bbhE8Fo.png

 

 

pT62AI1.png

Hiljaisuus vallitsi näyttävässä salissa, jonne Luna oli järjestänyt kokouksen pidettäväksi. Kaikki paikallaolijat katsoivat silmä kovana hänen jokaista liikettään, ja odottivat. Kukaan ei uskaltanut pukahtaakkaan ennen kuin itse Valtiatar avaisi keskustelun.

nO7UTrB.png

"Epäonnistuimme." Luna totesi viimein tyytymättömänä ja katsoi alas paikallaolijoihin. "Mutta en tällä kertaa jaksa rangaista ketään siitä, sillä olin itse paikalla seuraamassa tilannetta."

Salissa kaikui helpottuneiden huokausten ääniä, kun jännittyneet kuuntelijat vetivät viimein rauhallisena henkeä.

"Olen päättänyt sijoittaa yhden teistä muihin tehtäviin. Te muut, jatkatte etsimistä jokaisella aikakaudella."

84a4vaK.png

Aivan kuin Lunan puheen jatkeeksi ovelta kuului kumiseva koputus, ja sisälle saliin asteli Master vierellään heidän poikansa Spector.

"Aaah, siinä te olettekin. Juuri sopivaan aikaan." Lunan kasvoilla kävi todella harvoin nähty lempeä hymy, kun hän katsahti poikansa suuntaan.

BBUesav.png

Spector oli kasvanut ja voimistunut vuosien myötä, ja hän oli jo kehitykseltään samalla tasolla kuolevaisten ihmisten kanssa. Se ei kuitenkaan riittänyt Lunalle, joka povasti pojasta seuraajaansa.

Spectorilla oli vielä pitkä matka siihen mikä hänestä jonain päivän tulisi.

"Envy. Nouse." Luna käski kääntämättä katsettaan pojastaan.

14MEYWs.png

Envy teki työtä käskettyä, ja nousi valppaana seisomaan. "Te puhuttelitte minua, Valtiatar?"

Hän kumarsi syvään Lunan edessä, ja tunsi olevansa etuoikeutettu saadessaan tämän huomion itseensä. Olkoon palaute hyvää tai pahaa, hänen luottamuksensa uutta hallitsijaansa kohtaan oli järkkymätön.

"Sinä saat luvan hoitaa tämän tehtävän. Se ei tule olemaan helppo ja se vie aikaa, mutta onnistuessasi palkitsen sinut."

Envy kumarsi uudestaan. "Tämä on suuri kunnia."

"Haluan, että ryhdyt Spectorin valmentajaksi. Opetat hänelle kuinka hän hallitsee voimiaan, käyttää niitä, ja vahvistaa niitä. Tiedän että olet oikea henkilö siihe, sillä olet lähempänä omaa sukuamme kuin kukaan muu täällä. Sinulla on perimmäiset tiedot ja taidot veressäsi, vaikket olisi koskaan ennen tehnyt mitään niillä."

HwTzvT0.png

Envy kääntyi paikaltaan Spectorin puoleen, ja kumarsi tämänkin edessä mitä nöyrimmin. Hän esitteli itsensä pojalle, joka katseli häntä nenänvarttaan pitkin ylimielisesti ja kiinnostuneena.

"On ilo työskennellä kanssanne. Toivottavasti ette tuota pettymystä." Spector totesi viimein, ja poistui huoneesta Master ja Envy vanavesessä. Oven kolahtaessa kuuluvasti kiinni heidän perässää, salissa nousi esiin uusi puheenaihe.

j1fTGEq.png

"Meillä on tehtävä kesken. Pomp Eternity onnistui karata käsistämme, mutta me saamme hänet vielä kiinni. Avain on jo melkein käsissämme, Envy sanoi aistivansa sen läheisyyden."

f9pf0Rd.png

"Mutta Valtiatar...näitte viimeksikin, miten heikkoja olemme hänen hyökkäyksilleen. Entä jos niin käy tälläkin kertaa." Grave esitti varovaisen kysymyksen ilman puheenvuoroa, ja odotti jo kauhuissaan Lunan reaktiota hänen hävyttömään käytökseensä.

