yAfoeqm.png

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

6XQjwvR.png

”Ottakaa kiinni jos saatte.”

Kaaos myhäili tietäväisesti ja kohotti toisen kätensä ilmaan. Ennen kuin kumpikaan veljeksistä ehti toimia, musta savupilvi oli jo ympäröinyt heidät. Kaaoksen tarkoituksena ei ollut tällä kertaa tappaa, vaan vain pelata aikaa.

4XetIrh.png

”Noita! Et pääse karkuun!”

Casimir kirosi peittäessään kasvonsa ja yrittäessään huitoa veljensä tavoin savua pois. Kaaoksen askelet kuuluivat aivan heidän vierestään, ja loittonivat sitten terassille. Nainen nauraa räkätti heidän avuttomuudelleen ja tiesi saavansa tarvittavan etumatkan pakoa varten.

h5s07Jl.png

”Pysähdy senkin…”

Basil kääntyi nopeasti naisen suuntaan ja kirosi, kun savu yhtäkkiä lakkasi peittämästä näkökenttää. Hän päätti rynnätä Kaaoksen perään edeltä, sillä Casimir oli kyykistynyt kuolleen vaimonsa luokse tarkistamaan oliko mitään enää tehtävissä.

uMSfAHG.png

”Kaunis aavikon kukkani….anna anteeksi.”

Casimir puri hampaansa yhteen pidätellessään kyyneleitä. Hän ei jäänyt sen pidemmäksi aikaa suremaan vaimonsa menetystä vallitsevan tilanteen takia. Hän halusi estää veljeään saamasta samanlaista kohtaloa kun hän itse oli juuri kokenut, ja ryntäsi tämän perään pelastamaan Sorea.

AxTUPqw.png

Basil oli sillä välin miltein tavoittanut Kaaoksen, joka oli ilmeisesti umpikujan tajutessaan jäänyt seisomaan parvekkeelle toimeettomana. Taivas alkoi jälleen repeillä, ja suuret kylmät pisarat ropisivat ryöppyinä alas maahan.

DlOMTy1.png

”No niin, noita. Pakosi on turhaa, et pääse poistumaan täältä. Laske Sore alas.”

Basil jatkoi nopeaa harppailuaan kiihtynyt ilme kasvoillaan, ja mietti jo valmiiksi mihin kohtaan Kaaosta pistäisi miekkansa ensimmäisenä. Hän näki jo voiton häämöttävän silmiensä edessä, kunnes nainen kääntyi ympäri ilkeä hymy kasvoillaan.

XpWCpIP.png

”Hupsista, taisit olla hieman huolimaton.”

Kaaos tuijotti luonnottoman sinisillä viirusilmillään Basilia, ja alkoi nauraa. Hän oli todellisuudessa varta vasten jäänyt odottamaan miehiä paikoilleen, saadakseen nämä pois päiviltään. Nainen kääntyi ympäri Sore yhä tiukasti sylissään retkottaen, ja Basil tajusi olevansa pulassa.

QnqwTNT.png

Samainen savupilvi ilmestyi taas Kaaoksen ja miehen väliin, ja Basil oli näkevinään kuinka Chrystalille kuuluva ruumis nytkähti liki huomaamattomasti. Kaaos oli ilmeisesti ladannut miltein kaikki voimansa tuohon leijailevaan savuun, joka nyt uhkaavan nopeasti läheni Basilia.

”Mm..mitä ihmettä…” Basil ehti sanoa perääntyessään askeleen verran taaksepäin.

”Sano hyvästit rakkaalle vaimollesi.” Kaaos sanoi nauttien täysin rinnoin vallitsevasta tilanteesta. Oli enää sekunneista kiinni, kunnes toinen esteistä olisi hoidettu.

IlN7ilF.png

Basil oli voimaton tuon savun edessä, joka jo miltein nuoleskeli hänen takkinsa liepeitä. Hän oli täydellisessä törmäyskurssissa sen kanssa, eikä pystynyt enää väistämään. Lannistuneena hän sulki silmänsä ja toivoi kuolemansa olevan nopea ja tuskaton.

Silloin, viimeisellä hetkellä joku astui väliin.

D6cV4bL.png

Basil ehti nähdä vain miekan, joka lävisti sumun kuin veitsi omenan ja pysähtyi kuin seinään, ennen kuin hän menetti tasapainonsa ja horjahti taaksepäin. Casimir oli ilmestynyt jostain kuin pelastava enkeli. Hetkellisesti Basilin vallannut helpotuksen aalto vaihtui pian kauhuksi, kun hän tajusi veljensä olevan itsensä sijaan hengenvaarassa.

