1-normal.jpg

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

3P1OFcO.png

hclnzcb.png

puitewr.png

szmuFDP.png

Q7H1W5C.png

Elämä nuortenkodissa oli leppoisaa, ja päivät etenivät yksi kerrallaan. Miseryllä kesti oman aikansa sopeutua värikkääseen lapsikatraaseen, josta muutama hänen lisäksi oli erityistarpeita. Esimerkiksi liikavilkas Rex, autismiin taipuvainen Lila sekä taloon uusimpana asutettu, silmäpohjan rappeuman omaava Ted tarvitsivat ohjaajien huomiota muita enemmän.

Miseryn huonetoveri Yvonne sekä muutama muu lapsista oli puolestaan sijoitettu täysistä kunnan lastenkodeista pitkäaikaissairaiden keskuuteen, sillä he eivät enää mahtuneet muualle. Sijaisperheiden jatkuva haku oli päällä, mutta kukaan kaupungin sisältä tai sen lähettyviltä ei tarjoutunut ottamaan itselleen edes täysin terveitä lapsia sijaisperheeseen.

Jatkuva huolen painama ryppy Anitan otsalla kertoi äänettömästi sen, ettei tilanne ollut mieluinen. Hän ei kuitenkaan maininnut asiasta lapsille, vaan yritti tiukoista budjeteista huolimatta tarjota heille talossa kaiken tarpeellisen.

 

 

OOOOO

 

 

6rAtFQS.png

Misery ponkaisi ylös vuoteestaan ja sytytti yöpöydän valon. Hän oli nähnyt taas samaa levotonta unta naisesta, joka laski hänet pimeyden keskelle ja sulki oven perässään. Hiki virtasi pitkin otsaa, ja sydän kävi ylikierroksilla.

Tyttö yritti rauhoitella itseään, ja tuijotti sikeästi nukkuvan Yvonnen takaraivoa tovin verran. Hän ei ollut vieläkään tottunut siihen hiljaisuuteen, joka talossa yöaikaan vallitsi. Sairaalassa hengityskone ja sydänkäyrän tarkkailija piipittivät yötä päivää, mutta täällä kaikki oli toisin. Ehkä siksi levottomat unet ja rauhattomuus herättivätkin hänet joka aamu ennen auringonnousua.

t3wIazX.png

Saadakseen muuta ajateltavaa, Misery hiipi hiljaa kirjahyllyn luokse ja vetäisi hiirenkorvilla olevan kirjan esiin. Hän istuutui pehmeälle, limenvihreälle sohvalle ja avasi valitsemansa kirjan viimeisimmän hiirenkorvan kohdalta.

Lukeminen oli Miserylle edelleen pienimuotoinen haaste, sillä hän ei ollut sairaalavuosinaan pystynyt kunnolla opiskelemaan. Nyt nuorisotalossa vietettyjen kuukausien aikana hän pääsi osallistumaan paikallisen koulun oppitunneille niinä päivinä, kun tunsi olonsa paremmaksi. Niinä päivinä Misery tunsikin itsensä miltein normaaliksi lapseksi.

8iIpJuc.png

Kellon osoittaessa ajan olevan oikea, Misery sulki kirjansa ja kipitti herättämään aamu-unisen Yvonnen. Hän itse puki jo valmiiksi valitsemansa vaatekerran ylleen, ja kiiruhti alakertaan paahtoleipien ja tuoremehun tuoksun houkuttelemana.

Väsymys painoi silmäkulmia enemmän kuin sairaala-aikana, sillä tyttö ei ollut tottunut rasittamaan itseään fyysisesti niin paljon kuin nykyisin. Jopa portaita noustessaan tai laskeutuessaan joutui keskittymään täysivaltaisesti, ettei pulssi nousisi liian korkeaksi. Yleensä se johti pahaan oloon ja jopa lisähapen tarpeeseen, sekä pilasi koko kuluvan päivän toipumisen takia.

RSoNwW9.png

Ruokahuoneeseen olivat jo ehtineet kaikki nälkäisimmät lapset, jotka malttamattomina odottivat viimeisiä pöytään. Anita ja Elise pitivät huolen, että koko talon asukkaat nauttivat aamiaisen ja illallisen samaan aikaan.

”Huomenta Misery.” Anita visersi iloisesti pöydän päästä. ”Ota itsellesi keittiöstä pala piirakkaa. Meillä on tänään Alyssan nimipäivät.

vcDBmId.png

Misery nyökkäsi hymyillen, ja suuntasi askeleensa tilanjakajan toiselle puolelle keittiöön. Hän löysi pöytätasolta höyryävän lämpimät piirakat, ja valitsi herkullisimman näköisen lautaselleen.

Voisiko aamu enää paremmin alkaa?

FxQr3eZ.png

Oli ilmeisesti kuitenkin liian aikaista sanoa mitään…

”HUGA-BUGA-BUU!” kuului yllättävä, kovaääninen huudahdus aivan Miseryn selän takaa. Tyttö pudotti lautasensa säikähtäneenä käsistään ja se pirstoutui kilisten pitkin lattiaa.

