1-4.png

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Kjoc4rx.png

Päivät vaihtuivat yllättäen viikoiksi, ja viikot kuukausiksi. Rintamalta tuotiin uutisia joka toinen päivä, ja ne toivat tullessaan sekä voittoja että tappioita. Basilin lupaus palata pian takaisin kotiin oli mennyt pahasti pieleen, sillä vastarinta oli ennakoitua suurempi.

RsU4q8l.png

Sore sai ajan mittaa huomata, että heidän viimeinen yhteinen yönsä oli kuin olikin kantanut hedelmää. Raskaus alkoi lähetä loppua, ja hän pelkäsi ettei Basil ehtisi kotiin rintamalta ennen synnytystä.

"Rakas Chrystal, kunpa tämä sota saataisiin pian loppumaan. Kansa on väsynyt, ja minä pelkään päivittäin saavani kuulla huonoja uutisia." Sore huokaisi raskaasti rannalle pystytetyn kivisen muistomerkin luona. Hän kävi purkamassa sydämensä syvimmät salaisuudet tuolle Chrystalin muistoksi tehdylle patsaalle, sillä palatsissa ei ollut ketään jolle kertoa asioista.

Kylmä, kivinen merenneito ei kuitenkaan tuonnut Sorelle hänen haluamaan lohtua, vaan se kohotti mykkänä käsiään kohti korkeuksia. Sore kääntyi masentuneena palatakseen takaisin sisälle.

 

 

OOOOO

 

 

Rs0NrTo.png

"Valtiatar! Valtiatar!" Lähetti ryntäsi valtaistuinsaliin ovet paukkuen. Sore, joka makasi divaanillansa kaikessa rauhassa, tunsi sydämensä pompahtavan miltein kurkkuun asti.

"Suuria uutisia! Olemme voitolla! Viimeinen ja ratkaiseva taistelu käydään Abulaman Solassa huomenna auringonnousun aikaan!"

UNVgQ9Y.png

Sore, joka oli äkisti noussut pystyyn tunsi huimausta ja pahoinvointia ja laskeutui takaisin paikalleen. Palvelijat tarkkailivat häntä huolestuneena, mutta eivät sanoneet sanaakaan.

"Rakas Buher, tule lähemmäksi kertomaan minulle kaikki tietosi." Sore pyysi raskaasti puuskuttaen. Hänen vatsassaan velloi outo tunne.

Hk0gCkT.png

Lähetti kiiruhti nopeasti Soren divaanin luokse ja kumarsi miltein pää lattiassa asti.

"Olen niin pahoillani, Valtiatar, kun säikäytin tuolla tavoin. Antakaa anteeksi."

Sore yritti hymyillä tuskallisen ilmeensä seasta, mutta sai sillä vain osakseen myös miehen huolestuksen.

"Oletteko....oletteko te kunnossa?" lähetti kysyi ja tarkasteli Soren tärisevää olemusta.

SlIzMEX.png

Sore nousi hoiperrellen pystyyn ja katsoi epäuskoisena itseään.

"Ei tässä mitään hätää. Luulenpa vaan että synnytys on alkanut."

Salissa puhkesi hälinä hänen sanojensa saattelemana, ja palvelijat kiiruhtivat auttamaan Soren makuuhuoneeseen odottamaan lääkäriä. Lähetti jäi hetkeksi hölmistyneenä paikoilleen, ja kiiruhti sitten lähettämään uutta viestiä rintamalle.

Palatsissa nähtäisiin pian uusi perillinen.

 

 

OOOOO

 

 

hmwfGkg.png

Monen työlään tunnin jälkeen Sore sai pitää vastasyntynyttä nyyttiään sylissään. Hän rakasti sitä miltä pieni tyttö tuoksui, ja painoikin tämän pienen ja pehmeän posken usein omaansa vasten. Häntä väsytti, ja monesta yrityksestä huolimatta tyttö ei meinannut malttaa nukkua vaan itki turhautuneena.

Aamuaurinko alkoi hiipiä taivaanrantaan, ja Sore muisti Basilin.

iETwJUR.png

"Shhh...yritetään nyt nukkua pieni Adoreni."

Tytön itku laantui hiljalleen yninäksi, ja Sore päätti laulaa kehtolaulun rauhoittaakseen tämän kokonaan.