7h334Nb.png

Savu, tai pikemminkin kiinteä pilvihahmo sai vaurioita iskusta, ja sylki Casimirille jo aiemmin tuttuja purppuroita salamoita. Hänen sydämenlyöntinsä alkoivat kiihtyä kuin itsestään pienten sähköshokkien vuoksi. Joka kerralla isku tuli nopeammin ja voimakkaammin, ja pian mies tajusi tärisevänsä lävitseen virtaavan suuren sähköaallon voimasta. Eikä hän ollut ainoa joka kärsi.

ZFT7XRy.png

Myös Kaaos alkoi horjua paikallaan, pudotti yhä tajuttoman Soren sylistään ja kiemurteli kuin liekkeihin heitetty käärme tuskissaan. Casimir tunsi sydämensä pian räjähtävän, mutta hän yritti vielä työntää miekkaa syvemmälle salamapalloa viimeisillä voimillaan.

Basil tunsi, kuinka salamat pistelivät hänenkin jalkojaan, ja hän kaaduttuaan ryömi hädissään yhä kauemmas veljestään ja savuhahmosta.

BYBlsWK.png

”Casimir! Päästä irti tai kuolet!” Hän yritti huutaa avuttomana veljelleen, joka alkoi tiedottomana menettää tasapainoaan. Kaaoksen vertahyytävä korahtelu kaikui ympäri rantaa, ja Basil tajusi naisen menettävän veljensä tavoin pian henkensä. Tuo ihmeellinen savupallo oli selvästi osa häntä, ja tällä kertaa nainen oli luovuttanut miltein kaikki elinvoimansa iskuun.

3EOVBak.png

Basil yritti nousta mahdollisimman nopeasti ylös paikaltaan ehtiäkseen vielä auttamaan veljeään, mutta pääsi vain todistamaan tämän ja Kaaoksen surkeaa loppua. Casimirin silmät kääntyivät jo sisäänpäin, ja hänen jäsenensä lysähtivät veltoiksi. Mies rysähti koko painollaan yhtä sekavaa Kaaosta päin, ja työnsi tämän kanssaan alas parvekkeelta.

Basil yritti tarttua kiinni veljensä paidanhelmasta, mutta ote lipesi. Hän huusi kovaan ääneen ”ei”, ja sulki silmänsä kuulessaan pahaenteisen tömähdyksen jostain kaukaa parveketasanteen alapuolelta. Hän ei tohtinut edes katsoa yli kaiteen, vaan ryntäsi nopeasti maassa makaavan Soren luokse. Nainen hengitti ja näytti heräävän hiljalleen kuin syvästä unesta.

EV7xx73.png

”Basil, missä me olemme?” Sore kysyi hennolla ja yhä hieman sekavalla äänellä pitäen silmänsä edelleen suljettuina. Basil otti vaimonsa syliinsä ja silitti kiitollisena tämän kiiltäviä, mustia hiuksia.

”Me olemme turvassa.”

”Missä muut ovat? Mitä oikein tapahtui?”

”Näet kohta, nyt lepää vain siinä rauhassa hetken aikaa.”

Basil tunsi äänensä värisevän järkytyksestä, joka viimein purkautui ulos alitajunnasta. Hänen kätensä tärisivät, ja Sore varmasti huomasi sen muttei kysynyt mitään. Mies puri huulensa miltein verille pidellessään itseään kasassa.

Kaikki olivat kuolleet, kaikki olivat mennyttä. Miten tässä oikein kävi näin?

 

 

OOOOO

 

 

VIdjUNc.png

Alhaalla, aivan veden rajan tuntumassa makasi kaksi liikkumatonta hahmoa.

Basil nosti Soren vähän ajan kuluttua saapuneiden vartijoiden kanssa pystyyn, ja kertoi lyhyesti mitä oli tapahtunut. Sitten hän juoksi niin nopeasti kuin pystyi läpi juhlasalin ja eteishallissa kyyhöttävien vieraiden suuntanaan rannalla makaava veljensä.

4qTvdO9.png

Sore seurasi Basilia järkyttyneenä, ja yritti pyyhkiä kyyneleitä jotka virtasivat kuin vuolaat joet alas hänen kasvojaan. Jo Venishan ruumiin näkeminen oli tuntunut murskaavalta, joten nainen ei tiennyt miten kestäisi nähdessään myös Casimirin ja Chrystalin. Basil yritti turhaan saada Sorea pysymään sisällä, ja hän asteli nopein askelin alas rantaan vieviä portaita.