Misery tunsi, kuinka pulssi nousi vaarallisen korkeisiin lukemiin, ja kääntyi pelästyttäjänsä puoleen.

gsPsxPm.png

”Senkin tyhmä!” Hän kiljui vapisevana kuin haavanlehti, ja yritti kaikin voimin estää pyörryttävää tunnetta valtaamasta itseään. ”Miksi sinä noin teit?”

Hetken aikaa omalle hauskanpidolleen naureskellut poika vaikeni äkisti.

”Mitä, etkö sinä ollutkaan Tyrion?”

1yuDHQ1.png

”Senkin sokea sammakko!” Paikalle rynnännyt Yvonne puuskahti vihaisesti, ja heristi nyrkkiään hämmentyneen pojan edessä. ”Luulisi sun tietävän, Ted, ettei Miseryä saa pelästyttää!”

”Mä..olen pahoillani…” Ted änkytti, ja perääntyi uhkaavasti viuhtovan tytön luota.

MoSTtS9.png

”En…en tosiaan nähnyt kunnolla..” hän jatkoi, ja yritti selitellä tapahtunutta.

”Kyllä mä sen tiedän, että sä oot miltein sokea kuin lepakko. Mutta et siltikään sais pelästyttää toisia tuolla tavalla. Mene tiehesi siitä kuin olisit jo!”

e5HXvvA.png

Yvonnen komennus tehosi Tediin paremmin kuin hyvin, ja poika kompuroi tyttöjen luota liukkain askelin. Ruokahuoneen puolella istuva Anitakin oli havahtunut keittiön tapahtumiin, ja tallusti siivouskomerolle etsimään rikkaharjaa päätään pudistellen.

”Ei hätää, kaikki on ihan hyvin.” Yvonne lohdutti Miseryä, ja otti tämän vapisevan kehon tiukkaan syleilyynsä. ”Lupaan, ettei Ted enää koskaan kiusaa sua.”

”Kiitos..” Misery niiskaisi itkunsa joukosta. Hän tunsi kuinka kädet vapisivat edelleen säikähdyksen aiheuttamasta jälkishokista, ja yritti tasata hengitystään.

Oli lähellä, ettei hänen päivänsä kääntynyt vielä huonommaksi.

 

 

OOOOO

 

 

HIH6Cg3.png

Sattuneen välikohtauksen jälkeen Misery oli alkanut vainoharhaisesti tuijottamaan selkänsä taakse, ja kiersi anteeksipyytelevän Tedin kaukaa. Hän oli tälle edelleen vihainen, vaikka osittain ymmärsi säikäyttämisen olleen osoitettu väärälle henkilölle.

Iltapäivisin, kun muut lapset perehtyivät läksyihinsä tai televisiosta tuleviin lastenohjelmiin, kätkeytyi Misery omiin oloihinsa talon puuhahuoneeseen. Hän piti kovasti maalaamisesta ja kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, ja piirtelikin päivät pitkät erilaisia kuvia ja kuvioita tehden.

Vo1OaVr.png

”Kop kop, saanko häiritä?” kuului kaksi napakkaa kolausta ovensuusta, ja ennen kuin Misery ehti vastaamaan, oli Ted jo astunut sisään.

”Ai, säkö se oletkin.” taaksensa vilkaissut tyttö huokaisi, ja laski pensselin alas kädestään. Juuri viimeiseksi hän olisi halunnut keskustella Tedin kanssa.

eZBOBtM.png

”Tiedän että sä vihoittelet edelleen, mutta mä haluan pyytää vielä anteeksi.” Ted totesi, ja tavoitteli Miseryn katsetta.

”Mä tiedän kyllä...mutta..” Misery aloitti, ja yritti keksiä miten jatkaisi lausettaan. Mitään järkevää syytä hänen käytökselleen ei kuitenkaan tullut mieleen.

”Voitaisiinko me olla ihan kavereita? Lupaan yrittää katsoa eteeni hieman tarkemmin.”

SGK5ILz.png

Miseryä huvitti Tedin harhaileva katse, joka yritti kuumeisesti löytää hänen omaansa. Pojan jäänsiniset silmät eivät olleet vanhemmilta peritty hieno geenipoikkeama, vaan silkkaa verkkokalvon rappeutumista.

”Hyvä on.” tyttö nyökkäsi, ja nosti suupielensä pienimuotoiseen hymyyn.

Ted tuskin edes huomasi sitä.

7tYSbfN.png

”Tosi kiva.” Ted tokaisi lyhyesti, ja porasi yhtäkkiä katseensa suoraan Miseryn silmiin. Tyttö häkeltyi hieman äkillisestä tuijotuksesta, ja tunsi kuinka puna levisi poskille.

Molemmat pyörittelivät hetken aikaa sormiaan osaamatta sanoa mitään, kunnes huoneen ovi pamahti kuuluvasti auki.

ujFDnI3.png

”MISERY, MISERY! ARVAA MITÄ ME – ” huoneeseen pöllähtänyt Yvonne huudahti riemastuneena, ja vaikeni saman tien huomattuaan kenelle puhui. Oven suussa seissyt Ted perääntyi pari askelta Miseryn viereltä, ja näytti vaivaantuneelta.