6JCQwOo.png

"Hys, pikku vauva älä sano sanaakaan"

RDgj4QQ.png

"Isä sulle häkkilinnun aikoo ostaa"

6KeZ5bM.png

"Jos se lintu ei laulakaan"

smgzgRO.png

"Äiti voi sulle timanttisormuksen ostaa"

O0GWth9.png

"Jos se sormus onkin messinkiä vaan"

cQNa8Fz.png

"Isä sulle hevosvaljakon voi sitten ostaa"

ovheuSy.png

"Jo se valjokko jostain syystä kaatuukin"

u3O4zJm.png

"Olet silti lapsi maailman ihanin"

FEngo42.png

Adore sulki viimein silmänsä, ja Sore huokaisi helpotuksesta. Vihdoin hän pääsisi itsekin nukkumaan.

Samassa käytävästä kantautuivat kiireiset askeleet, jotka pysähtyivät hetken päästä aivan huoneen ovelle. Sore katsahti ihmeissään taaksensa, ja näki ovenraossa seisovan Roshanin, joka kumarsi hänelle nopeasti henkeään haukkoen.

"Mitä nyt?" Sore kysyi otsaansa hieman rypistäen. Hänet valtasi pahaenteinen tunne.

1FaFysM.png

"Valtiatar....olen pahoillani...mutta on tapahtunut jotain."

 

 

 

OOOOO

 

 

zpDqvF3.png

Hallitsijan hautajaiset olivat suuret ja loistokkaat. Ihmisiä saapui läheltä ja kaukaa jättämään viimeiset hyvästinsä urheasti kaatuneelle Basilille. Valtakunta oli voittanu sodan, mutta Sorelle se ei tuntunut miltään voitolta. Hänen päässään pyöri vain ajatus Basilin menettämisestä.

qYuDgbs.png

Jos hän olisi jättänyt lapset hetkeksi keskenään pavelijoiden hoitoon, ja lentänyt auttamaan sodassa voimillaan...ehkä Basil olisi silloin vielä edessä. Jos, jos, jos...noidankehä Soren päässä oli loputon. Oli niin paljon asioita jotka hän olisi voinut tehdä toisin.

CvrDEHI.png

Myös Nadar ja Harmony olivat saapuneet isänsä hautajaisiin. Lapset olivat Soresta kasvaneet aivan silmissä, ja hän surkuttelikin sitä ettei ehtisi jatkossa viettämään heidän kanssaan niin paljoa aikaa kuin haluaisi. Basilin kuoleman jälkeen valta jäisi yksin hänelle.

YqpHfBb.png

Tuntematon mies, jonka Sore kuitenkin tunnisti erääksi korkea-arvoiseksi sheikiksi, käveli hänen luoksensa ja esitti osaanottonsa.

"Miehenne oli hieno mies. Olemme ikuisesti kiitollisia hänelle siitä, mitä hän teki maamme vuoksi."

"Kiitos." Sore tyytyi sanomaan, ja halusi päästä tästä tilanteesta nopeasti pois. Hän huomasi, kuinka mies tutki häntä päästä varpaisiin merkittävällä tavalla.

"Tiedättehän, Valtiatar...olen käytettävissänne koska vain. Voitte purkaa minulle tuntojanne."

Sore  arvasi miehen puheiden taka-ajatuksen. Eikä hän todellakaan pitänyt siitä.

DM11iq2.png

"Haluan vain sanoa." Mies ehti kuitenkin jatkaa ennen kuin Sore sai avattua suunsa. "Että kun suruaikanne on ohitse ja etsitte itsellenne uutta puolisoa...minä haluan esittää kiinnostukseni jo tässä vaiheessa. Olen vaikutusvaltainen ja varakas mies. Ajatelkaa sitä."

"Minä..minulla ei ole aikomustakaan mennä uudelleen naimisiin." Soren mitta alkoi täyttyä tuosta röyhkeästä ja mielistelevästä miehestä. He olivat hänen miehensä hautajaisissa, ja tämä kehtasikin jo käydä kimppuun kuin haaskalintu. "Aion johtaa maatamme yksin. En tarvitse siihen ketään avuksi."