KEeuGei.png

He molemmat kumartuivat kukin toisen ruumiin viereen ja tarkistivat oliko heissä minkäänlaisia mahdollisia elonmerkkejä. Basil puristi kätensä pettyneenä nyrkkiin ja pudisti päätään kokeiltuaan veljensä pulssin. Hän käänsi ruumiin varovasti kauemmas Chrystalista ja Soresta, ja meni sitten selvästi romahtamispisteessä olevan vaimonsa luokse.

aLTBpqM.png

”Tämä on minun syytäni..kaikki…” Sore nyyhkytti Chrystalin ruumiin äärellä ja pyyhki edelleen kasvojaan. ”Kaikki te jouduitte kärsimään minun vuokseni!”

”Sore kulta, olet väärässä. Se kaikki oli HÄNEN vikansa.” Basil yritti lohduttaa naista, ja osoitti syytävällä sormellaan Chrystalin suuntaan. ”Hän tuli ja halusi pilata kaiken.”

”Ei. Hänkin on vain sen juonen uhri, jonka tähtäimessä minä olen. En ole kertonut sinulle aivan kaikkea, on jotain mitä haluaisin sinun tiet ---”

CRKLcUu.png

Soren lause jäi kesken, ja hän tuijotti epäuskoisena Chrystalin rinnassa roikkuvaa riipusta. ”Se on vain auringonsäde..” hän vakuutti itselleen ja pyyhki taas märkiä silmiään. Eihän hän oikeasti voinut nähdä mitä näki?

”Sore, mikä tuo hehku on?” Basil kuitenkin kumosi hänen teoriansa huomaamalla aivan saman. Kirkkaasta valosta koostuva hehku tuntui sykkivän ja voimistuvan koko ajan, ja Sore oli näkevinään Chrystalin rinnan kohoilevan hiljalleen ylös alas.

”Se on….mahdotonta….” hän sai hädin tuskin äänen kulkemaan lamaantuneiden huuliensa lomasta, ja perääntyi säikähtäneenä kauemmas ystävänsä ruumiilta. ”Minähän juuri kokeilin, ettei hänellä ollut pulssia! Ja tuollaisen pudotuksen jälkeen…mahdotonta.”

m8wjoEC.png

Hiljalleen yksittäinen hehku jakaantui moniksi pienemmiksi valonsäteiksi, jotka ympäröivät Chrystalin ja alkoivat hiljalleen leijuttaa tätä korkealle maankamarasta.

Sore ja Basil katsoivat lamaantuneina paikoillaan, kuinka Chrystalin kalmankalpea iho sai hiljalleen elävän punansa, kuinka hänen hengityksensä tasaantui normaaliksi, ja silmät rävähtivät auki nähden maailman nyt aivan uudella tavalla.

”Ei voi olla totta…” Basil henkäisi, ja Sore arvasi miten luonnottomalta ja uskomattomalta tämä saattoi hänestä tuntua. Sore itse ei ollut enää yhtä yllättynyt uusista yliluonnollisista käänteistä elämässään, olihan hän nähnyt jo kaikenlaista. Mutta tuo outo valo, ja kuolleista herääminen….siinä oli myös jotain pelottavan tuttua….

Kb0Svle.png

Viimeisen väläyksen jälkeen Chrystal seisoi siinä heidän edessään yhtä elinvoimaisena kuin Sore oli hänet nähnyt viimeksi. Basil seisoi jäykkänä ja mitään sanomattomana paikallaan, ja näytti tarkkailevan tilannetta. Chrystal katsoi heitä kumpaakin osaksi ihmeissään, osaksi helpottuneena, ja alkoi sitten puhua:

”Sore…ihanaa nähdä että olet kunnossa. Olin niin huolissani, kun menetin tajuntani Kaaoksen saadessa miekaniskun.”

g6BBk99.png

”Chrystal minä…” Sore alotti niiskuttaen, ja katsoi anteeksi anellen ystäväänsä.

”Shh..tiedän mitä yrität sanoa. Mutta minulla ei ole aikaa, hän noutaa minut aivan pian. Minua on kutsuttu.”

Sore katsoi hymyilevää Chrystalia epäuskoisena, ja taaempana seisova kivikasvo Basil kohotti hieman kulmiaan.

”Mutta minne? En ymmärrä..kuoletko sinä?”

Chrystal pudisti päätään lempeästi hymyillen.

uSI0Bu4.png

”En ehdi selittää kuitenkaan, enkä toisaalta saakaan. Hän sanoi minulle, että minun on pyydettävä sinua jatkamaan tehtävää hinnalla millä hyvänsä.”

”Mutta en halua! Näithän mitä kaikkea sain aikaan…mitä…se nainen sai aikaan.”

”Mutta Sore, kaikki kääntyy vielä hyvin. Usko minua.”

Chrystal sipaisi kädellään kaulassaan roikkuvaa riipusta, ja nyökkäsi kuin se olisi puhutellut häntä.

”Aivan pian on aika.”

