------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Ajovalot viilsivät hämärää pihaa ja sammuivat sitten moottorin hiljennyttyä.

Desire ja Greg olivat matkustaneet jälleen kerran pitkän matkan takaisin kotiin, ja saapuivat viimein naisen kotipihalle. Desire hätkähti hereille auton parkkeeratessa, hän oli nukkunut koko viimeisen ajomatkan ajan.

"Mmmm...joko ollaan perillä?" Nainen venytteli puutuneita jäseniään ja katseli unisena ympärillleen. Greg nyökkäsi vaitonaisena.

"Tahtoisitko tulla meille kahville tai jotain...ajomatka oli sen verran pitkä että tarvitset varmaan jotain piristystä?" Greg pysyi edelleen hiljaisena ja liikutteli käsiään edes takaisin ratin nahkapinnassa.

Sitten hän viimein kääntyi katsomaan Desiren suuntaan ja näytti jokseenkin synkältä: "Ei kiitos. Minun täytyy muutenkin lähteä pakkaamaan hotellille tavaroitani. Lähden huomenna takaisin kotiin."

Desiren hymy hyytyi sillä sekunnilla. "Sinä...lähdet jo nyt? Koska sitten tulet taas käymään?"

"En tiedä. Tuskin ainakaan lähiaikoina."

Desire puri hammasta niin kovaa kuin pystyi, ettei olisi möläyttänyt jotain epäsopivaa. Tietenkin hän oli pettynyt ja hieman vihainenkin siitä, miten viileästi Greg häntä taas kohteli kun he olivat lähellä Peteriä. Ja no, olihan se aivan ymmärrettävää. Nainen avasi hitaasti auton oven ja kiitti tuhannesti kyydistä. Greg nyökkäsi taas hiljaisena ja käänsi nopeasti katseensa takaisin konepeltiä.

"Soitathan minulle vielä ennen lähtöäsi,haluan tietää että kaikki on kunnossa." Desire pyysi mieheltä. "Tietenkin, minäkin tahdon kuulla miten sinulla menee. Pysy lähellä puhelintasi."

"Joka sekunti." Desire vastasi ääneti ja sulki auton oven varovasti. Hän tunsi olonsa jotenkin haikeaksi, ehkä se johtui vain väsymyksestä?

Eihän syy outoon oloon mitenkään voinut olla Greg! Hänhän oli juuri saanut tavata oikean äitinsä ja kuulla olevansa enkeleiden sukua ja...

Gregin auton moottori pärähti käyntiin ja Desire pysähtyi muutaman sekunnin ajaksi tuijottamaan miehen suuntaan, ennen kuin tämä kurvasi pois pihasta.

"Ei se voi mitenkään johtua Gregistä, eihän?" nainen jatkoi itselleen vakuuttelua kävellessään ylemmäs portaita. Ajatuksissaan hän pyöritteli vasemmassa nimettömässä olevaa sormustaan ja melkein pudotti sen vahingossa pihanurmelle. Sitten hän keskitti kaikki ajatuksensa iloiseen kotiinpaluutoivotukseen ja käveli lopun matkaa joutuisasti.

Ilta oli jo ehtinyt pimentyä.

 

XXXX

 

"Peter? Peter oletko kotona?" Desire huhuili astuttuaan sisälle kotiinsa. Hän ei ollut muistanut ilmoittaa tarkkaa saapumisaikaa, ja kännykästäkin oli loppunut akku kesken kaiken.

"Täällä minä olen, ainakin vielä hetken aikaa." miehen iloinen ääni kantautui olohuoneesta.

"Onneksi ehdin nähdä sinut ennen yövuoroon lähtöä. Ihanaa että olet taas kotona."

Desire lähestyi miestään kädet ojossa hymyillen ja suuteli tätä hempeästi. Peter kietoi kätensä tiukasti naisen ympärille ja kuiskasi:

"Minulla oli sinua kauhea ikävä."

"Senkin hassu. Enhän ollut poissa kuin vajaat kolme päivää." Desire naurahti miehensä tunnustukselle. "Ja minähän soitin sinulle kaksi kertaa."

"Minun puolestani olisit saanut soittaa vaikka kaksisataa kertaa. En yhtään tiennyt miten sinulla oikeasti sujui. Millainen tapaaminen oli, saitko jotain tärkeää tietoa perheestäsi? Tässä on vielä puolisen tuntia aikaa ennen töihinlähtöä, ja palan halusta kuulla kaiken!"

Desiren ilme muuttui mitäänsanomattomaksi, ja hän katseli hetken sormiaan ennen kuin vastasi: "Itse asiassa...ajattelin vasta huomenna kertoa. Tiedätähän, tämä kaikki on ollut aika rankkaa ja..tarvitsen hieman aikaa sulatella asioita. Gregkin sanoi että minun --"

"Odotas!" Peter keskeytti naisen ja näytti hyvin loukkaantuneelta. "Sanotko siis että ex-heilasi on hyvin perillä siitä mitä äitisi luona tapahtui, muttet jaksa siitä kertoa minulle?"

"Ettei tässä vain nyt olisi kyse siitä nuijasta loppujen lopuksi? Hänenkö takiaan sinun täytyy hieman mietiskellä asioita!?" miehen ääni alkoi kummasti nousta viimeisien sanojen kohdalla ja Desire tajusi viimein minkä takia tämä oli oikein suivaantunut.

