1354310281_img-4a47a0db6e60853dedfcfdf08

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

q2rbAjT.png

Kuukaudet kuluivat hiljalleen eteenpäin, kun Hope kärsi kotiarestiaan. Aluksi hän oli valtavan katkera vanhemmilleen, jotka pakottivat hänet olemaan jatkuvasti kodin pihapiirissä. Hiljalleen hän kuitenkin turtui vallitsevaan tilanteeseen, ja jatkoi normaalia elämäänsä.

Jokainen päivä kuitenkin muistutti siitä lähestyvästä ”katastrofista”, jonka vanhemmat olivat kertoneet antaessaan rangaistusta. Hopen oli tarkoitus mennä Akanen sisarenpojan kanssa naimisiin. Asia oli nyt viimein virallistettu. Hope ei voinut uskoa, että hänen mielipidettään asiaan ei kysytty, vaan kaikki tehtiin ja suunniteltiin hänestä riippumatta.

Jos arestissa jotain hyvääkin saattoi olla, niin se, että hänen ystävänsä pääsivät normaaliin tapaan vierailemaan perheen kodissa. Ilman näitä Hope tuskin olisi ollut niin kärsivällinen, kuin nyt oli. Tänään tytöt viettivät viimeistä yhteistä päivää, sillä puolen vuoden aresti läheni loppuaan.

Hopen oli määrä lähteä Baltazariin huomenna Ringan kanssa.

3X8iVxp.png

”Älä nyt ole noin masentunut! Ajattele, miten paljon rahaa ja valtaa saat avioliiton myötä!” Yuki totesi kesken kiivaan keskustelun siitä, miten masentavalta Hope koki pakkoavioliittonsa. ”Minä en välittäisi siinä vaiheessa ollenkaan, miltä tuleva mieheni vaikuttaa.”

Hope ei ollut lainkaan yllättynyt ystävänsä reaktiosta, sillä tämä oli tunnetusti rahan ja rikkauksien perään.

”Mutta en tiedä lainkaan, millainen ihminen hän on.  Vanhempani eivät ole maininneet asiasta kertaakaan.” hän totesi syvään huokaisten, ja pyöritteli sormiaan sohvan käsinojalla.

pOv3oAs.png

”Minä olen kuullut kyllä huhuja.” Ai puuttui keskusteluun, ja muut hiljenivät välittömästi. ”Jotkut ovat puhuneet, että keisarin poika Xizentai on pilalle hemmoteltu ja itsepäinen poika. Häntä ei kukaan ole nähnyt moneen vuoteen, sillä hän ei vaivaudu lähtemään palatsistaan mihinkään.”

Hopen vatsassa väänsi inhottavasti. Mies vaikutti juuri sellaiselta, kenen kanssa hän ei MISSÄÄN NIMESSÄ halunnut mennä naimisiin.

”Sinulla tuskin tulee olemaan helppoa hänen kanssaan, jos huhut pitävät paikkaansa.” Ai tokaisi päälle, kuin lukien hänen ajatuksensa.

ucnANya.png

”Siitä huolimatta...” Hope kohautti olkiaan. ”En enää halua tuottaa häpeää ja harmia vanhemmilleni. Minun on vain hyväksyttävä tilanne, vaikka kuinka sitä vihaankin.”

Yuki ja Ai nyökyttelivät päätään samassa tahdissa, eivätkä sanoneet enää mitään. He itsekin tiesivät, ettei vanhempien sanomisille voinut loppupeleissä yhtään mitään.

Sqazdqc.png

Tytöt viettivät vielä muutaman tunnin yhdessä teetä jouden, ja kuulumisia vaihdellen. Akane saapui lopulta kertomaan, että päivän vierailuaika olisi ohitse.

Hope saattoi pitkäaikaiset ystävänsä pääoville, ja halasi heitä vuoron perään. He lupasivat nähdä heti, kun häät olisivat ohitse. Yuki vannotti häntä kertomaan, mikäli keisarilla olisi toinenkin naimaton poika. Hope yritti pidättää nauruaan ja lupasi lähettää kirjeen asiasta.