9zm6Tu1.png

Nainen kääntyi vielä yhtä vihaisen Basilin puoleen, ja hänen kasvoillaan oleva hymy valahti surulliseen osaanottoon.

”Olen pahoillani siitä mitä Kaaos sai aikaan minun avullani. Otan osaa veljesi ja hänen vaimonsa poismenoon. Yritin kyllä parhaani mutta…”

”Ymmärrän, enkä olekaan sinulle henkilökohtaisesti vihainen.” Basil nyökkäsi jäykkänä ja tuijotti sitten taas Chrystalin riipusta joka oli alkanut loistamaan jälleen.

”Pidäthän Soresta huolta, hän tarvitsee tehtävässään kaiken avun mitä voi saada.”

sAgHG8T.png

”Minun on nyt aika poistua, muut odottavat jo.” Chrystal totesi ja kumarsi vielä pariskunnalle. Sitten hän katsoi vielä viimeisen kerran Sorea:

”Muista. Kaikki järjestyy vielä, lupaan sen. Lupaa sinä minulle etsiväsi loputkin meistä.”

APCz890.png

8ykwDYz.png

NmeUILm.png

Ja sitten, yhden ainoan kirkaan valonsäteen jälkeen Chrystal oli poissa. Sore tuijotti vielä hetken tyhjää kohtaa, missä nainen oli hetki sitten vielä seisonut. Basil pysyi vaitonaisena hänen takanaan, ja Sore tunsi nyt todella suurta syyllisyyttä siitä ettei ollut kertonut kaikkea tälle.

Hän kääntyi miehen puoleen aloittaakseen, mutta samassa sanat takertuivat kurkkuun.

WzZUlyq.png

Casimir katsoi olkansa yli sinne, mihin Soren suuret siniset silmät olivat nauliutuneet. Hänen yllätyksensä oli vieläkin astetta suurempi kuin Chrystalin henkiinheräämisen aikana, kun Casimirin ruumiin tilalle oli ilmestynyt suuri aprikoosipuu.

”Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?” hän henkäisi. Sore riensi miehensä luokse, ja tarttui tätä kädestä.

”Luulenpa, että Chrystal halusi hyvittää tekonsa. Hän antoi veljellesi uuden elämän tällä tavoin.”

”Eikö hän voinut vain herättää Casimirin kuolleista, kuten teki itselleen?”

Sore pudisti surullisena päätänsä. ”Uskon ettei se ollut kokonaan hänen omia tekosiaan. Ja lisäksi Chrystal sattui olemaan Arkkienkeli.”

Basil laski käden otsalleen ja sulki silmänsä suuren hämmennyksen vallassa. Hän oli lyhyen ajan sisällä kuullut mitä ihmeellisimpiä asioita, joiden olemassaolosta hän ei ollut koskaan tiennyt.

”Olen niin sekaisin…”

66y7xK6.png

Sore tarttui miehestään tiukemmalla otteella, ja halasi pitkään.

”Lupaan kertoa sinulle aivan kaiken. Mutta mennään ensin sisälle rauhoittumaan. Tämä päivä on ollut suorastaan HELVETILLINEN.”

PldkD0c.png

Heidän astellessa sisään palvelijat ryntäsivät kertomaan, että Venishan ruumis oli yhtäkkiä kadonnut. Sen tilalle keskelle juhlasalia oli sen sijaan ilmestynyt kaunis pieni suihkulähde.

Sore ja Basil katsoimat toisiaan merkityksellisesti, mutta kumpikaan ei avannut suutaan sanoakseen jotain.

 

 

OOOOO

 

 

78XtV23.png

Kun tilanne oli rauhoittunut palatsissa, ja kaaottinen hääpäivä julistettu sekavan naisen turmelemaksi, Basil ja Sore siirsivät aprikoosipuun ja suihkulähteen niille rakennettuun nurkkaukseen puutarhan laitamille. Kansalle kerrottiin, että hyökännyt nainen muutti heidät sellaisiksi ennen lopullista kuolemaansa, mutta mitään muita palatsin tapahtumia ei kommentoitu millään lailla. Sore oli vannottanut Basilia kertomasta liikaa, sillä he elivät vielä niin vanhoillista aikaa ettei tämänkaltaisista skandaaleista pidetty alkuunkaan.