9t3wJYn.png

"Jättäkää se minun huolekseni." Luna julisti laskeutuessaan alas valtaistuimeltaan. "Minulla on jo suunnitelma. Se tulee olemaan kaikista tähän menneistä nerokkain ja kieroin."

Hän räjähti selkäpiitä karmivaan nauruun ja ajoi vampyyrit saalistamaan avainta.

 

 

OOOOO

 

 

Zy7LSxH.png

Pomp yritti epätoivoisesti ja sairaalloisen pakkomielteisesti avata jokaista elämänsä aikana vastaantullutta ovea avainriipuksellaan.

Hän ei halunnut uskoa, että käytti sen voimia puoliksi vasten tahtoaan, ja menetti siinä samassa elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Valerien muisto kummitteli edelleen hänen mielessään.

kuDe94v.png

Jos Pomp olisi millään kyennyt, hän olisi avannut oven suoraan Lunan valtakunnan porteille, ja haastanut naisen kaksinkamppailuun. Hänen tunteensa sukutehtävää kohtaan olivat myös ristiriitaiset, sillä hän halusi päästä siitä eroon keinolla millä hyvänsä, mutta samalla kostaa Lunalle koko sydämestään.

kuLryko.png

Vähitellen, vuosie kuluessa Pompin viha ja raivo alkoivat hiljalleen lipua taka-alalle, ja tukahdutettu suru Valerien kuolemasta otti yliotteen.

Elämällä ei tuntunut olevan minkäänlaista merkitystä. Hän oli tyhjentänyt tilinsä, muuttanut pieneen kaupunkiin ja erakoitunut erossa muista ihmisistä.

FmYqlNh.png

Lopulta hän lopetti yrittämästä avata yhtäkään ovea. Ja hän lopetti elämästä. Jäljelle jäi vain tyhjä kuori.

Kunnes jokin herätti hänet horroksestaan.

 

 

OOOOO

 

 

PiQOcJm.png

Pomp avasi silmänsä hitaasti kuin pitkän unen päätteeksi. Hän tunsi kuinka jokainen lihas huusi apua pitkän paikallaolon jälkeen, ja nousi vaivalloisesti istumaan. Huone ympärillä oli hämärä ja tunkkainen, ja Pomp tajusi olevansa ilmeisesti kotonaan.

Vuosikymmenten mittainen sumuverho elämän edessä väistyi hänen silmiltään. Hän tunsi ja hahmotti kaiken nyt taas paremmin.

GkA6TKM.png

Heti ensimmäiseksi Pomp tarkasti ikkunasta, oliko kaikki pysynyt entisellään sitten viimeisen muistikuvan. Ihmiset kävelivät kadulla, autot kulkivat moottoreilla, ja ulkona näytti olevan mitä parhain kesäpäivä.

Pomp ei muistanut, mikä vuosi oli menossa, saatikka mikä kuukauden päivä. Kalenteriin hän oli lakannut katsomasta sen jälkeen kun siirtyi uuteen aikakauteen: Kaksikymmentä vuotta Valerien ja hänen katoamisensa jälkeen. Ainoa mistä hän tiesi ajan kulkevan normaalia rytmiään, oli hän itse. Vuodet olivat nakertaneet hänen ulkonäköään ja jaksamistaan pala palalta.

B8qmI5v.png

Pompin katse nauliutui paikkaan, jossa aikaisemmin oli kukoistanut pieni kaupunkipuisto, mutta joka jossain vaiheessa oli kaadettu ja tilalle rakennettu ilmeisesti uuden uutukainen kahvila.

Hänen mielenkiintonsa tuota iloisen kesäistä kahvilaa kohtaan heräsi jollain oudolla tapaa, aivan kuin se olisi kutsunut häntä puoleensa.

"Alat seota lopullisesti." Pomp pudisti päätään ja sulki verhot.

2Pwoenh.png

Ulkona käveleminen tuntui suunnattoman oudolta. Pomp hengitti syvään raikasta ilmaa, ja tunsi kuin syntyneensä uudelleen. Kaikki oli uutta ja mahtavaa, maailma oli tyystin erilainen paikka kuin ennen.