Sitten tytöt marssivat peräkanaa ulko-ovesta, ja vilkuttivat vielä hyvästiksi. Hope katsoi heidän menoaan hieman murheellisena ovelta, ja sulki tämän ystäviensä kadottua muurin toiselle puolelle.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

b9Yt9sW.png

Aamulla Hopen kävellessä etupihalle, olivat Ringa ja vaunut siellä häntä vastassa. Kaikki tavarat oli pakattu ja lastattu valmiiksi matkaa varten hänen nukkuessaan, joten he olivat valmiina lähtöön.

Ringa tervehti asialliseen sävyyn Hopea, ja nyökkäsi päätään pienen kumarruksen eleenä. Hope vastasi hänelle väkinäisellä hymyllään, sillä hän ei millään tavalla nauttinut tulevan matkansa päämäärästä.

sQkxkyP.png

”Hope.” kuului Kendon matala ääni kauempaa pihalta. Hope kääntyi ympäri, ja näki vanhempansa seisovan pääovien luona valmiina hyvästelemään hänet matkalle.

”Me tuomme loput tavarasi, kun hääpäivä koittaa.” Akane tokaisi samalla, kun käveli lähemmäs tytärtään. ”Matkanne kestää noin 12–14 päivää, ja järjestelyt aloitetaan heti teidän saavuttuanne.”

Hope nyökkäsi vaitonaisena ymmärtäneensä, mutta ei hymyillyt.  Akane oli jo seisomassa aivan hänen edessään, ja kaappasi hänet hellään syleilyynsä.

E7Him5J.png

”Oikein hyvää matkaa sinulle, Hope.” nainen tokaisi erkaannuttuaan tyttärestään. ”Muista, että me isäsi kanssa rakastamme sinua valtavasti.”

”Niin minäkin teitä.” Hope tokaisi monotonisella äänellä, mutta tarkoitti jokaista sanaa koko sydämestään. ”Mutta meidän on nyt mentävä, ennen kuin pimeä laskeutuu.”

Akane irrotti otteen tyttärensä olkapäästä, ja päästi tämän nousemaan vaunuihin. Ringa ohjasti hevosen pois talon pihalta, ja lähti kulkemaan tämän vierellä.

Hope katsahti vielä kerran taaksensa, ja näki vanhempansa vilkuttavan hyvästiksi pääovien kuistilla. Hän heilautti kerran kädellään takaisin, ja kääntyi sitten takaisin menosuuntaan.

gfejOqG.png

Heidän matkansa oli nyt alkanut.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

OPLi2CW.png

Jo kaksi päivää myöhemmin Hope oli lopen kyllästynyt matkustamiseen pienessä vaunussa. Hän piti saamastaan vapaudentunteesta, mutta matkan loppupää tuntui jatkuvasti entistä raskaammalta ajatukselta hänen päässään. Ringakaan ei ollut mitenkään puheliasta seuraa, vaan puhutteli Hopea ainoastaan silloin, kun tämä aloitti keskustelun.

v2NabAD.png

”Näytätte olevan mieli maassa.” Ringa rikkoi hiljaisuuden, kun he istuivat Hopen kanssa kasvotusten nuotion äärellä. Hope nosti hajamielisen katseensa leiskuvista liekeistä, jotka paraikaa lämmittivät heidän illallistaan.

”Hmh..no se johtuu tästä kaikesta. En vain ole vielä valmis menemään naimisiin. Varsinkaan ihmisen kanssa, jota en ole koskaan tavannut.”

Tygt7jn.png

”Se on vanha perinne, jota perheet kunnoittavat. Valitsemalla lapsilleen puolison he ylläpitävät sukulinjan korkeaa yhteiskunnallista tasoa.” Ringa osasi perustella Hopelle. ”Ja sinun asemassasi sellainen on ensisijaisen tärkeää.”

”Eipäs, vaan typerää.” Hope intti vastaan kuin kymmenvuotias lapsi. ”Etkö sinäkään saa tehdä mitä haluat? Mennä naimisiin kenties? Tai saada lapsia? En ole koskaan nähnyt sinun tekevän muuta kuin vartioivan taloamme.”

4bhelyD.png

Ringa katsoi Hopea merkitsevästi, ja hymyili tietäväisenä:

”Kaikki mitä minä tarvitsen, on sinun ja perheesi luona. En kaipaa muuta.”

”Kuinka te ketut ylipäätänsä olette tulleet meidän perheeseemme? Kukaan ei koskaan ole maininnut asiasta.”

”Meillä on sopimus.” Ringa vastasi lyhyesti.