Ilmeisestikin tytön viimekertainen läksytys oli edelleen hänellä tuoreena muistissa.

iX6vo7Q.png

”Ai, mitä toi täällä tekee?” Yvonne tokaisi Miserylle vilkaisten Tedin suuntaan olkansa yli. Miserystä tuntui pahalta, miten hänen ystävänsä vähätteli poikaa.

”Ted tuli pyytämään anteeksi.” hän vastasi hivenen loukkaantuneena, mutta Yvonne ei selvästi tajunnut sitä.

”No sepä kiva.”

je75mw2.png

”Joka tapauksessa, olin kertomassa että me lähdetään kaikki…ELOKUVIIN!”

”Elokuviin?” Misery toisti sanan ääneen, ja näytti epäröivältä. Hän ei ollut koskaan ollut elokuvissa, sillä niiden yhtäkkiset ja jännittävät kohtaukset olivat hänelle liikaa.

”Niin, kai sä nyt tulet mukaan?” Yvonne yllytti ystäväänsä, joka pudisti kuitenkin päätään.

”En..en mä pysty.”

VRQY1xV.png

”No ei sitten.” Yvonne tokaisi turhautuneena, kun asiat eivät menneetkään hänen suunnitelmiensa mukaan. ”Entä sä, myyrä? Näetkö jotain sieltä lasiesi takaa?”

”Kyllä…kyllähän mä…” Ted änkytti hämmentyneenä, ja korjasi hieman lasiensa asentoa. ”Kaipa mä voisin..”

”No niin, hyvä! Tule sitten, Anita odottaa meitä alakerrassa.”

Misery tunsi leukansa loksahtavan auki hämmästyksestä. Hän oli kyllä tottunut Yvonnen temperamenttiseen ja suorasukaiseen käytökseen, mutta joskus tyttö ei vain tajunnut omaa toimintaansa. Viimeisen kahden minuutin sisällä hän oli onnistunut ensin haukkumaan Tedin, sitten vähättelemään Miseryä ja lopuksi pakottanut Tedin mukaansa elokuviin vaikka ei edes välittänyt tästä enempää kuin poikien pikkuautoista. Ärsyynnys kalvasi Miseryn mieltä, ja hän puristi kädellä rannettaan purkaakseen sitä muilta huomaamattomasti.

MM9n1kI.png

”Hei sitten.” Yvonne tokaisi pikaisesti raahatessaan Tediä mukanaan ulos huoneesta ennen kuin kukaan ehti sanoa enempää.

Ovi heidän takanaan pamahti samalla voimalla kiinni kun oli avautunutkin, ja Miseryn teki mieli heittää sitä maalipurkilla suutuspäissään. Hän kuitenkin rauhoittui tuntiessaan alkavan huimauksen, ja yritti lepytellä itseään. Yvonne ei ollut kiukun arvoinen, ei hän oikeasti ollut ilkeä ihminen. Kaikista eniten tilanteessa harmitti se, että Misery jäi taas kerran muille normaalin arjen ulkopuolelle.

 

 

OOOOO

 

 

Uz4CdLx.png

Loppuilta tuntui ikuisuuden pituiselta. Misery istui oman huoneensa lattialla, ja tuijotti matossa olevia nukkapaloja. Työpöydällä oleva kello kiri aikaa eteenpäin sekunti sekunnilta, mutta sekin tuntui siitä huolimatta jymähtäneen paikalleen.

Alakerrasta kantautui Maxin ja muutaman muun lapsen äänet heidän leikkiessään. Suurin osa nuoremmista lapsista oli liian pieniä elokuviin, ja Maxin tarkkaavaisuushäiriö ei myöskään sopinut monituntisen elokuvan tiiviiseen katseluun.

O8KAkcE.png

Jossain vaiheessa Misery havahtui omista ajatuksistaan, kun Yvonne paukkuvat askeleet kantautuivat pitkin rappusia ja käytävää heidän huoneensa ovelle. Innokas tyttö oli heti kertomassa kaikki illan kohokohdat ja elokuvan juonen, kunnes hän tajusi ystävänsä murheen.

HVZoPGD.png

”Älä sure, ei se ollut niin erikoista kuin luulet.” Yvonne yritti lohduttaa, ja kietoi kätensä Miseryn ympärille.

”Mutta kun en ole koskaan päässyt mukaan.”

”Kyllä sä pääset vielä joku päivä, olen varma siitä.”

xQHMUdA.png

”Mutta mä tunnen itseni niin ulkopuoliseksi kaikesta. Vihaan olla sairas!” Misery tuskasteli tuijottaessaan intensiivisesti lattiaa. Hän tunsi kuinka kuumat kyyneleet puskivat esille silmäkulmista.

”Ajattele kuitenkin, voisit olla vielä sairaampikin. Pystyt silti tekemään kaikenlaisia juttuja sydänviasta huolimatta.”

”Niin, oot kyllä oikeassa…”

”Hyvä, niin olenkin! ”Yvonne hihkaisi ja pomppasi salamana pystyyn. ”Ja nyt lopetat ton surkuttelun ja tulet alakertaan. Me tuotiin sinulle popcornia ja limpparia.”

