelunsa heidän astuttuaan alakerran kahvilan ovesta sisään. Nainen oli käyttänyt koko matkan kertoakseen kaikki yksityiskohdat hänen ja Tedin nuoruudesta, parisuhteesta ja traagisen päivän jälkeisistä elämänvaiheistaan. Riitti, että Spector oli aina välillä esittänyt hymähtävänsä kiinnostuneen oloisena.

cFB7JGJ.png

“Tervetuloa Spartucksille.” iloinen barista kassan takana tervehti tiskille rynnännyttä Yasminea, ja kysyi tältä tilaista. Nainen katseli listaa kiinnostuneena, ja kyseli erilaisista vaihtoehdoista huomaamatta ollenkaan Spectorin jääneen seisomaan taka-alalle.

QWklMXd.png

haLg2dG.png

Spector tuskaili mielessään viimeistä päätöstään jättää Misery yksin kotiinsa. He olivat kyllä jo päivällä jättäneet toisilleen keskeytyneet hyvästit, mutta naisen murtunut ilme kalvasi yhä miehen mieltä. Hän tunki voimien heikkouden johdosta värisevät kätensä takataskuihinsa, ja kertasi vaihtoehtonsa yhä uudelleen mielessään:

“Minulla on vielä noin tunnin verran aikaa, ennen kuin paluu Manalaan on väistämätön..”

RDclpgZ.png

“Ed, mitä sinulle saisi olla?” Yasmine kääntyi lopulta menusta miehen puoleen ehdottaakseen tarjoavansa tälle juoman. Hän oli varma, että he voisivat viettää hieman enemmänkin aikaa keskenäänn, jos tämä oli kertonut Miserylle palaavansa kahvin jälkeen suoraan kotiinsa.

pxdwfld.png

“Ed, kuulitko?” nainen kysyi vielä uudelleen.

Kukaan ei kuitenkaan vastannut, sillä kahvila ammotti tyhjyyttään.

 

 

OOOO

 

 

n9vHRco.png

Spector tunsi heikotuksen aallon virtaavan lävitseen, kun hän loitsi itsensä takaisin Miseryn asunnolle viimeisillä voimillaan. Oli jo uuvuttavan vaikeaa vaihtaa ihmishahmosta takaisin omaansa, saatikka sitten liikkua astraalitodellisuudessa edes lyhyitä matkoja samalla kun sielujen voimat ehtyivät.

“Misery, tulin sittenkin vielä takaisin.” mies huikkasi hämärään asuntoon, mutta ei saanut vastausta.

Kaikkialla leijaili hälyyttävä hiljaisuus, vain ikkunan takana kulkevien autojen vaimea ääni kaikui asunnon seinillä.

szvREof.png

Spector ei ehtinyt vielä liikahtaa askeltakaan, kun hän kiinnitti huomionsa lattianrajassa ammottavaan näkymään. Hän tunsi sydämensä pompahtavan kurkkuun ja hieraisi silmiään kertaalleen kuin varmistakseen ettei nähnyt harhoja.

Vp42gK6.png

Kauempana olohuoneen ovensuussa pilkotti lääkepurkki sekä jokin joka näytti aivan ilmisen kädeltä. Spector otti pari nopeaa askelta lähemmäksi kohdetta ja kurkkasi järkytyksen vallassa nurkan taakse..

Nf8u3ES.png

...kohdatakseen koko kauhean näkymän. Misery makasi liikkumattomana olohuoneen lattialla käsi pilleripurkin korkista kiinni pitäen. Spector yritti nielaista palan kurkustaan siinä onnistumatta, ja ryntäsi kontilleen herättelemään naista.

“Misery, herää! Misery! Kuuletko minua?”

PLMfktY.png

“Enpä usko että kuulee.” kuului kylmäävän tuttu ääni huoneen toiselta laidalta. Spector tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn ja käänsi katseensa äänen suuntaan. Hänen silmänsä nauliutuivat senkin takana seisovaan Lunaan, joka näytti hymyilevän omahyväisen oloisena tilanteelle.

“Kas hei Spector, pitkästä aikaa.”

6NpQ4Up.png

“Mitä olet mennyt tekemään!” mies karjaisi vihaisena äidilleen ja nousi Miseryn puolesta lattialta. “Sinä sydämentön hirviö, hän oli viaton ulkopuolinen henkilö tässä kierossa pelissäsi.”

m6kw3lT.png

lvN6X1D.png

“Minäkö?” Luna naurahti kolkosti ja katsoi vuoroin Miseryä, vuoroin poikaansa. “Ei minun tarvinnut tehdä yhtään mitään, hän teki tämän itse itselleen.”

“Valehtelet, senkin käärme!” Spector ei uskonut äitinsä puheita alkuunkaan.

“Ehkä usein olen valehdellut, mutta nyt en tässä aiheessa. Miten luulit minun oikein päässeen vapaaksi asettamastasi ansasta? Ainoastaan Eternityn viimeisen jäsenen kuoltua se oli mahdollista ilman että sinä purkaisit manauksen.”

“En usko sinua, olet ennenkin toteuttanut kieroja suunnitelmiasi.”

“Uskot tai et, tyttö teki sen itse. En tietenkään ymmärrä mitä olet täällä leikkinyt kuolevaisen kanssa mutta annoit selvästi aiheen hänelle riistää oman henkensä.”

“Minä en t---”

dpkDGEJ.png

“Jo riittää!” Luna keskeytti Spectorin vastaväitteet ja kahlitsi tämän loitsullaan paikoilleen. “Tulin hakemaan sen minkä tarvitsinkin. Palaamme kotiin, ja minä saan viimein valtakuntani haltuuni.”

Spector yritti pokkuroida vastaan, mutta hänen äitinsä loitsu esti kaiken muun toiminnan paitsi hänen järjenjuoksunsa. Ennen kuin mies ehti miettiä vaihtoehtoisia tapoja paeta tilanteesta, hän tunsi valtavan voiman imevän itsensä kohti pimeyttä.

2R9iU9W.png

Eikä aikaakaan, kun he olivat poissa.

sunnuntai, 4. helmikuu 2018

61. Kuoleman enkeli

suC6JTL.png

Tarina on päässyt nyt yli 60. osan rajapyykin ja iloksenne/suruksenne kerron, että viimeinen osa tulee olemaan 64. osa. Tämän osan kuvat ovat sekoitus vanhoja sekä täysin uusia kuvia. Pyydän siis anteeksi, että osan alkupuoli on hieman tökerösti kirjoitettu. Olen ottanut kuvat miltein 4 vuotta sitten, enkä löydä niiden tarkkaa käsikirjoitusta. Kaikki dialogit ovat siis puhtaasti kirjoitettu päästä myötäilemään kuvien tapahtumia. Joka tapausessa, tervetuloa uuden osan pariin.