"Valtiatar ei taida olla..anteeksi nyt vain..kovinkaan kykeneväinen siihen. Maa tarvitsee miestä johtajakseen, ei mitään teekutsujen emäntää." Mies päästi suustaan asiallisesti, mutta selvästi pilkaten. Sore tunsi otsasuonensa pullistuneena, mutta päätti yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena.

"Kyllähän Basilin äitikin teki niin. Ja poikani perii valtaistuimen heti kun on tarpeeksi vanha. Sitä paitsi minun kyvyissäni ei ole mitään vikaa. Teidän kannattaisi varoa sanojanne ellette halua joutua vaikeuksiin!"

lFCPgNm.png

"Teidän ylhäisyytenne kannattaa itse olla varovainen sanojenne kanssa. Tässä valtakunnassa ei katsota hyvällä naisjohtajaa. Sitä paitsi Basil ja Casimir hoitivat todellisuudessa maan asioita äitinsä selän takana, ja antoivat vain tämän luulla olevansa vallan kahvassa. Sinun tilanteessasi harkitsisin tarkkaan tekemisiäni ja...kuuntelisin kansan sanaa."

Sorelle tämä oli viimeinen niitti. Hän ei kuuntelisi enää tuon miehen solvauksia, ja antaisi hänen alentaa arvoaan.

"Kiitos mielipiteistänne herra, mutta toivottavasti pidätte ne jatkossa omana tietonanne."

Zxducve.png

Sore kääntyi lastensa puoleen, ja lähti kuljettamaan näitä pois hautakummun luota. Hän ei katsonut enää taakseen, sillä tiesi raivostuttaneensa tuon röyhkeän miehen.

"Saipahan opikseen." hän hymähti mielessään. "Kenenkään ei kannata aliarvioida minun kykyjäni."

 

 

OOOOO

 

 

BKOhuqB.png

Sore päätti kaikkien mielipiteistä huolimatta jatkaa vallassa yksin. Pitkän auktoriteettitaistelun jälkeen hän viimein voitti suuret päättäjämiehet puolelleen viisaiden ratkaisujen ja oikeiden päätöstensä ansiosta. Hän oli antanut kaikkensa säilyttääkseen asemansa.

Ofywr4C.png

Kymmenen vuotta olivat kuluttaneet häntä ainakin viidenkymmenen vuoden edestä. Lapset olivat Soren aavistusten mukaisesti joutuneet kasvamaan enemmän palvelijoidensa hoidettavina, sillä Soren täytyi hallita valtakuntaa miltein yötä päivää. Hän ei halunnut antaa liikaa päätösvaltaa muille syrjäyttämisen takia, ja se vaati veronsa kaikella tavalla.

OE8zhEg.png

Ainoa lohdullinen asia hänen uhrautumisessaan oli se, että Nadar oli jo kasvanut sen ikäiseksi että pystyi myös päättämään asioista. Soren toive olikin, että pojan täyttäessä 17 hänet julistettaisiin lailliseksi hallitsijaksi.

Nadar oli aina hänen kokouksissaan mukana, ja esitti vahvoja mielipiteitään silloin kun kenelläkään muulla ei ollut ratkaisuja. Sore oli pojastaan tavattoman ylpeä, ja hän näki tässä piirteitä isästään.

A1vcN7t.png

Maa saisi tulevaisuudessa hyvän hallitsijan.

FaEdCns.png

xNOhva2.png

Sillä välin sisaret viettivät nuoruusvuosiaan hieman vapaammin. Harmony oli nimensä mukaisesti todella seesteinen persoona, ja hän rakasti viettää aikaansa kirjojen parissa. Vanhoillinen kansa ei pitänyt siitä, että nainen harrasti moista ja viisastui siinä samalla, mutta Sore ei piitänny heidän puheistaan. Hän oli syntyjään aivan toisenlaisesta maailmasta, ja antoikin siksi lastensa kasvaa juuri sellaisiksi kuin he itse tahtoivat.

PjkWYnd.png

Harmony oltiin kuitenkin esitelty toisen naapurimaan nuorelle prinssille siinä toivossa, että nämä kaksi astuisivat avioliiton auvoiseen satamaan jonakin päivänä. Suunnitelmasta huolimatta Sorella ei ollut aikomustakaan pakottaa tytärtään naimisiin, vaan tämä saisi loppupeleissä päättää. Nuori prinssi oli kuitenkin tainnut tehdä vaikutuksen Harmonyyn arvostamalla tämän kirjaviisautta, ja lainaamalla oman palatsinsa kirjaston kirjoja hänelle.