Eii0Sel.png

Kahvilassa oli ilmeisesti avajaiset käynnissä, ja ihmisten  puheensorina kuului kadulle asti. Tiskiltä kantautui herkullisten ruokien ja leivonnaisten tuoksu, ja käsissä pyörivät lasit kilisivät iloisina toisiaan vasten. Pomp seisoi hetken ovensuussa, epäröiden menisikö sisään vai kääntyisikö takaisin. Hän vierasti muiden ihmisten läsnäoloa ja painostavia katseita. Niiden seassa saattoi myös piillä vaara, aivan kuten hän oli tullut oppineeksi pitkän elämänsä aikana.

s5VtDVC.png

Voitettuaan kuitenkin pahimman pelkonsa hän istuutui tyhjään nurkkapöytään läheltä palvelutiskiä. Pompilla ei ollut aavistustakaan mitä hän siinä teki, istui vain ja tuijotti hölmistyneenä kaukaisuuteen.

J5QzSqa.png

"Saisiko teille olla jotain?" Heleä ääni keskeytti miehen itsetutkiskelun ja sai tämän palaamaan todellisuuteen. Pomp vilkaisi hieman säikähtäneenä äänen suuntaan, siitä oli vuosi kun joku oli puhutellut häntä.

Ja hän oli saada sydänkohtauksen.

gYnH2oO.png

"Saisiko teille olla jotain?" nainen toisti iloisesti hymyillen ja katsoi säkenöivillä silmillään Pompin omia.

Hän oli...hän oli aivan kuin Valerie.

2Kebwt6.png

"Valerie?" Pomp haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla. Sen oli pakko olla, ei maailmassa ollut ketään hänen kaltaistaan.

"Anteeksi kuinka?" nainen nosti kulmiaan hämmentyneenä. Hän ei kuullut kysymystä kunnolla, ja luuli Pompin puhuvan jostain vaniljamarengista. Pomp tutki hölmistyneenä naista hetken aikaa, kunnes päätti antaa asian olla.

"Ottaisin yhden kahvin. Mukaan kiitos."

vEv8Gia.png

Pomp katsoi naisen poistuvan tiskin toiselle puolelle, eikä voinut mitenkään uskoa silmiään. Hänen rintaansa alkoi ahdistaa, kun kipeät muistot valtasivat ajatukset.

"Ei se voi mitenkään olla Valerie. Hän on koullut jo kauan sitten." Nainen oli kuin hän, niin ulkonäöltään kuin eleiltäänkin. Ainoastaan hiusten ja silmien väri erotti hänet Valeriesta. "Ei, hän on silti aivan liian nuori ollakseen.."

Sydän alkoi pumpata haudattuja tunteita hänen tajuntaansa. Pomp tunsi kuinka kadoksissa ollut rakkauden tunne ryömi pitkin hänen jokaista soluaan pakahduttaen hänet suorastaan siihen.

Hän oli koukussa tuohon naiseen, jonka oli vasta muutamaa minuuttia sitten tavannut.

DSU2gct.png

"Kahvinne, olkaa hyvä." nainen totesi kohteliaasti palattuaan takaisin pöytään. Hän piteli oikeassa kädessään suurta pahvimukia, ja hymyili samaa vilpittömän oloista hymyään kuin aikaisemmin.

Vasta siinä vaiheessa Pomp tajusi jättäneensä lompakkonsa kotiin, ja alkoi kaivella hätääntyneenä taskujaan. Hänen alkuperäiseen suunnitelmaansa oli kuulunut vain uuden ympäristön katselua, ei mitään muuta.

Lopulta povitaskun syvyyksistä löytyi juuri sopivan kokoinen summa kolikoita.

OveeFrm.png

"Saanko kysyä nimeänne?" Pompin päähän juolahti juuri ennen kuin oli poistumassa paikalta.

"Olen Yasmine. Kuinka niin?" nainen vastasi ja laski kädelleen laskettuja kolikoita. Pomp pudisti päätään ja nousi seisomaan.