"Äääh, älä nyt jaksa aloittaa tuollaista. Tiedät itsekkin ettei tuossa ole mitään järkeä."

"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.." Peter mutisi hiljaa ja pysyi tiukasti oletuksessaan. "Mitä! Mitä sinä sanoit??" Desire puolestaan oli ratkeamispisteessä. Hän ei todellakaan tällä hetkellä kaivannut yhtään väärää syytöstä niskoilleen, selvittämättömiä asioita ja ajatuksia oli jo ennestää aivan liikaa. Kaikki tuntui romahtavan päälle samaan aikaan.

"En todellakaan aio kuunnella tuollaista puhetta sinulta nyt. Ole kiltti ja ole hiljaa."

"Menen nyt nukkumaan ja jos jaksan, kerron sinulle aamulla kaiken. Kyse ei todellakaan ole siitä mitä väität, et edes tajua miksi kehtaat syyttää minua jostain sellaisesta."

Peter luimisteli jo hieman, ja katseli hiljaisena kenkiään. "Minusta tuntuu että minun on nyt parempi lähteä töihin. Nähdään aamulla."

"Desire..."

"...annathan anteeksi syytökseni?"

Desire huokaisi syvään Peterin lähdettyä. Miten hän olikaan saanut niin monta asiaa kestettäväkseen samaan aikaan?

Hän istuutui uupuneena sohvalleen ja koitti miettiä mitä seuraavaksi aikoisi. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta.

 

XXXX

 

Kraanavesi lorisi hiljalleen tyhjään ammeeseen Desiren väännellessä hanoja auki. Hän testasi kädellään sen olevan sopivan lämmintä ja riisui sitten vaatteensa pois. Greg oli yllättäen kahden yksinvietetyn päivän jälkeen onnistunut kokoamaan hirmuisen pyykkivuoren, jota Desiren täytyisi sitten omalla ajallaan raivata.

Nyt hän tahtoi vain rentoutua, ja kiukutella yksin mielessään miehelleen, joka kehtasi syyttää häntä pettämisestä. Eihän hän ollut sellaista ajatellut, ainakaan tosissaan.

"Greg, tai liiemmin edes Peter ei huolisi minua enää lähelleenkään, jos tietäisivät mitä minulla on vastassani. Sehän on suorastaan itsemurha."

"Ennemmin tai myöhemmin joudun kuitenkin paljastamaan heille salaisuuteni. Ja mitä ennemmin, sen parempi."

"Sitä paitsi, minulla ei ole mitään menetettävää ainakaan Gregin suhteen. Hänhän on joka tapauksessa lähdössä huomenna pois."

Otettuaan puhelimen käteensä Desire jäi hetkeksi miettimään, ennen kuin näppäili ulkomuististaan tutun numeron.

"Hei Greg, minä se vain soittelen. Et kai ollut nukkumassa? Mitä jos sittenkin...nähtäisiin kohta? Selvä, tulen sinne piakkoin." Nainen sulki puhelimen käsi vapisten, ja yritti tasata sydämenlyöntinsä. Mitä hemmettiä hän oli juuri tehnyt?

 

XXXX

 

Sisällä baarissa haisi kirkerä tupakansavu, ja taustalla lauloi käheä-ääninen mies bluesia. Vaikka Desire oli asunut kaupungissa jo liki 4 vuotta, hän ei koskaan ollut astunut kyseisen talon ovista sisään. Noh, olihan hänen sosiaalinen elämänsä edelleen hieman rajoittunutta.

"Aivan mahtava paikka!" hän hehkutti kääntyen heti innostuneena Gregin suuntaan. "Olen niin iloinen siitä että toit minut tänne, lähtösi olisi tuntut kovin epäoikeudenmukaiselta ilman kunnon jäähyväisiä."

Äkkiä miehen käsi oli jo Desiren lanteilla ja veti häntä lähemmäksi itseään. Nytkö jo, näinkö nopeasti hän lankeaisi toisen miehen syliin? nainen ehti ajatella ja koitti estää tilanteen luisuvan väärille raiteille.

"Eh..Greg? Minusta tämä ei tunnu oikein --"

"Älä huoli, en minä tee sinulle mitään mitä et tahdo. Haluan vain halata sinua vielä viimeisen kerran ennen lähtöäni, onko se sallittua?"

"On." Desire möläytti suustaan ennen kuin ajatteli asiaa sen enempää. Hän huomasi olevansa miehen vahvojen käsien välissä äkkiarvaamattoman nopeasti, kuin saaliseläin pedon hampaissa.

Gregin hiukset tuntuivat pehmeiltä naisen poskea vasten, ja hänen tuoksunta tuntui jotenkin etäisesti tutulta. Desire huumaantui tästä tunteesta täysin, ja hätkähti hereille vasta huomatessaan miehen työntävän häntä kauemmas itsestään.

"Nukahditko sinä?" Greg kysyi ilkikurisesti hymyillen ja katsoi naista kysyvästi. Desire tunsi taas tutun punan leviävän poskipäihinsä. Miten hän aina onnistui käyttäytymään tahdittomasti miehen lähettyvillä? Eikä hän edes yrittänyt sitä tahallaan.