Sore ja Basil viettivät yhden kokonaisen päivän makuuhuoneessaan tiiviisti keskustellen. Sore kertoi miehelleen kaiken menneisyydestään, suvustaan ja tehtävästään. Basilin reaktiot olivat vaihtelevia, ja Sore pelkäsikin kertomuksensa olevan liian suuri pala purtavaksi. Lopulta he saivat kuitenkin sovun aikaiseksi, ja Basil lupasi olla vaimonsa tukena.

gkKJUzQ.png

Pariskunta kävi viikoittain puutarhassa muistelemassa näitä kahta poismennyttä ystäväänsä. Sore rakastu kuunnella lähteen rentouttavaa pulputusta, joka hänen mielestään kuullosti aivan siltä kuin Venisha olisi hyräillyt. Tuulen osuessa taas aprikoosipuun vihreisiin oksiin se yhtyi samaan melodiaan. Basil ja Sore vain olivat siinä, paikoillaan, ja kuuntelivat noiden kahden yhteistä säveltä.

cBBpajM.png

Mutta tällä kertaa kuulijoita olikin jo kolme. Pian uusien häidensä jälkeen Sore tajusi tulleensa raskaaksi saaden koko valtakunnan suorastaan hyppimään ilosta.

Basil oli myös tavattoman onnellinen kuullessaan perijästä, ja hän teki kaikkensa saadakseen vaimonsa tuntemaan olonsa hyväksi. Aina kun suinkin ehti.

ygnNfng.png

Pian traagisen hääpäivän jälkeen nimittäin veljesten äidin kunto romahti niin henkisesti kuin fyysisesti, eikä hän kestänyt vuoteessa kuin muutaman viikon. Pian kuoleman jälkeen Basil astui isänsä peruja olevalle valtaisuimelle, ja alkoi hallita maatansa. Sore tiesi tämän vastuun vievän paljon heidän yhteistä aikaansa, mutta hän seisoi kuuliaisesti miehensä rinnalla.

j7FhYjd.png

Oikeaa hääpäiväänsä he juhlistivat lopulta kahden kesken, ilman virallisia vieraita ja jäykkää kaavaa. He saivat kuin saivatkin toisensa, tosin pienen mutkan kautta.

Sore lupasi jäädyttää tehtävän jatkamisen ainakin sen ajaksi, kun valtakunnan asiat saataisiin kuntoon ja lapsi syntyisi. Jos he eivät millään pystyisi itse matkustelemaan ympäriinsä etsimässä kadonneita Arkkienkeleitä,  tehtävä periytyisi heidän lapselleen.

TG3QIHg.png

Hääyö oli Soresta ikimuistoinen. Hän sai viimein rakastamansa miehen kokonaan itselleen ja he muuttivat samaan makuuhuoneeseen. Basilin voimakkaat kädet ja lämpimät huulet tuntuivat turvallisilta, eikä Sore halunnut päästää miestään koskaan menemään.

Mutta kohtalolla oli silti erilaiset suunnitelmat heidän varalleen.

 

 

OOOOO

 

 

rrSEV6W.png

”Arrrrrrhhhh. Kirotun Eternityt, olette kuin torakat jotka eivät kuole vaikka kuinka talloisi! Tämä ei voi olla mahdollista, yksi toisensa jälkeen te tuhoatte minun apurini silkalla onnella.”

Luna oli katsellut Kaaoksen silmin taistelua kristallipallostaan, kunne yhteys oli katkennut. Luna yritti paikantaa palatsin uudelleen, mutta jokin näytti taas sekoittaneen pallon suuntavaiston. Aivan kuin jokin voima suojelisi sitä.

mEssbNg.png

”Täytyy olla jokin keino….joka pysäyttää heidät…Itse en voi mennä sinne, se on varma. Olisin aivan suojaton ilman voimiani, ja se tytönhupakko saattaisi olla tietoinen siitä. Ja vielä Arkkienkelien voimat..ei.”

Luna käveli pois kristallipallon luota ja jutteli itselleen ääneen. Hän yritti miettiä erinäisiä vaihtoehtoja uuden iskun varalle, kunhan kristallipallo taas suostuisi löytämään sen paikan missä Sore asui.

Pienen tovin jälkeen hänen mietteliäs ilmeensä koki valaistuksen.

”TOSIAAN! Nyt keksin!”

2DlS9f8.png

”Ihmiset ovat aina olleet hyviä tuhoamaan toinen toisiaan, joten miksipä ei! Langetan heidän maansa päälle niin vahvan ja vihaisen kirouksen, että kukaan ei jää siltä huomaamatta.”

Luna mutisi hiljaa manaustaan, ja aivan hänen yläpuolelleen muodostui mustan ja purppuran värinen pyörre.

0jvWU6R.png

”Suuret helvetilliset voimat, tartuttakaa vihanne jokaisen jonka kohtaatte.

Syttyköön verinen sota kahden sopuisan osapuolen välille, ja olkoon rauhan

aikaansaanti turhaa. Älköön he lopettako taisteluaan, ennen kuin viimeinenkin mies on kaatunut.

Tuokaa minulle voiton avain. Minä tahdon sen.”