 

 

OOOOO

 

 

oXMZ9Y6.png

Puuhahuoneessa tehdyn sovinnon jälkeen Misery ja Ted uskaltautuivat tutustumaan toisiinsa paremmin, ja huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa. Ted oli tyttöä pari vuotta vanhempi, jo pian 14-vuotias teinin alku. Hänen synnynnäinen silmänpohjan rappeuma aiheutti heikkonäköisyyttä, joka loppujen lopuksi johtaisi hänellä sokeutumiseen. Yleisesti sairaus ilmeni vasta myöhemmällä iällä, mutta geenivirheiden takia poika sai sen jo heti syntymästään.

IUhOr80.png

Miseryn veljeillessä Tedin kanssa, oli Yvonne tuntenut asemansa uhatuksi. Hän oli luonteeltaan hyvin omistava, ja tunsi Tedin tulevan itsensä ja Miseryn ystävyyden väliin. Siksi useimmiten kaksikon leikkiessä keskenään hän tuppautui seuraan.

ehYPiGU.png

Misery ei koskaan sanonut suoraan, että häntä vaivasi Yvonnen jatkuva kyttääminen ja puuttuminen hänelle kuulumattomiin asioihin. Ehkä hän hyväksyi tämän toiminnan sillä verukkeella, ettei nuortenkodissa ollut oikein enää muita heidän ikäisiään. Ainoastaan Tyrion ja Max, jotka viihtyivät mieluummin omissa oloissaan.

Dmkj5NE.png

Erityisesti kateuden pistos tuntui kaihertavan Miseryä niinä päivinä, kun hän joutui jäämään kotiin huonovointisuutensa takia. Vaikka Ted näytti niinä päivinä harmittelevan hänen puolestaan, oli Yvonne päinvastoin tavallista iloisempi.

Toisinaan Misery oli näkevinään, kuinka tyttö kietoi oman kätensä omistavasti Tedin käsivarren ympärille ja käski tätä kävelemään kanssaan.

s4cpLxO.png

UqpcSPG.png

Ajan kanssa kaksinkeskeiset leikkituokiot Tedin kanssa olivat enää historiaa, sillä heistä oli Yvonnen kanssa tullut ilman kenenkään hyväksyntää ”kolmen kopla”. Minne ikinä Misery menikään, Yvonne seurasi haukan lailla hänen kannoillaan. Hän naureskeli teennäisen iloisesti Tedin jutuille, ja istuutui aina aivan tähän kiinni.

Misery ei enää keksinyt mitään, mikä tytössä ei häntä ärsyttäisi.

8bgZayp.png

Vaikka hän ei paljoa ihastumisesta tai muusta poikiin liittyvistä asioista vielä 15-vuotiaanakaan välittänyt, oli Yvonnen toiminta alkanut herättämään hänessä mustasukkaisuuden piirteitä.

Millä oikeudella tämä sai istua aivan Tedissä kiinni? Tai pitää käsivarresta? Tai nauraa hänen vitseilleen?

Ja mikä pahinta, eräänä päivänä Yvonne pudottikin sen kauan pelätyn pommin hänen päälleen.

JYjuqQ0.png

”Mä taidan olla ihastunut Tediin.”

Niillä sanoilla tyttö oli saanut Miseryn koko pakan sekaisin. Hän makasi sinä iltana liikkumattomana sängyllään, ja yritti nieleskellä pahaa oloaan.

Oliko se sitten niin, että hänkin oli ihastunut Tediin?

Vai pelkkää itsekästä omistuksenhalua omaa ystävää kohtaan?

eumS5zW.png

Olipa se kumpaa hyvänsä, mutta hänen sydämensä tuntui repeytyvän kahtia.

 

 

OOOOO

 

 

KJAWtwr.png

Misery tarkasteli itseään kriittisesti peilistä muutamaa kuukautta myöhemmin. Tänään olisi tiedossa tärkeä päivä, sillä kauan odotetut tuplasynttärit olivat koittaneet. Misery ja Yvonne olivat syntyneet miltein saman viikon sisällä, joten useimmiten he joutuivat jakamaan syntymäpäivänsä lastenkodin budjettien takia. Kaiken lisäksi 16-vuotissyntymäpäivä oli merkittävä ja hieman pelottavakin virstanpylväs, sillä sen jälkeen heidän täytyisi alkaa valmistautumaan oman elämän ja asunnon hankkimiseen.

t9Ta2F1.png

Misery olikin päässyt töihin lähikirjaston avustajaksi, ja kuskasi päivittäin kirjoja palautuslaatikosta takaisin hyllyihin omille paikoilleen. Yvonne puolestaan oli tuntityöntekijänä ostoskeskuksen WearIt -vaatekaupassa, ja saikin henkilökunta-alennuksillaan hankittua heille molemmille viimeisimpää huutoa olevia vaatteita.

Mitä tuli heidän muuhun arkeensa, oli pahin mustasukkaisuuskausi laantunut sen tiedon myötä kun Ted muutti omaan vuokra-asuntoonsa muutaman kilometrin päähän paria viikkoa sen jälkeen kun Yvonne paljasti ystävälleen ihastuneensa tähän. He molemmat olivat olleet pahoillaan pojan lähdöstä, mutta tämä onneksi vieraili usein nuortenkodissa tapaamassa ystäviään.