"öhm..pientä matkauupumusta vain, juodaan lasilliset ja lähdetään sitten kotiin." hän mutisi nopeasti vataukseksi ja irroitti kätensä Gregin olkapäästä. Miehen käsi hipaisi hellästi hänen omaansa ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Desire yritti peittää hermostuneisuutensa.

Hän ajatteli kaikkien sisällä olevien ihmisten pällistelleen heidän puoleensa jo pidemmän aikaa, ja mikä pahinta: siellä joukossa saattoi olla tuttuja silmäpareja. Nainen vilkuili levottomana ympärilleen nähdäksee oliko hän jäänyt kiinni jostain sellaisesta, mitä ei oikeasti ollut tapahtunut.

Hän sai huokaista helpotuksesta huomatessaan, että paikallaolijat olivat enemmänkin kiinnostuneet omista, kuin toisten tekemisistä. Lisäksi pisteenä ii:n päälle he kaikki olivat hänen silmissään uppo-outoja. Väärinkäsityksiltä oli siis vältytty.

Greg johdatti heidät istumaan baaritiskin pimeimpään nurkkaan, ehkä jollain tavalla suojellakseen heitä liian uteliailta katseilta. Paikat olivat myös Desiren mieleen, sillä hänkään ei tahtonut törmätä kehenkään tuttuun. Ei Gregin seurassa.

"Saisko olla jotain?" tiskin takana hyörivä, ylipirteä, nuori tyttö kysyi heiltä ohimennen ja jatkoi sitten drinkkien sekoittelua. "Vai oletteko vain istumassa iltaa?" Greg tilasi heille molemmille lasin kuohuvaa vedoten tärkeään juhlatilaisuuteen. Tyttö nyökkäsi auliina ja hänen katseensa kävi nopeasti Desiren sormuksen kautta suoraan hänen silmiinsä. Hän hymyili hiukan ja kumartui sitten noukkimaan pulloa kaapeistaan.

Pian Desire istui siinä hölmistyneenä, spampanjalasi oikeassa kädessään valmiina tyhjennykseen.

"Otetaan sinun maljasi. Olkoon tulevaisuus sinulle valoisa ja suotuisa." Greg runoili muutaman sanan ennen kuin antoi luvan hörpätä lasista.

Desire tutkaili omaansa hetken aikaa ennen kuin kajosi siihen huulillaan. "Tietäisitpä vaan miten paljon onnea ja menestystä tarvitsenkaan vielä.."

"Tietäisitpä vaan..."

 

XXXX

 

Lasillinen shampanjaa vaihtui pullolliseksi olutta.

Pullollinen olutta vaihtui kahdeksi pullolliseksi olutta.

Kaksi pullollista olutta muuttui neljäksi pullolliseksi olutta, joka muuttui taas aivan joksikin muuksi. Desiren tarkkaan valvottu "yhden drinkin ilta" oli saanut aivan uuden suunnan, ja pian hän ei enää muistanut paljon olikaan juonut.

"Hei kyyhkyläiset, aiotteko jäädä tänne nukkumaan vai vaihtaa maisemaa?" baarityttö huhuili heille siivotessaan illan sotkuja tiskiltä. "Tämä ei valitettavasti ole mikään hotelli."

"Mmm.." Desire ynisi vastaukseksi tiskin alta lattialta, ja venytteli käsiään. Hänen silmissään kaikki tuntui näkyvän kahtena, jostain kumman syystä.

"En voi uskoa vieläkään tuota mitä kerroit." Greg puhui matalalla äänellä hänen vieressään baarijakkaraan nojaten. "Se tuntuu jotenkin niin..ihmeelliseltä.."

"Vaikka olenkin aina tiennyt että olet jollain tavalla ainutlaatuinen, jo noiden korviesi vuoksi."

"Mutta mitä sinä oikeasti siitä ajattelet?" Desire kysyi kiinnostuneena ja hivuttautui lähemmäksi miestä pystyäkseen keskustelemaan tämän kanssa yksityisemmin. "Tai että..pelkäätkö minua nyt? Ajattelin vain että jos sinä pelkäät niin Peterkin --"

"En minä sinua pelkää." Greg töksäytti nopeasti siihen väliin. "En minä todellakaan pelkää olla kanssasi, Desire. Minähän rakastan sinua."

"Hmh." Desire hymähti leikkien ettei Gregin sanoilla ollut mitään painoa. "Ei aivan se vastaus mitä odotin..."

Mies nousi polvilleen ja kumartui tämän puoleen niin lähelle, että heidän nenänsä melkein koskettivat toisiaan.

Desire nielaisi. Hän istui siinä kivettyneenä, katsellen siinä pelon ja jännityksen sekaisin tuntein Gregin sinistä silmää, joka kiilui aivan muutaman sentin päässä. Molemmat näyttivät kuin odottavan jotain tapahtuvan, ja niinpä nainen päätti toimia ensiksi.

Hän hapuili kädellään maata ja yritti sen varaan tukemalla kavuta ylös lattialta. Greg katsoi hieman kummastuneena hänen äheltämistään.

"Parempi lähhteä kothiiin ennen khuin Pether shaa shyytökshilleen jotainhh pohjaa." Desire yritti sönköttää ja piteli edelleen tyhjää kaljapulloa kädessään. Hänen silmänsä pyörivät vinhasti päässä ja seisonta näytti jokseenkin huteralta. Se oli vain alkuenteilyä sille..

..mitä tulisi tapahtumaan.