 

 

LLG0FLj.png

Misery katseli pöydällään nököttävää pilleripurkkia utuisin silmin. Arnold oli yrittänyt tuoda sen hänelle aiemmin päivällä, ja kun tyttö ei ollut suostunut vastaamaan puhelimeen saatikka avaamaan oveaan, mies oli tiputtanut sen sisälle postiluukusta. Misery oli puolestaan viettänyt koko päivän sängyssä ja itkenyt pahimman olonsa pois. Miten elämä saattoikin vetää jatkuvasti maton pois jalkojen alta juuri, kun hän oli päässyt takaisin jaloilleen?

5q5iM2b.png

Tyttö nappasi purkista yhden vihertävän tabletin, ja huuhtoi sen alas kurkustaan appelsiinimehun kanssa. “En usko, että näillä on kovinkaan paljon tehoa lihansyöjäbakteeria vastaan.” hän totesi mielessään ja nakkasi vapaalla kädellään purkin sivummalle. “Jos se on menoa niin olkoon sitten ennemmin kuin myöhemmin.”

Tyhjennettyään lasinsa hän sipsutteli olohuoneeseen ja avasi vuodesohvan. Puolen tunnin kuluttua asunnossa kuului enää vain hento tuhina peiton alta.

 

 

OOOO

 

 

RxIAeju.png

GQYYANQ.png

Aamuyön tunteina huoneessa välähti äänetön kirkkaan vihreä valo. Sen seurauksena Spector seisoi keskellä Miseryn asunnon huonetta, ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Hänen oli hetkellisesti vaikea löytää tytön olinpaikkaa, sillä tämä oli ehtinyt miehen poissa ollessa muuttaa omaan asuntoonsa. Vahvistuneen, uuden sydämensä ansiosta Miseryn voimien lähde oli kuitenkin aiempaa paljon helpommin löydettävissä.

 

UXutp4x.png 

Spector näki tytön nukkuvan rauhallisesti sängyssään, ja hiipi lähemmäs tätä kuin saalistaan vaaniva tiikeri. Hänen vatsanpohjassaan asti kutkutti tämä herkullinen tilanne, johon hän oli saapunut. Miserystä ei olisi vastusta, ei vaikka hän tiedoistaisikin enkelivoimansa.

“Sano terveisiä Tedille.” mies totesi ääneen, ja napsautti sormillaan voimansa esille. Hän kohotti kätensä iskuun ja...

oB0oyDL.png

...mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Spector yritti uudelleen, ja vielä uudelleen, mutta jokaisella kerralla hänen voimansa vetäytyivät takaisin iskun aikaan.

“Mitä ihmettä..miten voi olla..” mies katseli käsiään hämmästellen. Aivan kun jokin hänen sisällään estäisi häntä hyökkäämästä Miseryn kimppuun.

Ja silloin hän tuli katsoneeksi oikealla puolellaan seinällä roikkuvaan peiliin.

SSuFURr.png

“Sinä.” Spector sihisi peilissä näkyvälle Tedille. “Sinä kurja sielunretku, miten kehtaat yrittää ohjailla tekemisiäni ja tunteitani? Vastaa!”

Mutta Ted ei vastannut, hän kun oli vain Spectorin sisäisen minän heijastuma peilissä. Mies pamautti peilin karmeja nyrkillään turhautuneena, ja kuuli samantien äänen selkänsä takaa.

KUKA SIELLÄ?”

Tqqme8b.png

jU2RfLP.png

Spector kääntyi kannoillaan ympäri, ja näki Miseryn pompanneen ylös peittonsa alta. Hän luuli olevansa näkymätön naisen katseelta, ja astui kaksi askelta vasemmalle seisomapaikaltaan. Miseryn katse seurasi häntä yllätykseksi perässä.

“Kuka olet, ja mitä teet asunnossani?” nainen kysyi uudelleen.

Spector huokaisi syvään huomattuaan jääneensä kiinni, ja istuutui Miseryn olohuoneen senkille.

 

r3wKeWG.png

“Nimeni on Spector.” Mies kertoi rehellisesti nimensä, vailla pelkoa siitä että nainen tunnistaisi hänet. Hän tiesi, ettei Misery ollut koskaan kuullutkaan alkuperästään. “Olen kuoleman enkeli, joka on tullut Manalasta noutamaan sinua.”

mdV2Y3y.png 

“Muistan sinut.” Misery totesi ja käpertyi sykkyrään patjallaan. “Näimme kanssasi jo kerran muutamia vuosia sitten, kun tulit noutamaan....minut.”

Nainen haki hieman viimeistä sanaansa kun muistot tulahtivat hyökyaallon tavoin takaisin hänen tajuntaansa. He olivat kohdanneet Spectorin kanssa kerran aikaisemmin, sinä iltana kun...Ted oli kuollut.

9ZrkkMY.png 

“Muistat oikein.” Spector nousi paikaltaan ja yritti kahlita sisällään vellovat Tedin tunteet mielensä sopukoihin. Hänen tunteensa heittelehtivät valtoimenaan, haluten hetkittäin syleillä tuota heikkoa olentoa ja hetkittäin katsoen tätä inhoten. Tuntui hämmentävältä, kun ei itse pystynyt kontrolloimaan tunteitaan, saatikka tiennyt erottaa niistä Tedin ja omansa. Spector ja Misery huomasivat yhtäkkisen, kiusallisen hiljaisuuden vallitsevan huoneessa. Misery näytti hetken harkitsevan jotain, ja huokaisi sitten syvään:

“Hyvä on, olen valmis.”

uBKLKTV.png 

Spector oli helpottunut. Hän ei ollut ajatellut tilanteen raukeavan näin helposti omaksi voitokseen, vaan oli varautunut riistämään Miseryn hengen vastoin hänen tahtoaan. Vihdoin, hän pääsisi eroon Tedin istuttamista tunteista. Samalla hän lunastaisi rauhallisen elämän itselleen ilman äitinsä jatkuvaa vouhkaamista Eternityjen suvun tuhoamisesta. Viimeinen heistä olisi pian historiaa. Spector kohotti kätensä ilmaan Miseryn edessä ja mumisi manaustaan esille. Misery asettautui vastaanottaan iskun, ja katsoi surmaajaansa suoraan silmiin.

qdMerJ5.png 

bBj0ep7.png 

“Olen valmis...” Misery kuulosti kuin yrittäisi vakuutella itseään. “Ehkä näin on parempi. Minulla ei kuitenkaan olisi ollut enää jäljellä kuin muutama kuukausi...”