Lisäksi nuortenkodissa oli tehty täysremontti ”asukasvaihdosten” johdosta, sillä yhä nuoremmat erityistarpeita vaativat lapset saapuivat Anitan hoidettavaksi vanhempien nuorien muuttaessa pois. Tytöt olivat auttaneet remontissa niin täyspäiväisesti, ettei haikailu Tedin perään tullut edes illalla mieleen uupumuksen takia.

xoISH9q.png

”Oletko valmis?” Yvonne kiersi kärsimättömästi kehää huoneen toisella laidalla, ja selvästi odotti näkevänsä taas salaisen ihastuksensa. Misery ei ollut hellinnyt kertoa omista tunteistaan ystävälleen tai yhtään kenellekään, ja yrittikin esittää normaalia. Silti hän piti Yvonnea nykyisin enemmän kilpasisarenaan kuin ystävänään, ja yritti toppuutella tätä tekemään siirtojaan pojan suhteen.

”Olen valmis.” Misery nyökkäsi, ja oikoi vielä ruusu-kuvioisen hameensa helmoja.

Di2e6pX.png

”Tästä päivästä tulee niin mahtava! Olen jo keksinyt kaikkea kivaa tekemistä meille!”Yvonne ilakoi, ja alkoi selittää suunnitelmiaan samalla kuin riuhtoi Miseryn käsipuolessaan ulos huoneesta. ”Ensin me syömme, sitten mennään puistoon ja sitten – ”

Puolet tytön puheesta meni täysin ohi Miseryltä, joka suunnitteli aivan muunlaisia asioita mielessään. Tänään oli nimittäin se päivä, jolloin hän muuttaisi viimein elämänsä suunnan: hän kertoisi Tedille tunteistaan.

 

 

OOOOO

 

 

ChkTiMG.png

Alakerrassa oli jo kokoonnuttu pöydän äärelle, kun Misery ja Yvonne laskeutuivat alas portaita. Anita istui tavalliseen tapaansa pöydän päässä, ja luotsasi katseellaan olohuoneessa temmeltäviä pienokaisia. Koska asukasmäärä oli kasvanut vuosien varrella entisestään, eivät kaikki mahtuneet saman pöydän ääreen. Siispä vain kaikki vanhimmat ja nuorimmat lapset saivat istumapaikan herkkujen ääreltä.

”Siltähän ne meidän kaksi kaunotarta saapuvatkin.” Anita huokaisi ihastellen, ja katseli hymysuin kumpaakin tyttöä. He olivat viettäneet monia vuosia yhdessä, joten tytöt tuntuivat jo melkein naisen omilta.

L3Uqixn.png

”Olette jo kasvaneet niin isoiksi. Ja kohta joudun jo luopumaan teistä.” nainen voivotteli kohtaloaan ja huokaisi syvään. ”Mutta ei murehdita sitä nyt, sillä meillä on juhlan aihetta! Eiköhän kaikki lauleta onnittelulaulu Miserylle ja Yvonnelle.”

Ja niin koko pöytäseurue nuorimpia osanottajia lukuun ottamatta puhkesivat yhtenäiseen onnittelulauluun.

kgblXOb.png

Naposteltavien aikana Yvonne otti keskustelun haltuunsa, ja selosti muille laatimansa iltapäivän ohjelman. Tytön vieressä istuva, nyt jo 18-vuotias Ted, kuunteli muiden tavoin puoli-innostuneena tämän suunnitelmia, ja pyöritteli välillä silmiään loputtomalle puhetulvalle.

Misery ei pystynyt pidättelemään itseään, vaan tirskahti ääneen pojan reaktiolle.

2g9p1N5.png

Samassa Tedin katse kohdistui suoraan häneen, vaikka oikeasti tyttö varmasti vain kuvitteli. Pojan näkö oli heikentynyt entisestään, joten hänen harhaileva katseensa saattoi vain sattumalta suuntautua oikeaan suuntaan.

Kuitenkin, kaikista epäilyistä huolimatta, Ted levitti kasvoilleen lempeän hymyn. Miseryn sydän jätti samassa yhden lyönnin välistä.

 

OOOOO

 

 

v8YS15F.png

Keittiössä vietetyn juhlallisuuksien jälkeen vanhempi nuoriso siirtyi pihamaalle odottamaan Yvonnea. Misery nojaili levottomana talonkulmaan, ja vilkuili kauempana portailla istuvan Tyrionin puoleen. Niin kauan kuin poika istuisi sijoillaan, ei hänellä olisi mahdollisuutta puhua Tedin kanssa kahden kesken.

”No, miltäs tuntuu täyttää vuosia. Jännittääkö tuleva?” Ted avasi keskustelun heiluttuaan hetken paikallaan. Misery siirsi katseensa Tyrionin puolesta, ja tajusi näyttäneensä varmasti idiootilta tuijottaessaan tätä herkeämättä.

”Ehm…ei vielä. Varmasti sekin hetki ehtii tulemaan.”

JIxaQDn.png

”Niin, aluksi oli melkoisen jännää jäädä asumaan yksin täällä vietettyjen vuosien jälkeen. Mutta siihen tottuu kyllä.”