Kirous loittoni Lunan ympäriltä, ja haihtui kauas olemattomiin. Se kiemurteli ilmassa pitkän matkaa, kunnes laskeutui aivan Basilin hallitseman maan rajoille. Siellä se tartutti vihan siemenen jokaiseen vastaansa tulevaan ihmiseen, ja sai nämä yhtäkkiä tuntemaan inhoa ja katkeruutta naapurimaatansa kohtaan.

Ja niin sota oli syttynyt.

 

 

OOOOO

 

 

hPPpwRp.png

Sore nojasi lempeästi hymyillen huoneen ovea vasten, ja katsoi vierestä muiden touhuamista. Hän oli juuri herännyt auringon lämpöiseen valoon, ja kävellyt makuuhuoneestaan katsomaan tilannetta. Ennen niin komeasti kohonnut vauvamaha oli tiessään.

4f1r5Au.png

Palvelijattaret olivat juuri herättelemässä kaksosia, jotka hieroivat vielä unisia silmiään pienillä käsillään. Kaksoset, nimeltänsä Nadar ja Harmony, olivat juuri täyttäneet vuoden. Palatsissa oli vietetty suuret ja iloiset juhlat, jonne koko kansa oli tervetullut mukaan. Basil ja Sore olivat päättäneet antaa kaikille mahdollisuuden iloiseen tapahtumaan näinä muuten niin synkkinä aikoina. Naapurimaa oli julistanut joitakin kuukausia sitten sodan aivan yllättäen, ja sotilaat oli lähetetty kauas itärajalle puolustamaan maata. Hyviä uutisia kuitenkin tuli todella harvoin.

82yOton.png

”Huomenta Nadar, nukuitko hyvin?” Sore pudisti synkät ajatukset mielestään kun pieni poika konttasi hänen luokseen ja ojenteli pieniä käsiään kohti korkeuksia. Sore nappasi Nadarin syliinsä, ja tämä tervehti häntä harvahampaisella hymyllään.

”Ääää…ääättä”

”Kyllä, äiti se tässä. Mennäänkä syömään vähän aamiaista.”

NPmu892.png

Nadarin puhe oli vielä jokseenkin heikkoa verrattuna hänen fyysiseen osaamiseensa. Poika oli oppinut konttaamaan ja liikkumaan jo todella varhain, ja palvelijoilla olikini pojan takia enemmän vahtimista kuin mitä Harmonyn.

Sore katsoi pienen poikansa suloisia kasvoja. Hänessä oli niin paljon heitä molempia Basilin kanssa.

EW27pPS.png

”No niin, menepä nyt kiltisti Saginin mukaan, niin äiti tulee perästä. Käyn ensin sanomassa isälle että tulee syömään meidän kanssamme.”

Sore suukotti Nadaria, ja ojensi tämän sitten vieressään seisovalle palvelijalle. Sitten hän poistui vaihtamaan vaatteensa ennen kuin käveli valtaistuinsaliin.

 

 

OOOOO

 

 

QB9L9Yi.png

Sillä välin Basil vietti kokousta kahden uskollisimman neuvonantajansa kanssa. Nämä olivat juuri saaneet tuoretta tietoa rintamalta, ja keskustelivat nyt kiivaasti siitä mitä pitäisi tehdä.

kOg0ccG.png

”Olemme ajatuneet kriisiin, teidän Majesteettinne.” toinen miehistä sanoi viimein ääneen sen mitä he kaikki kolme olivat mielessään miettineet. ”Taistelu lähestyy koko ajan pääkaupunkia, ja vihollinen tuntuu saavan jatkuvasti lisää voimaa jostain. Jotain on tehtävä, ja pian, tai pian olemme kaikki tuhoon tuomittuja.”

9kY9WSm.png

Sore, joka oli juuri astunut hiljaa huoneen ovelle, pysähtyi järkyttyneenä. Hän oli ehtinyt kuulla kaikki huonot uutiset, ja yritti nyt parhaansa mukaan järkeillä miten heidän kannattaisi toimia.

”Suosittelen että te valtiattaren ja perillisten kanssa poistutte palatsista jonnekkin kauas turvaan. Ihan vain oman turvallisuutenne vuoksi.” mies jatkoi neuvojaan ja katsoi vetoavasti Basiliin. ”Täällä ei pian uskalla enää olla, jos he pääsevät yhtään lähemmäksi.”

rK4ruFc.png

”Siksipä meidän onkin puolustauduttava entistä kiivaammin.”

Basil nojautui tuolissaan eteenpäin, eikä näyttänyt lainkaan lannistuneelta. Hän suorastaan uhkui itsevarmuutta, ja käski neuvonantajiaan kokoamaan kaikki taisteluikäiset miehet kasaan.