ShMmNnv.png

Perheen nuorikko, pian 12 täyttävä Adore oli nuoresta iästään huolimatta hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset. Hänen innostuksesta kirkkaat silmänsä saivat Soren aina hymyilemään, ja muistuttivat Basilista.

Dz1xCpj.png

Adorella oli myös todella vilkas luonne, ja hän usein juoksuttikin palvelijoitansa silkan innostuksensa takia. Sore oli saanut useilta varakkailta miehiltä huomattavia summia tarjoukseksi siitä, että he saisivat Adoren vaimokseen. Sore ei kuitenkaan halunnut luopua lapsestaan ja turmella tämän viattomuutta niin sairaiden ihmisten käsissä.

iB3q4V8.png

Lisäksi hänestä oli etova ajatus luovuttaa niin nuori lapsi vanhan miehen vaimoksi, vaikka sellainen oli suht yleistä heidän maassansa. Silti, vaikka hän ei ollutkaan kansansa silmin aivan tavallinen hallitsija, he kuitenkin pitivät hänestä suuresti.

 

 

OOOOO

 

 

gwqgz65.png

Sore kävi kuukausittain yksin Basilin haudalla. Hän oli määrännyt palvelijansa pitämään sen ympäristön kunnossa, ja siksi se näyttikin vuosi vuodelta yhtä kauniilta kuin ennenkin. Hän saattoi viettää paikalla useitakin tunteja kertoen sen hetkisen elämänsä tapahtumista. Hänestä tuntui toisinaan vahvasti siltä, että Basil seurasi hänen tekemisiään ja oli läsnä jokaisessa päivässä.

ZPIVk97.png

Toisinaan Sore mietti, mitä jos mies olisikin vielä elossa? Mitä kaikkea he olisivat voineetaan kokea, ja minkä kaiken Basil tekisi toisin hallitessaan maata. Olisiko hän ollut parempi johtaja?

mEOt0Bu.png

"Basil rakas. En miltein meinaa uskoa sitä, miten nopeasti lapsemme kasvavatkaan." Sore polvistui märälle nurmikolle siitä välittämättä, ja huokaisi raskaasti.

"Tuntuu kuin vasta eilen olisin pidellyt pientä Harmonyä ja Nadaria sylissäni."

c5jS8QW.png

"Olen viimein astunut syrjään hallitsijan paikalta, ja ehdinkin nyt kunnolla tarkkailla heidän elämäänsä. Nadar on nyt tilallani maan hallitsijana, ja hän on hyvin viisas ja määrätietoinen poika. Joskus unohdan, että hän täyttää vasta 21."

y94UJsS.png

"Harmony puolestaan nai viimeinkin naapurivaltion perillisen, ja he muuttivat pojan palatsiin asumaan. Olen suunnattoman onnellinen siitä, että he löysivät yhteisen sävelen alkuaikojen epäilyksistäni huolimatta. Toivon heille kaikkea parasta, kuten varmaan sinäkin tekisit."

nppKOsn.png

"Adore taas...hän on todellakin nimensä veroinen. Valtakunnassa ei ole varmasti yhtäkään miestä, joka ei palvoisi maata hänen allaan. Adore on kuitenkin luonteeltaan aivan sinun kaltaisesti vahva ja lempeä. Hän ei käytä asemaansa ja huomiotansa väärin tarkoitusperin, ja onkin siksi kultaisin tyttö jonka tiedän."

Sj03Hha.png

"Olen päättänyt, että Adore saa myös periä avaimeni. Muut lapsistamme ovat liian sitoutuneita elämään tätä nykyistä elämäänsä, eivätkä he voi matkustaa ympäriinsä etsimässä kadonneita Arkkienkeleitä. Adore on lisäksi luonteeltaan seikkailija, joten hän sopii tehtävään täydellisesti. Kokoonnumme huomenna yhteen syömään illallista, ja aion silloin paljastaa sukumme salaisuuden heile. Toivotathan minulle onnea?"