Spector tunsi kuinka Miseryn jäänsiniset silmät porautuivat hänen sieluunsa asti, ja saivat sisuskalut vääntelehtimään kuin kouristusten vallassa. Miehe sydän alkoi hakkaamaan kiivaasti, saaden verenpaineen aiheuttamaan huimausta. Spector laski kätensä jälleen kerran alas keskeytyksen takia, ja istuutui voipuneena takaisin senkin päälle.

jirFtEC.png 

“Antaa olla...” hän murahti vihaisena omalle heikkoudelleen pidellen päätään. “Jos haluat, saat pitää ne muutaman kuukautesi.” Spector kirosi mielessään, että suostui antamaan naiselle armonaikaa. Hän ei kuitenkaan Tedin vuoksi voinut suorittaa manaustaan loppuun, sillä tämä pyrki selvästi kontrolloimaan sisäisesti hänen mieltään ja kehoaan kerta toisensa jälkeen.

lPsGtfx.png 

“O-onko kaikki hyvin?” Misery laskeutui epäröiden vuoteeltaan Spectorin vierelle, ja katsoi tätä epäluuloisena. Spector piteli edelleen päätään eikä vastannut mitään.

“Kiitos, kun annoit minulle tämän mahdollisuuden..” nainen jatkoi, ja odotti edelleen demonin reagoivan jotenkin hänen puheeseensa. Spectorin hopeiset sarvet kiilsivät kuun valossa kauniisti, ja Miseryn teki auttamattomasti mieli koskettaa niitä. Hän kohotti kätensä varovasti kätensä miehen puoleen, mutta tämä pompahti samaisella sekunnilla ylös paikaltaan.

EkxzMQh.png 

“Sinun on parasta mennä takaisin nukkumaan.” Spector totesi turhautuneena selin Miseryyn.

“Mutta entä sinä? Jäätkö tänne siksi aikaa?” Misery kysyi hämmentyneenä. Spector pudisti hänelle päätään ja asteli kohti eteistä.

o4ccWKF.png 

“En usko, tulen varmasti seuraavan kerran vasta kun aika on oikea.”

Misery katsoi demonin käyntiä kohti ulko-oveaan, ja näki nurkan takaa kajastavan nopean valoilmiön. Hän oletti Spectorin poistuneen asunnosta, ja kiipesi takaisin sänkyyn peiton alle.

 

 

OOOO

 

 

FlAEQn3.png 

Misery ei saanut sinä yönä enää kunnolla unta. Hän kieriskeli sängyllään levottomasti, ja kelasi mielessään uudelleen ja uudelleen outoja tapahtumia. Hän oli kohdannut kuoleman enkelin jo toistamiseen, ja saanut tältä armonaikaa.

Hänen jalkansa tuntuivat raskaalta ja silmiä kihelmöi univajeen vuoksi. Nainen nousi hitaasti vuoteestaan, ja suojasi arkoja silmiään aamuauringon kirkkailta säteiltä.

WP0vnHd.png 

Hän katseli ympärilleen hiljaisessa asunnossa, ja mietti oliko viime yön tapahtumat olleet oikeita vai hänen mielikuvituksensa tuotosta. Missään ei näkynyt merkkejä kummankaan teorian vahvistukseksi. Misery kohautti olkiaan luovuttamisen merkiksi, ja siirtyi keittiöön laittamaan itselleen aamiaista.

 

 

OOOO

 

 

nC7ZYIK.png 

“Kas!” Misery tokaisi yllättyneenä kääntyessään tiskipöydän puolesta kohti pöytää. “Sinä sittenkin palasit.”

56ralaE.png 

Spector nojasi kädet puuskassa hänen keittiönsä ovensuussa vaitonaisena, ja näytti jokseenkin vaivaantuneelta. Misery hymyili hänelle vilpittömästi, ja arvasi ettei taaskaan tulisi saamaan vastausta kysymykseens. Hän kutsui miehen kanssaan pöytään ja laski lautasen alas kiviselle tasolle.

“Olen pahoillani, ettei minulla ole tarjota sinulle nyt mitään. En arvannut sinun tulevan vierailulle...”

myApCNM.png 

“En tarvitse mitään.” Spector töksäytti ykskantaan ja istuutui naisen viereen. “En ole tottunut syömään teidän ihmisten ruokia.”

“Sehän on selvä.” Misery totesi ymmärtäväisenä, yrittäen virittää pienimuotoista keskustelua heidän välilleen. Häntä kiinnosti edelleen tietää, miksi demoni oli päättänyt palata takaisin hänen luokseen.

5nmRr6W.png 

“Mitä te sitten syötte, kun olette kuolleet?” nainen kysäisi viattomasti leivänsyönnin ohella.

“Ne jotka saapuvat Manalaan, pärjäävät yleensä ilman minkäänlaista ravintoa.”

“Etkö sinä sitten ole yksi heistä?” Misery laski leipänsä lautaselle ja kääntyi kiinnostuneena miehen puoleen.

bgiczmU.png 

“Minä...se on pitkä tarina.” Spector kangerteli sanoissaan ja yritti hillitä itseään puhumasta ohi suunsa. “Mutta sillä ei ole väliä, vaan se miksi tulin takaisin.”

“No, miksi tulit takaisin?” Misery kysyi kiinnostuneena.

“Päätin, että autan sinua toteuttamaan ne asiat jotka haluat tehdä ennen kuolemaasi.”

“Ai..” nainen totesi hämillään. “Siis tarkoitatko, että voin toivoa joitain asioita ja toteutat ne?”

“Riippuen toiveestasi, jos se on realistisesti toteutettavissa niin kyllä.”

u2OpAYi.png 

“Siinä tapauksessa minulla olisi yksi toive...”

 

 

OOOO

 

 

v322hJU.png 

Oletko valmis? Spector kysyi Miseryn saapuessa kylpyhuoneesta täysissä pukeissa. Tämä nyökkäsi myöntävästi, ja asteli miehen eteen olohuoneen ja keittiön välitilaan. Naista jännitti, mitä seuraavaksi tuli tapahtumaan.

bYZeLh0.png 

Pidä käsistäni kiinni vaikka mikä olisi.Spector neuvoi, ja ojensi kätensä Miserylle. “On jo tarpeeksi vaikeaa teleportata kahta henkilöä paikasta toiseen, joten en halua lähteä etsimään sinua astaraalitodellisuudesta.”