”Niin varmaan, ja ainahan on mahdollisuus nähdä vanhoja tuttuja..” Misery pyöritteli kengänkärjellään pihakivetyksen välistä puskevaa voikukkaa.

”Siitä puheenollen, minun lähelläni on muutama vuokra-asunto vapaana jos –”

FFa9TYL.png

”Sehän on mahtavaa!” Ovesta yhtäkkiä pamahtanut Yvonne keskeytti kaksikon keskustelun. ”Minä olinkin miettinyt muuttavani jonnekin sinne lähistölle. Se puoli kaupunkia on niin ihanaa seutua.”

Ja varmasti siellä asuu ihana ihminenkin – Misery käräytti itsensä ajattelemasta. Hän ei voinut mitään sille, että nälvi Yvonnen sanomisia nykyisin jatkuvasti mielessään.

”Niin, aivan..” Ted mutisi vaivaantuneena, ja laski niskaa hieroneen kätensä levottomana alas.

”Voitkin kertoa minulle lisää matkalla puistoon. Cirsten odottaa meitä jo siellä.”

1kwLjLI.png

Ja niin nuorisojoukko asteli Yvonnen marssitahdin mukaan kohti tien toisella puolella olevaa puistoa, ja Misery arvelii Tedin kiroavan mielessään huonoa ajoitustaan avata suunsa.

 

 

OOOOO

 

 

js16sZe.png

0lealYZ.png

OvAy7vq.png

Yvonnen työkaveri Cirsten oli kattanut kauniin picnicin puiston puiden suojaan. Nuorisojoukko istuutui tiiviiseen kehään viltille asetettujen herkkujen eteen, ja tunsivat olonsa ähkyiksi jo pelkästä katsomisesta. Anita oli pitänyt huolen, ettei hurvittelemaan lähdettäisi tyhjin vatsoin, ja nyt olisi tarjolla lisää mussutettavaa.

Misery tuijotti happamana muiden huomaamatta Yvonnea, joka änkesi istumaan tapansa mukaan aivan Tedin rinnalle. Poika ei näyttänyt edelleenkään lämpenevän tälle tavalle, vaan Miseryn onneksi nosti jalkaansa puolihuolimattomasti kauemmaksi.

lh2DDGX.png

Jokaisen naposteltua puoliväkisin jotain tarjolla olevista antimista, oli Yvonne jo ehtinyt kehittelemään seurueelle seuraavan ohjelmanumeron.

”Tiedättekö mitä, mehän voisimme leikkiä etsivä löytää-peliä.”

Omasta ideastaan innostunut tyttö pakotti muut nousemaan ylös paikaltaan, ja valitsemaan ensimmäisen etsijän.

vfHMp3b.png

”Ääh, älä viitsi Yvo. Ei kukaan meidän ikäinen enää jaksa leikkiä piilosta.” Ted älähti, ja oikoi istumisesta jäykistyneitä lihaksiaan.

”Mutta tänään on minun syntymäpäiväni, joten minä saan päättää.”

”Itse asiassa nämä ovat sinun ja MISERYN syntymäpäivät.” Ted tokaisi korjaavasti, ja sai Miseryn hymyilemään sisäisesti. Hän oli juuri ajatellut samaa ääneti.

”Niin…mutta minun syntymäpäiväni ovat oikeasti huomenna, ja Miseryn olivat jo viime viikon puolella. Joten periaatteessa nämä ovat enemmän minun.” Yvonne perusteli, ja osoitti sitten Tyrionia. ”Tyrion, sinä saat luvan olla ensimmäinen etsijä.”

”Onko ihan pakko?” Poika harasi vastaan, mutta tytöltä tuiman katseen. ”Okei, okei. Mutta jos en löydä teitä nopeasti, niin lopetan etsimisen.”

h7Okeg1.png

Yvonne käskytti Tyrionin läheisen puun luokse, ja poika lähti laskemaan numeroita hitaasti kohti 50:ntä. Hän vaikutti rooliinsa yhtä innottomalta, kuin muut koko leikkiin. Mutta kun Yvonne käskee, silloin muut seuraavat. Misery oli tottunut siihen jo kyllästymiseen asti, mutta niin kauan kun he asuivat samassa huoneessa tytön kanssa, oli parempi pitää edes jonkinlaiset välit.

zMr7f5S.png

Puisto ei ollut kovinkaan suuri, eivätkä sen pensaat ja kukkulat tarjonneet moniakaan piilopaikkoja. Misery yritti tosissaan etsiä itselleen jonkin suojan, vaikka halajaisikin löydettäväksi ensimmäisten joukossa. Mitä nopeammin leikki olisi ohi, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä olisi keskustella Tedin kanssa.

QA6NcP7.png

”Oletko se sinä, Misery?” hengästynyt ääni kysäisi yhtäkkiä aivan tytön vierellä. Misery oli ottaa harha-askelen korkokengillään huomattuaan, että Ted oli ilmestynyt jostain hänen vierelleen.

”Mitä…miten sinä siihen ilmestyit?”

”Huomasin tuolta kauempaa punaiset hiuksesi ja kirin hieman välimatkaa. Ajattelin, että seuraamalla jotakuta toista törmään pienemmällä todennäköisyydellä kaikkeen eteeni sattuvaan.”