Sore hiljentyi hetkeksi muistokiven luokse, ja veti sitten hupun takaisin märkien hiuksiensa suojaksi. Hän palasi takaisin palatsiin märän hiekan tarttuessa klimppeinä kengänpohjiin.

 

 

OOOOO

 

 

4UtzV3u.png

Hyvin syödyn aterian jälkeen Sore ja vieraat istuivat olohuoneeseen nauttimaan lasillisen viiniä. Miehet keskustelivat keskenään politiikasta, ja sisarukset uudesta päiväkodista joka oli rakennettu vastikään kaupunkiin.

mTbmoh9.png

Sore odotti sopivaa hetkeä kertoa asiansa, ja sen ilmaannuttua keskeytti muiden keskustelut.

"Olen pyytänyt teidät kaikki tänne erään tärkeän asian vuoksi." hän julisti juhlallisesti ja tunsi kuinka jännitys tiivistyi kuulijoiden joukossa. Kaikki tuijottivat naista odottaen.

qnQPq1j.png

"Mitä nyt äiti?"

Harmony kysyi lempeästi hymyillen, ja katsoi sisarensa kanssa kuinka Sore nousi hitaasti tuoliltaan ja asteli seisomaan keskelle huonetta.

"Onko jotain sattunut?"

H3WrRLs.png

"Haluan vain, ettette pelästy nyt sitä mitä näette. Aion selittää teille kaiken tärkeän heti kun pystyn. Jotain mikä liittyy sukumme historiaan ja samalla sen tulevaisuuteen."

Sore levitti kätensä sivuille ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen samalla kun puhui. Kukaan muu ei puhunut enää sanaakaan, he vain tuijottivat epäuskoisina.

2R0b7xS.png

Sore sulki silmänsä ja veti kädet lähelle kasvojaan. Hiljalleen kämmenteen väliin muodostui kirkas valo, joka täytti lopulta koko huoneen ja pakotti muut paikalla olijat sulkemaan silmänsä. Tytöt nousivat hätääntyneenä seisomaan paikoiltaan, ja yrittivät nähdä mitä heidän äidilleen oikein tapahtui.

cWABuUL.png

"Äiti, oletko kunnossa?" He huhuilivat ja räpyttelivät valosta sokaistuneita silmiään nähdäkseen eteensä paremmin. Sore naurahti lempeästi heille.

"Tietenkin. Sanoinhan ettei olisi syytä paniikkiin. Rauhoittukaa, ja istuutukaa alas."

4g0BxkI.png

Heidän edessään seisoi paljon nuoremmalta näyttävä Sore, jolla oli yllään kaunis oranssinkeltainen asu ja suuret valkoiset siivet. Hänen kädessään komeili Arkkienkeli Mikelin ristimiekka, joka välkehti hopeisena valon osuessa siihen.

Adore haukkoi henkeään kaikista kuuluvimmin. Hän ei ollut eläissään nähnyt mitään sellaista.

pWlHv1I.png

"Kuten sanoin, meillä on edessämme pitkä tuokio. Haluan että kuuntelette tarkkaan."

Ja niin Sore aloitti siitä, mistä Sun oli joskus tarinansa aloittanu hänen kohdallaan vuosia sitten.

KrVYZHg.png

Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisena, eivätkä keskeyttäneet Soren puheenvuoroa vaikka kysymykset täyttivätkin heidän päänsä. Kaikki vilkuilivat välillä toisiaan kuin tarkistaen, että muutkin kuulivat saman. Nadar siemaili hiljalleen punaviiniään, ja yritti sisäistää kaiken mitä hänen äitinsä juuri kertoi.

oG1yNW9.png

"Sinulla, rakas Adoreni, on siis halutessasi suuri tehtävä hoidettavana. Toivon että otat sen tosissasi, sillä siitä riippuu niin paljon. Alan olemaan liian vanha etsiäkseni Arkkienkeleitä itse."

Adore katsoi äitiään ilmeettömästi, ja nyökkäsi ymmärtäneensä suuren vastuun joka hänelle annettiin. Samassa Nadar kuitenkin nousi ylös paikaltaan ja asettui äitiään vastaan.