“Lupaan tehdä parhaani.” Misery totesi, ja nosti kätensä varovasti miehen omien päälle. Ne tuntuivat viileiltä ja karheilta.

gTSKO3G.png 

Spector sulki silmänsä ja keskittyi ajattelemaan paikkaa, jonka Misery oli hänelle kuvaillut. Hän hengitti muutaman kerran syvään henkeä, ja aloitti sitten hiljaisen manauksensa. Misery tunsi pulssinsa nouseva jännityksestä, ja yritti kaikin voimin puristaa mieheen otteesta kiinni. Hän näki, kuinka heidän ympärilleen muodostui hiljalleen vihreä valopunos, joka kirkastui Spectorin manauksen mukana entisestään.

ggfR951.png 

Pian vihreä valo täytti Miseryn koko näkökentän, ja hän tunsi valtavan voiman imaisevan itsensä sisäänsä. Päässä suhisi ja ote Spectorin kädestä tuntui hetkittäin lipsuvan, mutta tämän päättäväinen ote piti hänet mukana.

Vihreä valonkajastus himmeni asunnon ikkunoissa, ja pian siellä olikin jo aivan hiljaista.

 

 

OOOO

 

 

8miPONw.png 

Misery ja Spector seisoivat hautausmaan portilla vaitonaisina. He olivat matkustaneet ajassa ja paikassa lähikaupungin laidalle, jonne nainen oli toivonut pääsevänsä. Loppukesän viileä tuuli puhalsi Miseryn paljaisiin käsivarsiin, ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Vai oliko se sittenkin tämän paikan aavemainen tunnelma?

H5GyGrD.png 

Misery vaelteli hautarivien välissä oman aikansa, kunnes tuttu nimi pysäytti hänet. Spector pysytteli etäänpänä tuntiensa itsensä hieman ulkopuoliseksi tilanteeseen.

“Tämä se on.” Misery totesi ääni väristen ja katsoi kiveen hakattua nimeä. “Tämä on Tedin hauta.”

Hän ei ollut päässyt paikalle hautajaisiin ollesaan sairaalassa, mutta kuuli jälkeenpäin Anitalta pojan viimeisen lepopaikan sijainnin. Hän oli moneen kertaan aiemmin halunnut tulla paikalle, mutta koskaan ei kuitenkaan tuntunut sopivalta ajankohdalta.

TIDL9AB.png 

“Ted...” Misery kuiskasi hiljaa ja tunsi murtuvansa jo alkusanoissa. “Haluan kiittää sinua siitä, että pelastit henkeni. Että...annoit minulle mahdollisuuden elää.”

Nainen painoi kätensä rintaansa vasten, ja tunsi kuinka sydän pamppaili voimakkaasti hänen sisällään.

zEww7hl.png 

“Anna anteeksi etten ajoissa kertonut....että rakastan sinua.” hän jatkoi, ja tunsi kuinka esimmäinen kuuma kyynel vierähti alas poskea. “Ehkä..ehkä asiat olisivat menneet silloin toisin.”

Kauempana seisova Spector kuuli jokaisen sanan, muttta se ei näyttänyt haittaavan Miseryä. Mies tunsi huonoa omatuntoa siitä mitä teki Tedin sielulle. Tämä olisi voinut saada toisen tilaisuuden elämään ja...ja...

gJ8h0A2.png 

Spector pudisti nopeasti päätään ja yritti järkevöityä tunnekuohuistaan. Ei ollut hänen asiansa murehtia toisten ongelmista, ihmiset loivat itse oman kohtalonsa. Sitä paitsi, jos hän olisi palattanut lupaustensa mukaisesti Tedin takaisin ruumiiseensa, tämä olisi elossa ja Misery vailla sydänsiirrännäistä. Joten jomman kumman heistä oli luovuttava elämästään pelastaakseen toisen.

hWo8Lar.png 

“Misery, et olisi voinut tehdä mitään hänen pelastamisekseen..” Spector yritti kertoa naiselle, ja tarttui tätä olkapäästä. “Hänen vammansa olivat niin vakavat, ettei niistä voinut selviytyä.”

“Mutta kaikki on minun syytäni...jos olisin...” Misery purskahti lohduttomaan itkuun ja kääntyi Spectorin puoleen tukea hakien.

NKgITeP.png 

“Onneksi olet mukana, tuskin selviäisin tästä yksin. Kaikki nämä vuodet olen padonnnut suruani sisälläni.”

Spector vastasi Miseryn kiitokseen pelkällä hymähdyksellä, ja antoi Miseryn ottaa oman aikansa olkapäällään. Hän ei erityisesti nauttinut tilanteesta, myötätunto oli yksi niistä tunteista joita hän oli aina halveksinut. Vain heikot yksilöt osoittivat toisilleen myötätuntoa. Hetken kuluttua nainen höllensi otetaan Spectorista, ja otti askeleen taaemmas.

“Kiitos, että olet tukenani...”

csYLl87.png 

“SINÄ???” Misery huudahti kuin aaveen nähneenä. “MITÄ TEET TÄÄLLÄ?”

Spector kutristi kulmiaan ja katsoi Miseryä kummissaan.

oq4wAt9.png 

“Mitä oikein puhut? Olen ollut kanssasi koko ajan.” hän vastasi melkein huvittuneena naisen kysymykselle.

“Koko ajan? Mikset ole sanonut mitään?” Misery tivasi hämmentyneenä, ja tarttui miestä kädestä kuin varmiistaakseen tämän todella olevan siinä.

“Misery, en ymm--”

sx4a4yb.png 

Spectorin lause jäi kesken, kun Misery kahmaisi hänet epätoivoiseen suudelmaan. Naisen huulet värisivät jännityksestä ja maistuivat kyyneleiden suolaamilta. Spector ei aluksi tajunnut reagoida tilanteeseen millään lailla, mutta hämmennyksen laantuessa hän tarttui naisen käsivarsista ja sysäsi tämän kauemmas itsestään.

W1X3k0I.png 

“Mitä sinä oikein teet?” Spector ärähti vapautuessaan Miseryn otteesta. Tämä katsoi häntä vielä suuremman järkytyksen vallassa kuin vielä hetki sitten.