"Ei mitään, näytitte vain todella tutulta."

s7VzVBB.png

Pomp käveli takaisin kadulle tuntien Yasminen katseen selässään. Hän oli niin tohkeissaan, niin täynnä adrenaliinia ja elämää ettei polttavan kuuma kahvimuki kädessä tuntunut enää miltään.

Hänen oli pakko päästä takaisin katsomaan noita ihastuttavia kasvoja.

 

 

OOOOO

 

 

khFFBla.png

Pomp ei voinut tunteilleen mitään, eikä yhtään hävennytkään niiden olemassaoloa. Hän oli palavasti rakastunut kantakahvilansa tarjoilijaan Yasmineen, joka oli täydellinen kopio edesmenneestä Valeriesta. Yasmine oli kuulopuheiden mukaan noin 23-vuotias, elin miltein kolme kertaa nuorempi kuin hän itse. Omien päätelmiensä ja aikahyppely mukaan lukien Pomp kävi pian jo seitsemääkymmentä vuotta.

Pomp uskoi silti vakaasti saavansa naisen itselleen keinolla millä hyvänsä.

nNEx0hS.png

"Inhottavaa!" Yasmine puuskahti näreissään työtoverilleen. "Miksi ihmeessä tuon vanhan limanuljaskan täytyy käydä päivittäin tuijottamassa tekemisiäni? Se on todella ahdistavaa."

"Asialle ei oikein voi tehdä mitään, sillä hän on maksava asiakas eikä ole aiheuttanut mitään häiriötä muulla tavalla." Kateksi kutsuttu nainen vastasi ja jatkoi lasien putsaamista. "Pomo ei tykkäisi hyvää jos kuulisi meidän hätistelleen häntä pois."

"No mutta mitä jos se on joku sairas kyttääjä, joka jonain iltana ilmestyy kotiovelleni ja...yh!"p8oN6oe.png

"No mikset mene sanomaan sille suorat sanat? Jos se on oikeasti joku kyttääjä, ilmoita ettei tänne ole enää tulemista tai soitamme poliisit. Miksi ihmeessä kituutat itseäsi tällä asialla?"

uvirjpa.png

"En tiedä...Mutta onko mun aivan pakko mennä palvelemaan sitä?"

"On, niin kauan kuin se on maksava asiakas. Ja tänään se on kuluttanut rahaa tänne jo puolet meidän pohjakassan loppusummasta."

Yasminelle oli aivan sama, paljonko mies tuhlasi heidän kahvilassaan. Hän halusi tämän pois arkisesta elämästään niin nopeasti kuin oli siihen mukaan tullutkin.

w5wWRHD.png

"Nyt riittää!" Yasmine paiskasi kätensä lasiseen pöytään niin että kipot kilahtivat ja lusikat lentelivät. "Olen saanut tarpeekseni sinusta, senkin pahainen kyttääjä! Mitä oikein haluat minusta?"

Yllättynyt Pomp ei aluksi ymmärtänyt kysymystä, joten hän pysyi kauan aikaa hiljaa. Tämä sai vain Yasminen suutahtamaan enemmän.

FJgY2r8.png

"Jos olet joku pervo, niin hae nautintosi jostain muualta kuin minun kahvilastani! Muuten soitamme poliisit paikalle!"

Pomp katseli Yasminen sieraimien laajenemista ja supistumista hänen kiivaan hengityksensä mukaisesti, ja tajusi viimein miten väärin tämä oli nyt jotain käsittänyt.

Hän repesi nauramaan.

DlyHiRd.png

"Aivanko tosi, minäkö? Olen tässä vain yrittänyt pyytää sinua illalliselle kanssani, mutta jänistänyt jo ties kuinka monetta kertaa." Hänen poskensa alkoivat helottamaan kuin teinipojalla, ja kurkkunu tarttui pala jännityksen vuoksi.

"En ole pervo, voit olla huoleti. Pidän kovasti kahvilastanne ja käyn myös siksi usein täällä."

vGjh294.png

Oli Yasminen vuoro nolostua. Aivan tällaista vastausta hän ei ollut odottanut, pikemminkin hän oli puoliksi valmiina heittämään miehen itse pihalle.