0GoMKfS.png

"Mutta äiti! Et sinä voi kaataa vastuuta Adoren niskoille, jos hän ei sitä halua! Minä olen meistä kolmesta vanhin joten siinä tapauksessa avain kuuluisi min --"

Sore nosti kätensä vaikenemisen merkiksi, ja Nadar sulki suunsa hieman vastahakoisena. 

g6DBzlN.png

"Ymmärrän toki huolesi ja halusi päästä itse suorittamaan tehtävää, enkä suinkaan ole pakottamassa Adorea ottamaan tätä vastuuta vastaan. Mutta te muut...teillä ei ole sitä vapautta mitä hänellä on, ette voi noin vain lähteä ja.."

"Äiti, minä suostun kyllä."

LBv6JUn.png

Sore ja Nadar kääntyivät Adoren puoleen, joka seisoi päättäväisen näköisenä heidän edessään

"Olen jo jonkin aikaa haaveillut lähtemisestä, ja nyt saan siihen oivan syyn. Tunnen itseni liian...rajoitetuksi täällä palatsissa, tahdon löytää oman polkuni elämässä."

Sore oli lähellä liikutuksen kyyneliä kuunnellessaan tyttärensä sanoja, ja hän ryntäsi halaamaan tätä.

h1vQFhl.png

"Rakas tyttäreni, et tiedä miten ylpeä olen sinusta. En toki tarkoita, että haluan sinun lähtevän ja jättävän meitä, mutten kuitenkaan voi estää helpotuksen tunnetta siitä että joku jatkaa tehtävää. Muista olla alati valppaana, äläkä luota keneenkään."

Samalla kun Sore puhui, hän pujotti kaulassaan olevan korun Adorelle.

q4Ca2EA.png

Tyttö odotti samanlaista muodonmuutosta itsessään, mutta tunsi vain pienen lämpöisen aallon avaimen koskettaessa hänen rintakehäänsä.

"Mitä...miksen...miksen muuttunut samanlaiseksi kuin sinä?" hän kysyi äidiltään hieman pettyneenä.

r9gJF04.png

"Se on ominaisuus, joka periytyy vain kolmen sukupolven välein. Sinä olet seitsemäs, joten vasta lapsenlapsesi pystyvät muuntautumaan kaltaisekseni Arkkienkeliksi. Mutta älä silti huoli, olet yhtä lailla samaa verta minun ja muiden Eternityjen kanssa. Olet yhtä tärkeä."

apYhsIG.png

Adore nyökkäsi ja, kätki korun paitansa sisään. Muut perheenjäsenet olivat myös nousseet paikoiltaan ja tulivat nyt keskustelemaan kaikesta kuulemastaan, ja esittämään vielä muutamia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Sore vastasi heille hymy huulillaan, ja muutti itsensä takaisin oikeaan muotoonsa.

Adore vetäytyi perheestään hieman kauemmaksi, ja tutkiskeli asioita omassa rauhassaan. Hän oli päättänyt karata vielä samana yönä.

 

 

OOOOO

 

 

wd4EE7k.png

Aamuyöllä muiden vielä nukkuessa yksi levoton sielu seikkaili ympäri palatsia.

Adore kurkisti kulman taakse varmistaakseen ettei kukaan liikkunut käytävällä, ja pinkaisu juoksuun. Hän oli päättänyt lähteä jättämättä hyvästejä, sillä se tuntui kaikista helpoimmalta ratkaisulta. Käytävällä kaikuivat vain hänen omat askeleensa, kun hän suunnisti kohti ulko-ovea.

Xz1ytYp.png

Tarkistettuaan, että kaikki tärkein on mukana, tyttö seisahtui hetkeksi rauhoittumaan. Hänen pulssinsa jyskytti jännityksestä ylikierroksilla. Viimein hän veti syvään henkeä, ja jätti palatsin taakseen.

TI7M97D.png

Adore päätti olla katsomatta taakseen, ettei koti-ikävä veisi voittoa. Hänen suuntanaan oli edessä häämöttävä suuri hiekka-aavikko, jonka toisella puolella siinti valtava viidakko.

Sinne hän yrittäisi päästä, ennen kuin päivä olisi puolessakaaan.

WbmLgeu.png

"Kuinka kauniilta taivas näyttääkään tänä yönä." Adore huokaisi katsoessaan kohti korkeuksia. Ja totta tosiaan, taivas loimusi violetin ja oranssin sävyissä kuin villisti roihuava tuli.