Aivan yllättäen naisen holtiton huojunta johti tasapainon pettämiseen, ja hän mätkähti maahan takapuolelleen ennen kuin Greg edes tehdä mitään.

"Hmhmh...hemmehtin..mhmhmh...lattia..hmhmf..alta.." Desire jupisi hiljaa suupieliensä välistä ja hänen silmänsä lurpsahtelivat kiinni.

Lopulta vahva humala vei kuitenkin voiton, ja nainen sammui baarin lattialle autuaan tietämättömänä siitä mitä hänen ympärillään tapahtui. Tiskin takana oleva tyttö pyysi Gregiä poistumaan seuralaisineen paikalta, ainakin nyt viimeistään siihen oli syytä. Desire mutisi vielä jotain unissansa, kun mies nosti hänet vahvojen nojaamaan vahvoihin käsivarsiinsa ja lähti raahaamaan tätä pihalle. "Ei tainnut tulla oikein sellainen ilta kuin mitä odotit." hän hymähti tälle, vaikka tiesi puhuvansa kuuroille korville.

 

XXXX

 

Avain käännähti viimein työn ja tuskan jälkeen lukossa, kun Greg yritti avata vuoroin ovea ja pitää Desireä pystyssä. He hoippuivat sisään pimeään asuntoon ja törmäilivät liki jokaiseen huonekaluun joka heidän tielleen osui.

"Olet sinäkin yksi, menet ja vedät itsesi aivan umpitunneliin minun läksiäisissäni." Greg jatkoi edelleen yksinpuheluaan tukiessaan huojuvaa naista parhaansa mukaan. "Jos Peter olisi meidän epäonneksemme ollut kotona, olisimme taatusti saanneet molemmat kunnon läksytyksen. Nyt sentään ehdin livahtaa pois paikalta ennen kuin tulee mitään suurempaa hämminkiä." Desire ynisi hiljaa vastaukseksi.

"Pärjääthän sinä?" mies kysyi kun sai viimein laskettua Desiren otteestaan sängylle istumaan. Nainen oli vaiti.

"Kiitos tästä illasta, ja siitä....että uskoiduit minulle. Lupaan olla käytettävissäsi aina kun vain tarvitset apua." Desire nyökkäsi hiljaa ja näytti keskittyvän koko olemuksellaan pitääkseen silmänsä kurissa. Hänen päässään pyöri nyt entistä enemmän, ja se sai pahan olon kirvoittamaan kurkkuun asti. "Kiitoshh..." hän sai lopulta sanottua ja hengitti syvään siihen päälle. "Kiitoshh Greghhh...että olet olemassa."

"Sitähän varten ystävät ovat." mies vastasi iloiseen sävyyn ohimennen, ja oli tekemässä lähtöä.

"Odota!" hänen takaansa kuului äkkiä epätoivoinen huudahdus. Desire tunsi kuinka hänen kätensä alkoivat äkisti hikoamaan ja vatsassa kiersi ikävästi. Greg kääntyi takaisin hänen puoleensa. "Mikä hätänä?" hän tarkasteli naisen ilmettä.

Tämä nousi edelleen huteranoloisesti seisomaan ja vältti katsomasta Gregiä silmiin. "Tarvitsetko kenties apua vessassa? Pitelenkö hiuksiasi sillä välin kun oksennat?" tämä kysyi virnistelleen. Desireä ei naurattanut. Outo tunne vatsassa oli jotain aivan muuta kuin pahoinvointia.

"Äääh! Enh jaksha enää tätä pelleilyäh." hän yritti puhua mahdollisimman selkeästi mutta sanat tuntuivat vääntyvän aivan ihmeellisiksi. "Tätä salaamishta ja pelleilyä."

Alkoholi todellakin poistanut kaikki Desiren estot, ja tämä päätti viimein tunnustaa sen mitä koitti kaiken aikaa kieltää itseltään. Hän oli halkeamispisteessä.

"En haluah että menet...Greghh..koska..koska..."

Miehen ilme muuttui yhä yllättyneemmäksi kun nainen tarttui äkisti hänen käsivarteensa ja vetäytyi aivan likelle.

"Desire mitä sinä.." hän ehti aloittaa kysymyksensä ennen kuin jokin painautui hänen huuliaan vasten.

Nainen suuteli häntä, ja nojautui koko painollaan Gregin puoleen, jolloin tämä rötkähti maahan nainen mukanaan. Suudelma keskeytyi ja Desire kätseli ihmeissään allaan makaavaa miestä.

Hän hipaisi hellästi tämän poskea ja hymyili onnellisena.

"En koskaan saanut tilaisuutta kertoa sinulle, mitä todella ajattelen." hän kuiskasi ja kyyneleet kirvoittivat hänen silmäkulmiaan. "Ja mitä todella tunnen."

"Tietenkin minä rakastan sinua edelleen Gregory. En ole koskaan lakannut rakastamasta, vaikka elämääni tuli Peter."

"Minä lakkasin vain odottamasta..."

"..että palaisit jonain päivänä takaisin ovelleni. Elossa."

"Se on varmasti elämäni pahin virhe."

 

XXXX

 

Viimein, kun uni tavoitti heidät molemmat, he käpertyivät uupuneina toisiaan vasten sängylle. Kummallekkaan ei pälkähtänyt sinä onnellisena hetkenä mieleen, että joku oli jo matkalla kotiin. Joku joka ei ilahtuisi heidän näkemisestään.