”Sopimus? Millainen?” Hopen mielenkiinto heräsi, ja hän tuijotti kettutyttöä huuli pyöreänä.

Cfo3nrV.png

”Kettukansa on palvellut sukuanne jo vuosisatojen ajan. Voin kertoa sinulle tarinamme, jos se sinua niin kovasti kiinnostaa.”

”Kyllä, tahdon kuulla sen.”

”Hyvä on, mutta tässä menee hetken aikaa. Toivottavasti et nukahda tylsyyteen kesken kaiken.”

Hope naurahti nopeasti Ringan toteamukselle, ja otti paremman asennon paikallaan:

”No niin, kerro kaikki.”

Pmj1qHA.png

”Kauan sitten kansani asusti ihmisten tietämättömissä Kilimanjin vuoren rinteillä.  Meidän kansamme oli suuri ja mahtava kettukansa, johon kuului liki tuhat yksilöä. Metsästimme ja elimme läheisten laaksojen tarjonnan avulla.

He asuvat siellä vieläkin, mutta ihmisiltä vuoren lähestyminen on ankarasti kielletty.

Kettukansan alkuperä johtaa ihmisiin, jotka osasivat muuttaa muotoaan ketun ja ihmishahmon välillä. Lopulta kyllästyttyään ihmisten elämään ja sääntöihin, osa näistä muodonmuuttajista kerääntyi yhteen, ja aloitti uuden elämän kettuhahmossaan kaukana kaikesta.”

r5How4f.png

”Siksi osa kansastamme osaa tämän taidon vieläkin, mutta miltei koskaan sitä ei käytetä. Silloisen johtajamme tytär, Ang, oli yksi näistä harvoista muodonmuutoksen osaajista. Hän oli kaunis ja kapinallinen nuori neito, joka piti isänsä sääntöjen vastaisesta vaeltelusta lähellä laakson kyliä.”

MyUfR5u.png

”Eräänä päivänä karattuaan taas omille teillensä, Ang kohtasikin ihmisen. Tämä mies oli kuullut kyläläisiltä lähellä vaeltelevasta, kiiltäväturkkisesta ketusta, ja päätti metsästää sen ansaitakseen rahaa.

Mies lähti metsään mukanaan vain veitsi, jolla aikoi tappaa ketun. Ang oli kuitenkin se osapuoli, joka pääsi yllättämään vihollisensa. Mies kaatui maahan peloissaan, ja luuli loppunsa tulleen. Sitten yhtäkkiä…siinä vastakkain ollessaan he tulivat katsoneeksi toistensa silmiin, ja kokivat oudon tunteen joka virtasi heidän lävitseen. Se tunne oli rakkaus.”

CBczGOU.png

”Ang paljasti miehelle ihmishahmonsa, ja he tutustuivat ja rakastuivat toisiinsa tulisesti. Pari tapasi aina salaa metsässä, ja iltaisin he palasivat kukin oman perheensä luokse.

Kun kettukuningas sai tiedustelijoiltaan kuulla, missä tytär vietti kaiken aikansa, hän raivostui. Hän määräsi suurimmat ja julmimmat kettunsa raatelemaan miehen kuoliaaksi, mutta tämä ehtikin karata Angin kanssa teille tietämättömille. He menivät naimisiin, ja saivat lapsia. Mies pääsi hyviin töihin, ja he rakensivat Sam-sungien kartanon sen nykyiselle paikalle.

Ang ja hänen miehensä Hoang Sam-sung, he ovat sinun esivanhempasi.”

ZfWcETW.png

”Vuosia myöhemmin kettukuningas saapui tyttärensä ja tämän miehen luokse rauhan elkein. Hän oli jo vanha, ja ikävä tytärtä ja tämän lapsia kohtaan oli murtanut katkeruuden. Ang ja Hoang ottivat kettukuninkaan jalomielisesti vastaan, kuin tämä olisi ollut vanha ystävä.

He tekivät sovinnon, ja kettukuningas lupasi lähettää kettukansan jäseniä vartioimaan rakkaan tyttärensä ja tämän perillisten elämää.”

uvgp0sE.png

”Ja niin oli syntynyt sopimus kettukansan ja Sam-sungin suvun välille. Aina edellisten vartioiden tullessa tiettyyn ikään, kettukuningas lähettää uudet vartijat vartioimaan suvun jäseniä.”