”Teillä on kolme päivää aikaa, ja sitten me lähdemme. Kertokaa kansalle, että heidän hallitsijansa osallistuu taisteluun eturintamalla, ja että me voitamme tämän sodan!”

Sore ei halunnut miehensä mahtailevan enää sen enempää, joten hän astui esiin keskeyttämään kokouksen. Ikävä pisto sydämessä sai hänet voimaan pahoin.

jIzOzMK.png

”Ah, valtiatar…” miehet nousivat seisomaan tuoleiltaan ja kumarsivat Sorelle syvään. ”Me emme häiritse enempää, olimmekin juuri lähdössä. Hallitsija….ottakaa meihin yhteyttä jos tarvitsette jotain. Lähetämme pikimmiten sanaa eteenpäin.”

Ja sitten neuvonantajat peruuttivat edelleen syvään kumartaen kohti ovea, ja sulkivat sen perässään. Sore katsoi ylös noussutta Basilia tiiviisti silmiin.

”Sinä et kertonut mitään lähdöstäsi.”

IAj7sLI.png

”Päätin sen aivan äskettäin. Kansa tarvitsee minua, heidän täytyy tietää että teen kaikkeni saadakseni rauhan aikaiseksi. Dalihnan hallitsijat eivät halua tehdä minkäänlaista sopua kanssamme, vaikka olen yrittänyt monesti. He eivät myöskään kerro syitänsä hyökätä, joten mitä muutakaan voin enää tehdä? Kuten kuulit, sotilaat ovat pian täällä. Sinun ja lasten on parasta lähteä tai –”

”Ei!” Sore keskeytti miehensä ja alkoi menettää malttinsa. ”Minä voin auttaa…tiedät että voin. Minun voimani sinun rinnallasi…me voittaisimme!”

”Sore rakas, en halua että tulet. Sinun täytyy pysyä turvassa lasten kanssa, he eivät voi jäädä ilman vanhempia.”

”He eivät jää ilman kumpaakaan!” Sore intti vastaan, eikä halunnut edes ajatella sen enempää Basilin sanoja. Menetyksen tuska alkoi jo nyt kuristaa hänen kurkkuaan niin tiukasti, että henki salpautui. Basil tarttui hellästi vaimonsa käsivarsiin, ja veti tämän lähemmäs itseään.

HqrRA4H.png

Basil sulki Soren syleilyynsä ja suuteli tätä määrätietoisesti. Sore nipisti itsestään kaiken välttyäkseen kyyneliltä, ja ne pysyivät kuin pysyivätkin kurissa.

”Lupaathan tulla pian takaisin?” Sore kuiskasi suudelmien lomasta.

”Tietenkin. Onhan minulla oma suojelusenkeli, joka pitää minut turvassa taistelussa.”

Basil hymyili huonolle vitsilleen ja antoi vielä yhden suukon.

 

 

OOOOO

 

 

S7q5w50.png

Kolme päivää kuluivat kuin siivillä, ja pian Sore huomasi seisovansa parvekkeella taisteluun lähtöä edeltävänä iltana murheellisena. Häntä pelotti ja jännitti päästää Basil lähtemään rintamalle, mutta he molemmat tiesivät että se oli väistämätöntä.

Basil oli jakanut kaikki hallitsemista koskevat neuvot ja tehtävät Sorelle ja neuvonantajilleen, ja tehnyt kaiken varalta suullisen testamentin todistajien edessä. Vaikka mies kuinka vakuutti tulevansa pian takaisin, Sore ei voinut huolelleen mitään.

oqANGaA.png

”Kultaseni…tule sisälle sieltä ettet palellu. Keuhkokuume on viimeisin asia mitä sinulle toivon.” Basil kietoi kätensä Soren ympärille ja veti tämän sisälle huoneeseen. Sore painoi päänsä kätkeäkseen jälleen kostuneet silmänsä. Hän oli itkenyt viime päivinä aivan liikaa.

qnUBdVn.png

”Basil, tiedätkös. Olen miettinyt tätä jo jonkun aikaa..” Sore kääntyi miehensä puoleen ja silitti tämän ruskeita kiharoita hiuksia. ”Haluaisin vielä ainakin yhden lapsen.”

Basil katsoi syvän  sinisillä silmillään Sorea, ja hymyili tälle rauhoittavasti. ”Ja haluaisit että täyttäisin toiveesi nyt?”

”Niin…” Sore puri huultansa, eikä pystynyt jatkamaan lausetta. Basil tiesi hänen merkitsevästä katseestaan, mitä jäi sanomatta. Oli totta, että tämä saattaisi olla heidän viimeinen kertansa yhdessä, jos asiat eivät menisikään niin kuin oli suunniteltu.