"Desire? Kulta? Oletko kotona?" Peter huhuili vaimoaan aamun varhaisina tunteina. Hän oli olettanut heidän sopivan riitansa kun hän pääsisi pois töistä, mutta nainen ei ollutkaan vastassa alakerrassa.

"Kulta oletko jo nukkumassa? Annathan anteeksi sen aikaisemman. Tahtoisin nyt sopia." mies jatkoi katuvaan sävyyn ja tarttui yläkertaan vieviin portaisiin. Hän lähti kapuamaan niitä pitkin...

...kohti pahinta painajaistaan.

Desire kuuli syvän unensa läpi jonkun huutavan, muttei reagoinut aluksi siihen millään lailla.

Vasta kun sanat kuuluivat aivan korvan juurella, hän avasi silmänsä hitaasti ja koitti tihrustella hädissään josko Gregillä olisi jotain hullusti. Mies katsoi hänen ylitseen pelästynyt ilme kasvoillaan. "Minä arvasin! Arvasin että valehtelet" jonkun kolmannen kiivas ääni kuului aivan naisen takaa.

"Peter!" Desire nousi salamana istumaan ja katsoi järkyttyneenä sängyn vierellä olevaa miestänsä. Hän oli jäänyt kiinni, pahimmalla mahdollisella tavalla.

"En olisi koskaan uskonut sinusta! Tämän tuo mies saa kyllä maksaa. Hän tulee kotiini ja varastaa vaimoni! Tästä et kyllä selviä!" Peter jatkoi huutamistaan ja kiersi sängyn toiselle puolelle. Desire katsoi hätääntyneenä vuoroin vierellään istuvaa Gregiä, vuoroin raivopäistä Peteriä.

"Peter kulta, anna anteeksi. Olin juonut liikaa ja...minä se olin, se oli minun syytäni. Olen todel --"

"Hiljaa! EI ENÄÄ SANAAKAAN VALHEITASI, DESIRE."

Nainen vaikeni saman tien, mutta pomppasi hädissään sängyltä ylös ja juoksi miehensä perään estämään tämän aikeet. "Peter jätä Greg rauhaan, minä hänet tähän pakotin."

"Tällaiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Opetan tälle paskiaiselle kuinka käy kun varastaa toisen vaimon."

"Mahdat olla ylpeä itsestäsi, kun sai viimein sen minkä tahdoit. Vai mitä?" Peter kysyi Gregiltä, joka seisoi vaitonaisena paikoillaan vastaanottamassa tyynesti sen mitä tuleman piti.

Peter piti tätä elettä ylimielisenä eikä enää hillinnnyt itseään. Hänen nyrkkinsä heilahti kohti miehen nenää ja sekuntia myöhemmin tämä horjahti taaksepäin iskun voimasta. "Peter! Ole kiltti ja lopeta!" Desire aneli miesten takana ja koitti keksiä jotain millä lopettaa tappelu.

"Lyö uudelleen, kuitenkin tahdot sitä." Greg yllytti koetettuaan nopeasti nenäänsä kädellä ja korjattuaan tasapainonsa.

Peterin kädet puristuivat uhkaavasti nyrkkiin.

"NYT RIITTÄÄ! LOPETTAKAA MOLEMMAT!" Desire vimmastunut ääni kajahti juuri ennen seuraavaa iskua. Miehet kääntyivät katsomaan häntä.

"EN JAKSA TÄTÄ ENÄÄ, EN TAHDO NÄHDÄ KUMPAAKAAN TEISTÄ ENÄÄ IKINÄ! TUOTTE VAIN HARMIA ELÄMÄÄNI, JOKA EI MUUTENKAAN OLE HELPPOA. JOTEN PAKATKAA KAMANNE JA HÄIPYKÄÄ TÄÄLTÄ. OTAN AVIOERON, PETER."

"Minua et voi noin vain karkoittaa kotoasi." Peter vastasi ääni kohotettuna takaisin naiselle. "Et näin helposti."

"Meillä on avioehto, kuten varmasti muistat? Siinä lukee, että jos toinen meistä jää kiinni pettämisestä, hän jää puille paljaille." Desiren ilme oli järkyttynyt hänen tajutessaan minkä virheen teki. Peterhän kynisi hänet kokonaan.

"Et...ethän sinä niin tekisi minulle?" hän yritti varovaisesti kysyä ja tutki tarkasti Peterin ilmettä. Siinä ei näkynyt hitustakaan sääliä.

"Miksen tekisi? Olet sen ansainnut, kun olet tuollainen..."

"HUORA!" Miehen käsi viuhahti salamannopeasti ilmassa ja kohtasi Desiren posken. Nainen voihkaisi tuskissaan ja painoi kätensä kuumottavaan kohtaan. Kyyneleet kirposivat hänen silmiinsä.

"Peter, anna anteeksi...minä..."

"Ei ole mitään anteeksiannettavaa..."

"...tämä oli nyt tässä."

Alaoven kolahtaessa kiinni Desire hautasi kasvot käsiinsä ja päästi kyyneleensä valloilleen. Miten hän olikaan saattanut sekoittaa asioita vielä entistä enemmän?