"Ai...anteeksi kovasti..." nainen sopersi ja kääntyi poispäin Pompista. Hän ei kestänyt katsoa tätä silmiin. "En...en valitettavasti voi deittailla asiakkaitani. Olen pahoillani."

Sen sanottuaan hän lähti pois paikalta jättäen Pompin hylättynä istumaan pöytäänsä. Mies odotti jonkin aikaa, josko Yasmine palaisi takaisin, mutta kun niin ei käynyt hän päätti lähteä kotiin.

Mutta hän ei luovuttanut niin helpolla.

 

 

OOOOO

 

 

PuR6YZq.png

Takahuoneen pöydälle oli taas aamupostin mukana tullut paketti, joka oli osoitettu Yasminelle. Hän katseli ilmeettömänä sen sisältä tullutta kukkalähetystä, joka oli vielä uskomattoman paljon kauniimpi kuin hänen aikaisemmin saamansa.

Kahvilan puolella sattuneen välikohtauksen jälkeen Pomp oli ottanut tavakseen lähetellä Yasminelle paketteja postitse päivittäin, ja ne olivat sisältäneet mitä ihanimpia koruja, hajuvesiä, kukkia ja makeisia. Yasmine oli aluksi ollut todella otettu, mutta hiljalleen alkanut turtua lähetyksiin toivoen niiden viimein loppuvan kokonaan.

CbLDdr8.png

"Voi että! Taasko hän?" Pöydän luokse saapunut Irina huudahti ihastuksissaan. Hän oli edelleen yhtä innoissaan työtoverinsa ihailijasta, kuin oli ollut siitä ensi kertaa kuullessaan noin kuukausi sitten.

"Kyllä, hän ei enää itse käy täällä, mutta paketti tulee uskollisesti päivittäin." Yasmine totesi kyllästyneenä ja yritti unohtaa kukkien olemassaolon.

"Oletko vastannut hänelle mitään?"

"Mitä mitään? Mihin ihmeeseen minun pitäisi mukamas vastata?"

"No siihen kysymykseen, typerys, minkä hän esitti jo ensimmäisen paketin tultua. Suostuisit nyt lähtemään hänen kanssaa ulos, kerran hän noin tosissaan on."

0kRqLv4.png

"Hah! Enhän edes tunne koko miestä. Vaikka hän onkin rikas niin hän on VANHA!"

"Vanhat ovatkin yleensä rikkaimpia, sillä heillä on ollut koko elämä aikaa kartoittaa omaisuuttaan. Kyllä minä huolisin hänen ihailunsa ja rahansa jos olisin sinä! Ajattele mikä tilaisuus!"

Yasmine oli kyllä ajatellut asiaa moneenkin kertaan, sillä hän tekisi mitä vain päästäkseen nykyisestä työpaikastaan ja rahatilanteestaan. Hän oli luonteeltaan kunnianhimoinen, ja tiesi paikkansa olevan yhteiskunnan hyväosaisten joukossa, eikä suinkaan siinä normaalian kaduntallaajien, joihin hän tällä hetkellä kuului.

"Minulla on sitä paitsi jo Harry. Mikäköhän hänkin sanoisi jos tietäisi asiasta..."

SZqjHD1.png

"Hah Olet itsekin sanonut että se mies on vain hukkaan heitettyä aikaa. Sitä paitsi kuka käskee kertomaan hänelle, jos satut viettämään upean illallisen rikkaan miljonäärin kanssa?"

"Irina, meillä on avoin suhde."

"Avoin todella monella tapaa. Enivei, mitä menetät jos kokeilet yhden kerran? Jos mies on täysi katastrofi, voit käskeä häntä häipymään ja jättämään sinut rauhaan."

"Entä jos hän onkin ihan siedettävä?"

"No se riippuu....täysin sinusta. Minä ainakin kokeilisin huvikseni millaista jetset-elämä on. Kuulemma ei yhtään hassumpaa, kukaan ei ole palannut normaaliin elämään kertomaan mitään huonoakaan siitä."

Yasmine huokaisi raskaasti ja yritti punnita mielessään eri vaihtoehtoja.