”Haha, vai niin. Mutta saat löytää oman piilosi!” Misery kiusoitteli ja toivoi, ettei poika huomaisi hänen punehtuneita poskipäitään.

ZvfofT7.png

Tedin jäädessä huohottaen jälkeen, Misery kirmasi läheisen puun taakse piiloon. Hän ajatteli pojan seuraavan perässään, ja näin hän pystyisi muiden katseelta suojassa sanomaan sanottavansa. Sydän pamppaili levottomasti sekä äskeisen urheilusuorituksen, kuin vallitsevan jännityksenkin takia.

”Missä sinä olet?” kuului Tedin kysyvä ääni puun takana olevalta aukealta. Ilmeisesti poika oli kadottanut hänet näköpiiristään.

ekkfrVE.png

”Olen täällä!” tyttö huudahti, ja kurkisti puun takaa hitaasti lähenevää Tediä. Enää muutama askel, ja hän olisi siinä aivan vierellä. Misery tunsi kuinka kädet ja jalat vapisivat heikotuksesta.

Askel. Toinen. Kolmas. Ted oli jo aivan puun toisella puolella…

rFu64HT.png

…kunnes suunnitelma meni pahasti pieleen.

”Ted, mitä sinä täällä harhailet?” Paikalle tupsahtanut Yvonne tokaisi pojan takana. ”Oletko eksynyt?”

”En, yritin vain…etsiä piiloa.” poika vastasi kangerrellen, eikä maininnut mitään Miseryn läsnäolosta. Ehkä hänkin ajatteli, ette Yvonnelle kannattanut kertoa kaikkea.

”Niin minäkin, kunnes tylsistyin sopivan etsimiseen ja lähdin vuorostani etsimään sinua.”Yvonne totesi, ja sai Tedin hämilleen:

”Minua?”

oUnBgqb.png

”Niin. Minulla on ollut sinulle jo pitkän aikaa jotain kerrottavaa.”

Misery nielaisi ääneti puun takana, ja puristi käsiään hermostuneena yhteen.

”Ai…eikö se voisi odottaa siihen kunnes meidät on löydetty?”

”Ei, ei se voi. Olen odottanut jo tarpeeksi tätä tilaisuutta.”

GnNRVTZ.png

”Hmhm….vai niin…”Ted kiemurteli epämieluisassa tilanteessa kuin mato koukussa. ”No mitä asiasi koskee?”

”Se koskee sinua. Ja minua. Ted, olen ollut ihastunut sinuun jo pidemmän aikaa.”

Miserystä tuntui, että hänen jalkansa romahtaisivat alta aivan niillä sekunneilla.

SeaJwbF.png

Hän oli ollut auttamattoman hidas siirrossaan, ja nyt Yvonne oli ehtinyt pamauttamaan oman uutisensa ensimmäisenä. Valtava oksetuksen ja inhon tunne nousi Miseryn kurkkuun, ja hänen teki mieli astua esiin piilostaan ja huutaa omat tunteensa julki.

Kaikista pahinta tilanteessa oli se, että hän joutuisi nyt siinä haluamattaan kuulemaan, mitä Ted aikoisi vastata. Vatsassa väänsi niin, kuin joku olisi kiertänyt sen umpisolmulle.

iNgTSZx.png

”No? Mitä sinulla on sanottavanasi siihen?” Yvonnen äänestä hehkui lievä hermostus, kun Ted oli pysynyt tovin hiljaa. Hän ei selvästikään osannut sanoa mitään.

”Minä tuota…” poika yritti aloittaa lauseensa, ja peruutti pari askelta kohti puunrunkoa. Yvonne seurasi häntä perässä kuin painostava sadepilvi. ”Minä…en oikein tiedä.”

”No ehkä tämä saa sinut ajattelemaan selkeämmin!” tyttö tokaisi tomerana, ja nappasi Tedin kauluksesta kiinni.

zqGDEsJ.png

fSifgdK.png

Misery arvasi kiusallisen pitkän hiljaisuuden tarkoittavan vain yhtä asiaa. Yvonne oli riuhtaissut pojan itseään vasten, ja suudellut tätä suoraan suulle. Vaikka se tuskin oli Tedin ensimmäinen kerta hänen elämänsä aikana, Miserystä tuntui silti sanoinkuvaamattoman pahalta.

Hänen piti olla tuolla kertomassa ihastuksestaan.

Hänen se piti päästä varastamaan pojan suudelma.

Hänen. Ei Yvonnen.

fKD8lP8.png

”Oletko jo päättänyt mitä sanot? Piditkö siitä?” Yvonne tivasi heti erkaannuttuaan pojasta.

”Olihan se ihan…mutten ole koskaan ajatellut, että…” Ted haki oikeita sanoja, mutta ilmeisesti tyttö oli jo päättänyt mitä kuuli.

”Ihanaa, että tunnet samoin. Mennään takaisin etsimään Tyrion ja muut. Minusta tämä piiloleikki voisi jo loppua.”

