xTm0F6C.png

Tässä sitä ollaan, Eternityjen viimeisen osan äärellä. Paljosta ei lopulta ollut kiinni, ettenkö olisi saanut tarinaa tehtyä loppuun jo vuosia sitten. Valitettavasti siihen aikaan innostus oli kuitenkin nollissa, eikä yhdenkään osan kuvaaminen, muokkaaminen saatikka kirjoittaminen tuntunut hyvältä. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita tästä 9 vuotta kestäneestä matkasta. On ollut ilo tehdä tarinaa teidän kanssa ja teille!

 

 

TkAXZ8Q.png

Spector romahti polvilleen Miseryn eteen. Hän oli samaa aikaan helpottunut tämän näkemisestä, että häpeissään siitä mitä oli jättänyt kertomatta tälle.

“Olen pahoillani, tiedän että jätin paljon asioita kertomatta. Mutta halusin suojella sinua.”

“Suojella minua? Keneltä? Itseltäsi vai äidiltäsi?” Misery kysyi ilmekään värähtämättä. Spector näki kuitenkin hänen poskiaan pitkin vierivät kyyneleet.

yRfEx7I.png

“Halusin suojella sinua kaikelta.” mies vastasi, ja tajusi todellakin tarkoittavansa sitä. “Olet viaton, ulkopuolinen henkilö tässä mielettömäksi paisuneessa sukutaistelussa. Jos olisin tajunnut asioiden laidan aiemmin, niin olisin lopettanut äitini sodan jo aikoja sitten.”

51Ag8Op.png

“Olet kuitenkin ollut itse osallisena vainoihin vuosisatojen ajan.” Misery osoitti syyttävällä sormellaan Spectoria. “Mikä muka yhtäkkiä sai sinut muuttamaan mielesi ja vaihtamaan puolelleni?”

“Se olit sinä.” mies vastasi totuudenmukaisesti. “Ja osaksi myös Ted. Hän herätti puuttuvat tunteeni eloon.”

YKVsArd.png

“Ted?” Misery toisti pojan nimen hämmennyksen vallassa. “Missä sinä olet hänet tavannut?”

“Tapasin hänet onnettomuusiltana tyhjyyden välitilassa, ja söin hänen sielunsa.” Spector totesi ja näki naisen tyrmityneen ilmeen. Hän jatkoi välittömästi kertomalla, että Luna oli repinyt Tedin sielun irti hänen sisältään edellisenä päivänä.

“Missä hän nyt on?” Misery kysyi ja näytti siltä, ettei uskonut puoliakaan miehen kertomuksesta.

9YvJ4Mq.png

“Äitini päästi Tedin sielun ilmeisesti vapaaksi, ja se leijaili ilmeisesti takaisin tänne tyhjyyden välitilaan.” Spector jatkoi ja alkoi pälyillä ympärilleen. “Uskon, ettei hän ole lähtenyt kauas luotani.”

Samassa, kuin vastauksena miehen oletukseen heidän lähellään syttyi kirkkaan keltainen valo. Valo leijaili holtittomasti tyhjyydessä, kuitenkin vääjäämättä lähentyen.

qfJGq4Q.png

0XenJXW.png

V1GeQgu.png

Spector ja Misery katsoivat hiljaisuuden vallitessa, kuinka valo kirkastui kirkastumistaan, ja sen sisäkehään muodostui hiljalleen muodon ääriviivat. Muoto selkeni nopeasti näkyväksi, ja pian kaksikon edessä seisoi tuttu hahmo: Ted

5drY0TT.png

“O-oletko se todella sinä Ted?” Misery kysyi epäuskoisena kuin haluten varmistaa että näki oikein. Ted avasi silmänsä ja räpytteli niitä hetken kiivaasti tottuakseen ympäröivään valoon. Hän katseli hetken ympärilleen, kunnes hänen katseensa kohtasi Miseryn kanssa.

“Misery?” he näyttivät molemmat yhtä yllättyneiltä tilanteesta, ja hetken seisottuaan paikoillaan miettien mitä seuraavaksi, he ryntäsivät syleilemään toisiaan.

a3IEpkj.png

“Miten sinä siinä olet?!”

“Samaa voisi kysy sinulta! Niin ihana nähdä!”

“Minulla olisi niin paljon kerrottavaa sinulle. Niin paljon kiitettävää.”