 

 

OOOOO

 

 

cpkH6FS.png

Yasmine pyörähteli peilin edessä tyytyväisesti hymyillen. Hän oli vuokrannut pukuvuokraamosta itselleen tyylikkään iltapuvun, joka maksoi hänelle miltein koko kuukauden palkan.

"Se on sen arvoista, ajattele se niin." hän vakuutti toisinaan kolkuttavalle omalletunnolleen ja siveli sinistä silkkiä haltioissaan.

3NyqpSa.png

"Ollaanpas sitä tyylikkäitä. Aiotko viedä minut jonnekkin juhlimaan vai?" Ovelle nojailemaan tullut Harry katsoi kiinnostuneena Yasminea. Tämä vain naurahti kolkosti.

egDPTTS.png

"Mitäs se sinulle kuuluu, mihin minä menen ja kenen kanssa? Olen vapaa tekemään mitä haluan, aivan kuten sinäkin." hän käytti tismalleen samoja sanoja, joita Harry oli lausunut hänelle monena iltana heidän suhteensa aikana. He olivat yhdessä ja jakoivat saman asunnon, mutta molemmilla oli myös omat elämänsä ilman parisuhteen asettamia rajoja. Niin sanottu vapaa suhde.

"No kerro edes, millainen mies sinut varastaa täksi illaksi minulta?" Harryn uteliaisuus kaipasi ruokkimista, ja hän miltein paloi halusta tietää.

"Rikas herrasmies, tiedäthän, juuri sellainen millainen sinä et ikinä tule olemaan." Yasmine jatkoi kiusaamistaan ja hymyili omahyväisesti. Harry ei pistäisi pahaksi hänen kiusoitteluaan.

hb4nd60.png

Harry kaappasi Yasminen syliin yhdellä nopealla liikkeellä, ja suuteli tämän hiljaiseksi.

"Pitäisikö olla mustasukkainen?" hän supisi naisen korvaan ja päästi otteestaan.

"Ei...ellei hän satu tarjoamaan timanttisormusta."

"No, sitten ei taida olla hätää."

 

 

OOOOO

 

 

OkKTe6f.png

Pomp halusi tehdä Yasmineen suunnattoman vaikutuksen, ja onnistuakseen siinä hän tilasi pöydän naapurikaupungin suunnattoman kalliista ja upeasta ravintolasta. Jo pelkän sisääntulon aikana Yasmine oli nähnyt enemmän timantteja, kultaa ja kimallusta kuin yhteensä koko elämänsä aikana koruliikkeiden ikkunoista.

"Olet todellakin panostanut tähän iltaan." hän kihersi Pompin käsipuolessa ja tunsi olevansa siellä minne kuului.

Nimittäin rikkaiden ja kuuluisien ihmisten joukossa.

9Vks2Fj.png

Koko ravintolan sali oli yhtä loistoa. Kymmenet kristallikruunut keinuivat hiljalleen pöytien yllä säkeöiden valoa ympäri marmorilattiaa ja seiniä.

Silkkiseen smokkiin soinnustautunut tarjoilija pyysi heitä seuraamaan, ja johdatti parin rauhalliseen nurkkapöytään.

aG6M51c.png

Illallinen oli upea, eikä Yasmine muistanut koska olisi nauttinut olostaan niin paljon. Hänen mielipiteensä Pompista ei ollut kallistunut suuntaan eikä toiseen, mutta hän kunnioitti miestä tämän rahojen ja vallan vuoksi aikaisempaa enemmän.

"Malja täydelliselle illalle." Pomp kohotti shampanjalasiaan ruokailun päätteeksi ja katsoi kuinka Yasminen silmät sädehtivät kilpaa hänen pukunsa kanssa. "Ja malja sen kauneimmalle tähdelle."

He kilistivät lasejaan ja joivat kuplivan juoman suoraan yhdellä kertaa.

9Mfu9kI.png

"Taidan olla rakastunut sinuun." Pomp paljasti sen enempää odottelematta. Hänen oli tehnyt mieli sanoa se jo heti heidän tavattuaan Yasminen pihalla, mutta hän oli hillinnyt itseään näin pitkälle asti.