TR1F5vK.png

”Mutta et kai sinä lähde vielä pois?” Hope kysyi huolestuneena Ringalta tämän lopetettua tarinansa.

”Ei, en vielä pitkään aikaan.” tämä naurahti pudistaessaan päätään.

NEqi4fi.png

”En minä sentään niin vanha ole. Olen vasta elämäni alkuvaiheissa.”

Hope ei ole uskoa korviaan. Hänen tietojensa mukaan Ringa on palvellut perheessä jo usean kymmenen vuoden.

”Anteeksi että kysyn, mutta –-”

”Olen noin 102 – vuotias. Sitähän te halusitte tietää.” Ringa keskeytti Hopen. Hänen suupielensä kävivät nopeasti hymyssä.

”Sinä…näytät paljon nuoremmalta.” Hope hämmästeli, ja katsoi nyt oikein kunnolla Ringan kasvoja. Ne olivat sileät ja kauniit kuin kaksikymmentävuotiaan.

”Se johtuukin hyvistä geeneistä.” Tämä iski silmäänsä samalla, kun heitti pari puunpalasta nuotioon.

lcP87KS.png

”Ja hyvistä geeneistä puheen ollen, tekään ette taida olla aivan tavallisesta ihmisperheestä.” Ringa uskaltautui poiketa asiasta. ”Tiesin sen heti, kun löysin teidät kuistilta kirjeen kanssa.”

Hopen kädet nousivat automaattisesti hetkesi korvien seudulle, ja hänen katseensa palasi taas rätisevään nuotioon.

”Niin…tietäisinpä mistä korvani ovat peräisin. Ne ovat aina vaivanneet minua.”

”Kaikelle löytyy varmasti aikanaan selitys. Mutta nyt teidän on aika mennä nukkumaan. Jatkamme taas aikaisin aamulla.” Ringa hoputti Hopen ajatuksistaan, ja osoitti tälle teltan ovea. Hope totesi hyvät yöt, ja meni vaihtamaan pyjaman päällensä.

zvMYPfL.png

Kuitenkaan uni ei meinannut saapua, ja Hope vietti muutaman levottoman hetken miettien alkuperäänsä. Kun Ringa saapui perässä telttaan ja meni kerälle maahan nukkumaan, Hope sulki viimein omatkin silmänsä.

Hän toivoi todella, että jonain päivänä kaikki kysymykset saisivat vastauksen.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

KYiCSen.png

Yrityksestä huolimatta uni ei hellinyt Hopea kuin vajaat kaksi tuntia. Turhautuneena hän päätti herätä, ja käydä läheisen lammen luona peseytymässä.

Hope nousi vuoteeltaan niin hiljaa kuin suinkin pystyi, ja yritti välttää herättämästä Ringaa. Kettutyttö makasi unten mailla kuin tajunsa menettäneenä, eikä liikauttanut korvanlehteään enempää Hopen hiipiessä hänen ohitseen teltasta ulos.

GG3Dlwz.png

Ulkona oli pimeää, ja ainoa valonlähde tuli kytevästä nuotiosta sekä teltassa lepattavasta lyhdystä. Hope tunsi, kuinka maa jalkapohjien alla oli kostea ja viileä, mutta sillä sieti sentään vielä kävellä. Kesä oli taittumassa kohti syksyä, ja ilmassa väreili pieni tuulenpuuska.

Hope suunnisti äänen perusteella lammelle, ja riisuttuaan vaatteensa pulahti sen virkistävään veteen.

aIe9qCy.png

Hope nautti lämpimän veden hyväilystä vasten ihoaan, ja katsoi yllään avautuvaa tähtitaivasta. Missään ei näkynyt yhtään pilveä, ja tuulikin tuntui seisahtuneen kuin seinään. Vesiputous pirskotti pisaroita kasvoille, ja Hope tunsi olonsa rentoutuneeksi pitkästä aikaa.

Kunnes aukiolle saapui kaksi ennalta tuntematonta hahmoa.

dJ3QXUe.png

”Kaunis ilta.”

Pusikossa vakoilleet maantierosvot totesivat astuttuaan esiin. Hope säikähti miehien tuloa, ja ui nopeasti lammen kauimpaiseen nurkkaan turvaan. Hän peitti käsillä alastoman vartalonsa, jota miehet tuijottivat julkeasti himokas kiilto silmissään.