Yvonne käski poikaa seuraamaan itseään, mutta tämä sanoi tulevansa perästä aivan hetken kuluttua.

x2I2FXQ.png

Yvonnen kadottua näkyvistä Ted kääntyi puun puoleen, jonka takana Misery oli vielä äskettäin ollut.

”Misery? Oletko vielä siellä?” Ted huhuili paikaltaan, muttei ottanut askeltakaan lähemmäksi. Hän ei oikein tiennyt, miten tyttö reagoisi äskeisiin tapahtumiin.

”Misery, ole kiltti ja vastaa.”

Mutta mitään ei kuulunut. Ted seisoi hetken hiljaa paikallaan ja pudisti päätään turhautuneena. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti hitaasti kävelemään kohti suihkulähdettä ja picnic-paikkaa.

D1cvTig.png

Samaan aikaan Misery lysähti voimattomana maahan, ja tunsi kuinka lihakset tärisivät kuin hypotermian tai paniikin seurauksena. Hänen siniset silmänsä täyttyivät suurista suolaisista kyynelistä, jotka kirvelivät ja valuivat alas poskia.

i9LnALh.png

Misery tunsi, kuinka äkillinen huimaus salpasi hengen ja pisti rintakehää kuin veitsenterä. Maailma ympärillä alkoi pyöriä vinhasti kuin villiintynyt karuselliajelu. Tyttö yritti saada kuriin hurjasti takovaa pulssiansa, mutta päätti lopulta vain luovuttaa ja maata maassa odottamassa loppua.

sWNR42U.png

Mitä hän enää välittäisi, kun kaikki toivo oli menetetty?

 

 

OOOOO

 

 

6oAvm2d.png

Spector puristi käsiään sinisen hehkun täyttämän altaan reunaan, ja katsoi ilmeettömänä sen keskeltä heijastuvaa kuvaa. Haaleassa valossa hän näki nurmikolla heikosti hengittävän hahmon, jonka rintakehä juuri ja juuri nousi.

lk9poXv.png

Manalan perijä oli seurannut nyt muutamia päiviä tuon tuntemattoman, altaan hehkuun ilmestyneen tytön elämää. Aina siitä hetkestä asti, kun outo voima oli heidät saattanut yhteen ja purkanut Lunan langettaman manauksen, Spectorilla oli ollut pakonomainen tarve nähdä tuo heikko ihmislapsi yhä uudelleen. Hän muistutti hieman ulkoisesti kylmäsydämistä ja ihmisyyttään arvostamatonta Envyä, mutta oli aivan toisenlainen. Siinä missä Envy oli havitellut kuolemattomuutta ja valtaa, oli Miseryksi nimetty tyttö yrittänyt pitää kiinni viimeiseen asti hyvyydestään ja elämänsä ohuesta langasta.

Ja nyt tuo ote oli lipeämässä pahemman kerran.

N3V3ZTm.png

Spector pakotti itsensä hetkeksi pois altaan ääreltä, ja istuutui vieressä olevalle tuolille kasvot käsiinsä haudaten. Tottahan hän tiesi, että kuvajaisessa heijastuva Misery oli se Eternityn suvun jäsen jota he olivat etsineet, mutta jostain syystä Spector ei halunnut ilmiantaa tätä äidilleen.

Manauksen purkautumisen jälkeen hän oli onnistunut jatkamaan rooliaan, tietäen kuitenkin pystyvänsä vastustamaan äitinsä pienimpiäkin käskyjä niin halutessaan. Leikin jatkaminen antoi kuitenkin hänelle aikaa miettiä, mitä oikeasti kannattaisi tehdä.

4MySFiq.png

Spector oli lopen kyllästynyt enkelivainoihin, ja manauksen aikaisten muistikuvien palatessa pätkittäin hän tajusi, miten Luna oli pakkomielteensä koukussa. Mikään ei merkinnyt hänelle enää Taivaan Valtakunnan anastamista enemmän. Ei hänen poikansa, miehensä tai Manalan asukkaat. Se oli käynyt selväksi viimeistään taistelukentän ruumiskasoja katsellessa. Spector ei osannut tuntea vihaa, mutta hänen sisimmässään möyrysi jokin sen kaltainen.

Spectorin katse hamuili taas altaan suuntaan, ja sydän alkoi pamppailla äkisti entistä tiheämmin. Miksi hän tekisi äidilleen mieliksi, ja antaisi viattoman tytön kuolla tämän mielihalujen tähden? Tällä oli täysi oikeus elää siinä missä muillakin.

bt3yk3O.png

Hetken mietittyään mies nousi paikaltaan, ja palasi takaisin kuvajaisen ääreen. Maassa makaava Misery oli nyt sulkenut silmänsä, ja näytti menettäneensä tajunsa. Ei varmaankaan kestäisi enää kauan, kun heikko sydän antaisi periksi, ja Luna saisi tietämättään pääsyn Taivaan Porteista.

Spector katseli näkyä mietteliäästi, yritti punnita sisällään mylläävää ”tunnetta”, ja päätyi viimein älyttömään ratkaisuun.

OQDQ6DV.png

”Olkoon menneeksi…” hän mutisi yksinään ja kosketti hehkuvan sinisen valon pintaa kädellään.

”Olet ansainnut toisen tilaisuutesi.”