QwkLQLI.png

Jos Adore olisi kääntynyt taaksensa, hän olisi tiennyt että loimulla oli myös toinen lähteensä.

Palatsi oli syttynyt tuleen, ja liekkien oranssi loimu kurotteli kohti taivaita. Lähellä palatsia oleva kylä oli herännyt mustan savun tunkiessa heidän koteihinsa, mutta palatsissa olevat ihmiset eivät ehtineet herätä ollenkaan.

YJHpS1j.png

Kaiken tämän takana oli pienen pieni kynttilä, jonka Adore oli kiireessään unohtanut palamaan.

 

 

OOOOO

 

 

djPYdWC.png

"SE EI VOI OLLA MAHDOLLISTA!"

Luna pamautti kätensä pöytää vasten ja kirosi vihaisena. Hän oli juuri saanut kuulla, että Eternityt oltiin löydetty taas liian myöhään.

"Miten he aina onnistuvat livahtamaan minun käsistäni. Ovatko he kaikki todella kuolleita?"

5XRur9Z.png

"Olen pahoillani Valtiatar. Näyttää siltä että tulipalo on syttynyt vahingossa, eikä kukaan palatsissa olleista selvinnyt. Tosin me emme myöskään löytäneet uhrien joukosta avainta, kun etsimme heitä paikallisten kanssa."

Huoneen toisessa päässä seisova paholaislähetti tärisi hieman pelossa nähdessään Lunan niin raivoissaan. Hän oli kuullut muilta, ettei siitä seurannut hyvää viestin välittäjälle.

cFAAmFO.png

"No! Missä se sitten on?" Luna miltein sylki sanat suustaan ja raapi pöydän puista pintaa kynsillään. Siitä lähtevä ääni sai miehelle kylmät väreet.

"Emme valitettavasti tiedä... Joku kyllä sanoi jotain sen suuntaista, että aamulla käydessään hakemassa vettä hän näki jonkun kävelevän aavikon toisella laidalla. Ja kuulemma perheen nuorin tyttö oli kadoksissa, sillä häntä ei löydetty ruumiiden joukosta."

z3jubxh.png

"Entä sitten? Mitä te teitte?"

"Paikalliset miehet lähtivät hänen peräänsä kameleiden kanssa, ja me tulimme tuomaan teille tätä viestiä." Lähetti tunsi jo pakokauhun lamaannuttavan itsensä, sillä puhuessaan hän tajusi miten typerästi oli toiminut.

"TE TEITTE MITÄ!"

5sP1Hy5.png

Luna seisoi aivan äkisti miehen edessä, ja katsoi tätä vihasta roihuavin silmin. Mies kavahti askeleen taaksepäin ja toivoi ettei loppu koittaisi aivan vielä.

"MITÄ TE IDIOOTIT VIELÄ TEETTE TÄÄLLÄ! ALKAKAA MENNÄ ENNEN KUIN HE SAAVAT TYTÖN KIINNI" Luna suorastaan kiljui käskynsä ja osoitti ovea vapisevalla sormellaan. Hänen olisi tehnyt mieli kuristaa mokoma imbesilli, mutta hän tiesi että tätä tarvittaisiin vielä.

Lähetti kumarsi syvään niin nopeasti kuin kykeni, ja poistui sitten juosten ulos ovesta. Luna vaipui takaisin tuoliinsa ja paukutti päätään raivoissaan pöytää vasten.

PdRazpL.png

"Miten olenkaan joutunut tänne kaikkien noiden idioottien ympäröimäksi? Uskomatonta... Kiroan sisareni ja hänen jälkeläisensä alimpaan helvettiin."

 

 

 

OOOOO

 

 

I8IHAp0.png

Adore pysähtyi hetkeksi paikalleen ja vilkuili jatkuvasti vainoharhaisena ympärilleen. Hän oli kyennyt harhauttamaan miehet, jotka olivat ilmestyneet yhtäkkiä jostain ja koittaneet napata hänet. Viidakossa jokainen rapina tuntui uhkaavalta, ja tyttö päättikin jatkaa matkaansa väsymyksestä huolimatta.