He naureskelivat keskenään, ja tulivat lammen reunalle seisomaan.

2lDedq4.png

”Mitäs sinunkaltaisesi jumalatar täällä yksin uiskentelee? Oletkos kenties jokin metsänhengetär?”Punatukkainen mies tokaisi seisoessaan kädet ristissä suoraan Hopen edessä. ”Saammeko liittyä seuraan.”

”Menkää pois, tai huudan apua!” Hope totesi tuijottaessaan intensiivisesti edessään kelluvaan lumpeenkukkaa.                 

Miehet naurahtivat uudelleen.

KY6QDEP.png

”Tuus tänne lähemmäs, niin pidetään vähän hauskaa.” toinen, mustahiuksinen mies pärskytti vettä Hopea kohti saaden tämän perääntymään edelleen kohti kalliota. ”Vai pitääkö sinut tulla hakemaan? Sekin passaa.”

”LOPETTAKAA!” Hope aneli epätoivoisena, ja tunsi kuinka vanha pakokauhu lamaannutti hänet paikoilleen. ”LOPETTAKAA HETI! APUA!”

Huuto kantautui pitkin lammen kallioita, ja miehet seisoivat hetken paikallaan kuulostellen, tuliko joku paikalle. Kun mitään ei tapahtunut, he suuntasivat katseensa taas Hopeen päin.

”Kukaan ei ole tulossa, typykkä. Paitsi minä sinun luoksesi.”

Agq18P8.png

Hope tunsi kehonsa värisevän pelosta, kun mustahiuksinen mies lähti hiljalleen kahlaamaan tietään häntä kohden. Vesiputouksen pauhu korvissa peitti kaikki muut äänet, ja hän palasi muistoissaan takaisin siihen hetkeen, kun Tanakan ystävät olivat piirittäneet hänet.

Ei kai niin kävisi taas? Ja tällä kertaa kukaan ei ollut auttamassa. Ei kukaan…kunnes….

y5TfzRD.png

TMiNsjq.png

NmJIzsk.png

xhc8xMM.png

AnlnlYb.png

Kuului kova karjaisu, kun kolmas mies juoksi pusikosta ja hyökkäsi punatukkaisen miehen kimppuun. He tappelivat nyrkit heiluen, ja pian punatukkainen mies olikin makaamassa maassa päätään voivotellen.

Mustahiuksinen mies, joka oli jo ehtinyt kahlata puoleen väliin lampea, huomasi ystävänsä joutuneen hyökkäyksen kohteeksi, ja meni auttamaan tätä. Tämä kolmas mies oli kuitenkin häntäkin etevämpi tappelija, ja pian hän oli ottanut mustahiuksisen miehen kuristusotteeseen.

Hope katsoi tapahtumia hämmentyneenä lammesta, eikä tiennyt oliko taistelu osa esitystä vai ei. Kaikki näytti kyllä todella aidolta.

iuxFPPD.png

”Mitä teidän kaltaisenne luihut häiritsevät kaunista tyttöä tähän aikaan? Menkää matkoihinne siitä niin kuin olisitte jo, tai väännän niskanne nurin!” Valkokimonoinen mies totesi jyrisevällä äänellä, ja väänsi mustahiuksisen miehen leukoja otteessaan.

Mies nyökkäsi raivokkaasti ymmärtäneensä käskyn, ja pääsi valkokimonoisen otteesta leukaansa pidellen. Hän nosti punahiuksisen toverinsa maasta valittamasta, ja yhdessä he lähtivät juosten pois aukeamalta.

bbvf64L.png

Mies valkoisessa kimonossa katsoi kaksikon perään, kunnes nämä hävisivät näkyvistä. Hope uskaltautui hivuttautua lähemmäksi lammen rantaa yrittäen karata huomaamatta takavasemmalle. Ties vaikka mies olisi juonessa mukana, tai hätisteli muut paikalta toteuttaakseen omat suunnitelmansa…

UChojqk.png

”Oletteko kunnossa?”