Kaksikko rutisti toisiaan pitkän aikaa samalla kiivaasti keskustelleen. Misery ei voinut uskoa pystyvänsä taas koskettamaan Tediä, ja kertomaan hänelle kuinka kiitollinen oli tämän sydämestä. He unohtivat hetkeksi keskuudessaan yhä olevan Spectorin, kunnes Ted yhtäkkiä irroitti otteensa Miserystä ja etsi katseellaan miehen näköpiiriinsä.

3aBlYm2.png

BC6ZFkL.png

“Sinä!” Ted sihisi hampaidensa välistä kauempana rauhallisesti paikallaan seisovalle Spectorille. “Yritit tappaa Miseryn moneen otteeseen! Jos en olisi ollut estämässä sinua niin...niin..”

Misery seisoi hiljaa Tedin takana, ja kuunteli tyrmistyneenä tämän paljastuksia.

ci0xsBE.png

“Se on totta.” Spector myönsi edelleen suoraan kaiken mistä häntä syytettiin. Totuuden kertominen tuntui yhtä aikaa sekä pahalta että helpottavalta. Hän oli liian kauan pitänyt asioiden oikean laidan itsellään.

“En kiellä, ettenkö olisi yrittänyt tappaa Miseryä. Haluan kuitenkin kiittää sinua, että estit minua ja annoit minun tutustua häneen. Sen lisäksi, että suojelit häntä, annoit minulle jotain korvaamattoman arvokasta. Annoit minulle minun tunteeni.” mies kosketti rinnassaan vakaasti sykkivää sydäntään. “Jos se ei ole liikaa pyydetty, haluaisin jutella vielä kerran hänen kanssaan kahden.”

Ted tuijotti vihaisena ja epäileväisenä Spectoria, mutta astui hetken kuluttua syrjään tämän ja Miseryn välistä.

oHtoEC3.png

Misery hieroi käsiään hermostuneena. Hän oli kuunnellut tarkkaan kaikkea mitä Spector ja Ted olivat puhuneet keskenään, eikä selvästi osannut enää muodostaa lopullista mielipidettään tilanteesta.

“Misery...” Spector huokaisi ja aloitti ennen kuin nainen ehti avata suunsa sanoakseen jotain. “Olet kaunein enkeli mitä olen koskaan nähnyt. Haluan sinun tietävän, että rakastan sinua koko sillä pahuuden täyttämällä sydämellä, mitä minulla on.”

WjnAcRz.png

Misery katsoi hämillään takanaan seisovan Tedin suuntaan, kuin tarkistaen miten Spectorin tunnustus oli vaikuttanut tähän. Ted väläytti hänelle lyhyen hymynpilkahduksen, joka sai naisen entistä enemmän hämilleen. Hän ei ollut vieläkään ehtinyt sanoa mitään ääneen, kun Spectorin hellä ote tarttui jo häntä olkapäästä.

rBtGQTW.png

“Kas tässä.” Spector ujutti jotain Miseryn käsiin ja nainen katsahti alaspäin. Hänen käsillään lepäsi jälleen kerran muotoaan muuttanut Eternityjen sukuavain.

“Se kuuluu sinulle, nyt kun äitini ei enää hallitse sitä.” mies jatkoi ja katsoi vakavana Miseryä suoraan silmiin. “Avaa ovi, ja anna kaikkien päästä viimein Taivaaseen. He ovet odottaneet tätä hetkeä niin kauan.”

Tpx0Br2.png

Misery nyökkäsi hiljaa, ja Spector kääntyi kannoillaan lähteäkseen.

“Minne oikein menet?” nainen huudahti viimein ääneen. Hän puristi avainta rintaansa vasten ja katsoi alati etääntyvän Spectorin selkää.

“Palaan Manalaan. Tehtäväni avaimen luovuttamisen ja sinun takaisin saannin osalta on täyttynyt.”

Misery empi hetken lähteäkö miehen perään, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Hän tiesi, että Taivaan porttien aukaisu oli hänen tärkein tehtävänsä tässä kohtaa.

C3L0ldn.png

Spector vannotti itseään kääntymästä enää Miseryn ja Tedin puoleen. Hänen kasvoaan pitkin vieri yksi musta kyynel.

a7rlwbG.png

“Misery.” paikalleen jäänyt Ted käänsi naisen ympäri ja kietoi syleilyynsä. “Olet ollut koko elämäsi käsittämättömän vahva, mutta nyt sinun ei tarvitse esittää sitä minulle.”