Mlg3tIF.png

Adorella ei ollut minkäänlaista tietoa siitä miksi miehet olivat niin vihamielisiä, ja miksi he ylipäätänsä halusivat saada hänet kiinni. Hän ei muistanut nähneensä koskaan ketään heistä, joten varmasti he olivat vain erehtyneet henkilöstä? Oli miten oli, jos hän jäisi kiinni niin sitä ei varmasti seuraisi mitään hyvää. Oli pakko vain piileskellä kunnes he luovuttaisivat.

Mqdo8pp.png

Ilta, joka taivaan tummumisesta päätellen ei ollut pitkällä, vasti suojaisi häntä vihollisilta paremmin. Adore päätti vetäytyä suuren kallion suojaan, ja jos mahdollista, viettää siinä seuraavan yönsä.

Samassa hän kuuli aivan erilaisten kavioiden kopsetta, ja kulkusten iloista kilinää. Tyttö nousi paikaltaan ja kurkisti kallion taakse nähdäkseen suuret juhlalliset vaunut. Varmasti niiden omistaja tarjoaisi hänelle suojan.

4agpTXe.png

qRvDagQ.png

"Anteeksi! Hoi!"

Adore ryntäsi nopeasti keskelle tietä ja heilutti kättään ilmassa. Hetken hän epäili olisiko niin viisasta tehdä, mutta uupumus ja nälkä veivät varovaisuudelta voiton.

Vaunut pysähtyivät muutaman metrin päähän hänestä. Adore erotti nyt selvästi ohjaajan paikalla olevan naisen.

UZrUhwT.png

"Oletko jotain vailla?" nainen kysyi ilmeettömänä. Hänen harmaanhopeat hiuksensa olivat sekaisin ja takussa, ja kasvoilla komeili iän tuomat syvät juonteet. Adore katsoi hieman peloissaan tuota edessään olevaa vanhusta, ja nyökkäsi sitten varovasti.

Nainen päästi ohjaksistaan irti, ja laskeutui alas vaunuistaan hänen luoksensa.

FF0aYTY.png

"O-olen tainnut eksyä." Adore änkytti ja yritti miettiä valehtelisiko vaiko kertoisi totuuden.

"Mistä tulet?"

"En osaa sanoa, mutta tiedän etten tahdo mennä takaisin." Adore valehteli ja yritti keksiä tarinalleen jatkoa. "Minua kohdeltiin todella huonosti, joten olen nyt etsimässä paikkaa jonne voisin asettua. Täällä metsässä ei kuitenkaan ole mitään, ja olikin onni että törmäsin sinuun."

vhPYMqQ.png

Vanhus naurahti kuivasti, ja hänen vaitonaisille kasvoilleen kohosi ryppyinen hymy.

"No sitten, olet löytänyt aivan oikean henkilön. Kyllä minä voin ottaa kyytiini tuollaisen kauniin tytön, ja viedä sinut vaikka seuraavaan kylään tässä matkalla. Miltä tarjous kuulostaisi."

"Voi kiitos! Teen mitä tahansa lasista vettä ja palasta leipää." Adore ilostui hyvistä uutisista ja lupasi auttaa vaikka hevosten ruokinnassa.

Z9gN0z9.png

"Se ei ole tarpeen, mutta tule niin näytän sinulle missä voit levätä." vanhus huikkasi kädellään Adorea seuraamaan itseään.

He kiersivät vaunun toiselle puolelle, jossa oli ovi sisälle vaunuun.

"Minne olet muuten menossa?" Adore kysyi saadakseen tietää edes jotain tästä kummallisesta naisesta.

"Kaikki selviää aivan piakkoin." tämä hymähti vain vastaukseksi.

hya9GSX.png

Kun he olivat vaunujen takaosassa, Adore ei kuitenkaan nähnyt missään minkäänlaista ovea. Hän ehti juuri tajuta joutuneensä jonkinlaiseen ansaan, kunnes kaikki ympärillä pimeni.

bqzl04f.png

Kaikki äänet sekoittuivat toisiinsa, ja rankasta sisäisestä kamppailusta huolimatta Adore ei saanut avattua silmiään. Viimeinen asia jonka hän muisti ennen lopullista tajuttomuutta, oli se kuinka hän tunsi paiskautuvansa kovalle lattialle.