Ennen kuin Hope ehti nousta lammesta, mies kääntyikin hänen puoleensa ja hymyili lempeästi. Hänen kasvonsa olivat lievästi turvonneet ohimon kohdalta nyrkkien iskusta, mutta muuten hän näytti olevan kunnossa.

u0CCJXD.png

”Kyllä…” Hope vastasi, ja tunsi olonsa rauhoittuvan pelkästä miehen katseesta. ”Mutta vesi alkaa tuntua jo hieman viileältä, joten haluaisin mielelläni pukea päälleni.”

 Hopesta tuntui nololta istua siinä lumpeiden keskellä, jotka juuri ja juuri peittivät hänen yksityiset osansa. Hän halusi nopeasti pukea päällensä, ja lähteä takaisin leiriin Ringan luokse. Lisäksi mies oli kyykistynyt aivan muutaman metrin päähän hänestä. Tämä kuitenkin taisi tajuta vihjeen, ja käänsi nopeasti häpeillen päänsä toiseen suuntaan.

”Pyydän anteeksi, niin tietenkin…”

vSY1kTY.png

Hope nousi ylös vedestä, ja puki pyjaman takaisin päällensä samalla, kun mies seisoi katsoen toiseen suuntaan.

”Kiitos, että pelastitte minut.” Hope tokaisin asetellessaan pyjaman kaulusta kohdilleen.

”Ei hätää, kaltaisianne neitoja on aina mukava pelastaa.”

”Oletko joutunut samanlaiseen tilanteeseen useammankin kerran?” Hope kysyi ja tunsi pienen pienen pistoksen sisällään. Oliko se kenties kateutta?

”Haha, no en ole. Saitte kunnian olla ensimmäiseni. Mutta miten olette aivan yksin täällä keskellä metsää?”

”En ole yksin.” Hope totesi kääntyessään miehen puoleen. ”Minulla on mukanani henkivartija.”

ftQAdLO.png

”Hän näyttää olevan erittäin surkea työssään, kerta jouduitte äskeisen kaltaiseen vaaraan.” mies uskalsi jo naurahtaa asialle.

”Ei se ollut oikeastaan hänen vikansa.” Hope puolusteli Ringaa. ”Minä..hmm…lähdin sanomatta mihin menen.”

Mies katsoi vaivautunutta Hopea merkitsevästi, ja ymmärsi mitä tämä tarkoitti.

”No, saanko palauttaa karkulaisen takaisin henkivartijansa luokse?” hän kysyi, ja sai Hopelta myöntävän vastauksen.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

W7vgLix.png

Hopen palattua miehen kanssa leirille, oli Ringa raivoissaan heitä vastassa.

”Missä olet oikein ollut!” Hän huusi suoraa huutoa. ”Heräsin juuri, ja olit poissa!”

”Olen pahoillani, kävin lammella uimassa, sillä en saanut unta. En halunnut herättää sinua, kun nukuit niin sikeästi.” Hope totesi aidosti pahoillaan, ja pysähtyi miehen kanssa pienen matkan päähän ketusta.

MvtDhkJ.png

”Ja kuka TÄMÄ nyt on? ” Ringa puuskahti vielä raivokkaammin nähdessään Hopen seuralaisen.”Hope-neiti, tiedätte todella hyvin etten hyväksy mitään tällaista. Kunhan vanhempanne kuulevat niin…”

”Ei, ei ole kyse mistään sellaisesta!” Hope keskeytti Ringan syytökset ja astui kauemmaksi miehestä. ”Hän vain lupautui saattamaan minut takaisin lammella sattuneen välikohtauksen jälkeen. ”Hänen nimensä on…”

Hope katsahti miehen suuntaan tajuttuaan, ettei ollut kysynyt sitä häneltä.

”Zen.” Mies vastasi kiireesti, ja jäi sitten katsomaan naisten keskustelua vaitonaisena.

WdR1g5V.png

Hope kertoi alusta loppuun sen, mitä lammella oli tapahtunut. Ringa kuunteli tarkkaan, ja moitti Hopen varomattomuutta monessa kohtaa. Hänen katseensa kävi välillä kauempana seisovan Zenin luona, eikä hän lopettanut tämän epäilemistä tarinasta huolimatta.

AItdMUN.png

”Meidän on parasta jatkaa matkaa välittömästi, ennen kuin miehet tulevat toisiin aatoksiin ja kenties palaavat.  Kiitän sinua, Zen, avustasi. Mutta me jatkamme tästä kaksin.” Ringa totesi painokkaasti lauseensa lopussa, ja lähti sammuttamaan kytevää nuotiota.