“Mutta sinä..Ted...” hän änkytti puolustuksekseen, ja yritti selvästi päästä tilanteen tasalle. “Mutta juurihan sinä olit Ted. Tai Ted sinä...en ymmärrä.”

pNQCApP.png 

“En minäkään.” Spector tokaisi tylysti. “Täällä ei ole ollut ketään muita kun me kaksi.”

“Olen todella pahoillani.” Misery pyysi nolostuneena anteeksi. “Olin aivan varma, että hetki sitten edessäni seisoi Ted.”

XJBBThA.png 

Nainen lysähti istumaan Tedin haudan vierelle voipuneena. Hän kertoi tunteiden olevan sen verran pinnassa, että suru sumensi ajatuksetkin. Spector seisoi paikallansa, eikä vastannut tavanomaiseen tapaansa mitään. Hän osasi ehkä osittain aavistaa, mistä Miseryn näköharhat saattoivat johtua.

KAtB02U.png 

“Ehkä suru ajan kanssa helpottaa, eikö totta?” Misery kysyi Specorilta. “Ehkä joinain päivänä voin vain iloita niistä hetkistä, jotka ehdimme kokea yhdessä.”

lQ3ZCxu.png 

Spector laskeutui istumaan Miseryn vierelle ja laski kätensä tämän olkapäille. Hänen tunteidensa vuoristorata oli taas laantunut, ja omatunto pakotti lohduttamaan naista. Vai olivatko ne Tedin tunteet, jotka hänen toimintaansa ohjailivat?

Cc6G91x.png 

He viettivät hetken hiljaa paikallaan, kunnes pilvet peittivät auringon taakseen. Ensimmäisten pisaroiden tipahtaessa vihreä valo välkähti hautausmaalla, ja sen mukana lähteneistä henkilöistä ei jäänyt paikalle mitään todisteita.

 

 

OOOO

 

 

dA1LBaC.png 

Misery kiirehti heidän palattuaan soivan seinäpuhelimen ääreen.

“Misery” hän vastasi luuriin ja ilme vakavoitui välittämästi.

“Ai hei Arnold.”

620ccLU.png 

“Olen kieltänyt sinua soittamasta tänne enää.” Misery totesi vakavana.

“Kyllä, voin aivan hyvin.”

“Ja ei, en ole ajatellut tulla klinikalle enää.”

NwiHxlK.png 

Misery kertoi ottavansa miehen antamia lääkkeitä edelleen, mutta ei halunnut tulla kontrollikäynneille sairaalaan monestakaan syystä.

“Haluan elää omaa elämääni, Arnold. Se tarkoittaa elämää ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa tai sinun tapaamistasi.”

“Ei, en ole katkera mistään. Sille oli oma aikansa.”

“En halua tietää tarkkaa päivää, riittää että saan tehdä asioista joista nautin ilman takarajaa.”

“Kiitos, hei hei.”

Misery paiskasi puhelimen suutuksissaan takaisin seinään ja kääntyi Spectorin puoLEEN

EavtLu4.png 

TNhEPn6.png 

Onko kaikki hyvin? mies kysyi nähdessään taas Miseryn kauhistuneen ilmeen. Nainen näytti nopeasti palautuvansa hetkellisestä shokkitilastaan, ja ärähti kuuluvaan ääneen:

“Lopeta tuo pelleily, onko selvä? Elämäni on jo tarpeeksi kurjaa ja sekaisin ilman, että muuntaudut jatkuvasti Tediksi.” 

NvzqYKL.png 

“O-olen pahoillani..” Spector änkytti hämmentyneenä takaisin. Hän oli tehnyt siis sen taas tajuamattaan. Aivan, kun Ted yrittäisi puskea itseään vapaaksi hänen sisältään.

“Sietääkin olla. Et voi leikkiä toisten tunteilla tuolla tavalla! Se on loukkaavaa.” Misery huusi päästäen kaiken turhautumisensa pihalle. “Sinusta en tiedä, mutta meillä ihmisillä on olemassa sellainen tapa kuin hienotunteisuus. Se tarkoittaa sitä, että jos joku suree jotain asiaa niin sitä ei jatkuvasti kaivella esille kuin jotain näyttelyesinettä.”

“Anteeksi, en todellakaan tarkoittanut..”

iVfQvcO.png 

“Aivan sama. Menen nyt kylpyyn, sinä voit puolestasi tehdä mitä huvittaa kuten näköjään teet muutenkin.” Misery totesi vielä lopuksi ja kääntyi kohti kylpyhuoneen ovea. Spector räpytti hämmentyneenä paikallaan silmiään muutaman kerran, ja tokeni sitten äsköisestä ryöpytyksestä.

WtSAXrn.png 

Spectorin päätä alkoi huimaamaan, ja hän tunsi olonsa jokseenkin heikoksi. Se oli merkki vain yhdestä asiasta. Hänen olisi palattava Manalaan hakemaan lisää sieluja ravinnokseen.

“Lupasin suorittaa tehtäväni loppuun ennen kuin palaan.” mies totesi itselleen ja hylkäsi sitten omat ajatuksensa. Hän ei riistäisi Miseryn henkeä lupauksensa mukaisesti ennen tämän luonnollista kuolemaa.

yFiWhSJ.png 

“Ah, se teki hyvää.” Misery tokaisi tullessaan ulos kylpyhuoneesta jonkin ajan kuluttua. “Tämä päivä on ollut sen verran raskas, että voisin vetäytyä vaikka heti takaisin peiton alle.”

bGWxY1C.png 

Naisen askellus pysähtyi Spectorin eteen kuin seinään. Hän oli selvästi olettanut tämän poistuneen asunnosta sillä välin kun hän itse oli kylvyssä.

“Olet siis vielä täällä.” Misery totesi ja katsoi Spectoria eleettömästi.

“Olin juuri aikeissa lähteä...” mies vastasi ja nousi senkiltä. Hän käveli suoraan Miseryn ohi kohti eteistä.

b8PAzPq.png 

“Anteeksi, että tulistuin sillä tavalla.” Misery yritti paikata jännittynyttä tunnelmaa “Tuletko takaisin taas jossain vaiheessa?”

“Luultavasti.” Spector vastasi. “Minulla on asioita hoidettavanani enkä osaa sanoa kauanko niissä kestää.”

“Hyvä on.”

lWASUul.png 

Spector katosi vihreän valon saattelemana, ja Misery jäi virittelemään sänkynsä auki hämärtyvään olohuoneeseen. Hän tunsi katumusta sättiessään Spectoria sillä tavoin, mutta tämä oli samalla satuttanut häntä esittämällä Tediä. Vai oliko hän vain itse nähnyt harhoja ja Spector olikin syytön?