Misery tunsi poskilleen lehahtavan kuumotuksen. Siitä oli lähes ikuisuuden verran kun he viimeksi olivat olleet näin lähekkäin toisiaan.

“Mitä oikein tarkoitat?” nainen kysyi ihmeissään ja katsoi Tedin surullisen kaihoisia silmiä.

“Tiedän, ettemme me ole sielunkumppaneita, Misery. Sinun sydämesi kuuluu hänelle. Mene siis.”

4dmIpzG.png

Ted sulki Miseryn vielä viimeiseen suudelmaan, ja rutisti tätä kuin sanattomasti kertoen hyvästinsä. Kuumat kyyneleet valuivat pitkin Miseryn poskia, ja hän tiesi miehen olevan oikeassa. Hiljalleen Tedin ote naisen ympärillä hölleni ja huulet irtosivat toisistaan. Mies ikäänkuin lipui pois.

TICzI6Z.png

SRs8aZQ.png

xcsnd8r.png

“Ted, minne si--”

“Mene.” Ted keskeytti Miseryn ja katsoi tätä vielä kerran hymynkare huulillaan. Hänet ympäröivät tummansiniset valonsäteet, jotka nopeasti ilmaisivat miehen sisäänsä ja hajoittivat tämän pienen pieniksi kristallikiteiksi.

GuShNmr.png

H1Ls2Mm.png

Misery katsoi äänettömänä päällensä satavaa kristallipölyä. Ted oli lopullisesti poissa. Kiteet tarttuivat naisen hiuksiin ja vaatteisiin, ja loivat oudon, kalvakaan valon hänen ympärilleen. Miseryn jalat nousivat äkisti mustalta alustalta ja hän tunsi pian leijuvansa tahdottomasti ilmassa.

Kalvakka sininen valo loisti hänen ympärillään yhä kirkkaammin, ja pisteli hänen ihoaan kuin talvipakkasen purema. Misery yritti suojata itseään pistelyltä käpertymällä pieneksi palloksi, mutta olo ei helpottunut siitä yhtään. Valo kirkastui kirkastumistaan, kunnes se viimein imaisi naisen sisäänsä.

“Jos tämä on minun loppuni, olkoon niin.” Misery mietti mielessään, ja sulki silmänsä.

2vFZnVm.png

Hetken sadasosan ajan pimeyttä valaisi äänetön räjähdys.

KdhHOvk.png

Misery hengitti raskaasti ja piti silmiään edelleen visusti kiinni. Hän tunnusteli ympäröivää tilaa, mutta ote ei tarttunut mihinkään. Sormet olivat vielä paikoillaan ja ne hinkkasivat toinen toisiaan naisen heilutellessa käsiään.

“Olenko edelleen olemassa...?”

fQnkgtH.png

“Mitä oikein tapahtui...?”

MVBhPoB.png

“Mikä tuo kahahdus oli...?”

FeIf9cI.png

“Mikä oikein olen...?”

skP9vv2.png

Misery avasi silmänsä, ja katseli itseään hämästyneenä. Hän tunsi olevansa kuin uudestisyntynyt, täynnä energiaa ja ennenkokematonta voimaa. Hänen selässään kahisivat suuret, valkoiset siivet, joiden sulat kiilsivät ympärillä leijailevien sielujen valossa. Nainen ihasteli uutta olemustaan hetken aikaa, kunnes ajatukset palasivat kesken jääneen tehtävän pariin. Hänen olisi aika vapauttaa kaikki.

 

 

OOOO

 

 

aUaGcT9.png

Spector laahusti hitaasti kohti Manalan suuntaan. Hän ei ollut aivan varma oikeasta suunnasta, mutta päätteli leijailevien sielujen hiljalleen vähentyessä ympäriltään matkaavansa kohti määränpäätään.

Mies huokaisi raskaasti ajatellessaan taaksensa jäänyttä mahdollisuutta. Hän oli suorittanut tehtävänsä, tunnustanut tunteensa ja joutunut lähtemään tyhjin käsin. Ainakin hän tiesi Miseryn olevan turvassa, hyvässä käsissä, ja takaisin sukunsa etuoikeutetussa asemassa Taivaan Valtiattarena.