Sillä välin Zen oli lähestynyt Hopea, ja kuiskasi tälle hiljaa.

W3yNLgO.png

”Minne päin olette matkalla?”

”Baltazariin…” Hope tokaisin kääntyessään miehen puoleen.

”Vai niin…olen itse juuri matkalla sieltä. Mitä olette menossa tekemään?”

”Me –” Hope aloitti, mutta Ringan ääni keskeytti hänen lauseensa.

WgnjgPz.png

”Et kerro tuolle miehelle mitään! Me emme voi luottaa häneen millään lailla, vaikka hän sattuikin pelastamaan sinut maantierosvoilta.”

Ringa totesi uhmakkaasti, ja jätti pakkailemisen kesken. Hän astui Hopen ja Zenin väliin, ja katsoi miestä raivokkain silmin. Tämä kuitenkin vain hymyili takaisin.

jXLWgLN.png

”Olen muuten tässä ihan vieressä, jos aikomuksesi on puhua minusta pahaa kuulemattani.” Zen tokaisin naurahtaen, ja osoitti itseään. Ringa ei pitänyt kevennyksestä, vaan seisoi uhmakkaasti paikoillaan.

”Jaahas, vai niin.” hän totesi, ja passitti Hopen telttaan valmistautumaan lähtöön.

Zen ei kuitenkaan aikonut luovuttaa.

mk5lmpb.png

”jos haluatte, voin jatkaa matkaa teidän kanssanne. Tunnen reitin.”

”Mutta etkö vasta ollut tulossa kaupungista pois?” Ringa totesi epäileväisenä. ”Miksi haluaisit sinne takaisin?”

”Minulla ei ole kiirettä mihinkään, enkä palaisi aivan kaupunkiin asti. Sitä paitsi…” Mies ei voinut pidätellä tietäväistä hymyään. ”Näyttää siltä, että suojattisi kaipaa toista henkivartijaa.”

Ringa tuhahti vihaisena Zenin heitolle, ja jatkoi tavaroiden laittamista. Hän ei sanonut, että mies saisi tulla mukaan, muttei myöskään kieltänyt häntä tulemasta. Zen tulkitsi sen myöntäväksi vastaukseksi.

 

 

 

OOOOO

 

 

 

CzDrXbR.png

Reilua puolta tuntia myöhemmin kolmikko oli jo täyttä vauhtia matkalla kohti seuraavaa levähdyspaikkaa. Aamu ei ollut kunnolla edes alkanut, ja se näkyi myös matkalaisten vaitonaisessa ja nuutuneessa matkaamisessa. Hope oli toivottanut Zenin tervetulleeksi heidän seuraansa, kun Ringa puolestaan mutisi ja jupisi jatkuvasti jotain yksinään asiaa vastaan.

hKreenu.png

Hope tutkiskeli vaunuistaan salaa Zeniä, joka kulki hänen oikealla puolellaan. Mies oli ihan tavallisen kansalaisen näköinen, ja tyttö yrittikin arvailla hänen perheensä ammattia. Zen saattoi olla maanviljelijä, kauppias tai leipuri tai kuka tahansa.

Tytön mielenkiinto häntä kohtaan kasvoi kuitenkin jatkuvasti.

QZN8EB2.png

Zenillä oli pitkä vartalo, joka vaatteiden perusteella vaikutti hieman lihaksikkaalta. Lisäksi hänellä oli pitkät, kiiltävän mustat hiukset, sekä upean tummat silmät.

GCIXlIA.png

Kun Zen käänsi päänsä hetkellisesti Hopen puoleen, hän esitti nukkuvansa sikeästi. Lopulta teeskennelty nukkuminen vaihtui oikeaan, kun väsymys otti tytöstä vallan. Hän liukui ajatuksiensa kaukaiseen maailmaan, eikä enää kuullut tai nähnyt ympärillään tapahtuvia asioita.

Ringan huomattua Hopen nukkuvan, päätti hän hieman kovistella Zeniä.

M1Lg4rC.png

”Pidän sinua silmällä. Jokainen liike ja ilme jonka teet….minä näen sen.” kettu murahti katsomatta miehen puoleen.

”Siitä vain.” Zen naurahti hilpeänä.

He eivät sanoneet toisilleen mitään sen jälkeen.