Näihin mietteisiin Misery lopulta nukahti.

 

 

OOOO

 

 

LkbXgNH.png 

Spector istui Miseryn keittiön lattialla, ja katsoi tämän rauhallista unta. Hän oli viipynyt Manalassa vain välttämättömän aikaa, mutta kuluttanut silti jo muutamia päiviä maanpäällisestä elämästä. Hä ei tiennyt, millaisessa tilanteessa heidän keskinäinen tuttavuussuhteensa oli viimekertaisen riidan päätteeksi, ja siksi tuntui helpommalta saapua paikalle yön pimeinä tunteina.

RZYxf5B.png 

Spector hiipi hiljaa Miseryn sängylle, ja pohti tarkkaan mitä tekisi. Häntä houkutti osittain edelleen riistää tämän henki ja päästä elämässä eteenpäin. Samalla hän kuitenkin tunsi jonkin sorttista suojeluviettiä tätä kohtaan. Mitä muutama kuukausi olisi pois hänen, tai edes Lunan kuolemattomasta elämästä? Vaikka Misery olikin Eternityjen viimeinen jäsen, hän oli suurimmaksi osaksi ilminen vailla enkelisuvun voimia. Senhän näki jo hänen heikosta olemuksestaan ja sairauksien täyteisestä elämästään.

dLtig1Q.png 

Spector hivuttautui uteliaana vielä lähemmäksi naista, ja tutkaili tämän kasvoja. Hänen olisi niin helppo imeä elämä naisesta tämän huomaamatta. Se ei veisi kauaa, vain muutaman sekunnin. Ennen kuin Spector ehti päättää mitä tekisi...

uqOzARd.png 

...Misery pomppasi pystyyn pelästyneenä. Hän räpytteli silmiään pimeässä huoneessa ja katseli ympärilleen. Hänen katseensa kiinnittyi tummaan hahmoon, jonka ääriviivat piirtyivät ikkunaa vasten.

MjlS3Id.png 

“Spector, oletko se sinä?” Misery kysyi epäröiden, ja nousi vuoteestaan. Spector, joka seisoi keittiössä ulos ikkunasta hajamielisesti katselleen, kääntyi naisen puoleen. Hänen sydämensä pamppaili vieläkin äkillisen yllätysheräämisen takia, ja hän yritti tasata hengitystään huomaamattomasti.

GgBUQnU.png 

“Kyllä...tulin juuri takaisin.” Spector esitti pienen valkoisen valheen ja hiplasi vaivaantuneena olkapäätään.

“Mietinkin jo, tuletko takaisin.” Misery näytti jokseenkin huolestuneelta miehen mielestä. “On kulunut niin monta päivää.”

“Se on aikaeron syytä. Pienikin hetki rajan takana vie oman aikansa.”

“Ymmärrän.” nainen nyökkäsi ja istuutui keittiön tuolille.

MH8s4Xs.png 

“Olen iloinen, että palasit. Näin juuri todella häiritsevää unta.” Misery kertoi ja tuijotti samalla jonnekin kaukaisuuteen. “Näin, kuinka tumma hahmo painautui päälleni puristaen minut kiinni sänkyyn. Henkeni salpaantui sen painon alla, ja tunsin kuinka se imi minusta kaiken elämänvoiman joka suonissani virtaa. Sieluani myöten.”

Xbt5Fdv.png 

“Ei kuulosta järin mukavalta tavalta kuolla.” Spector totesi ykskantaa ja tunsi kuinka syyllisyys kalvasi hänen mieltään. Misery oli juuri kuvaillut sen tapahtuman, jota hän oli suunnitellut hiljaa mielessään hiipiessään tämän sänkyyn.

“Onneksi se oli vain unta.” hän jatkoi, ja pyysi naisen istumaan kanssaan sängyn reunalle.

vkQ5itT.png 

“Spector.” Misery aloitti katsoen vakavamielisesti mieheen. “Voitko kertoa miltä tuntuu kuolla?”

“Miksi kysyt tuollaisia?” mies ihmetteli ja vaihtoi asentoaan jalalta toiselle levottomana.

“En tiedä, kai uneni sai minut ajattelemaan asiaa.”

i4YxS5f.png 

“Rauhoittasiko se jotenkin suma oloasi, jos tiedät?” Spector kysyi vieläkin naiseen päin katsomatta.

“Kyllä. Luulen että en pelkäisi enää sen jälkeen kuinka se tapahtuu. Tai kun se tapahtuu.”

Spector huokaisi syvään ja otti itselleen paremman asennon.

FvvVxwr.png 

“Kuoleminen on hieman monimutkainen asia. Ensin sitä on, ja sitten yhtäkkiä ei olekaan. Esimerkiksi nukkuessa kuoleminen on kuin leijailisi hiljaa pois. Sielu irtoaa ruumiista ja katoaa.”

“Kulkeutuvatko ne sitten Manalaan?” Misery kyseli kiinnostuneena. Spector tunsi taas ikävän muljahduksen sisuksissaan ja yritti keksiä äkkiä jotain vastaukseksi.

“No tuota...tavallaan kyllä. Ne täytyy vain ohjata oikeaan suuntaan jotta löytyvät perille.”

HAGVFZA.png 

“Minä tiedän minkä värinen sieluni on.” Misery totesi miltein naurahtaen. “Olen varma, että se on syvän sininen.”

“Mistä sen tiedät?” Spector ihmetteli.

“En ihan tarkalleen tiedäkään. Näin vain kerran sellaista unta, ja siitä jäi sellainen tunne jota en pysty selittämään.”

QYg5xii.png 

“Oletko nähnyt muita selittämättömiä unia?” Spector kysyi nyt hieman huolestuneena. Hän oli varma, että unilla oli yhteys naisen perimään. “Oletko tavannut ketään unissasi?”

“Ei, en ole. Kuinka niin?” Misery pudisti päätään epäröiden ja kääntyi miehen puoleen.

“Ei kuinkaan. Ajattelin vain.” Spector huomasi lipsauttavan taas valkoisen valheen, ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta. “Päästän sinut nyt nukkumaan. Ei ollut tarkoitus herättää sinua keskellä yötä.”

“Ei se mitään.” Misry totesi ja nojautui Spectorin puoleen. “Jos sinua ei haittaa...niin...haluaisitko jäädä kanssani nukkuman täksi yöksi? Tunnen oloni turvallisemmaksi jos olet paikalla.