IuA8vCv.png

Spector pysähtyi äkisti, ja katsahti taakseen. Hän oli kuulevinaan jonkun huutavan nimeään pimeyden keskellä.

“Hourailet omiasi, ei siellä ketään ole.” mies vakuutti itselleen ja jatkoi matkaansa.

Sitten ääni kuului toisen kerran, nyt hieman voimakkaammin.

“Misery?” Sinäkö siellä?” mies huusi pimeyteen. Oli hetken aikaa aivan hiljaista, kunnes vastaus kajahti hänen korviinsa.

“Spector!”

“Olen täällä, seuraa ääntäni.” Spector huudahti pimeyteen, ja tunsi sydämensä hakkaavan kiivaasti. “Misery, olen täällä!”

LBAGj2q.png

Eikä aikaakaan, kun valkoinen enkeli laskeutu hänen eteensä ja painoi itsensä miehen vankkaan syleilyyn.

“Löysinpä sinut.” Misery huohotti yrittäen tasata hengitystään. Hän oli käyttänyt ensimmäistä kertaa siipiään lentämiseen.

“Mitä oikein teet täällä? Sinunhan piti mennä portille.”

“Tiedän, mutta en aio mennä ilman sinua.”

“Misery, sinun täytyy. Vain toinen meistä voi astua Taivaan Valtakuntaan. Toinen sukulinja pitää yllä Manalan Valtakuntaa, niin se on aina ollut.”

“Ehkei sen tarvitse olla niin.”

“Mitä tarkoitat?”

Misery toivoi onnistuvansa matkalla päähänsä pälkähtäneen ajatuksen avulla.

ZXUms27.png

“Spector, en halua tietää mitä kaikkia kauheuksia menneisyydessämme on tapahtunut. Haluan vain ajatella tulevaisuutta sinun kanssasi.” nainen totesi katsoen jäänsinisillä silmillään syvälle Spectorin omiin. “Mihin ikinä oletkaan syyllinen, annan sinulle kaikki syntisi anteeksi. Annan teille kaikille, jotka asutte Manalassa. Minun armoni ja rakkauteni...se on nyt myös osa teitä.”

O0OpzCZ.png

Misery veti Spectorin kauan janoamaansa suudelmaan. Hän tunsi miehen vahvan otteen ympärillään, ja kuinka tämä suorastaan tärisi jännityksestä.

USwOJlk.png

WL2O4oF.png

Samassa Spectorin ote irtautui Miserystä, ja he kimposivat molemmat kauas toisistaan. Spectorin lävisti sadat kirkkaat valonsäteet, jotka täyttivät koko pimeyden tilan. Misery katsoi järkyttyneenä kauempaa, kuinka mies kouristeli valojen purskahdellessa hänestä ja tunsi olonsa voimattomaksi. Hän ei tiennyt mitä oli saanut aikaan, kai kuinka estää sen.

Samassa hän kuuli korvissaan pauhaavan huminan, joka koveni kovenemistaan saaden voimaan hänet pahoin. Misery yritti lukita korvansa käsillään, mutta humina vaan yltyi. Joka puolella säteili kirkkaita valonsäteitä, ja sielunvalot kimpoilivat ilmassa kuin riivattuina. Misery yritti sulkea tapahtumat ympäriltään laittamalla silmänsä hetkeksi kiinni. Mitä hän olikaan mennyt tekemään?

dRkdKmS.png

“Ole kiltti ja saa tämä loppumaan....”

nJr2F9E.pnggbGcNoc.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.pngegmKn3f.png

d1RDlZe.png

Misery heräsi pitkän ajan kuluttua tuntien päässään heittävän edelleen. Huumaavan kova pauhu oli hiljentynyt, ja mustaakin mustempi tyhjyys oli vaihtunut siniseen kirkkauteen. Misery ei tarkalleen tiennyt mitä oli oikein tapahtunut, mutta varmaa oli ettei hän enää roikkunut tyhjyydessä maailmoiden välillä.

2PvxA9E.png

Hän oli tullut Taivaan Valtakuntaan. Siinä naisen edessä, vihreiden niittyjen ja tuulessa huojuvien pajujen keskellä se kohosi, Ikuisuuden Linnake. Misery ei osannut tarkkaan kertoa, mistä hän tunnisti rakennuksen, mutta jokin sen näkemisessä sai hänet tuntemaan yhteenkuuluvuutta tähän maagiseen paikkaan.

hlGpxjE.png

HF7eeFs.png

Nainen käveli uteliaana linnakkeen pihapiirissä, ja huomasi kauempana joukkion yhtälailla valkeisiin pukeutuneita hahmoja. He näyttivät hämmästelevän niin itsensä kuin toistensakin ulkonäköä ja räpyttelivät siipiään hämmennyksen vallassa.