Liian moni asia oli tapahtunut muutaman päivän sisään, ja nyt viimein kaikki tunteet pääsivät valloillensa. Greg katsoi hiljaa taustalla kun nainen purki pahaa oloaan lysähti viimein voimattomana lattialle.

Mies kietoutui suojelevasti Desiren ympärille ja kosketti hellästi tämän käsivartta. Nainen värähti ja siirsi kätensä pois.

"Älä itke enää, Desire rakas." Gregin tyynnyttelevä ääni pyysi.

"Kaikki on nyt hyvin, minä olen tässä sinun kanssasi. En anna sinulle tapahtuvan mitään pahaa."

Desire oli vaiti hetken aikaa. Hän mietti mitä todella tahtoisi elämältään ja sanoi ääni väristen viimeiset sanansa: "Gregory. Olen pahoillani..." hän nieleskeli kyyneleitään. "En halua nähdä sinua enää koskaan." Huoneeseen tuli hiljaisuus. Greg pysyi hetken paikoillaan, kunnes nousi ja pukeutui. Hän ei puhunut mitään, ei myöskään Desire. Huoneessa vallitsi painostava tunnelma.

Lopulta mie oli valmiina lähtöön ja totesi sivuutettuaan yhä lattialla istuvalle Desirelle: "Jos olet tosiaan tuota mieltä, niin särjet sydämeni. Odotan kuitenkin soittoasi, jos vaikka jostain syystä muutat mielesi."

Sitten hänkin oli poissa.

Ja Desire aivan yksin.

 

XXXX

 

Noin tuntia myöhemmin, varmistuttuaan ettei kumpikaan miehistä enää palaisi takaisin, Desire nousi viimein lattialta ja puki päällensä. Hän oli apaattinen, kulki omissa ajatuksissaan ja koitti kehitellä jotain suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Avioeron jälkeen hän olisi todella tiukilla, ties vaikka talokin lähtisi alta. Jotain oli keksittävä.

Selvittääkseen krapulaisen päänsä hän kiirehti jääkaapille noutamaan jotain juotavaa. Seinäkello osoitti kellon olevan kymmentä vaille seitsemän aamulla. Aurinko alkoi sarastaa taivaanrannalla.

Nainen istuutui olohuoneeseensa ja siemaili kylmää limonadia. Hän vannoi itselleen, ettei enää koskaan koskisi alkoholiin. Se tuottaisi vain ongelmia. SUURIA ongelmia.

Ovelta kuului koputus ja Desire oli hörppäistä nestettä väärään kurkkuunsa. Hän kakoi hiljaa hetken aikaa ja jäykistyi sitten niille sijoilleen.

Tulisiko Greg sittenkin takaisin?

Ja jos tulisi, olisiko hänellä riittävästi voimia torjua mies toistamiseen? Luultavasti ei, ja hän lankeisi taas tämän jalkoihin hauraana ja rakkautta vailla.

"Greg, minä sanoin sinulle etten tahd --" 

"MITÄ TE TAHDOTTE?" naisen äänessä sävähti pelko kun hän tajusi ettei ovella seisonutkaan se jota hän oli tavallaan odottanutkin.

"SE OLETKIN SINÄ!"

"JA SINÄKIN! MITÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE?"

"Tulimme tietenkin noutamaan sinua, Desire Eternity."

"Sinulla on jotain mitä tahdomme."

 

XXXX

 

Greg käveli takaisin Desiren talolle. Hän ei aikonut jättää asiaa tähän, ei todellakaan sen jälkeen kun nainen oli viimein myöntänyt rakastavansa häntä. Toinen eroon joutuminen olisi aivan liian tuskallista miehelle. Hän käveli piha-aidan loppuun ja peruutti sitten kauhistuneena takaisin sen taakse suojaan.

Talolta käveli kolme mustiin pukeutunutta miestä, joiden mukana Desire oli.

Nainen näytti tyynen rauhalliselta, ei huutanut tai mukissut vastaan. Olivatko nämä joitain hänen tuttujaan? Ja minne he olivat menossa?

Greg seisoi vaiti paikallaan, kun ensimmäinen miehistä ohitti hänet läheltä. Tämän kasvot olivat täynnä palohaavoja, ja mies näytti vanhemmalta kuin hänen kasvonsa antoivat ymmärtää.

"Theodor, asettakaa neiti takapenkille istumaan. Ja vartioikaa häntä silmä kovana. Emme tiedä millaisen olennon kanssa olemme tekemisissä." Vanha mies komensi rauhallisella äänellään alaisiaan ja asettui etupenkille. Miehet mutisivat jotain epäselvää vastaukseksi.

"Arvasin että jokin on vinossa. Tuo mies..tuo...näytti niin kovin tutulta..." Greg yritti malttaa mielensä ettei astuisi esiin ja yrittäisi pelastaa Desireä. Yksi mies kolmea, luultavasti aseistettua, vastaan olisi silkka itsemurha.

"Ronald, mene sinä hänen kanssaan, minä ajan." Theodor oli kääntynyt äkkiä Gregin suuntaan ja mies vetäytyi yhä syvemmälle aidan varjoihin. Juuri ajoissa.

"Entä jos kieltäydyn tulemasta kanssanne?" Desire kysyi keskustelun väliin ja seisahtui paikoilleen. "jos pääsenkin teiltä karkuun?"