Tunnustus ei kuitenkaan saanut aivan arvoistaan vastaanottoa, sillä Yasmine purskahti nauramaan vakavoituen miltein samoin tein.

gR6FTCR.png

"Ethän sinä edes tunne minua millään lailla."

"Ei sillä ole merkitystä, haluan sinut omakseni." Pomp yrittii vakuuttaa ja katsoi anelevasti naista. Hän oli täysin tämän armoilla, eikä pystyisi enää ajattelemaan elämää ilman häntä. Hän ei luopuisi Valeriesta....siis rakkaudestaan toista kertaa.

Yasmine katsoi häntä tutkivasti pitkän aikaa, ja tajusi miehen olevan oikeasti tosissaan. "En ymmärrä sinua, oletko kiinnostunut vain siitä miltä minä näytän?"

"Haluan että muutat luokseni. Suostuthan siihen? Saat mitä ikinä haluat: ison talon, koiran, vaatteita, koruja....kauneusleikkauksenkin jos vaadit!"

Rahan kiilto Yasminen silmissä loisti suorastaan palavasti, mutta hän hillitsi lopulta itsensä.

smNvwmL.png

"Lupaan harkita asiaa." hän totesi jättäessään paikkansa aikomuksenaan lähteä. Keskustelu oli käynyt liian ahdistelevaksi, liian nopeaksi selkeästi ajateltaville suunnitelmille.

"Ei, haluan vastauksen nyt!"

LFN7IRf.png

Yasmine katsahti taakseen vain tajutaksee Pompin polvistuneen hänen eteensä ja pyytäen odottamaan.

"Yasmine. Tulethan vaimokseni?"

Viereisten pöytien ruokailijat olivat alkaneet kääntää päitään heidän puoleensa, ja supisivat matalalla äänellään keskenään. Yasmine tunsi olevansa ristitulen keskellä, vailla kunniallista pääsyä pois tilanteesta.

Nyt oli valittava.

DHDv32R.png

"Kun näin tämän sormuksen kaupassa, minun oli pakko ostaa se sinua varten. Te kaksi tulisitte säihkymään kilpaa toistenne rinnalla, olen varma siitä." Pomp kertoi samalla kun raotti hiljalleen samettisen rasian kantta paljastaen lopulta sen sisällön Yasminelle.

QhmVNMn.png

"Se on...Se on aivan UPEA!" nainen kiljaisi muista läsnäolijoista välittämättä, ja tunsi olevansa kuin seitsemännessä taivaassa. Rasiassa killui jättimäinen timanttisormus. HÄNEN jättimäinen timanttisormuksensa.

"Mitä sanot?" Pomp kysyi vielä varmistaakseen sopimuksen olevan tehtynä. "Saat näitä lisää vaikka kuinka monta ikinä haluat, kunhan vain suostut. Olet kaiken sen arvoinen."

zByJDsB.png

"Mikäs siinä." Yasmine pujotti jo sormusta nimettömäänsä suunnattoman riemun loistaessa kasvoillaan. Pomp näki hänessä vain Valerien, joka suostui kosintaan miltein samanlaisella innostuksella.

"Nyt me olemme yhdessä. Aina."

 

 

OOOOO

 

 

SdjggFp.png

Seuraava päivä valkeni sateisena, kun Yasmine odotteli taksia pihaportaillaan. Hän oli pakannut mukaansa koko pienen omaisuutensa, jättäen kaiken turhan ison ja hyödyttömän Harryn käyttöön. Hän ei tarvitsisi uudessa kodissaan mitään, kaikki tuotaisiin hänelle uutena ja käyttämättömänä.

Hänen uudessa elämässään Pompin rinnalla kaupungin parempiosaisten puolella.

EEkXzlk.png

"Kas huomenta. Oletko matkalle lähdossä?" Harry kysäisi puoliksi leikillään törmätessään naiseen matkallaan kaupasta. Hän oli viettänyt oman yönsä jossain toisaalla, varmaankin jonkun entisen heilansa luona. Ennen kuin Yasmine ehti selittää tilannetta sen enempää, mies huomasi jo hänen sormuksensa. "Ai. Hän todella antoi sinulle timanttisormuksen. Peli taitaa olla pelattu siltä erää sitten."