Misery tajusi pian, että he olivat luultavasti osa hänen Manalasta vapauttamiaan demoneja, jotka nyt olivat muuttuneet enkeleiksi. Se sai hänen sydämensä pamppaileemaan taas kiihkeästi, sillä silloinhan se tarkoittaisi että...

1W3ekPb.png

“Teidän Korkeutenne.” keskimmäisen enkelin ääni palautti Miseryn takaisin maan pinnalle. “Haluamme nöyrästi osoittaa teille kiitoksemme.”

Misery vannotti ettei kolmikon tarvitsisi kumarrella hänelle.

“Enhän minä ole muuta kuin...”

“Olette Taivaan Valtiatar. Tottakai kummarramme teille.” mies selvensi Miserylle kuin tämä ei olisi ymmärtänyt oikeutettua asemaansa. Sen jälkeen hän jäi tuijottaman naisen olkapään ylitse jonnekin kaukaisuuteen.

ljW6zOa.png

“Mikä hätänä.” Misery kysyi nähdessään miehen hymyn hyytyvän, ja muidenkin enkelten tuijottavan samaan suuntaan.

“Valtiatar, tuolla kauempana.” mies aloitti ja nosti kätensä osoittaakseen kohdetta. “Joku makaa liikkumatta pihamaalla.”

Misery kääntyi hitaasti ympäri, ja kiinnitti itsekin huomionsa kauempana makaavaan hahmoon.

T6lUscf.png

Hän juoksi nopeasti hahmon luokse ja kyykistyi tämän vierelle. Sydän pamppaillen hän tarttui mieheksi paljastunutta henkilöä lahkeesta ja nykäisi pari kertaa.

“Hei, herätys.” nainen huhuili hentoisella äänellä. “Oletko kunnossa?”

Ei reaktiota. Misery ei kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi lahkeen nykimistä samalla ääneen puhuen.

“Kuka olet? Mikä on nimesi?”

Samalla hetkellä mies riuhtaisi jalkansa irti Miseryn otteesta, ja nousi varovasti istumaan vihreälle nurmikolle.

FatbkQF.png

“Nimeni on Spector.” mies totesi pnnekkaasti ja katseli edessään seisovaa Miseryä jäänsinisillä silmillään Hänen ihonsa, hiuksensa, vaatteensa ja siipensä olivat vaalenneet ja sarvet tipahtaneet otsalta. Misery ei ollut uskoa silmiään.

wzsKyyu.png

“Spector?” hän kysyi epäuskoisena pompahtaessaan ylös paikaltaan. “Mutta, miten sinä siinä olet? Luulin että kuolit!”

Mies nauroi hänen vastaukselleen ääneen kömpiessään nurmikolta pystyyn. Hän käveli naisen luo ja  ujutti kätensä tämän selän taakse kaapaten syleilyynsä.

1GUgX79.png

“Ehkä kuolinkin. Mutta sinä annoit minulle uuden elämän.” mies hymyili ja silitti Miseryn poskea varovasti. “Uuden elämän sinun kanssasi.”

Miseryn epäröinti ja hämmennys oli laantunut ja hän vihdoin ymmärsi miehen todella seisovan edessään. Hän oli onnistunut suunnitelmassaan.

qBaMyZe.png

“Rakastan sinua, Spector.” Misery tunnusti viimein ääneen ja kurottautui suutelemaan miestä.

IPyKU0O.png

Kaikki oli viimein ohi. Vuosisatoja kestäneet vainot olivat loppuneet, Taivaan portit jälleen avattu, pääsy sinne odottaneilta sieluilta varmistettu sekä pahuus ja hyvyys yhdistetty. Misery tunsi sisällään, kuinka jokin isolta ja raskaalta taakalta tuntuvat tunne olisi viimein helpottanut. Hän oli täyttänyt kaikkien edesmenneiden sukulaistensa odotukset, sekä löytänyt viimein paikan jonne kuului.

QN7F9Jb.png

“Olemme tulleet kotiin.”