"En suosittele sitä, sillä äidillenne voisi silloin käydä todella ikävästi." Ronald sanoi painottaen sanaa "todella." Desiren silmät rävähtivät auki ja hän kääntyi hädissään mieheen päin. "ÄIDILLE?" Ronald näytti sangen tyytyväiseltä aikaansaamansa reaktioon. "Niin, meillä on sinun äitisi. Ja nyt, pyydän että istuudut kiltisti auton kyytiin ja olet vaiti."

Nainen nyökkäsi ymmärtäneensä ja istuutui sanaakaan sanomatta takapenkille.

Auton moottori pärähti käyntiin, ja se peruutti hiljalleen pois pihalta.

Samalla hetkellä Greg juoksi piilostaan kadulle nähdäkseen rekisterinumeron, ja painoi sen muistiinsa. Hän tiesi että tarvitsisi nyt jonkun apua. Jonkun, joka tuskin aivan mielellään auttaisi häntä.

"Peter, meillä on ongelma. ISO ongelma...."

 

XXXX

 

 

Poliisiasema, viisitoista minuuttia myöhemmin.

 

"Olen pahoillani, mutten löydä sellaista rekisterinumeroa tiedoistamme. Saattaa olla, että se on laittomasti itse kopioitu." Peter pudisti päätään näpytellessään konettaan.

"Olen pahoillani, mutta jossei jotain muuta ilmene, olemme umpikujassa ja tapauksen tutkinnasta tulee julkinen."

"Meillä ei todellakaan ole aikaa sellaiseen!" Greg nousi tuskastuneena tuoliltaan ja käveli kärsimättömänä ympäri huonetta. "Entä ne nimet jotka annoin, eikö niistä ole apua?" Peter pudisti taas päätään: "Niillä nimillä on liian monta hakusanaa, emme mitenkään saa yhdistettyä oikeaa nimeä ja naamaa ajoissa. Etkö tosiaan saanut mitään muuta tietoa heistä? Jotain edes pikkiriikkistä joka johdattaisi meidät heidän jäljilleen?"

Greg pysähti paikoilleen. Hän oli muistanut jotain, joka ei välttämättä ollut mitenkään oleellinen asia, mutta häiritsi silti hänen mielensä sopukoissa.

"Itse asiassa eräs miehistä näytti etäisesti tutulta..."

"Olen saattanut nähdä hänet joss ---"

 

"Voinko auttaa jotenkin?"

 

"Se oli HÄN! Aivan varmasti!" Peter kohotti kulmiaan tietokoneen äärellä: "Siis kuka oli kuka?" Greg puristi kätensä nyrkkiin ja tärisi kauttaaltaan vihasta. "Se oli hän, mies eräästä kaupasta silloin vuosia sitten. Hän oli....herra Landon. Kaupitteli kosmetiikkaa."

Peter näpytteli tietoja taas koneelle sormet jännityksestä sykkien ja kohotti viimein voitonriemuisena kätensä. "Onnistui! Tämä on varmasti etsimämme mies."

"Herra Valkyre Landon, Sulotex-yhtiön omistaja ja ylin johtaja. Hänhän on se...DESIREN SALAPERÄINEN ESIMIES!" mies nielaisi. "Eikä siinä vielä kaikki.."

"Näiden tietojen mukaan Landon kuoli jo reilu 26 vuotta sitten. Mutta eihän se voi olla mahdollista?"

 

XXXX

 

"Osaathan käyttää asetta?" Peter kysyi avatessaan vaatekaappinsa ovea.

"Mikä kysymys tuo nyt muka oli olevinaan? Olen työskennellyt palkka-armeijassa."

"No, se on sitten onneksi eduksemme."

"Tulemme nimittäin tarvitsemaan asetta."

 

XXXX

 

"Pimeää. Pilkkopimeää."

"En näe ympärilleni. Missä oikein olen?"

"Joka paikkaan särkee, enkä tunne kunnolla jalkojani."

"Olenko...."

"Olenko kenties kuollut?"

Desire koetti kädellään ympärilleen ja kohtasi vasemmalla ja oikealla puolellaan viileän seinämän. Hän nousi varovasti polvilleen ja koetti josko kattokin tulisi yllättäen vastaan. Niin ei käynyt.

"Missä minä olen?" hän heitti kysymyksen ääneen ilmaan.

"Onko täällä joku?" Ei vastausta.

Äkkiä kirkas valo rävähti päälle ja Desire peitti kasvonsa käsillään ettei sokaistuisi. Hän räpytteli vinhasti silmiään tottuakseen valoon ja koitti samalla pälyillä ympärilleen. Huone oli isompi kuin hän oli odottanutkaan, ja se vaikutti jonkinlaiselta laboratoriolta. Ilmassa leijaili suloinen ruusujen tuoksu. Äkkiä jokin liikahti hänen edessää..

..tai pikemminkin JOKU. Desiren sydän miltein pysähtyi.

"Olet siis viimein hereillä." Tuolilla istuva hahmo totesi kuin itsekseen. "Jo oli aikakin."

Desire otti tukea lasikopin seinistä noustessaan seisomaan. Hän tuijotti herkeämättä edessään olevaa naista.

"Ei voi olla totta. Näen varmasti unta. Sinähän olet..."

"Luna." nainen lopetti hänen lauseensa ja nousi itsekkin seisomaan. "Et varmaan odottanut tapaavasi minua täältä, vai kuinka?"