Yasmine sipaisi timanttiaan ohimennen, ja näytti miehelle hymyntapaisen.

PG1jwtH.png

"Noh, mikä on nuppuseni? Eikö tämä ollut sitä mitä aina olet haaveillut?" Harry tarttui hellästi Yasminen leukaan ja veti tämän lähelleen. Nainen yritti esittää vahvaa hänen edessään. "Oikeasti, olen hieman pettynyt sinuun Yasmine. Vaihdat minut mielummin vanhukseen, ja minkä takia? Onko raha sinulle tosiaan kaikki kaikessa?"

"Sinä et tunne minua, Harry."

"Voi, tunnen. Paremmin kuin sinä itsekään."

Hän nosti Yasminen käsivarsilleen ja kantoi tämän sisälle asuntoon.

kau5Xad.png

"Harry, mitä sinä aiot?" Yasmine kysyi, eikä edes tehnyt vastarintaa vaikka kuuli taksin pysähtyvän heidän pihansa eteen. Ehkä hän halusikin juuri tätä, tulla kannetuksi pois sateesta ja elämänsä virheestä sisälle lämpimään.

"Näytän sinulle, mistä kaikesta jäät paitsi hänen luonaan." mies vastasi sulkiessaan makuuhuoneen ovea heidän perässään.

iPt8v4D.png

Ainoaksi todisteeksi lähdöstä jäivät vain sateeseen unohdetut matkalaukut.

 

 

OOOOO

 

 

OF33V8I.png

Iltapäivään mennessä sade oli lakannut. Yasmine kiitti uudelleen tilattua taksia kyydistä, ja katseli haltioituneena edessään kohoavaa, huippumodernia taloa. Pomp seisoi odottamassa häntä kuistilla, kasvoillaan lievän hermostunut ilme.

ehaGpEo.png

"Tulit myöhemmin kuin olimme sopineet." hän yritti heittää kuin ohimennen, vaikka otsaan oli uurtunut jo syvä huolen ryppy. "Etkä edes vastannut puhelimeesi kun soitin."

osSeCrD.png

"Olen pahoillani." Yasmine loi kasvoilleen pirteänoloisen tekohymyn, ja suoristi uudelleen valitsemaansa mekkoa huomaamattomasti. "Olin aivan tohkeissani pakatessani, enkä huomannut ajan kulua. Lisäksi kännykkäni hukkui siinä samalla, luultavasti se on jossain täällä tavaroiden seassa."

Pompin tuima hymy hälveni sillä samalla sekunnilla, ja hän nieli kaikki valheet joita nainen hänelle syötti.

"No, ei se mitään. Sainhan ainakin aikaa laitella hieman paikkoja."

gfdEvqv.png

Yasmine kiiruhti sisälle taloon ja jäi pettyneenä tuijottamaan ympärilleen. Talo oli kolkko ja miltein vailla huonekaluja. Epäilykset Pompin rahojen hupenemisesta talokauppoihin kävivät hänen mielessään, ja palaaminen taksilla takaisin Harryn luokse alkoi houkutella.

"Pidätkö siitä?" Pomp kysyi huomatessaan Yasminen ilmeettömyyden.

"Se on aika kolkko."

p4sBzMW.png

"Tietysti, jotta voit sisustaa sen haluamasi laiseksi." Pomp astui lähemmäs naista ja yritti hyväillä tämän poskea. Yasmine kuitenkin väisti kosketuksen.

"En nyt jaksaisi, muuttaminen oli niin rankkaa. Ja mitä taloon tulee, en halua sisustaa sitä. Palkkaa joku tekemään se ja nopeasti, joohan?" Sen sanottuaan hän kääntyi kannoillaan ja kipusi rappuset ylös toiseen kerrokseen etsimään makuuhuonetta. "Toivoisin, ettet häiritse minua enää tänään."

N85Rki1.png

Pomp kääntyi tuijottamaan takapihalta aukeavaa näkymää merelle, ja risti kätensä harmistuneena puuskaan.

"Se johtuu vain tästä muutosta. Pian kaikki on hyvin, ja voimme elää onnellisina koko loppuelämämme."

Todellako?