UJFWKTF.png

Basil hapuili taas huulillaan Soren omia, ja puristi tämän lähemmäs itseään. Hän tunsi Soren pidättelemien kuumien kyyneleiden valuvan nyt alas tämän pehmeitä poskia. Mies nosti kevyen vaimonsa käsivarsilleen, ja kantoi tämän sylissään sängylle.

CzEOVPv.png

”Rakatan sinua, Sore.” Basil kuiskasi tämän korvaan ja painoi huulensa posliininvalkoiselle kaulalle. Soren ihoa kihelmöi ja sydän hakkasi miltein itsensä ulos rinnasta, kun Basilin lämmin iho painautui hänen omaansa vasten. He kietoituivat toisiinsa kuin etsien turvaa julmalta maailmalta.

HVOex95.png

Sore halusi muistaa Basilin juuri tuollaisena. Hän yritti tallettaa muistiinsa kaiken mitä vain sai irti. Se miltä mies tuntui, hänen lihaksikkaat käsivartensa ja solisluunsa kaunis kaari, hänen huumaava myskinen tuoksunsa, ja pimeässäkin kirkkaasti loistavat silmänsä, kuin syvänteen tumma vesi.

Sore kätki nämä muistikuvat sydämeensä, ja antautui täysin miehensä vietäväksi.

 

 

OOOOO

 

 

9Cczp4Q.png

Varhain seuraavan aamuna, kun auringon ensimmäiset säteet valaisivat palatsin etupihaa, pieni joukko oli kokoontunut hyvästelemaan Basilin. Sore oli herättänyt täydessä unessaan olevat kaksoset, sillä hän halusi myös näiden näkevän isänsä ennen kuin tämä katosi rintamalle.

psPjBhl.png

Tunnelma oli haikea, ja täynnä latautuneita tunteita. Kumpikaan pariskunnasta ei oikein tiennyt mitä sanoa tai tehdä, joten he vain tuijottivat toisiaan hiljaisuuden vallitessa. Soren sylissä oleva Harmony alkoi osoittaa turhautumisen merkkejä ynisemällä, ja Basil ojensikin kätensä ottaakseen pienokaisen syliinsä.

”Anna minä…ehkä hän rauhoittuu..”

3hb1QIY.png

Basil suukotti pientä tytärtään, ja kuiskasi tämän korvaan palaavansa pian takaisin. Harmonyn rutussa olevat kasvot oikenivat oitis miehen heijaavassa sylissä, ja pian tyttö jokelsikin jo iloisesti.

”Isän iso tyttö. Olehan reipas sillä aikaa kun isä on poissa.”

”Iti!” Harmony vastasi naama leveässä hymyssä ja imi sitten suuhunsa ajautunutta kättään. Basil nauroi tyttärensä ihanalle viattomuudelle, ja ojensi tämän sitten takaisin palvelijoille.

XE2APM1.png

Sore katsoi hiljaa Basilin ja Harmonyn kanssakäymistä, ja mietti edelleen evättyä vaihtoehtoa lähteä mukaan. Kaikki sujuisi varmasti nopeammin ja helpommin, jos hän auttaisi sotilaita voimillaan. Basil oli kuitenkin jyrkästi kieltänyt häntä paljastamasta oikeaa muotoaan, sillä siitä seuraisi hänen sanojensa mukaan vain lisää ongelmia. Ja tottahan se oli, ihmisten olisi vaikea hyväksyä häntä enää sen jälkeen, ja toisetkin naapurimaat saataisivat saada hänen luonnottumuudestaan kipinän uuteen sotaan.

Basil huomasi vaimonsa mietteliään ilmeen, ja kysyi voiko tämä hyvin.

”Kyllä…ei minulla ole mikään niin kauan kuin sinä voit hyvin. Pidäthän huolen itsestäsi, etkä tee mitään typerää ja uhkarohkeaa?”

”Minä lupaan. En vaarantaisi pääsyäni takaisin teidän luoksenne mistään hinnasta.” Basil sipaisi karhealla kädellään Soren ruusunpunaista poskea, ja Sore tarttui käteen kuin hukkuva köyteen.

vVy1ss2.png

Sitten he suutelivat viimeisen kerran, välittämät ollenkaan ympärillä tuijottavista silmäpareista, jotka käänsivät katseensa nolostuneena muualle. Aurinkoisena ja lämpimänä alkanut aamu vaihtui nopeasti sateiseksi, ja pian kaikkonevien sotilaiden alla rahiseva paahtava hiekka viileni suurten pisaroiden jäähdyttäessä sitä.

Soresta tuntui aivan siltä, kuin taivas olisi itkenyt hänen puolestaan.