4A6zCXy.png 

Spector suostui, ja asettui makaamaan Miseryn sängyn vapaalle puolelle. Hän luuli makoilevansa siinä omassa rauhassa, mutta Misery asettuikin hänen kainaloonsa nukkumaan. Spector ei uskaltanut miltein hengittää tuntiessaan naisen kehon omaansa vasten. Siitä oli aikaa, kun hän viimeksi oli viettänyt niin lähekkäin aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mieleen muistuivat nuoruuden hetket Envyn kanssa, mutta jokin oli nyt toisin. Suhde Envyyn oli ollut pelkästään fyysinen, ilman tunteita. Spector ei osannutkaan siihen aikaa edes tuntea mitään.

hWPcR3t.png 

Nyt maatessaan siinä sängyllä Misery vierellään, hän tunsi jonkin uudenlaisen tunteen kasvavan sisällään. Hän ei kuitenkaan osannut nimetä, mitä se oli.

 

 

OOOO

 

 

K6tdjDk.png 

“Oletko tosissasi, onko tämä sellaista ajanvietettä jota haluat viimeisinä kuukausinasi tehdä?” Spector huokaisi pettyneenä heidän istuessaan kirjastossa jo monetta tuntia. “Vuoraat itsesi kirjoilla ja pysyt poissa kesän viimeisistä lämpimistä päivistä.”

XexGJDb.png 

“En ymmärrä muutenkaan ihmisten halua kirjoitella kirjoja ihan vain huvin vuoksi. Meillä Manalassa on vain historian- sekä loitsukirjoja.” hän jatkoi tylsistyneen oloisena ja keikkui tuolillaan edestakaisin. Misery naurahti hänen lapsenomaiselle käytökselleen hiljaa kirjahyllyn luona.

5IJf5lf.png

“Tiesithän Spector, miten mahdottomalta välillä kuulostat?” Nainen tokaisi etsiessään hyllyriveiltä haluamaansa kirjaa.

“Mitä mahdotonta siinä on, jos en pidä kirjoista?” mies tuhahti vastaukseksi. Misery asteli takaisin lukupöydän luokse ja nojautui lähimpää tuolia vasten.

pshvmoj.png “Ei tietenkään mitään. Mutta minä pidän kirjoista, ja sinä lupasit olla seuranani kaikessa mitä teenkään.” Miseryä hymyilytti Spectorin naama, joka vääntyi tuskaiseen irvistykseen. “Ja mikäli antaisit kirjoille mahdollisuuden, niin saattaisit vahingossa vaikka oppia jotain. Ne opettava, ja vievät ajatukset pois todellisuudesta.”

bkwhvmm.png “Anteeksi jos keskeytän..”kuului vaivaantunut ääni toiselta puolen pöytää. “...mutta suljemme kirjaston 15 minuutin kuluttua.”

Misery kääntyi äänen puoleen, ja näki ujostuneen oloisen kirjastonhoitajan osoittelemassa kelloaan hänelle.

hCZdI87.png “Ah, totta tosiaan.” Misery tokaisi kun oli toennut yllättävästä keskeytyksestä. “Miten aika lentääkään täällä, en millän huomannut tässä ääneenluvun yhteydessä.”

Kirjastonhoitaja loi vaivaantuneen hymyn Miseryn puoleen ja nyökytteli ymmärtäväisenä. Hän katsoi sivusilmällä pöydällä olevaa kirjaa, joka makasi väärinpäin Miseryn puoleen. Sitten hän kipitti nopeasti portaita kohti ilmoittamaan kirjaston sulkemisesta muille asiakkaille.

“Hienoa, nyt hän luulee että olen joku sekopää yksinpuhuja.” Misery puuskahti noukkiessaan pöydällä auki lojuvaa kirjaa.

sJ7Fal6.png Hänen kätensä osui kuitenkin samaan aikaan kirjan puoleen kurottautuneen Spectorin omaan. Spectorin käsi tuntui yhtä viileältä kuin ennenkin, mutta varomaton kosketus sai Miseryn pulssin kiihtymään ennenkokemattomalla tavalla.

JtU5KSk.png “Äsh....” nainen veti kätensä pois ja peruutti askeleen kauemmaksi. “Sori, en huomannut ollenkaan.”

Spector katseli toiseen suuntaan kuin ei myöskään olisi huomannut tilannetta.

“Laitatko kirjan takaisin paikalleen, menen jo edeltä alas.” Misery pyysi ja jatkoi vielä: “Varo, ettei kukaan näe sinua. Leijuvat kirjat eivät ole ihan jokapäiväinen näky täälläpäin.”

aaWNuu8.png

Spector nyökkäsi vaitonaisena, ja hiveli kättään jota Misery oli juuri koskettanut. Hänen sisällään virtasi lämmin tunne, joka ei ollut ottaa laantuakseen.

“Ted, lopeta manipulointisi.” hän sähähti itselleen ja tarttui pöydällä lojuvaan kirjaan. “Tiedät, etten halua sinun sekoittavan tunteitasi omieni kanssa.” 

 

 

OOOO

 

 

K2WoHMg.png

3BOH0XK.pngMX1dpYA.png

Viikot vierähtivät nopeasti eteenpäin. Spector ja Misery olivat viettäneet koko syksyn keskenään, opetellen ja oppien uusia taitoja sekä tutustuen uusiin paikkoihin. He eivät liki koskaan puhuneet siitä, milloin Miseryn aika koittasi. Eikä hän tuntenut itseään millään tavalla sairaammaksi vaikka määräaikaan ei ollut enää kauaa jäljellä. Niinpä he jatkoivat omintakeista yhteiseloaan huolettomina siitä, mitä huominen toisi tullessaan.

LMOJSVW.png Syksy taittui hiljalleen talveksi, ja ensimmäisen lumen peittäessä maan Misery lupasi viedä Spectorin ulos kävelylle katsomaan sitä. Spector oli elänyt koko elämänsä lämpimän Manalan suojissa, eikä koskaan ollut astunut jalallakaan lumeen.

Mies ihasteli ympäröivää, valkoista maisemaa ja vannotti sen olevan kauneinta mitä oli koskaan nähnyt. Miseryä huvitti tämän hämmästelevät ilmeet ja aito ihastus taivaalta leijailevien lumihiutaleiden kauneuteen.

PBbT1k8.png “Spector, odota hetki.” Misery huudahti kahmiessaan ison kasan lunta lapastensa väliin. Hän muotoili siitä nopeasti pallon, ja piilotti sen selkänsä taakse odottaen miehen kääntyvän puoleensa.