"Eih, tämä on unta. Pahaa unta." Desire toisteli itselleen ja kaatui yrittäessään peruuttaa kauemmas painajaismaisesta isotädistään. "Herää, herää jo tästä painajaisesta." Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja Lunan huulille kareili pahansuopa hymy.

"Voi, ei tämä ole unta, vaan totista TOTTA." hän irvaili. "Ja tehdäksemme todellisuudesta vielä mehukkaampaa, haluan esitellä sinulle erään ystäväni."

Naisen takaa kaikuivat askeleet, jotka lähenivät jatkuvasti. "Te olettekin jo tavanneet aikaisemmin."

Desire avasi varovasti silmänsä, jotka oli ummistanut odottaessaan heräävänsä. Hän näki tumman hahmon Lunan vierellä ja tajusi lopulta kuka tämä oli. Hänen suunsa loksahti auki. Kaikki palaset olivat koossa.

"Rakas rikostoverini, herra Landon. Toisinsanoen sinun esimiehesi, jolle olet jo vuosikausia tietämättäsi työskennelly. Kiitos sinun olet pitänyt hänet kovin nuorekkaana kaikki nämä vuodet. Tiedäthän, ne naiset siellä toimistossasi..."

"Riittää! Kertokaa jo mitä tahdotte minusta! Ja missä on äitini?" Desire keskeytti Lunan jättääkseen kuulematta missä kauheuksissa hän olikaan ollut mukana.

"Hahaha, älä esitä noin tyhmää, Desire pieni. Tiedät varsin hyvin että tahdon sinulta jotain, mikä riippuu tällä hetkellä kaulassasi. Mutta haluan herkutella tällä voiton hetkellä vielä vähän aikaa, enkä anasta sitä sinulta välittömästi. Landon saa luvan leikkiä sinulla sitä ennen."

"Ja mitä äitiisi tulee.." Landon sanoi siihen väliin. "Hänhän on ollut koko ajan sinun vierelläsi. Et vain ole huomannut häntä, koska hän on jo hieman vaitonainen." Mies viittoi Desirestä oikealle, ja nainen käänsi kauhuissaan päänsä tämän osoittamaan suuntaan.

Huoneen täytti kimeä kiljunta.

"EI EI EI EI EI! Te LUPASITTE ettei hänelle käy mitään. SENKIN HIRVIÖT! TE TAPOITTE HÄNET"

"Tapoitte äitini."

"Ette saa tätä ikinä anteeksi..."

Luna huokaisi syvään eikä ollut kuulevinaan naisen uhkausta. Hän kääntyi helmat hulmuten poispäin ja suunnisti kohti huoneen ovea. "Voivoi, jo riittää turhanpäiväinen nyyhkytys. Landon, hoida osasi, ja tuo minulle avain. Viimeistään tänä iltana. Saat kahdeksan tuntia aikaa leikkiä sairaita leikkejäsi."

Desire nyyhkytti avuttomana kopissaan eikä todellakaan tiennyt mitä voisi enää tehdä. Kaikki oli loppu ennen kuin mitään ehti edes tapahtua. Heidän sukunsa oli tuomittu.

"Lopeta murehtiminen, se vanhentaa." Landon käski kylmään sävyyn ja istuutui Lunan tuolille katsomatta Desireen.

"En halua, että täydellinen luomukseni menee pilalle pillittämisesi takia."

"Sinä et minua määräile, senkin sairas ja mielenvikainen pervo!" Desiren suuttumus oli ottanut hänessä vallan.

"Päästä minut heti ulos täältä tai minä..."

"Tai sinä mitä?" mies kysyi ja naulitsi silmänsä Desiren silmiin. Tämä vaikeni saman tien.

"Koita jo tajuta, ettei sinulla ole mitään mahdollisuuksia selvitä tästä. Olet vankini, ja saan tehdä sinulle aivan mitä tahdon. Olen varjostanut sinua jo vuosia, odottanut täydellistä tilaisuutta poimia kukkaan puhjennut luomukseni, josta muokkaan täydellisen tarpeeseeni."

"Nyt kun huomenna täytät viimein 25, olet parhaimmassa iässä voidettani varten. Se pitää minut nuorena, jos et vielä tajunnut. Kaikki ne naiset, jotka odottivat kuukausi kuukauden jälkeen toimistossani, olivat tulossa luokseni työhaastatteluun. Oikeasti he päätyivät purnukoihini. Valitettavasti kuolevaisesta puristettu eteerinen öljy ei pidä minua montaa viikkoa nuorena, joten tarvitsen aina lisää "vapaaehtoisia". Mutta sinun avullasi, sinun, joka olet sekä oikean ikäinen, että myös juuriltasi taruolento, olet täydellinen. Sinun avullasi minusta tulee kuolematon. Kokeilin ensin äitiäsi, mutta hänen maaginen vaikutuksensa on jo lakannut toimimasta, ja siksi hän on yhtä hyödytön kuin ne muutkin naiset. Käytän häntä nyt kuitenkin korvaavasti sen aikaa kun valmistamme sinut tarpeilleni sopivaksi."

Desire voi pahoin: "Et... et voi olla tosissasi?" Häntä puistatti ajatuskin siitä mitä tulisi tapahtumaan. Valkyre Landon katsoi tyynen rauhallisena naista ja hymyili ilkikurisesti: "En vai?"