“Mitä ny---”

Mf2oz9q.png Pallo mäjähti kuuluvasti Spectorin rintakehään, saaden miehen horjahtamaan paikallaan.

“Osui ja upposi!” Misery naurahti tyytyväisenä ja pudisti lumikokkareet lapasistaan. Spector näytti täysin tyrmistyneeltä tilanteesta.

oraq5FI.png “Mitä...minä sinulle näytän!” hän murahti pudistellessaan lumia päältään.

“Hyvä, paras voittakoon!” Misery julisti edelleen hymyillen, ja valmistautui kahmaisemalla uuden annoksen lunta käsiinsä.

B9l6mO2.png 

He ampaisivat juoksuun kentän molempiin päihin, yrittäen vuorotellen osua toisiinsa lumipalloilla. Spector, joka aluksi näytti kun myrkyn nielleeltä, intoutui itsekin nauramaan ja leikkimään lumisotaa kuin kyseessä olisi olympiatason urheilusuoritus. Pallot viuhuivat ilmassa, välillä osuen kohteeseensa ja välillä taas eivät. Miseryn hersyvä nauru täytti koko kentän, ja he unohtivat kokonaan ajan kulun.

“Ähäkutti, etpäs osunut.” Nainen huudahti Spectorin heiton viistäessä hänen vasemman käsivartensa ohi. Hän oli juuri aikeissa juosta läheisen puskan suojiin, kunnes joku taklasi hänet hankeen.

IZeBNYQ.png

“Sainpas.” Spector puuskutti hengästyneenä ja käänsi maassa makaavan Miseryn puoleensa. “Epäreilusta aloituksesta johtuen minulla on oikeus rangaista sinua lumipesulla.”

“Spector, älä nyt viitsi.” Misery naurahti äänessään kuitenkin säväys epäilystä. “Leikkiähän tämä on.”

“Minä sinulle...” Spector aloitti, mutta Misery keskeytti hänet.

Bos8OqW.png

“Odotas, sinulla on hieman lunta tuossa.” hän totesi ja pudisti miehen lumista hiuspehkoa. “En halua saada ekstra-määrää lunta niskaani.”

Misery tunsi, kuinka Spector kavahti hieman hänen koskettaessaan tätä. Heidän katseensa kohtasivat hetken aikaa, ja molempien huulilla paistanut hymy oli yhäkkiä vakavoitunut.

PiaapqO.png

Spector nousi äkisti polvilleen naisen päältä, ja piteli kädellään otsaansa. Hänen silmissään maailma alkoi äkisti pyöriä ja korvissa suhisi inhottavasti. Mies nousi sanaakaan sanomatta haparoiden ylös hangesta, ja asteli kauemmaksi Miseryn luota.

58G7vMf.png

“Hei, etkö meinaa auttaa minua ylös hangesta?” Misery huikkasi hänen peräänsä tajuamatta, että jotain oli tapahtunut. “Ja entäs se lumipesu jolla uhkailit äskettäin.”

bLnEHSb.png

“Valitettavasti se saa nyt jäädä.” Spector totesi tylysti kädet puuskassa ja asteli edelleen kauemmaksi Miseryn luota.

“Onko jotain sattunut? Leikkiähän tämä vain oli..” Misery kampesi itsensä ylös istuaalteen ja katsoi huolestuneena tämän perään.

“Minun täytyy nyt mennä.” mies vastasi lyhyesti, ja oli loitsinut itsensä pois paikalta ennen kuin Misery ehti kysyä enää muuta. Nainen katsoi hölmistyneenä sitä kohtaa jossa Spector vielä hetki sitten oli seisonut, ja nousi sitten kokonaan hangesta.

 

 

OOOO

 

 

lqsuL08.png

“Kas, herrani.” Sielunsieppari tervehti ovista sisälle pelmahtanutta Spectoria. “Laskeskelinkin, että seuraava visiittine ajoittuisi näille tunneille.”

Nainen hivuttautui pois lasisen altaansa ääreltä, ja leikitteli sormiensa välissä leijaileva sielupallolla. Hänen suupielillään kareili mairea hymy.

jdumoe3.png

“Tiedät siis, mitä olen vailla.” Spector tokaisi tympääntyneenä. Hän ei ollut nälkäisenä lainkaan juttutuulella.

“Tottakai, herrani.” Sielunsieppari vastasi ojentaen kätensä, jolla oranssinkeltainen sielu leijui. “Taidatte olla jo hieman nälkäinen.”

BQe2CeS.png

Spector nappasi sielun sanaakaan sanomatta naisen kädestä, ja kahmaisi sen sisuksiinsa. Hänen heikotuksensa tuntui laantuvan sitä mukaa, kun Sielunsieppari kalasti hänelle uusia sieluja altaastaan.

“Olkaa varovainen, ettette ahmi liikaa.” nainen varoitti, kun Spector pyysi aina vain lisää. “Tiedätte, mitä siitä seuraa. Voimanne voivat kasvaa liian suuriksi, ja räjäyttää teidät.”

yCVH28c.png

“Tiedän rajani.” Spector totesi testatessaan samalla palautuneita voimiaan. “Olen vain päättänyt, että tämä on viimeinen kerta kun käyn luonasi ennen tehtävän loppuunsaattamista.”

StjLzXJ.png

“Kas, herra on siis viimein tullut tehtävän toteuttamisvaiheeseen.” Sielunsieppari totesi ivan pilke puheessansa. “Tiesittehän, että äitinne on hyvin vihainen toiminnastanne. On vain ajan kysymys, että hän vapautuu asettamanne loitsun takaa vapaaksi.”

aBoax0x.png

“Olen hyvin tietoinen siitä.” Spector ärsyyntyi naisen röyhkeästä asenteesta. “Mutta hän ei vapaudu ennen kuin tehtäväni kohde on kuollut.”

“Ymmärrän, suo anteeksi että muistutin asiasta.” Sielunsieppari totesi ja kumarsi nöyränä miehelle. “Siispä, tapaamisiin ensi kertaan kun olette tulleet lopullisesti kotiin.”

Spector kääntyi kannoillaan hyvästejä jättämättä, ja avasi valtaistuinsalin suuret ovet.

L673W3E.png

Hän kuuli etäistä pauketta käytävän toisella puolella olevien ovien takaa, jossa Luna oli edelleen vangittuna ja kääntyi lähteäkseen pois.

“Vielä vähän aikaa, ja saat vapautesi.” hän mutisi hiljaa mielessään. “Ja samalla niin saan minäkin.”